Kiitos paljon kommentistasi DulzGram! Piristi aamu(päivää)ni todella paljon!
On kiva tietää, että joku tykkää näistä pätkistä. Pikkulapset ovat vaan mahtavia ja niiden tempaukset ovat yleensä hulvattomia. Yritäpä siinä sitten torua - jos tempauksen tekee silloin, kun ei saisi - kun täytyy pidätellä naurua.
Kielioppiemämääräyksiä olisi kiva tietää. Että onko ne jotain todella häiritseviä ja vahingossa mukaan päätyneitä (olen kyllä lukenut nämä aina ennen kuin lähetän) vai onko ne sitten vain sellaisia, jotka ovat siellä tarkoituksellisesti. Koska mulla on vaan tapa tehdä melkein kaikki omalla tavalla - ja tietysti vaikeamman kautta.
Oih, kyllä mulle tuli tästä hyvä mieli! On aina ihanaa saada asiallisia kommenteja. Ne todellakin piristävät päivää ja nostattavat hymyn huulille.
Ei pienten unelmia saa murskata. Ei ainakaan suorilta käsin.
Juu, onhan sitä kokemusta kertynyt pikkulapsista. Tällä hetkellä mulla on kuusi aivan mahdottoman ihanaa veljenlasta, joiden tempauksia on saanut seurata. Ja on sitä muutenkin ollut oltua tekemisissä lasten kanssa koko ikäni.
Kiitos vielä kovasti kommentistasi! Toivottavsti tykkäät tästä vikasta osastakin.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ikäraja: S
Genre: Slice of life, humour
Henkilöt: Tiuku, isä ja äiti ft. Arttu ja Minttu
A/N: Oho. Tästä tuli vahingossa vähän dialogipainotteinen. No jaa, eipä se mitään haittaa.
Mutta joo, tämä nyt olisi sitten tämän raapalesarjan viimeinen osa Tiukun tempauksista.
Sanoja: 200
Olisihan se pitänyt arvata>> No niin, Tiuku rattaisiin ja sitten mennään >>, äiti sanoi.
>> Ei lattaisiin, tahtoo kävellä! >> Tiuku ilmoitti.
>> Jos sä saat kävellä, niin pitää laittaa valjaat >>, äiti totesi.
>> Njoo-o. >> Tiuku nyökkäsi.
>> Mene iskän luo, hän laittaa ne >>, äiti sanoi.
Tiuku meni isän luokse, joka laittoi valjaat hänelle. Sen jälkeen viisikko poistui hytistä ja kulki käytäviä pitkin hissien tykö. Hissin kanssa he laskeutuivat seitsemänteen kerrokseen, jonka toisessa päässä Taxfree sijaitsi.
Hissistä ulos tultua Tiuku käveli hetken verran nätistään, kunnes äkisti kävi kontalleen ja jatkoi kulkuaan kontaten. >> Vuh, vuh!>>
>> Tiuku! >> isä huudahti.
>> Olisihan se pitänyt arvata, että Tiuku keksisi tehdä noin >>, äiti nauroi.
>> Älä muuta sano >>, isä totesi hymyssä suin.
>> Nyt Tiuku pystyyn ja kävelet nätisti >>, äiti sanoi.
Tiuku ei tehnyt elettäkään noustakseen, hän vain jatkoi konttaamista ja haukahtelua. Arttu ja Minttu nauroivat makeasti. Ja heitä nauratti enempi, kun he huomasivat ihmisten katselevan Tiukua. Monet katsoivat leveästi hymyillen, jotkut hämmästyneinä ja muutama pahastuneena - kuinka joku antoi lapsensa käyttäytyä noin?
>> Tiuku, lopeta tuo ja kävele kunnolla! >> äiti komensi.
>> Mä olen koila >>, Tiuka sanoi vain. >> Vuh, vuh! >>
Isä huokaisi. >> Tiuku… >>
>> No, kontatkoot jos haluaa, ei siitä koidu harmia kellekään >>, äiti sanoi lopulta.
>> Totta. Ja kyllä hän viimeistään Taxfreessä lopettaa >>, isä myönsi, >> kun hän näkee kaikki ne karkit. >>