Kuolemasta syntynyt, Sirius/Remus ja Harry-vauva, raapaleet 6/6, S

[Thelina]

Ficin nimi: Kuolemasta syntynyt
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: Angst, draama, slice of life, AU
Ikäraja: S
Paritus/henkilöt: Sirius/Remus ja Harry-vauva
Yhteenveto: Jamesin ja Lilyn kuoltua Sirius ja Remus ottavat Harryn hoitaakseen.
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.

A/N: Avaruuspiraatin taannoinen joululahjatoive istutti päähäni ajatuksen, että pitäisi joskus itsekin kokeilla kirjoittaa Remuksesta ja Siriuksesta hoivaamassa Harry-vauvaa. En ehtinyt ennen joulua tällaista toteuttaa, mutta tässäpä nyt Piraatin ja muiden iloksi rapsuja aiheesta ❤ Tässä on siis hieman muutettu canonia Siriuksen, Remuksen ja Peterin sekä tietysti Harryn osalta, mutta ajatuksena on edelleen, että Voldemort tappoi Jamesin ja Lilyn ja menetti voimansa yrittäessään tappaa Harrya. Tämä ficci osallistuu Spurttiraapale V - haasteeseen, 18. kierros.


Kuolemasta syntynyt

1.
(200 sanaa - Jännittynyt)

Saadessaan Harryn ensimmäistä kertaa syliinsä, Remus oli jännittynyt ja ihmeissään. Miten niin pientä lasta oikein kuului pidellä? Lily kuitenkin katsoi häntä rohkaisevasti nyökytellen ja asetteli vauvan hänen käsivarsilleen, niin että pieni pää nojasi kyynärtaivetta vasten, toisen käden tukiessa takapuolta. Pian Remus rentoutui huomattuaan, että Harry nukkui yhä yhtä rauhallisesti kuin konsanaan äitinsä ja isänsä huomassa.

“Hän tietää, että sinä pidät lapsista”, Lily sanoi hymyillen ja Remus hymyili takaisin.
“Kai te tulette kummeiksi, kaikki kolme?” James kysyi vilkuillen Remusta, Siriusta ja Peteriä, jotka olivat Godrickin notkossa uutta tulokasta katsomassa.
“Tottakai! Pitäähän lapsella olla monta kummia: yksi lempeä, yksi hurjapää ja yksi siltä väliltä”, Sirius sanoi nauraen. Peterkin nyökkäsi vaitonaisena. Ehkä hänen ajatuksensa jo silloin olivat muualla, Remus mietti myöhemmin.
 
Nyt kummeista oli jäljellä enää kaksi – kolmas oli kadonnut kuin tuhka tuuleen murhattuaan kaksitoista jästiä ja Remuksella oli täysi työ estää Siriusta lähtemästä Peterin perään. Tärkeintä on nyt pitää huolta Harrysta, hän sanoi Siriukselle kerta toisensa jälkeen, toistellen lausetta kuin mantraa. Lilyn ja Jamesin kuolema painoi raskaana sydäntä, eikä yksivuotias Harry enää nukkunut rauhallisesti sylissä, vaan itki lohduttomasti öisin ja usein päivisinkin. Remus silitti Harryn uneen ja Sirius silitti Remuksen ja niin päivät kuluivat yksi kerrallaan eteenpäin, ilman Lilyä ja Jamesia.


2.
(200 sanaa - Uusi)

Tilanne oli molemmille uusi, eikä Remus myöhemmin enää muistanut, miten ihmeessä he olivat selvinneet ensimmäisistä viikoista hengissä kaikki kolme. Harry itki jatkuvasti ikäväänsä ja otsansa haavaa, joten he kävivät Mungossa ja lääkittyään Harryn parantaja antoi ohjeeksi edetä lapsen tahtiin. Jos tämä tuntui tarvitsevan tavallista enemmän syliä ja läheisyyttä, sitä tuli tässä tilanteessa antaa. Harry takertui Siriuksen kaapuun ja Remus kiitti parantajaa, joka saattoi heidän käytävälle.

Heillä kävi myös apujoukkoja: Molly Weasley vieraili katraansa kanssa ja Andromeda Tonks toi Nymfadoran vanhan syöttötuolin, sängyn ja muita tarvikkeita.
”Onneksi säästin näitä…” Andromeda huokaisi ja katseli Doraa, joka leikki Harryn kanssa olohuoneen matolla. ”Ajattelin, jos joskus saamme toisen lapsen, mutta onni ei ole ollut myötä”, hän jatkoi hiljaa. Sirius halasi serkkuaan ja lupasi pitää tavaroista hyvää huolta, kaiken varalta.

Lapsen mieli vaikutti sopeutuvan uuteen elämänvaiheeseen paljon nopeammin kuin aikuisten. Pian Harry jo nauroi lähes yhtä paljon kuin ennenkin, vaikka heräilikin vielä öisin sydäntäsärkevästi itkien. Silloin Remus nosti Harryn viereensä, piteli lähellään ja rauhoitteli.
”Nukahtiko hän?” Sirius kuiskasi, kun Harryn huuto oli jälleen vaihtunut tasaiseksi tuhinaksi heidän välissään.
”Nukahti”, Remus sanoi. ”Antaa hänen nukkua tässä, hän varmaan herää, jos yritämme siirtää hänet takaisin pinnasänkyyn.” 

Sirius kurkotti kättään Harryn yli ja silitti hellästi Remuksen karheaa tukkaa.


3.
(250 sanaa - Kosketus)

Sirius teki osa-aikatyötä Viistokujan WelhoMusiikissa ja työskenteli silloin tällöin yhä Feeniksin killalle, mutta Remus oli suurimmaksi osaksi jättäytynyt pois killan tehtävistä hoitaakseen Harrya. Toistaiseksi järjestely toimi hyvin ja poisti häneltä yhden murheen - ainaisen työnhaun. Oli vaikeaa löytää niin joustavaa työtä, että hän kykenisi järjestämään täydenkuun aikaiset sairastamisensa järkevästi. Harryn tarpeiden täyttäminen oli sen rinnalla helppoa: sopiva määrä ruokaa, unta, leikkimistä ja syliä piti pojan tyytyväisenä päivästä toiseen.

Remus syötti Harrylle kurpitsasosetta, josta suurin osa tuntui kylläkin mystisesti päätyvän tämän rinnuksille ja naamaan. Harry levitti sosetta pienillä käsillään ja virnisteli hänelle kuin parhaankin kepposen keksineenä. Remus ei voinut muuta kuin hymyillä takaisin.
“Taitaa olla aika mennä pesulle”, hän jutteli ja nosti Harryn syliinsä. Huuhdellessaan kylpyhuoneessa Harryn kasvoja ja käsiä puhtaaksi, Remus kuuli ulko-oven käyvän.

“Hei!”, Sirius huudahti eteisessä ja Harry hihkui innoissaan kuullessaan tutun äänen. Tehtyään pojan puserolle pikaisen puhdistustaian, Remus astui eteiseen ja antoi Harryn Siriukselle. Harry kiersi pienet kätensä Siriuksen kaulaan ja painoi päänsä tämän poskea vasten, silmät suljettuina.
“Häntä taitaa väsyttää”, Sirius totesi silitellen hajamielisesti Harryn tukkaa, joka alkoi jo elävästi muistuttaa Jamesin kiharoita. “Vien hänet päiväunille.”

Remus nyökkäsi ja päätti itsekin lepäillä hetken aikaa sohvalla. Edellinen yö oli taas ollut levoton ja häntä väsytti muutenkin aina. Pieni hengähdystauko tekisi hyvää.

Seuraava asia, mihin Remus havahtui, oli Siriuksen kevyt kosketus olkapäällään.
“Nukutko sinä?” Sirius kysyi lempeästi, silitellen Remuksen kättä.
“En”, Remus sanoi, vaikka olikin nukkunut. “Vähän vain lepuutan silmiäni.”

Sirius nauroi hänelle hiljaa ja kun hän kumartui suutelemaan Remusta, mustien hiusten latvat kutittivat suloisesti Remuksen kasvoja ja kaulaa.


4.
(100 sanaa - Kaksi)

Täysikuu lähestyi vääjäämättä ja Sirius oli järjestellyt työvuoronsa siten, että pystyisi olemaan illan ja yön kaksin Harryn kanssa.
“Ei meidän tarvitse joka kerta käydä tätä keskustelua”, Remus sanoi rauhallisesti, kun Sirius vaikutti tuntevan kuukausi kuukaudelta syvempää syyllisyyttä siitä, ettei voinut lähteä hänen mukaansa. ”Minä pärjään kyllä ja Harry tarvisee sinua täällä paljon enemmän kuin minä siellä.”

Sirius nyökkäsi ja saattoi hänet eteiseen Harry sylissään. Remus suukotti kumpaakin läksiäksiksi ja ilmiintyi suoraan porraskäytävästä Rääkyvään Röttelöön.

Viimeiset ajatukset ennen kaiken tietoisuuden kadottavaa, kivuliasta muodonmuutosta olivat aina hänen kaksi rakkaintaan: Sirius ja Harry, joiden kasvot häilyivät suljettujen silmäluomien takana kirkkaina kuin yötaivaan tähdet.


5.
(150 sanaa - Lojaalius)

Vaikeista hetkistä ja raskaasta ja pimeästä talvesta huolimatta Remus oli erittäin kiitollinen ja iloinen, että he olivat päätyneet ottamaan Harryn luokseen. Vaikka menetyksen suru oli edelleen suuri ja varsinkin alussa helpoin vaihtoehto olisi luultavasti ollut sysätä Harry jonkun muun hoidettavaksi, lojaalius Jamesia ja Lilyä kohtaan ei olisi koskaan antanut heidän tehdä sitä. Harry kasvoi kohisten ja oppi joka päivä uusia taitoja, joista he olivat lähes yhtä innoissaan kuin Harry itse.

Kevään tullen he viettivät aikaansa aurinkoisissa puistoissa, joissa Harrylla oli hyvin tilaa harjoitella juoksemista, pulleat pikku jalat ruohikkoista maata tömistäen. Sirius arveli pojan tasapainon olevan kesään mennessä niin hyvä, että kaksivuotislahjaksi tälle voisi hyvinkin ostaa pienen leikkiluudan, ehkä minikokoisen Puhtolakaisun.
”Sitten alamme harjoitella huispausta, vain mitä Harry?” Sirius kysyi ja otti vastaan kädet ojossa kohti juoksevan kiharapään.
”Joo!” Harry huusi, vaikka ei luultavasti edes tiennyt, mitä hänelle oli juuri luvattu.

Sirius pyöritti kikattavaa Harrya ilmassa ja pian nauru tarttui Remukseenkin.


6.
(200 sanaa - Vuosi)

Jamesin ja Lilyn kuoleman vuosipäivänä he vierailivat kolmisin hiljaisella haudalla Godrickin notkossa. Ketään ei näkynyt, mutta moni muukin oli käynyt jättämässä tervehdyksensä korkean kiven juureen: kukkapuntit, pienet seppeleet ja kynttilät levittäytyivät kirjavana merenä hautakummulle ja puista pudonneiden syksyn lehtien päälle. Sirius piteli kädestä kaksivuotiasta Harrya, joka ei enää ollut mikään vauva, vaan reipas pikku velhonalku. Remus auttoi tätä laskemaan pienen liljakimpun haudan eteen.
”Se on äidille ja isälle”, Remus kuiskasi, pyyhkien kyyneleitä silmäkulmastaan. Harry katseli kiveä kulmat kurtussa. Menisi vielä muutama vuosi, ennen kuin hän voisi kunnolla ymmärtää. Monta minuuttia he seisoivat hiljaa, kuunnellen ikävästä kivistäviä sydämiään ja tuulen kohinaa puiden latvoissa.

”Kukka”, Harry totesi lopulta ilahtuneena ja osoitti liljojaan, jotka nyt makasivat maassa aivan Lilyn nimen alapuolella. Remus silitti pientä punaisen myssyn peittämää päätä ja hymyili Siriukselle.
”Lähdetäänkö?”

Sirius nyökkäsi ja Remus nosti Harryn syliinsä. Pojan paino käsivarsilla tuntui lohdulliselta ja kun Siriuksen halaus sulki heidät molemmat syleilyynsä, Remuksen suruun sekoittui yhtäkkiä syvää rakkautta. Heidän perheensä saattoi olla kuolemasta syntynyt, mutta he olivat selvinneet. He tulisivat selviämään.
”Rakastan teitä molempia valtavasti”, Remus sanoi, uusien kyyneleiden valuessa poskille. Sirius pyyhki ne varovasti pois lapasellaan.
”Niin minäkin sinua. Ja Harrya.”

Sirius tarttui Remuksen vapaaseen käteen ja he lähtivät hiljalleen kotia kohti.

[Vendela]

Oh, olipa tällä tarinalla kaunis nimi ja pidin kovasti siitä, miten se lunasti paikkansa tuolla lopussa!

Tämä trope on kyllä ihana (vaikka surullinen!) ja näin tämän olisi oikeasti pitänyt mennä. Että Harry olisi saanut hyvän ja rakastavan kodin näiden kahden ihanan luona eikä olisi joutunut kärsimään Dursleyn hirmuvallan alla onnettomana. Ihanaa kun tartuit tähän aiheeseen ja kirjoitit oman versiosi, tykkäsin

Ihana ajatus, että Sirius on töissä WelhoMusiikissa, sopii hänelle. Aivan kun Remukselle sopii tuo "koti-isän" rooli. Uskon, että Sirius kantaa syyllisyyttä kun ei voi olla Remuksen tukena täydenkuun aikaan, mutta tässä vaiheessa Harry on tärkeämpi. Ja ehkä he silloin tällöin saavat apua vaikka Mollylta

Oli kivaa että olit tuonut tähän myös näitä muita hahmoja kuten Mollyn ja Andromedan. Se antoi kuvan, että yhteisö (kilta) on vahva ja pitää yhtä. Olit myös kuvannut hyvin tuota vauva-arjen rankkuutta yöheräämisineen. Hetki haudalla kukkineen oli koskettava ja herkkä.

Kiitos tästä,
Vendela

[hiddenben]

Minkä ihanan haikean, mutta silti täynnä iloa olevan raapalesarjan olet kirjoittanut! Tämä sekä hymyilytti että suretti ja oli muutenkin erittäin elämänmakuinen kuvaus tällaisesta vaihtoehtoisesta maailmasta. Tykkään itsekin hurjasti tästä tropesta ja näitä on ollut kiva lukea nyt useampi viime viikkojen aikana Tykkään tässä varsinkin siitä, miten ajatus Voldemortista edelleen on tuolla taustalla, että Harry joutuu (kai?) silti kohtamaan vihollisensa kymmenen vuoden kuluttua tässä kuvatusta ajasta. Näin tästä tuli sopiva sekoitus AU:ta ja canonia

Pidin jotenkin erityisesti siitä, millainen kuvaus Remuksesta tämä ficci oikeastaan on. Kun hän on kertojana, ja ensimmäisessä raapaleessa mennään ikään kuin eteenpäin ajassa nykyhetkeen, se asettaa Remuksen aivan omanlaiseen asemaan, kun lukijana tiedän tulevasta jo enemmän. Pidin siitä, että otit mukaan täysikuut ja varsinkin hieno lause oli tuo

Viimeiset ajatukset ennen kaiken tietoisuuden kadottavaa, kivuliasta muodonmuutosta olivat aina hänen kaksi rakkaintaan: Sirius ja Harry, joiden kasvot häilyivät suljettujen silmäluomien takana kirkkaina kuin yötaivaan tähdet.

koska se antoi Remukselle hahmona paljon ja kertoi kolmikon syvästä suhteesta. Sama kolmikon vahvuus tuli ilmi myös tuossa hienossa kohtauksessa haudalla.

Tämä oli sopiva sekoitus slice of lifea ja laajempaa kuvaa, mukana oli myös aavistus kid!ficciä, mikä ilahdutti. Onnistut tässä kuvaamaan ihanalla tavalla sekä Siriuksen ja Remuksen suhteen toisiinsa ja molempien suhteen Harryyn. Vaikka ficin nimi onkin mielestäni ensivaikutelmaltaan synkkä, se avautuu silti hienolla ja vähemmän synkällä tavalla ficin aikana. Heh, minua lähinnä nauratti tuo Siriuksen työpaikka WelhoMusiikissa! Se nimittäin muistuttaa Lunasta ja artikkelista Saivartelijassa, jossa Siriuksen huhuttiin olevan jonkun bändin laulaja? Kiitos ihanasta ficistä, tämä oli todella ihanaa luettavaa!

[Thelina]

Vendela: Mietin aluksi, onko nimi liiankin synkkä, mutta kun se lause oli kirjoittanut itsensä tuonne, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Näin sen todellakin olisi pitänyt mennä! Remukselle tuli tässä luontevasti tuo ”koti-isän” rooli ja uskon, että hän on muutenkin sen luontoinen ihminen, että se sopii hänelle hyvin ja hän on myös valmis uhrautumaan Harryn vuoksi ja olemaan rankat täysikuuyöt yksin. Siriukselle piti keksiä joku ei-liian-vakava työpaikka, joten musiikkiliike oli oiva valinta Molly ja Andromeda lienevät kaksikon läheisimpiä perheellisiä sukulaisia/ystäviä, joten tottakai he auttavat ❤  Kiitos kommentista ❤

hiddenben: Tässä aiheessa on väistämättä surua mukana, joten halusin ehdottomasti tuodan sen vastapainoksi iloisia hetkiä. Ihanaa, jos se onnistui! En nähnyt tarpeelliseksi muuttaa canonia Voldemortin osalta, sillä se olisi muuttanut koko syyn, miksi Lily ja James ovat kuolleet, eikä nämä Harryn ensimmäiset vuodet (tai missä perheessä hän ne vietti) mielestäni välttämättä olisi vaikuttaneet siihen, että se ennustus hänestä oli tehty ja hän oli ainut, kuka pystyi voittamaan Voldemortin. Remus on lempihahmoni, joten hänestä luonnollisesti tuli kertoja ja miellän hänet jotenkin lapsirakkaana ihmisenä ja rauhallisempana vastapainona Siriuksen levottomuudelle ❤ Niin kuin sanoinkin yllä ficin nimestä, mietin onko se liiankin synkkä, mutta tiesin toisaalta sen avautuvan toisella tavalla tuossa viimeisessä osassa, josta se on poimittu. Siriuksen työpaikaksi päätin jotenkin sen kummempia ajattelematta tuon keksityn musiikkiliikkeen, enkä yhtään muistanut tuota mainitsemaasi Lunan / Saivartelijan juttua Kiitos taas ihanasta kommentista ❤

[Fiorella]

Tämä oli tosi hellyttävä ja kaunis.

Remus silitti Harryn uneen ja Sirius silitti Remuksen ja niin päivät kuluivat yksi kerrallaan eteenpäin, ilman Lilyä ja Jamesia.

Awws.

Oli ihana, miten pikku perheellä oli runsas taustatuki ja ystävät auttoivat ja huolehtivat myös, kukin tavallaan. Hyvinhän sitä pärjättiin, päivä kerrallaan ja Harryn tarpeet edellä. Siriuksen työ ja Remuksen koti-isyys tuntui hyvin osuvalta tässä.

Harry itki jatkuvasti ikäväänsä ja otsansa haavaa, joten he kävivät Mungossa ja lääkittyään Harryn parantaja antoi ohjeeksi edetä lapsen tahtiin. Jos tämä tuntui tarvitsevan tavallista enemmän syliä ja läheisyyttä, sitä tuli tässä tilanteessa antaa.

Mikä ihan ihmetyttää, niin enpä muista ikinä nähneeni missään (tai sitten en vain muista) kenenkään kirjoittaneen Harryn kipeästä haavasta/arvesta varhaislapsuudessa. Pikku reppana, onhan se väkisinkin ollut paitsi kipeä, myös täytynyt lapsen tuntea muutenkin turvattomuutta ja vanhemman ikävää.

Lopussa herttaisesti tuli esille, että uudesta perheestä huolimatta Harry tulee varmasti tuntemaan vanhempansa, vaikka ei heitä pystykään muistamaan. <3

[Thelina]

Fiorella: Ehkä Harrysta näin pienenä lapsena on sen verran vähemmän ficcejä ylipäätään, että niissä on sitten keskitytty johonkin muuhun. Minä ajattelin heti itkevää pikku-Harrya, itselläkin oli sydän syrjällään mm. tuota ensimmäistä lainaamaasi kohtaa kirjoittaessa. Ja Sirius ja Remus ovat varmasti tarvinneet apuja, kaksi nuorta miestä pikkulasta hoitamassa voisi muuten välillä olla aika seikkailua (vaikka jotenkin näen Remuksen sellaisena ihmisenä, joka vaan on luonnostaan lasten kanssa hyvä ❤).  Sirius ja Remus pitävät kyllä huolen, että Harry saa kuulla tarinoita vanhemmistaan Kiitos kommentistasi, ihanaa kuulla, että tämä oli sinusta hellyyttävä ja kaunis!

[Nyyhti]

Minustakin tuo piraatin toive oli vallan hellyyttävä, ja tämä vastasi siihen kyllä hyvin! Äh, mun pitää mennä, mutta haluan vain pikaisesti sanoa että nämä olivat ihania raapaleita ja tämä toimi myös kokonaisuutna tosi hyvin!

[Thelina]

nomps: Lyhytkin kommentti ilahduttaa, minä ilostuisin varmasti vaikka puolesta sanastakin! Ihanaa kuulla, että pidit!

[maw]

Tämä oli ihanan hellyttävä ja aidon tuntuinen fikki. Rakastan ajatusta Sitiuksesta ja Remuksesta kasvattamassa Harrya. Harmi vain, etten hirveästi tällaista luettavaa ole löytänyt. Kiitos tästä sydäntä lämmittävästä lukukokemuksesta ❤️ (ja anteeksi näin iltaväsymyksessä kirjoitetusta kommentista, mutta pääasia lienee tullut selväksi; ihana fikki!)

[Thelina]

maw, kommenttisi oli iloinen yllätys! Pitäisi tutkia, löytyisikö englanniksi tämän tyyppisiä fikkejä enemmän. Harryn lapsuus olisi ollut niin erilainen, jos hän olisi saanut kasvaa Siriuksen ja Remuksen kanssa. Ihanaa kuulla, että tykkäsit tästä, kiitos kommentista ❤

[kaaos]

Moi kommiksesta!

Tämä AU se vain sulattaa aina mun sydämeni. Näin sen todella olisi kuulunut mennä ;___; lämpöisiä ja surumielisiä hetkiä, ja varmasti rankkaa vauva-arkea, etenkin kun taustalla painaa murhe ja toisaalta ei ole osannut varautua eikä valmistautua etukäteen.

Näin äitinä tietyt pienet Harryn ikään liittyvät epäjohdonmukaisuudet pistivät silmään, mutta eipä niitä montaa ollut 😘 (sosetta ei yleensä syötetä enää yli yksivuotiaalle, sen ikäiset syövät jo itse, ja ihan samaa kuin muutkin. Tai vähintään harjoittelevat jo!) Ja taidan muistella että canonissa Sirius antaa Harrylle leikkiluudan jo YKSIvuotislahjaksi :Ddd


Oh mutta tämä kyllä pisti ja lämmitti sydäntäni yhtäaikaa. Kiitos! Hehe oon pitkään haaveillut sellaisesta fikistä joka jatkuisi tästä AU:sta Harryn kouluun asti. Millainen tylypahkalainen olisi Siriuksen ja Remuksen kasvattama Harry!! (=Itsevarma, sassy ja cool)

kaaos

[Thelina]

kaaos, tämä tosiaan on sydämeen käyvä AU ♥ Minäkin muistelin, että canonissa Harry sai luudan jo yksivuotiaana, mutta tähän tuli nyt jostain syystä näin Ja haha, ei ole vauvahommat ihan hallussa, kun en ruokailua sun muita miettinyt tarkemmin kirjoittaessa Ihanaa, että tämä myös lämmitti sydäntä ja kirjoita ihmeessä tuollainen AU, jossa Harry saa lähteä kouluun Siriuksen ja Remuksen kasvatuksella varustettuna, olisi ihan mahtavaa! Kiitos kommentista ♥

[Altais]

Olen aina välillä leikkinyt ajatuksella, että mitä jos Sirius ja Remus olisivatkin kasvattaneet pienen Harryn, eikä Sirius olisi joutunut Azkabaniin. En ole pahemmin löytänyt aiheesta ficcejä, joten olin erityisen onnellinen tästä löydöstä.  Voi miten suloinen ajatus, että myös Remus olisi ollut Harryn kummisetä. Se taas ei ole, että Peterkin olisi, koska jotenkin se tekee kaikesta vieläkin lohduttomampaa. Ajatus, että se olisi silloinkin ollut valmis pettämään ystävänsä ja kummipoikansa... ihan hirveä ajatus, mutta oikeastaan se myös korostaa niitä onnen hetkiä, joita Remus, Sirius ja Harry sitten myöhemmin kuitenkin kaikesta kärsimyksestään huolimatta saavat.

Todella uskottavaa silti, että nuoret miehet olisivat aika uupuneita tuossa tilanteessa, kun yhtäkkiä onkin pikkuinen kokopäiväisesti omalla vastuulla. Tuon ikäinen on kyllä aika meneväinen ja ehtiväinen, ja varmasti myös reagoi tosi vahvasti siihen, että yhtäkkiä vanhemmat ei olekaan enää siinä.  :'( Mutta ihana ajatus, että toistensa sekä ympärillä olevien ihmisten tuella Sirius ja Remus selviäisivät tästä kunnialla, ja sekaan mahtuisi silti myös niitä onnellisia hetkiä, hyvin elämänmakuisia sellaisia kylläkin. Ihana tuo Siriuksen työ musiikkiliikkeessä, sopii hänelle niin hyvin, mutta en ollut ikinä tullut ajatelleeksi. Remuksen tilanteeseen koti-isyys sopisikin varmaan aika hyvin lukuun ottamatta noita täydenkuun aikoja, ja heidän takiaan huomaan toivovani, että jossain kohtaa Harry voisi yökyläillä vaikka Weasleyn perheen luona, niin Sirius pystyisi taas olemaan Remuksen tukena. Mutta alkuun varmaan parempi noin, että jompikumpi kaikkein turvallisimmista aikuisista pysyy pojan luona koko ajan, kun on kokenut niin kovia.

Itseä ei kyllä pahemmin häirinnyt ajatus Harryn ikäisen syöttämisestä, koska onhan se niinkin, että vaikka se teoriassa osaisi syödä, aina se ei halua syödä, ja silloin syöttäminen voi olla ihan varteenotettava tapa saada tenavalle uppoamaan edes jotain.  Voisi kuvitella, että Harry parka olisi voinut reagoida menetyksiin vaikka syömis- ja nukkumisongelmilla, joten ihan uskottava ajatus, että voisi olla tarpeen vaikka hiukan suostutella ja huijatakin syömään. Ja voi, sotkua siitä ainakin tulee ihan varmana, tuon ikäisen syömäpuuhista.  Minusta on muuten aina ollut hiukan kyseenalainen ajatus, että vuoden vanhalla olisi leikkiluuta (tai että pysyisi sen selässä millään lailla turvallisesti), joten tykkään tästä sinun versiostasi enemmän, että saisi sen vasta hiukan myöhemmin. 

Voi, tuo hautausmaakohtaus oli niin liikuttava, samalla toiveikas (koska nämä kolme olivat selvinneet vaikeimmasta ja hitsautuneet yhteen tiiviiksi perheeksi), mutta lohduton myös, koska Harry tuskin enää pystyi kunnolla muistamaan vanhempiaan, tai ainakaan ymmärtämään, mitä tekemistä hautausmaakäynnillä oli näiden kanssa. Varmaan tuossa kohtaa Sirius ja Remus olivat ainoa perhe, jota pieni poika osasi rakastaa, ja syvemmän ymmärryksen aika tulisi joskus myöhemmin. Mutta voi kun nämä saisivat elää onnellisina tällä lailla yhdessä läpi toisenkin velhosodan, ja Harrylla olisi aina tukenaan tämä rakastava perhe. Kiitos tästä haikeansuloisesta ficistä, tykkäsin kovasti! 

[Thelina]

Altais, kiva että löysit tämän ficin pariin! Niinpä, olisipa ihanaa jos Remuskin olisi ollut Harryn kummi, olisi ihan erilainen fiilis esimerkiksi siinäkin, miten Remus ja Harry olivat paljon tekemisissä Harryn opetellessa suojeliusloitsua kolmantena kouluvuonna ♥ Mutta onhan tällaisessa pienessä perheessä myös paljon surua, kun miettii sen taustoja. Molly on varmasti korvaamaton apu Siriukselle ja Remukselle, onhan hän kokenut äiti ♥ ja olisi niin ihana ajatus, että Harry ja Ron olisivat ihan pikkulapsesta asti saaneet olla kavereita! Olen kyllä samaa mieltä leikkiluudasta, mutta ehkä niissä on jotkut turvaloitsut yksivuotiaille ja varmaan sellaiset ovat tarpeen vielä vähän isommillekin Kiitos sinulle kommentista ♥

[Linne]

Mulla oli tylsää ja tulin kuikuilemaan josko löytäisin jotain kivaa luettavaa. Ja oi minkä helmen löysin ❤️

Lilyn ja Jamesin menetys näkyy tässä sydäntäsärkevällä tavalla. Ihanaa, että Remus ja Sirius ottivat Harryn luokseen ja rakastivat tätä pyrkimättä häivyttämään Lilyn ja Jamesin muistoa. En voi olla aiattelematta millainen kasvaa tästä Harrasta joka on ihan vauvaiästä asti saanut kasvaa turvallisessa kodissa, verrattuna siihen, joka joutui Dursleyille...

Lupinin pohdinnat täydenkuun sovittamisesta Harryn aikatauluihin jäi mieleen, samoin helpotus siitä, ettei enää tarvitsisi etsiä töitä. Voi Lupin 💔 Ja tietysti Sirius joka oli jo ostamassa Harrylle luutaa! Ihan kuin James olisi tehnyt 💔
Ihanan haikeankaunis teksti, kiitos tästä!