Kirjoittaja Aihe: Määrittämätön | S | raapale  (Luettu 1567 kertaa)

masis

  • Vieras
Määrittämätön | S | raapale
« : 06.01.2022 15:30:01 »
Kirjoittaja: masis aamusti
Ikäraja: S

Yrityksiä palata takaisin kirjoittamisen pariin. En tiedä.

-


Itsemurhayksiön eteisen lattialla minua tervehtii postien valtameri: TYKS, Kela, Lowell, Turun ylioppilaslehti, ilmoitus äänioikeudesta taas jossain vaaleissa. Kyllä sitä tuntee itsensä tärkeäksi.

Puoliksi irronneessa naulakossa roikkuu luokseni unohdettu takki. 

Vuosikymmenen ikäisessä runkopatjassa on minun muotoiseni kuoppa, ja siihen on niin oksennettu kuin kaadettu kahvit jos toisetkin.

Lattialla lojuu hujan hajan tyhjiä läpipainopakkauksia, puoliksi juotuja teekuppeja, kirjaston poistomyynnistä ostettuja kirjoja ja vaatteita, jotka eivät ole likaisia eivätkä puhtaita.

Asunnon ainoassa kaapissa sulassa sovussa elävät nuudelipussit, parsitut villasukat ja puolityhjät vihot.

Äkillisestä menehtymisestäni ei juuri aiheutuisi muille vaivaa. Sänky roskalavalle, irtonaiset tavarat pariin jätesäkkiin, pieni yleissiivous, kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan.
« Viimeksi muokattu: 17.10.2023 19:41:57 kirjoittanut aamusti »

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 169
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Määrittämätön | S | raapalesarja, 1/?
« Vastaus #1 : 07.01.2022 03:24:28 »
Tämä teksti on todella pysäyttävä kaikessa arkisuudessaan, realismissaan ja yksinkertaisessa toteavuudessaan, ja samalla tämä on todella samaistuttava. Ajatukset palaavat kaikkiin niihin aikoihin, kun itsellä on mennyt huonosti ja se on heijastunut elinympäristöönkin puoliksi juotuine teekuppeineen ja puolipitoisine vaatteineen. Tässä on aistittavissa kivuliaan samaistuttavaa välinpitämättömyyttä ja voimattomuutta: sitä, kun kokemus omasta merkityksellisyydestä hämärtyy ja eteisen lattialle pudonneet postitkin tuntuvat valtamereltä, joka on vaarassa pyyhkäistä mennessään. Jotenkin nuo kirjeet ja lehdet kolahtavat itseeni aivan erityisesti, koska joskus sitä todella toivoo, että Kela ja Verohallinto ja muut tahot antaisivat vain olla ja jättäisivät rauhaan. :D

Äkillisestä menehtymisestäni ei juuri aiheutuisi muille vaivaa. Sänky roskalavalle, irtonaiset tavarat pariin jätesäkkiin, pieni yleissiivous, kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan.
Nämä päätösvirkkeet henkivät henkilökohtaista merkityksettömyyden tunnetta tosi vahvasti ja onnistuneesti. Erityisesti tuo kursivoitu pätkä lopussa puhuttelee minua, koska se on jotain niin painokasta ja silti kevyttä ja katoavaista - olemassaolo, joka pyyhkiytyy pois helposti ja vaivattomasti, vaikkei todellisuus ihan sellainen olisikaan (toivottavasti se ei ole sellainen kenenkään kohdalla ♥).

Tosi vaikuttava teksti, pidin kovasti. Ja upea paluu kirjoittamisen pariin - ei pelkästään yritys! Tervetuloa Finiin, ja toivottavasti innostut ja inspiroidut kirjoittamaan lisääkin. :-* Kiitos lukuelämyksestä! -Walle