#siideripissis • S • tuplaraapale

[Odo]

Nimi: #siideripissis
Genre: kaverihömppä
Hahmo(t): Siru, Hilla ja Fanni
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: alkoholia (hahmot täysi-ikäisiä)
Vastuunvapaus: Omaa käsialaani.
A/N: Mulle tuli fiilis julkaista jotain Finiin, joten inspiraation toivossa selasin FF1000-sanalistaa ja sieltä sattui silmään siideri. Ajattelin kyllä Valvatin nauttimaa lämmintä ja mausteista siideriä, siiderin historiaa ja valmistusta, mutta miksi en kirjoittaisi lopulta siideripissiksistä. (Ilmeisesti nykynuorilla ei ole aavistustakaan, mikä on pissis!). Sijoittuu tänne jonnekin 2020-luvulle, mihin lie, joten hahmot ovat syntyneet 2002 tai sen jälkeen, ovat siis 18-vuotiaita, kun juopuvat.

Mulla oli itseasiassa ihan hauskaa kirjoittaa tällainen lyhyt Siru, Hilla ja Fanni -juttu, että ehkä joskus lisääkin! Jos/kun kirjoitan lisää, se voisi olla #elämää -sarja. Tai sitten ei, mutta #kirjotin x) On muuten  hyvin erilainen, kun mun tuotokset yleensä, mutta nauttikaa siitä silti, eikun. Kuuntele biisi Youtubesta klik klik ! ♬♫♪

#siideripissis
(FFF1000 sanalla 283. siideri)

”Käyttääks kukaan enää sanaa pissis?”
                     ”Mitä se ees tarkottaa? Kuulostaa karseelta!”
”Eiks pissiksistä oo joku ikivanha laulu?”

Play ▶ ♬♫♪ Lissut – Pissikset ♬♫♪

...ja Spotifysta kajahti ollaan ihkui ja nuorii. Siideri oli kirpeää ja makeaa, se kupli kielellä, kuten tyttöjen loppumaton nauru. Hilla otti Instagramiin kuvia, joissa omenat ja siiderilasit oli sommiteltu virpojien tuomien pajunoksien rinnalle. Oksasta irronneella sulalla Siru kutitti Fannin poskea.

He olivat huolettomia ja juopuneita. Siideri kutitteli ja lämmitti, vaikka pääsiäisenäkin yhä satoi lumikuuroja. Kesään ei silti ollut enää kauaa.

”Ollaanko me sellasii? Pissiksii?” Hilla kysyi saatuaan otoksensa valmiiksi. Kuva oli Instagramissa muutamalla hipaisulla, sillä tekstiä ei tarvittu. Vain tägit #ystävät ja #kuplivaa.

”Jos halutaan”, Fanni nauroi. Tänään he voisivat olla mitä tahansa.

”Mistä sä ees keksit noin tyhmän sanan? Vähä niinku joku ES-jonne”, Siru kysyi ja katsoi Fannia. Fanni vain kohautti olkiaan. ”Kai mä kuulin sen systeriltä, kun se puhu jotain hevareista ja fruittareista. Ja pissiksistä”, Fanni jatkoi. Hilla nauroi sanoille ja asetteli uutta sommitelmaa. Tämä ilta oli ikuistamisen arvoinen, eikä hän halunnut jättää mitään kuvaamatta.

Live, laugh, love nauratti sisustuselementtinä, mutta sitä heidän elämänsä oli. Kirpeää, makeaa, naurua ja rakkautta. He vaihtoivat siiderisuukkoja, jotka pääsivät Insta-storyihin tägillä #siideripissis ja kahdeksantoistavuotiaiden huolettomuus kupli ja kuohui heissä kuin

                                                       juovuttava omenasiideri.

[Tikkis]

Ai apua, mitkä flashbackit pistit tällä tekstillä tulille. En ees keksi mitään järkevää sanottavaa muuta ku, että tätähän se oli. Sillon vaan oltiin ehkä aavistuksen alaikäsiä ja Instagramin tilalla oli ii2 ja irc-galleria. Oi aikoja, oi tapoja.

Olipa ihana lukea tällaista höpsöttelevää kaverihömppää. Tällasista hetkistä on mukava lukea ja tulee kivan köykänen olo. Lämmöllä muistelen niitä kaveri-iltoja, kun ei myönnetty et saatettais olla pissiksiä. Mut siideriä, naurua ja mauttomia biisejä ei häpeilty.

Tykkäsin!

[Odo]

Ihana kuulla, että maistui  Tikkis! Sun kommentti hymyilytti mua ihan hirmuisesti eli iso kiitos! ♥ Oi aikoja, ii2 ja IRC-galleria (eli Galtsu, koska niin noloo, jos sanoit irkki, että tiennyt mikä on IRC ). Itse olin "hevari" ja sit "ernu", kun alkoi japani, manga, anime ja j-rock vaihe (tämä tosin ei ole mennyt koskaan ohitse XD), pissikset oli niin noloja, heh. x) Mutta oltiinko sitä parempia, tuskin! Tätä oli hauska kirjottaa ja tää tuli tosi sutjakasti, vaikka lähdin ensin tutkimaan siiderin historiaa, valmistusta ym., mutta putkahti siideripissiksii. Hauskaa oli joka tapauksessa ja hyvin erilainen, mitä suunnittelin.

On vielä lisättävä, kun kysyin pikkusiskolta sen ollessa ~15v, että onko teidän koulussa hevareita, fruittareita, pissiksii tmv. "Mitä ne on?" ja katto minua kuin puhuisin hepreaa. Syntynyt vissiin 2005 (?) eikä heidän koulussa ole mitään pissiksiä tai muitakaan. Vissiin, tiedän, että se täytti 17v, mutta onko tuosta eilissäolleesta vuodesta 2005 muka 17v, tuskin...

[Larjus]

Mun ei tarttenu nähdä ku vaa otsikko, ja päässä alkoi heti soida Lissujen Pissikset Ihan parasta huomata, et olit linkannut sen alkutietoihinkin. Oli pakko kuunnella (ja siinäpä olikin mulle tän illan korvamato).

Tästä tuli itsellekin tosi nostalginen fiilis, vaikken mikään pissis/lissu ollutkaan (mäki olin enempi ernu teini-iässä ). Mut eihän pissiksiltä voinut välttyä mitenkään (oli niitä meidänkin luokalla). Outo ajatus, ettei nykyteinit tiedä, mitä pissis tarkoittaa! (Tai fruittari sun muut.) Kaipa vastaavia kutsutaan jollain toisella nimellä nykypäivänä (tai sitten ei millään, mutta aivan varmasti samantyyppisesti käyttäytyviä yhä on.)

Tykkäsin miten mukavan keveä ja sellainen elämäniloinen tunnelma tässä oli. En tiiä johtuuko sun kirjoittelusta vai nostalgiapärinöistä vai mistä, mut jotenki jännä fiilistellä itse positiivisillä fiiliksillä siideripissismeininkiä, kun aiemmin siihen suhtautui lähinnä halveksuen 😅 Kaverihömppä se kyllä on aina kivaa.

Live, laught, love nauratti sisustuselementtinä

Tos muute pitäs varmaa olla "laugh"

Ja ei voi mitenkään olla 2005 syntyneet 17-vuotiaita, pakkohan niidenkin on olla vielä päiväkodissa tai jotain, ihan niin kuin kaikkien 2000-luvulla syntyneiden Ai kauhee kun tän nostalgian lisäksi tuli kauheen vanha olo...

[Odo]

Larjus, jee kommentista ja kiitos! ♥ Minä en tiedä, missä pärinöissä tämän kirjoitin, mutta hauskaa että on tykätty, vaikka halveksuntaa varmaan molempien muistoissa on! Vaikka pissikset oli "tyhmiä" tulipahan siitäkin nostalgioissa juttu aikaiseksi kaverihömpän muodossa. ♥ on kyllä aika villiä, että 2005 syntyneet on oikeasti 17v, eikä eskarissa, mutta niin se aika rientää. En muuten kuunnellut Lissujen biisiä kuin vasta julkaisun jälkeen, vaikka sanat googlasinkin ennestään inspispuuskissa. Kuunnellessa en tiennyt itkisinkö vai naurasinko, mutta hauskaa se taisi enimmäkseen olla.

Tuumattiin kanssa yhden kirjottajatutun kanssa, että onko alakulttuurit jotenkin katoamassa, kun ei silleen enää nuoret "tunne" hevareita, fruittareita, pissikiä tai ernuja ym. Se on jotenkin surullistakin! Toivotaan, että alakulttuurit nousee vielä suosioon. pikkusiskoni mukaan "kaikki on kyl iha samanlaisii" tmv. mut toisaalta pikkusiskoni kävi koulujaan takapajulassa, että eikai siellä kukaan uskalla olla erilainen nuori, mistäpä tuon tietää.

Ps. Ollaan wanhoja, minkäs sille voi!

[Tikkis]

Täytyy jo nyt varottaa, että tää komentti lähtee sivuraiteille, mutta aihe on liian kiinnostava, että sitä vois ohittaa. En tiiä nykynuorten alakulttuureista, et onko niitä vai ei. Ja jos on, mitä ne on. Muistan kuitenkin kattoneeni joskus Yle elävä arkiston videon, jossa puhutaan siitä, mikä ihmisiä ahdisti 1980-luvulla ja siinä puhutaan mm. teddyistä, hileistä ja punkkareista. Kyselin sillon vanhemmilta, et muistaako ne niitä ja kuulemma varsin tuttuja nimityksiä oli ja liitty just nuorisokulttuuriin ja on verrattavissa meidän ajan fruittareihin, pissiksiin, hoppareihin jne. Olis kyllä jännä tietää, mitkä on nykyajan trendejä ja mistä ne muodostuu tai että onko niitä ylipäätään.

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta! Tämä teksti houkutteli minua hauskalla hashtag-nimellään, varsinkin kun satuin vilkaisemaan jonkin kommentinkin jossa mainittiin nostalgia - oli suorastaan pakko selvittää, mistä oikein on kyse, koska nostalgia on niin ihana ja inspiroiva asia! Muistikuvien yksityiskohdilla on paha tapa painua unholaan, kunnes jokin sitten herättää ja havahduttaa ne, ja tämä teksti tekee niin tosi hauskasti ja innostavasti. On tosiaankin ihan hullua ajatella, että 2000-luvun alussa syntyneet ovat jo hyvinkin täysi-ikäisiä, ja vielä hullumpaa on ajatella, etteivät esimerkiksi meidän ysärillä syntyneiden tuntemat termit ja käsitteet ole heille välttämättä edes etäisesti tuttuja! Ihan niin kuin mekään ei tunneta vanhempien ikäryhmien sanastoa, kuten Tikkis tuossa edellä osuvasti avaa. On itse asiassa tosi mielenkiintoista, miten kieli ja käsitteet muuttuvat aikojen saatossa ja sukupolvien vaihtuessa, ja nuoruushan tyypillisesti on sitä aikaa, kun ihmisiä lokeroidaan ja kuvaillaan ties millä nimityksillä.

Minusta tuntuu, että elin itse jossain määrin vähän erilaisen nuoruuden kuin se, jollaista tässä tekstissä kuvataan, sillä minulla ei ollut sellaista kaveriporukkaa, jossa hengailla tai esimerkiksi bilettää, ja alkoholiakin join ekan kerran vasta päälle parikymppisenä. Tunnistan kuitenkin pissis-termin, joskin täytyy tunnustaa, ettei se ollut kovin laajalti käytetty siellä, missä minä kouluni kävin. Sen sijaan meillä oli yläasteella himpuloita! Siis sellaisia tummanpuhuvia tyttöjä, joilla oli tupeeratut hiukset ja mustat, katu-uskottavat vaatteet. Nimitys itsessään taisi tulla HIMistä ja sen fanittamisesta. Muistaakohan kukaan muu tällaista, vai oliko se vain meidän paikallinen erikoisuus?

Joka tapauksessa - vaikken omassa nuoruudessani tällaista siiderin kuplittamaa irrottelua ja nuoruuden huumaa kokenutkaan, myönnettävä on, että pystyn tämän tekstin kautta samaistumaan siihen tosi hyvin ja vaivattomasti. Elämänilo ja huolettomuus suorastaan pirskahtelevat tässä tarinassa ja kaverusten hauskanpidossa, ja se on ihanaa ja jotenkin universaalia, riippumatta siitä millaisena kukin on nuoruutensa elänyt. Siideriä, somekuvien sommittelua, posken kutittelua virpomisoksan sulalla... Samanlaista hauskanpitoa on ollut nuorilla varmaan aina, jopa kauan ennen älylaitteita ja somea, eri muodoissa vain. Se, mikä säilyy ja kantaa ajasta toiseen, on sellainen huolettomuus ja nyt jos koskaan -tyylinen irrottelu. Tarinan kolmikon välit vaikuttavat ihastuttavan läheisiltä ja mutkattomilta, ja on ihanaa päästä tämän tekstin tiimoilta kurkistamaan heidän pääsiäisenviettoonsa. ♥ Lukisin kyllä erittäin mielelläni, jos innostut kirjoittamaan hahmoista lisääkin!

Lämpimät kiitokset tästä ihanan elämäniloisesta tuplaraapaleesta, tykkäsin kovasti! -Walle

[sugared]

Kun aurinko paistaa, lumi sulaa ja kadut puhdistuu, on hyvä aika sukeltaa tällaiseen siiderinmakuiseen (olkoonkin, että harvemmin siideri enää itselle maistuu) ja elämäniloa kuplivaan tunnelmaan! Tykkäsin tosi paljon siitä, miten tässä juhlittiin nuoruutta ja, ainakin mun luennassa, tyttöyttä! Näin 2020-silmin nuorten tyttöjen leimaaminen "pissiksiksi" näyttäytyy tosi misogyynisenä, joten ihan mahtavaa, että Siru, Hilla ja Fanni ottivat sanan tällä tavalla haltuun! Teksti maalasi esiin ihanan huolettoman hetken nuorten elämästä, ja melkein sitä tunsi itsensäkin nuoreksi lukiessaan. :'D Että tervetuloa #elämää-sarjalle!

Hauskaa myös lukea muiden muistelua kommenteissa! Itsekin olin "japaniernu".

Kiitos ilahduttavasta lukukokemuksesta!

[rosegold]

Mulla tuli lohdullinen olo siitä, että tämän päivän kaksikymppisille pissis olisi vain joku muinaismuisto, joku kummallinen "vanhusten" käyttämä termi. Ainakin omaa nuoruutta muistellessa sillä sanalla ei ollut mikään hyvä kaiku. Hyvin kuvailtu ja ihanan pirteä teksti tähän henkilökohtaiseen talviangstiini.

Hilla otti Instagramiin kuvia, joissa omenat ja siiderilasit oli sommiteltu virpojien tuomien pajunoksien rinnalle.

Tästä kohdasta tykkäsin eniten, kun tällaista sitä itsekin ottaa someen