Luku 3
Ikäraja: K-11
Mies avasi silmänsä. Aurinko paistoi ikkunasta suoraan hänen silmiinsä. Mies kääntyi ja huomasi Helin makaavan hänen vieressään. Eilisilta alkoi palaamaan miehen mieleen. Mies suuteli naista niskaan, ja nousi sängyn laidalla istumaan. Hän näki kännykkänsä lattialla, vaatekasan päällä. Mies laittoi paidan päällensä ja katsoi kännykkää, kello oli 9:47. Hieman hapuillen hän lähti huoneesta etsimään vessaa. Pienen kaksion keittiössä istui vaaleahiuksinen tyttö juomassa kahvia. Nähdessään miehen hän naurahtaa ja sanoo: ”Piditte sitten ääntä viime yönä.” Mies punastuu hieman, kun samalla hänen takaa Heli ilmaantuu keittiöön, ja vastaa tirskahdellen: ”Ehkä vähä joo.” Mies kääntyi punastuneena Helin suuntaan ja kysyi: ”Vessa?”. Heli osoitti ovea keittiön toisella puolen sanoen: ”Tuolla. Otatko muuten kahvia?”. Mies nyökkäsi ja suuntasi vessaan.
Mies katsoi itseään peilistä. Katsoessaan itseään hän näki sotkuisten hiuksien ja rohtuneiden huulien lisäksi hieman iloa kaiken epätoivon keskellä. Ehkä nyt hän oli löytänyt sen oikean, mies ajatteli. Mies palasi keittiöön ja istui tuntemattoman tytön vastapuolelle. Heli oli tekemässä keittiön tasolla aamupalaa, paahtoleipiä ja hilloa. Heli kaatoi miehellä kahvia, ja antoi eteen muutaman paahtoleivän, samalla suudellen häntä hellästi huulille. ”Mistä sinä tämän komistuksen löysit?”, tuntematon tyttö kysyi Heliltä. Mies tunti olonsa epämukavaksi tuon kysymyksen jälkeen, mutta päätti että ei anna sen näkyä ulkopuolelle. ”Tupakkakopista”, Heli vastasi hymyillen. ”Tässä on muuten Krista, mun kämppis ja paras kaveri”, Heli sanoi miehelle. ”Terve”, mies sanoi ja kätteli Kristaa. Heli katsoi miehen suuntaan ja sanoi: ”Meidän pitää Kristan kanssa lähteä koululle, alkaa tunti yhdeltätoista. Haluatko antaa numerosi, niin voidaan tavata ehkä uudestaankin?”. ”Toki.”, mies vastasi ja kirjoitti numeronsa Helin kännykkään. Sen jälkeen mies joi loppuun kahvinsa, otti paahtoleivän mukaansa, ja lähti kulkemaan kohti ulko-ovea. Miehen laittaessa kenkiään Heli tuli eteiseen, pussasi häntä huulille ja kuiskasi hänen korvaansa: ”Soitan sulle illalla, senkin söpöliini”. Mies hymyili Helille takaisin ja poistui asunnosta. Hän lähti kävelemään kohti katua kuin tanssahdellen ilosta. Elämä hymyili jälleen.
Mies saapui oman kotinsa ulko-ovelle. Eilisillan juominen oli alkanut kostautumaan ja krapula koputteli jo otsaan, joten päivän suunnitelmat oli selvät: Netflix ja roskaruokaa. Mies olikin jo poikennut lähikaupassa ostamassa limpparia, jonka avulla hän huuhtoisi kotiin tilaamansa pitsan alas. Pitsamies odotteli jo häntä oven luona, ja mies maksoi pitsan antaen tippiä hyvin pizzapojalle. Mies avasi oven ja sen takana odotti synkkä poikamiesboksi, sekä muutama kirje heti oven takana. Mies laittoi tavarat pöydälle ja alkoi lukemaan postia. Pari laskua, sekä yksi kirje, johon oli kauniilla käsialalla kirjoitettu miehen osoite. Hän tunnisti heti käsialan kuuluvan hänen tädilleen. Vaikka miehen vanhempien kuolemasta oli jo yli vuosi, niin täti kirjoitti silti joka toinen viikko kysellen kuulumisia. Vaikka miestä hieman ärsytti tämä kirjeenvaihto, oli kuitenkin mukavaa, että joku piti hänestä huolta.
Mies istahti sohvalle ja alkoi lukemaan kirjettä. Kirjeen lopussa miehen ilme muuttui synkäksi, kun hän sai tietää, että hänen tätinsä poika, toisin sanoen hänen serkkunsa, oli tipahtanut humalassa alas sillalta ja hukkunut. Mies ei tuntenut serkkuaan kovin hyvin, mutta hänellä oli muutama hyvä muisto heidän nuoruudestaan. Epätoivo valtasi taas hänen mielensä. Hän iski kerran nyrkillä seinään, ja käveli sitten keittiöön. Seinään jäi pieni kolhu, mutta se ei asuntoa yhtään huonontanut. Mies otti pakastimesta kylmän hernepussin ja piti sitä rystysiään vasten. Silloin hän näki pitsalaatikon pöydällä. Mies katsoi rystysiään ja huomaisi, että se pieni verenvuoto oli tyrehtynyt. Hän otti veitsen pöytälaatikosta ja alkoi tuijottamaan sitä. Sen terä vaikutti niin terävältä. Hän tunsi kylmiä väristyksiä kehossaan. Hän kokeili terää sormellaan ja hän tiesi, että se olisi tarpeeksi terävä. Yhtäkkiä hänen kännykkänsä alkoi soimaan. Hän vastasi huomatakseen, että soittaja oli Heli. Heli sanoi hänen tuntinsa peruuntuneen, ja kysyi haluaisiko mies viettää nyt aikaa hänen kanssaan. Mies päätti kutsua Helin syömään pitsaa hänen luokseen. Puhelun jälkeen mies alkoi leikkaamaan pitsaa. Hän avasi television ja laittoi Netflixin valmiiksi. Heli saapui pian hänen ovelleen, ja muutamien kohteliaisuuksien jälkeen heidän ensimmäiset treffit alkoivat.
Mies istui sohvallaan selaillen laskujaan. Heli oli juuri lähtenyt kotiinsa, joten tyhjät lasit ja pizzalaatikko lojuivat vielä pöydällä. Avattuaan ensimmäisen kirjeen hänen kätensä alkoivat hiota ja hän alkoi hermostuneesti hankaamaan otsaansa. Saatuaan potkut muutama viikko sitten hänen rahatilanteensa oli alkanut huonontua, ja nyt hänellä ei ollut varaa enää maksaa ensimmäistäkään laskua. Hän ei ollut kertonut asiasta kellekään, tai ei hänellä ollut ketään kelle kertoa, paitsi hänen tätinsä. Tädille hän ei aikonut kertoa nytkään, sillä hän ei halunnut tuottaa enempää harmia. Eikä hän voisi kertoa Helillekään, sillä tämä oli ainoa hyvä asia hänen elämässään, eikä hän halunnut riskeerata sitä. Edessä oli siis enää yksi ainoa vaihtoehto, mikä pystyisi pelastamaan miehen, vaikka se olisikin hänen kaikkia periaatteitaan vastaan.