Nimi: Kuolema
Kirjoittaja: Kiikiiconfused
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Hahmot: Cedric Diggory
Vastuuvapaus: Cedric ja Harry kuuluvat Rowlingille ja lopun kimaltavat kädet Stephenie Meyerille.
Hetkinen. Äsken olin jollain hautausmaalla, mutta nyt… Missä minä olen? Täällä ei ole mitään. Ei mustaa, ei valkoista. Ei materiaa, ei tyhjiötä. Ei tilaa eikä aikaa. Yksinkertaisesti ei siis yhtään mitään. En tunne mitään ihollani, en kuule mitään korvillani, en näe mitään silmilläni, en haista, enkä maista mitään. Kaikki aistini ovat turtuneet. Viimeinen muistikivani on vain vihreä, sokaiseva valo.
”Harry, vie ruumiini isälleni.” Sanat karkaavat huuliltani, aivoni havaitsevat suuni liikkeen ja tunnistavat sanat, mutta ääntä en kuule tai havaitse. Harry ei ole täällä, sen tiedän. Miksi sitten sanoin noin? Tuskin hän minua kuulee. Vaikka oloni on jo kevyt, tunnun silti vielä keveneväni jatkuvasti. Havaitsen ruumiini rajat, mutta ne häilyvät yhä epäselvempinä. Kuin hajoaisin olemattomiin.
Koska aikaa ei enää ole, en osaa sanoa, kuinka kauan olen täällä jo… no, ollut, vaikka sitä tämä ei ole. En voi olla, jos ei ole mitään, missä olla. Jostain alkaa puhaltaa tuuli ja ruumiini rajat selkenevät taas. Havaitsen valoa. Se kirkastuu. Samalla ruumistani kihelmöi, ja se tuntuu voimistuvan. Kuin koko kehoni olisi tulessa.
Valo kirkastuu äärimmilleen ja tunnen olevani taas elossa. Tai niin luulen. En hengitä, mutta pystyn liikkumaan. Kurkkuani kuivaa, se on tulessa. Tulessa ilman liekkejä. Avaan silmäni ja näen auringon. Katson käsiäni, jotka kimaltavat kuin hanki helmikuussa, enkä voi muuta kuin huutaa.
