Päivät eivät voi olla niin kuin yöt (S, Hestia Jones/James Potter)

[Rowena]

Nimi: Päivät eivät voi olla niin kuin yöt
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Hestia Jones ja James Potter
Tyylilaji: Draama
Tiivistelmä: Heinäkuun loppu vuonna 1975. Tylypahkan V.I.P.-kokeiden tulokset ovat tulleet.
Kirjoittajan sana: Tämä ficci osallistuu Kepeitä kesäromansseja II –haasteeseen The Lovin’ Spoonful –yhtyeen kappaleella Summer in the city. Lisäksi tämä menee Sataseen sanalla päivä.



PÄIVÄT EIVÄT VOI OLLA NIIN KUIN YÖT

Hyvä James Potter,

olette saanut V.I.P.-kokeissa seuraavat arvosanat:

Loitsut: Upea
Muodonmuutokset: Upea
Yrttitieto: Kelvollinen
Pimeyden voimilta suojautuminen: Upea
Muinaiset riimut: Hirveä
Taikajuomat: Kelvollinen
Taikaolentojen hoito: Surkea
Tähtitiede: Kelvollinen
Numerologia: Kelvollinen
Taikuuden historia: Kelvollinen
Jästitieto: Odotukset ylittävä
Ennustus: Peikko

”Kolme Upeaa ja vain yksi Peikko! Onneksi olkoon, James”, Hestia hihkaisi tutkiessaan ystävänsä ja huispausjoukkuetoverinsa V.I.P.-todistusta. James virnisti hänelle ja keskittyi sitten taas nappaamaan kiinni sieppiä, joka lenteli hänen ympärillään ja jonka James vapautti jälleen ilmaan saatuaan sen kerta toisensa jälkeen kiinni.

”Kiitos. Ihan yhtä hyvin olisin voinut jättää menemättä ennustuksen kokeeseen, arvasin, että saan siitä Peikon. Mutta yllätyin, että sain taikaolentojen hoidosta Surkean enkä Peikkoa. En tunnistanut kyhmiä siilien joukosta, ja käytännön kokeessa tulirapu poltti sormeni.”

”Onneksi matami Pomfrey hoiti sormesi kuntoon”, Hestia hymyili, kun James nappasi jälleen siepin vaivatta nyrkkiinsä.

”Jep. Muodonmuutosten ja pimeyden voimilta suojautumisen Upeista olin varma kokeiden jälkeen, mutta loitsujen tulosta piti vähän jännittää.”

”Mitä loitsukokeessa kysyttiin?” Hestia kysyi. Hänen V.I.P.-kokeensa olisivat ensi vuonna, ja koska hän halusi hautajaisnoidaksi, hänen pitäisi saada loitsuista vähintäänkin Odotukset ylittävä ja pimeyden voimilta suojautumisesta Upea.

”Käytännönosuus oli helppo, värinvaihto- ja leijutusloitsuja, mutta teoriakokeessa piti analysoida latinaa yllättävän paljon. Onneksi olin juuri edeltävänä päivänä kerrannut Remuksen kanssa mobiliarbus- ja mobilicorpus –loitsujen muunnelmia.”

Hestia virnisti ja ojensi todistuksen takaisin Jamesille. Todistus oli saapunut eilen, mutta se oli jo nyt ryppyinen ja yhdestä kulmasta taittunut. Mutta mitä muuta olisi voinut odottaakaan paperilta, joka oli seikkaillut Jamesin farkkujen taskussa ilmojen halki.

Hestia ja James olivat sopineet tapaavansa Huitsuntaussuolla, pienessä velhokylässä, jonne molemmilla oli suurin piirtein saman pituinen matka. Joku olisi sanonut, että kuusikymmentä kilometriä suuntaansa luudanvarrella oli aivan järjetön matka helteellä lennettäväksi, mutta Hestia ja James olivat ”syntyneet luudanvarsi perseessä”, kuten Jamesin paras ystävä Sirius oli asian kaunopuheisesti joskus ilmaissut. Ja se kieltämättä piti paikkansa: James ja Hestia olivat molemmat Rohkelikon huispausjoukkueen jahtaajia ja intohimoisia lentäjiä.

Jamesin Nimbus ja Hestian Puhtolakaisu (molemmat viimeksi eilen kiillotettuja) lepäsivät Huitsuntaussuon niityn korkeassa heinässä omistajiensa vieressä. Päivä oli ollut helteinen ja lentomatka hikinen. Vielä nytkin, kellon lähennellessä jo yhtätoista, heinäkuun lopun kesäilta oli lähes trooppinen. Viime vuoden kesälomalla Hestia ja James olivat kutsuneet Huitsuntaussuolle myös Emmelinen, kolmannen Rohkelikon jahtaajan, ja he olivat pallotelleet kaadoilla pellon yllä useamman tunnin. Mutta tämän kesän heinäkuu oli ollut niin helteinen, että kevyetkään huispausharjoitukset eivät olisi tulleet kysymykseen pitkän lentomatkan jälkeen.

”Oletko sinä harjoitellut lomalla paljon?” Hestia kysyi. James nyökkäsi ja haroi pitkäksi venähtäneitä hiuksiaan pois silmiltään. Hestian sisuksissa tuntui siltä kuin sieppi olisi lennellyt vatsassa kehää. Ruskettunut ja kesäloman aikana jotenkin miehistynyt James näytti vieläkin komeammalta kuin yleensä.

”Olen minä aika paljon, joskin melko kevyttä settiä. Entä sinä?”

”Aika vähän. Mutta Gwenogin kanssa ollaan harjoiteltu temppuilua enemmän kuin koskaan. Gwenog oppi viime viikolla surffaamaan luudallaan”, Hestia sanoi ylpeyttä äänessään. Jos hän jostakin oli ylpeä, niin pikkusiskostaan, joka oli Rohkelikon huispausjoukkueen lyöjä ja nuoresta iästään huolimatta ehkä koko koulun taitavin luudallatemppuilija.

”Ilman käsiä?” James kysyi kunnioitusta äänessään.

”Jep. Äiti oli saada halvauksen, kun näki Gwenogin surffaavan ikkunan ohi. Minäkin olen harjoitellut, mutta en pysty irrottamaan luudasta kuin yhden käden.”

Jamesin silmiin syttyi kipinä, jonka vain lentämisestä puhuminen onnistui sytyttämään.

”Näytä!”

Hestia virnisti, nousi ylös ja nosti Puhtolakaisunsa polven korkeuteen. Yhdellä sulavalla liikkeellä hän heilautti itsensä luudan päälle istumaan. Toisella jalallaan hän otti tukea maasta ja nosti sitten toisen luudan päälle. Hestia vakautti hetken luudanvarttaan, ennen kuin nosti toisenkin jalkansa sen päälle. Varovasti hän irrotti toisen kätensä Puhtolakaisustaan ja nosti sen sivulle tasapainottamaan asentoaan.

James nousi seisomaan jännittynyt ilme kasvoillaan. Hestia tunsi jalkojensa tärisevän enemmän kuin kotona Gwenogin kanssa harjoitellessa, mutta antoi silti luudanvarren liukua hitaaseen liitoon.

”Vaikuttavaa!” James huudahti eikä Hestia malttanut olla lisäämättä vauhtia. Hän pyörähti Jamesin ympärillä muutaman kerran ja lisäsi sitten varovasti korkeutta. Mutta äkillinen tuulenpuuska, täydellinen yllätys lempeässä kesäillassa, sai hänet horjahtamaan.

Hestia valmistautui tömähtämään pehmeästi maahan kunnon huispaajan tavoin, mutta tömähdystä ei tullut. Sen sijaan hän tunsi käsivarret ympärillään, ja se pelotti häntä paljon enemmän kuin yksikään luudalta putoaminen oli koskaan pelottanut.

James nosti hänet paremmin syliinsä, ja vaistomaisesti Hestia kietoi jalkansa hänen ympärilleen.

”Osaat napata muutakin kuin sieppejä”, Hestia sanoi hiljaa ja kuuli äänensä tärisevän.

”Voit luottaa siihen, Jones.”

Hestia tiesi, että hänen olisi pitänyt hypähtää alas Jamesin sylistä. Hän tiesi, että Jamesin mieleen ei mahtunut kuin Lily Evans, vaikka noita tuntui inhoavan Jamesia. Mutta siinä hetkessä, keskellä Huitsuntaussuon ilta-auringossa kylpevää heinäpeltoa, Hestia ei halunnut suoda ajatustakaan Lily Evansille. Ja ehkä ei halunnut Jameskaan, koska hän painoi otsansa vasten Hestian omaa ja huokasi syvään.

”Toivottavasti sinä et polta minun näppejäni yhtä pahasti kuin tulirapu”, James kuiskasi, ennen kuin suuteli. 

Suudelma oli ensin kömpelö ja hapuileva, mutta hetken kuluttua yhteinen rytmi löytyi. Vaikka James oli itsevarma ja vähän röyhkeäkin, hänen suudelmansa oli varovainen ja lempeä. Hestia painautui lähemmäs poikaa ja toivoi, ettei hetki koskaan loppuisi. Lentäminen Jamesin kanssa oli ihanaa, mutta tämä oli vielä monin verroin ihanampaa ja jännittävämpää.

Mutta aivan liian pian James vetäytyi irti suudelmasta ja laski Hestian varovasti maahan. Hymy hänen kasvoillaan oli hämmentynyt, mutta lämmin.

”Minä olen halunnut tehdä noin ainakin siitä asti, kun iskit Regulus Mustan kaadolla tajuttomaksi”, James sanoi, ja Hestia naurahti muistaessaan Luihuisen ja Rohkelikon huispausmestaruusottelua kahden kuukauden takaa.

”Se oli vahinko”, Hestia sanoi. Hän tunsi vieläkin huonoa omatuntoa Luihuisen etsijän toimittamisesta sairaalasiipeen, vaikka se olikin ratkaissut huispausmestaruuden Rohkelikon hyväksi.

”Tämä ei ole”, James kuiskasi ja painoi huulensa uudelleen vasten Hestian omia.

xxx

Viidentoista kilometrin päässä Huitsuntaussuosta itään sijaitsi Cokeworth, jossa kesä myöskin oli ollut kuumin viiteenkymmeneen vuoteen. Pihojen nurmikot olivat palaneet karrelle, vesi joenuomassa oli matalammalla kuin koskaan ja jokaisen talon ikkunoiden eteen oli vedetty verhot, jotta aurinko ei lämmittäisi sisätiloja enää yhtään enempää.

Mutta yön koittaessa joissakin taloissa availtiin verhoja ja ikkunoita. Näin teki myös Lily Evans. Lily nautti hetken viileästä tuulenvireestä ja istuutui sitten pöytänsä ääreen ikkunan eteen. Hän otti käteensä eilen saapuneen todistuksen ties monettako kertaa:

Hyvä Lily Evans,

olette saanut V.I.P.-kokeissa seuraavat arvosanat:

Loitsut: Upea
Muodonmuutokset: Upea
Yrttitieto: Upea
Pimeyden voimilta suojautuminen: Upea
Muinaiset riimut: Kelvollinen
Taikajuomat: Upea
Taikaolentojen hoito: Kelvollinen
Tähtitiede: Kelvollinen
Numerologia: Odotukset ylittävä
Taikuuden historia: Odotukset ylittävä
Jästitieto: Upea
Ennustus: Kelvollinen

Todistus oli hyvä, parempi kuin Lily oli toivonut. Eniten häntä oli jännittänyt taikajuomien arvosana. Kokeen teoriaosuus oli ollut vaikea, ja Lily oli pelännyt mokanneensa yhden lempiaineistaan pahasti. Mutta onneksi ei! Lilyn onnea ja ylpeyttä arvosanastaan himmensi pienesti ainoastaan se tosiseikka, että professori Kuhnusarvio piti Lilystä paljon, ja oli varsin mahdollista, että hän oli pyöristänyt Lilyn arvosanaa hitusen verran paremmaksi kuin mitä se olisi muuten ollut… mutta sillä ei ollut väliä, pääasia, että paperissa luki Upea!

Yllättävän voimakas tuulenvire syöksähti sisään avoimesta ikkunasta ja oli heittää todistuksen Lilyn kädestä lattialle. Lily kohotti päätään ja hänen katseensa pysähtyi Kalkarosten taloon. Severuksen ikkunassa paloi valo. Lily näki pojan istuvan vuoteellaan tutkimassa jotain paperia, todennäköisesti omaa todistustaan.

Hetken Lilyn teki kauheasti mieli mennä koputtamaan Severuksen ikkunaan. Olisi ihanaa kertoa hänelle taikajuomien arvosanasta. Lily epäili vahvasti, että heidän vuosikurssiltaan ainoastaan hän, Severus ja ehkä Dorcas Meadowes olivat yltäneet Upeaan taikajuomissa.

Lily nappasi todistuksen mukaansa ja oli jo huoneensa ovella, ennen kuin tuli järkiinsä. Severus oli haukkunut häntä kuraveriseksi. Sellaista ei voinut antaa anteeksi, ei, vaikka Lily miten tahtoisi. Ja vaikka ajatus Severuksen luo menemisestä tuntui näin yöaikaan hyvältä, päivällä Lily varmasti katuisi sitä. Miten ajatukset juoksivatkin öisin ihan eri ratoja kuin päivisin?

Pahantuulisena Lily sulki ikkunan ja veti verhot eteen. Jos hän ei olisi tehnyt niin, hän olisi saattanut nähdä matalalla lentävät Hestian ja Jamesin muutamaa minuuttia myöhemmin.

Hestia rakasti puiden korkeudella lentämistä ja itselleen tuntemattomien paikkojen tutkimista. Ja vielä hauskempaa niitä oli tutkia yhdessä Jamesin kanssa. James lensi hänen vierellään, näytti uskomattoman komealta ja kertoi, miten Peter Piskuilan oli lainannut jästiserkultaan tatuointikoneen. Peter oli luvannut tehdä Jamesille tatuoinnin, jahka James päättäisi, minkälaisen halusi. Hestia ei yllättynyt sieppi- tai luutatatuoinneista vaihtoehtoina, mutta sen sijaan hänet yllätti Jamesin kolmas vaihtoehto:

”Se voisi myös olla jokin lyriikanpätkä Summer in the City –biisistä. Muistatko sen? Soitin sen sinulle viime kesänä.”

Kyllä Hestia muisti. Viime kesänä hän oli ollut käymässä Potterien kotona, ja se oli ollut hurjan mukavaa aina siihen asti, kunnes Jamesin vanhemmat olivat tulleet kotiin, ja James oli alleviivannut uteliaalle äidilleen kahteen otteeseen, että Hestia ei todellakaan ollut hänen tyttöystävänsä. Mutta sitä ei tarvinnut ajatella nyt, kun James lensi hänen kanssaan pitkin nuhjuista Cokeworthia.

”Toki muistan. Onko sinulla jokin tietty pätkä mielessä?”

”Ehkä kertsistä se, että päivät eivät voi olla niin kuin yöt. Se on jotenkin hienosti sanottu. Mutta hei, minä käännyn tästä nyt kotiin, että pääsen edes johonkin järkevään aikaan nukkumaan. Peter tulee huomenna jo aamupäivästä. Nähdään, Hestia, oli tosi hauskaa!”

James virnisti, vilkutti ja oli poissa. Hestian vatsassa muljati hassun ikävällä tavalla. Eikö muuta? Eikö mitään muuta kuin oli tosi hauskaa, vaikka he olivat suudelleet? Ja päivät eivät voi olla niin kuin yöt? Mitä se nyt sitten tarkoitti?

Äkkiä Hestia tunsi ikävän palan kurkussaan, ja hän lisäsi lentovauhtiaan. Hän halusi nopeasti kotiin.

Kun hän vihdoin laskeutui kotinsa pihalle, oli aurinko alkanut jo nousta. Pitkästä ja nopeasta lennosta tärisevin jaloin hän käveli ovelle. Sen läpi kantautui vaimeasti musiikkia, ja vasta silloin Hestia muisti Gwenogin olevan yksin kotona (äiti ja isä olivat ystäviensä huvilalla).

Hestia avasi oven, ja tuttu laulu kantautui olohuoneesta:

And babe, don't you know it's a pity:
the days can't be like the nights
in the summer in the city.

Hestia oli laittamassa Puhtolakaisuaan luutakaappiin, kun Gwenog tuli olohuoneesta. Hänellä oli päällään yöasu, mutta kädessään luudanvartensa. Hänen hiuksensa olivat sekaisin. Hän oli varmaan harjoitellut taas käsilläseisontaa luudan päällä, vaikka äiti oli kieltänyt harjoittelemasta sisätiloissa.

”Oliko hauskaa? Onko James treenannut?”

”James suuteli minua”, Hestia sanoi, mutta katui heti. Siskon kasvoilla oli yllättynyt ilme, joka kuitenkin vaihtui nopeasti jonkinlaiseen irvistykseen.

”Pitäkää huoli, että se ei vaikuta joukkueeseen”, Gwenog sanoi ja työnsi luutansa Hestian ohi kaappiin. Hän läimäytti kaapinoven kiinni tarpeettoman kovaa.

”Ei se vaikuta. En minä usko, että tästä tulee mitään”, Hestia sanoi, mutta Gwenog oli jo mennyt takaisin olohuoneeseen, jossa radio yhä pauhasi tuttua lausetta:

Päivät eivät voi olla niin kuin yöt.

[hiddenben]

Oi että, ihan parasta saada lukea näin nopeasti lisää Hestiasta ja Jamesista! Huippua, kiitos tästä! Tykkäsin siitä, miten tässä mentiin ajassa taaksepäin aikaan, josta lukija on saanut tietää aiemmassa ficissä ja tämä antoi erittäin tyydyttävän vastauksen siihen, millainen Jamesin ja Hestian ainoaksi jäänyt suudelma oli. Tässä oli ihanaa kesätunnelmaa, vaikka ulkona sää on jo kääntynyt kohti syksyä. Ja eivät nuo heinäkuun helteet ihan hevillä unohdu, joten samaistumispintaa löytyi

Tykkäsin hurjasti siitä, miten tämä ficin hauska nimi kuvasi useamman eri hahmon näkökulmaa. James, joka on liikkeellä "what happens in Vegas, stays in Vegas" -asenteella, Hestia miettii katkerana suudelman ainutkertaisuutta ja Lily pohtii, miksi ajatukset kulkevat eri ratoja päivisin kuin öisin. Hurjan hauska lähestymistapa, joka toimi tässä ficissä todella hyvin! Ylipäätänsä tuo näkökulmanvaihdos Hestiasta Lilyyn ja takaisin toimi mutkattomasti, vaikka Lilyn osuus olikin lyhyt Ja ah, se pieni Lily/Severus, joka olisi voinut syntyä, jos Lily olisi mennyt Severuksen luo! No, ehkä vielä joskus

Hestia lienee liian kiltti ja ihaileva Jamesin makuun, vaikka huispauskentällä Hestia taitaakin vakuuttaa. Mietin jo heti alussa sitä, miten Hestia vastaa Jamesille ”Onneksi matami Pomfrey hoiti sormesi kuntoon”, Hestia hymyili, kun James nappasi jälleen siepin vaivatta nyrkkiinsä. Lily olisi tuossa tilanteessa vastannut jotain sarkastista, mikä olisi sytyttänyt heidän välilleen pienen kinastelevan kipinän, kun taas Hestian vastaus pitää tilanteen tasaisena. Mutta oli hauskaa ja raikasta saada lukea tällaista yksipuoleista ihastusta käsittelevää tekstiä, jossa tapahtuu suudelma, mutta se on oikeastaan vain kaverillinen!

Tykkäsin tästä kaikin puolin aivan todella paljon ja huispausyksityiskohdat toivat kivoja lisäyksiä tarinaan. Myös Gwenogin suhtautuminen Hestian uutisiin ficin lopussa yllätti dramaattisuudellaan ja toi sekin mukanaan hyvän ekstran, ja jollain tapaa jopa korosti tuota Hestian arvausta siitä, että tuo suudelma Jamesin kanssa jäisi ainoaksi. Kiitos, että kirjoitit!

[marieophelia]

Eikä miten ihanaa, että jatkoit Hestian ja Jamesin tarinaa! Olin ihan innoissani, kun huomasin tämän. Ja hauska tuo V.I.P.-todistus -- eikä vähiten siksi, että James sai ennustuksesta Peikon. Jamesin ennustuskokeesta voisi saada hyvän huumori-ficin. Ihan superkiinnostava juttu nuo Jamesin ja Lilyn arvosanat ja pohdinnat niistä! Tuli tosi canoniin sidottu olo, siis sillä tavalla, että huomioit niin hyvin, mitä hahmojen elämässä on noihin aikoihin ollut menossa. (Ainoastaan noista kirjeistä semmoinen huomio, että teitittely-muoto kuuluisi mennä olette saanut, olette saaneet on monikon toinen persoona. ) Hyvin hahmoille sopivat arvosanat, kun Lily ei reputa mitään ja James taas vetää vähän silmät ummessa osan kokeista, mutta on kuitenkin tosi hyvä joissain aineissa.

Ja tuo oli kanssa hauska, että Gwenog oli Hestian sisko! Mulle tuli sellainen "Ahaa!" siitä ja jotenkin se myös selitti Hestian huispausharrastusta, että hän on tunnetun huispaajan sisko. Mahtoikohan Gwenogkin salaa olla ihastunut Jamesiin, kun hän tuolla lailla pamautti oven kiinni? Jotenkin jäin hymyilemään siksi tuolle lopulle, vaikka Hestian tilanne surettaakin. Itsekin olen ollut tuollaisessa tilanteessa, että olen pitänyt merkittävänä ja mullistavana jotain juttua, joka ei sitten toiselle merkitsekään kuin ihan kivaa ajanvietettä. Mun mielestä James myös antoi ymmärtää vähän enemmän! Mutta tuollaisia teinit ovat (ja miksei vähän vanhemmatkin), kukapa arvaisi mitä toinen ajattelee. Ai niin, ihan kauhea tuo, että James on halunnut suudella Hestiaa siitä asti, kun tämä kalautti Reguluksen tajuttomaksi!

hiddenben olikin kirjoittanut oivallista analyysia ficin nimestä. Varsinkin nuo Lilyn päivä- ja yöpohdiskelut liikuttivat minuakin. Ihana, että Lily oli tässä mukana! Se myös muistutti hyvin, mikä Hestian ja Jamesin "tielle" tulee. Tämä näkökulmanvaihdos: Jos hän ei olisi tehnyt niin, hän olisi saattanut nähdä matalalla lentävät Hestian ja Jamesin muutamaa minuuttia myöhemmin. oli yksi ehdottomasti lempijutuistani tässä! Mahtava tapa tuoda ficciin vaihtelevuutta ja rikastaa sen tapahtumia. Hauskaa myös, että tässä oli viittauksia paitsi Hautajaisnoitaan myös Mörköhääkakku-ficciin! Tykkään siitä, että kirjoittajat viittaavat omiin ficceihinsä (ja rakastan tehdä sitä itse ), koska siitä tulee niin vahvasti sellainen olo, että tapahtumat olisivatkin osa canonia.

Ehkä kirjoitat vielä lisää Hestiasta? Joka tapauksessa ihanaa, että kirjoitit tämän, kiitos!<3

[Rowena]

Hiddenben,
juu, heinäkuun helteet ei hevillä unohdu . Varsinkaan, kun niistä sai nauttia töissä x).
Oli hauskaa lukea sun analyysia tämän ficin nimestä! Tarina syntyi täysin sen ympärille. On tosi kivaa, että Finissä on näin eläväinen ja monipuolinen haastekulttuuri, tätäkään tekstiä ei olis syntynyt ilman Kepeitä kesäromansseja –haastetta. Hurjaa ees aatella, miten paljon meiltä kaikilta olis jäänyt kirjoittamatta ilman haasteita!
Kiitos kommentista, ihanaa, että Hestian ja Jamesin ystävyys kiinnostaa <3. Jostakin syystä mulla on tosiaan nyt huispausvaihe meneillään .

Marieophelia,
kiitos teitittelymuotojen korjaamisesta, kävin muuttamassa ne .
Haha, mun oli pakko saada ängettyä Peikko johonkin, on sen verran huikea nimi arvosanalla . Ennustus tuntui Jamesia ajatellen loogisimmalta .

Mahtoikohan Gwenogkin salaa olla ihastunut Jamesiin, kun hän tuolla lailla pamautti oven kiinni?

Tämä tosiaan on aivan mahdollinen lukutapa! Mä aattelin Gwenogin reaktion johtuvan siitä, että hän pelästyi joukkueen puolesta, että miten joukkueelle käy, jos kaksi sen jäsentä rupeavat seurustelemaan.

Itsekin olen ollut tuollaisessa tilanteessa, että olen pitänyt merkittävänä ja mullistavana jotain juttua, joka ei sitten toiselle merkitsekään kuin ihan kivaa ajanvietettä.

Tällaiset tilanteet ovat kyllä tosi tylsiä .

Hauskaa myös, että tässä oli viittauksia paitsi Hautajaisnoitaan myös Mörköhääkakku-ficciin! Tykkään siitä, että kirjoittajat viittaavat omiin ficceihinsä (ja rakastan tehdä sitä itse ), koska siitä tulee niin vahvasti sellainen olo, että tapahtumat olisivatkin osa canonia.

Sama . Ja kun koen ite kirjoittavani koko ajan "samaa tarinaa", niin tykkään nivoa tapahtumia toisiinsa viittaamalla niihin.
Kiitos kommentista <3! Ja juu, Hestiasta kirjoitan varmasti jatkossakin .

[Altais]

Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta! Valitsin tämän kommentoitavaksi, koska en ole aiemmin lukenut mitään Hestiasta, enkä myöskään Hestia/Jamesia, mutta joku aika sitten luin Mörköhääkakku-ficisi ja muistelin, että se linkittyi jollain lailla tähän. Minustakin on hauskaa, jos kirjoittajan eri ficit liittyvät jotenkin toisiinsa. Täytyykin siis perehtyä muihinkin Hestia-ficeihisi, sekä myös Lily/Severus -tarinoihin.

Ajatuksena täysin uskottava, että lentämisestä innostuneet teinit voisivat kesälomalla lentää kymmeniä kilometrejä tapaamaan toisiaan, ihan niin kuin mopoilevat ja pyöräilevät ei-taikanuoretkin. 😁 Vai että luudanvarsi persiissä syntyneet, jotenkin tämä oli juuri sellainen ilmaus, jonka voi kuvitella teini-Siriuksen suuhun. Jamesin ennustuksen Peikko laittoi kyllä myös naurattamaan.

Ajattelin, että Hestiaa kohtaan James oli kyllä aika kuspäinen, vaikka sellaista kai nuorena (ja vanhempanakin) joskus sattuu, että joku on tosissaan ihastunut, ja toinen vaan hiukan leikittelee, pitää kepeää hauskaa tai testaa omaa viehätysvoimaa paremman puutteessa, jos ei ole sen oman ihastuksen kanssa vielä natsannut. Tai mistä ikinä Jamesin käytöksessä olikaan kyse. James mahtoi inhota Regulusta, jos sen tajuttomaksi iskeminen sai aikaan suutelunhaluja, mutta voi Regulusta. Hestia ei sentään onneksi ollut häntä tahallaan toimittanut sairaalasiipeen, ja muutenkin hän taisi olla tässä aika lailla pehmeämpi luonne kuin James.

Tykkäsin myös siirtymästä Lilyyn ja Severukseen, sekä siitä, miten pienestä olisikaan voinut olla kiinni, että ihan eri pariskunnat olisivat päätyneet yhteen. Ehkä, jos Lily olisi mennyt Severuksen luo, tai jos hän olisi nähnyt Jamesin ja Hestian läheisissä tunnelmissa, Lilystä ja Jamesista ei olisi koskaan tullut mitään. Tai mene ja tiedä. Mutta ehkä sattumallakin on osuutensa asiaan.

Minustakin oli hauskaa, että Gwenog olisi ollut Hestian sisko, ja pelannut samaan aikaan ja samassa joukkueessa hänen ja Jamesin kanssa. Minäkin ajattelin, että ehkä hän piti joukkueen menestystä niin tärkeänä, että sen jäsenten välinen suhteilu laittoi huolestuttamaan. Hestian puolesta tuli hiukan paha mieli, kun hän niin (ainakin näennäisen) tyynesti tiesi, ettei hänestä ja Jamesista tulisi mitään.

Kiitos tästä ilahduttavasta, kesäisen tunnelmallisesta ficistä, oli hauska lukea teini-ikäisten Kelmien aikakaudesta, josta tykkään, ja samalla tutustua itselle vieraampaan hahmoon ja tällaiseen tuoreeseen ja omaperäiseen näkökulmaan. 

//ai kamala mitä typoja puhelimen ennustava tekstinsyöttö oli taas tekaissut, piti käydä korjaamassa 

[Rowena]

Altais, kiitos kommentista <3!

Hahah, totta, ehkä luudanvarret ovat teininoidille ja -velhoille yhtä tärkeitä kuin jästeille mopot . Molempiin liittyy niin olennaisesti tunne vapaudesta.

Oli kiva lukea sun pohdintoja tosta, että miten pienestä tässä on kiinni, ettei esimerkiksi Lily näe Jamesia ja Hestiaa ja että olisiko sillä näkemisellä ehkä ollut joitakin kauaskantoisempia seurauksia. Tykkään teksteissä leikitellä just sillä ajatuksella, miten pienestä elämässä voi olla kiinni, että jokin pikkujuttu tapahtuu tai jää tapahtumatta, ja sitten sillä onkin vaikutusta tosi moneen asiaan ja ihmiseen.

Lämpöistä loppukesää sulle!

[Karvis]

Tuossa joku vihjasi, että näitä on enemmänkin. Mun täytyy varmaankin katsastaa nekin, koska mut tämä paritus vei ainakin tässä ihan mukanaan. Ei varmaan silleen yllätys, kun normaalisti olen innokas RPF-jääkiekkoficcien lukija ja tässä oltiin urheilun maailmassa ja puhuttiin innokkaasti ja intohimoisesti lajista, jota sekä James että Hestia harrastavat ja kesäisinkin miettivät harjoituksia, vaikka nyt olikin ollut liian kuuma harjoituksille. Tuo luudalta tippuminen kävi mulla mielessä heti kun Hestia nousi sille temppuilemaan ja niinhän siinä kävi. James voisi unohtaa Lilyn ja hypätä Hestian kelkkaan. Heillä oli tässä ficissä selvästi kemiaa ja jos kerran James oli halunnut jo pari kuukautta suudellakin tyttöä ja ihaili tätä.

Mä tykkäsin todella paljon tämän ficin tunnelmasta ja hahmojen kuvauksesta. Lilyä kävi vähän sääliksi, kun hän ajatteli, että olisi ollut kiva mennä puhumaan Severukselle, mutta ei mennyt kuitenkaan ymmärrettävistä syistä. Kyllähän se varmasti mietityttää, jos toinen tuolla tavalla halveksivasti nimittelee, vaikka luulen että se oli tilannesidonnaista. Severus oli tilanteessa häpeissään eikä olisi todellakaan halunnut Lilyn sitä näkevän. Mutta surku, että välit jäivät siihen.

Minä todella nautin tämän lukemisesta, vaikka lopusta jäikin ikävä tunne, että James vain leikiteli Hestian tunteilla, mikä ei ole ollenkaan kivaa ja vielä tuo Päivät eivät voi olla niin kuin yöt toi tunteen, että yöllä tehdää jotain, mitä päivällä ei eli Hestiaa voi vähän suudella salaa, muttei sitten kuitenkin. James ansaitsisi vähintään läpsäisyn poskelle.

Ai joo, mun on pakko quotata tämä:

Joku olisi sanonut, että kuusikymmentä kilometriä suuntaansa luudanvarrella oli aivan järjetön matka helteellä lennettäväksi, mutta Hestia ja James olivat ”syntyneet luudanvarsi perseessä”

Tämä Siriuksen muotoilu osui näiden kohdalla selvästi täysin oikeaan ja nauratti.

[Rowena]

Karvis, kiitos kommentista ❤️! Hauskaa, että löysit tämän pariin! Ja joo, kaikki mun Hestia-ficit käsittelevät jollain tapaa huispausta, osa enemmän ja osa vähemmän. En oo koskaan ollut mikään urheilutekstien suurin ystävä tai varsinkaan kirjoittaja, mutta nyt oon tosi innostunut tästä huispauskontekstista.

Kiitos vielä, sun ajatuksia oli ilo lukea!

[Claire]

Rakastan kesäromansseja ja huispausta, joten et arvaakaan kuinka iloinen olin kun löysin tämän ficin pariin! Mulle Hestia on jäänyt canonista vähän etäisemmäksi hahmoksi, joten oli kiva sukeltaa hänen mielenmaisemiinsa. Hänestä välittyi tämän ficin myötä sellainen kiltti, välittävä, mutta myös rohkea ja leikkisä kuva. Ja ai että, kuinka hyvin hän ja James tämän ficin perusteella sopisikin yhteen, ainakin jo näin kesäromanssina tämä asetelma oli oikein kutkuttava! 🤩 Jamesin ja Hestian vuorosanoista ja vuorovaikutuksesta korostui se, kuinka jotenkin luonnolliset heidän välinsä ovat. Poisluettuna suudelman alku, rakastin sen kömpelyyttä ja jotenkin etäisesti tuli mieleen Harryn ja Chon suudelman kömpelyys, siis hyvällä tavalla. Harry todella on isänsä poika, mitä tulee naisten käsittelyyn.

Jamesista ehkä jäi vähän sellanen fiilis, että saattoi lopulta leikitellä Hestian tunteilla, mikä sinällään on harmi siinä mielessä, että hän voisi unohtaa Lilyn (jotta Lily päätyisi Severuksen kanssa yhteen) ja antaa Hestialle mahdollisuuden, kun oli tämän suutelemisesta kuitenkin jo aiemmin unelmoinut. Mutta toisaalta mun mielestä tuo pieni suloisen katkera loppu sopi tähän ficciin tosi hyvin, koska tuon ns. kesäromanssin loppuminen teki heidän suudelmastaan ainutkertaisen ja siten myös erillä lailla merkityksellisen. Musta oli myös kiva lisä, kuinka tässä sivuttiin Lilyn ja Severuksen välejä, ja tykkäsin myös paljon tuosta Lilyn näkökulman sujuvasta vaihdoksesta Hestian näkökulmaan. Siitä tuli sellainen elokuvamainen fiilis. Tykkäsin muutenkin tämän ficin tunnelmasta kovasti, siinä oli mielenkiintoinen yhdistelmä sellaista kesäistä huolettomuutta ja samalla syvempiä ja myös jonkin verran synkkiäkin tunteita sekä pientä draamaa, kaikkine upeine yksityiskohtineen. Kiitos paljon ihanasta lukukokemuksesta!

[Rowena]

Claire, kiitos kommentista <3!

Kesäromanssit ja huispaus on munkin mielestä parhautta! Jostain syystä en oo saanu tänä kesänä aikaiseksi kirjoittaa yhtäkään kepeää kesäromanssia, mieli on askarrellut synkempiä teemoissa, mutta kiva, että löysit tiesi tän vähän vanhemman tekstin pariin.

Hestia on canonissa tosiaan aika etäinen hahmo. Hän vilahtaa muutamaan otteeseen taustalla, mutta kunnolla pääsee keskiöön vasta Kuoleman varjelusten alussa, jossa ärisee Dursleyille Harryn huonosta kohtelusta. Siitä se ajatus Hestia/Jamesista sit lähti…

Kiitti vielä, kiva, että luit ja kommentoit <3.