Kirjoittaja: masis aamusti
Ikäraja: S
Yrityksiä palata takaisin kirjoittamisen pariin. En tiedä.
-
Itsemurhayksiön eteisen lattialla minua tervehtii postien valtameri: TYKS, Kela, Lowell, Turun ylioppilaslehti, ilmoitus äänioikeudesta taas jossain vaaleissa. Kyllä sitä tuntee itsensä tärkeäksi.
Puoliksi irronneessa naulakossa roikkuu luokseni unohdettu takki.
Vuosikymmenen ikäisessä runkopatjassa on minun muotoiseni kuoppa, ja siihen on niin oksennettu kuin kaadettu kahvit jos toisetkin.
Lattialla lojuu hujan hajan tyhjiä läpipainopakkauksia, puoliksi juotuja teekuppeja, kirjaston poistomyynnistä ostettuja kirjoja ja vaatteita, jotka eivät ole likaisia eivätkä puhtaita.
Asunnon ainoassa kaapissa sulassa sovussa elävät nuudelipussit, parsitut villasukat ja puolityhjät vihot.
Äkillisestä menehtymisestäni ei juuri aiheutuisi muille vaivaa. Sänky roskalavalle, irtonaiset tavarat pariin jätesäkkiin, pieni yleissiivous, kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan.