Fandom: Kuroshitsuji (anime, 1. kausi)
Disclaimer: Yana Toboso omistaa hahmot ja maailman, minä leikin ilman mitään hyötyä. Biisin on puolestaan esittänyt The Doors.
Otsikko: Ilman sinua olen muukalainen
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Sebastian/Ciel
Ikäraja: S
Genre: angsti
Varokaa: alle 16-vuotias seksuaalisessa suhteessa reilusti vanhemman henkilön kanssa
Summary: Hän ei ollut ikinä kuvitellut, että Sebastian jättäisi hänet selviytymään yksikseen.
A/N: Uh. Täysin random ficlet-idea taas kerran, jota ei vain voinut olla puklaamatta ulos saman tien. Tästä on vastuussa Inspiroidu musiikista -haaste, ja tässä inspiroituminen tapahtui The Doorsin biisistä People Are Strange. Lyriikat lopussa. Laitetaan myös One True Something 20 -haasteeseen, fandomina Kuroshitsuji.
En ole kauhean suuresti tuon animen ykköskauden lopun fani, mutta kyllähän siitäkin ficcejä on tullut rustattua, ja tuli näköjään rustattua taas lisää. Tarkalleen ottaen tässä taidetaan mennä episodin 22 tahtiin. Tuo biisi vain huusi kirjoittamaan Cielistä.
Ilman sinua olen muukalainen
Kun Sebastian oli poissa, Ciel ei saanut edes vaatteitaan puetuksi oikein. Hänen paitansa oli napitettu vääriin läpiin, mutta toimessa oli kestänyt niin kauan ettei hän ollut enää jaksanut yrittää uudelleen. Solmukkeesta ei kannattanut edes puhua, eikä hän halunnut ajatella miten saisi silmälappunsa nauhoihin sitomansa umpisolmun auki kun voisi taas poistaa kapineen.
Niin pieniä asioita, eikä hän silti selvinnyt niistä yksin. Sebastian oli aina tehnyt ne hänen puolestaan eikä niiden opetteleminen ollut tuntunut tarpeelliselta, koska olisihan Sebastian aina pitämässä hänestä huolta. Aina... sopimuksen päättymiseen saakka, ja sen jälkeisestä ajasta hänen ei tarvitsisi murehtia.
Hän ei ollut ikinä kuvitellut, että Sebastian jättäisi hänet selviytymään yksikseen. Mutta aamulla Sebastian oli ollut poissa eikä vastannut edes valan kautta annettuihin kutsuihin – hän ei ollut tiennyt, että sellainen oli mahdollista. Toivottavasti kutsujen vastustaminen edes teki sen pirun olon oikein tukalaksi.
Tuskin niin tukalaksi kuin Cielin olo oli tällä hetkellä. Hänen jalkojaan särki, hän oli väsynyt ja nälkäinen, häntä palelsi.
Hän oli vihainen ja peloissaan. Näin voimattomaksi ja hylätyksi hän ei ollut tuntenut oloaan kertaakaan häkin jälkeen.
Kun hän katsoi taakseen, Eiffel-torni kohosi edelleen näköpiirissä, eikä hän lainkaan luottanut kykyynsä selviytyä yksin Englantiin saakka. Hän oli luottanut siihen vielä aamulla. Hän oli luottanut ihmisiin vielä aamulla. Ei enää.
Jos Sebastian olisi ollut täällä, häntä ei koskaan olisi petetty.
Jos Sebastian olisi ollut täällä, hän ei olisi nitkauttanut nilkkaansa epätasaisella kiveyksellä, koska Sebastian olisi kopannut hänet kiinni heti hänen menetettyään tasapainonsa, ja asettanut hänet taas jaloilleen.
Jos Sebastian olisi ollut täällä, he olisivat löytäneet jonkin majapaikan ja päässeet sisään, ja sitten Ciel olisi istutettu takan ääreen lämmittelemään ja hänelle olisi tuotu kupillinen höyryävää teetä ja jotain syötävää. Sebastian olisi laittanut vuoteen valmiiksi, Ciel olisi teeskennellyt palelevansa edelleen ja pyytänyt toista 'lämmittämään' häntä, ja lopulta hän olisi vaipunut uneen tutuilla suojelevaisilla käsivarsilla.
Jos Sebastian olisi ollut täällä, häntä ei olisi kohdeltu kuin hampaatonta koiranpentua jota sopi potkia miten tahansa. Englannissa jaarli Phantomhiven nimi olisi vielä voinut antaa hänelle turvaa ja herättää kunnioitusta, mutta täällä hän oli pelkkä muukalainen, eikä kukaan uskonut että hänellä oli vaikutusvaltaa.
Kaikki näyttivät epäystävällisiltä ja vaarallisilta, ja hän oli suojaton.
Sebastian, missä sinä olet? Käsken sinua: saavu tänne nyt heti!
Ei vastausta, ei tietenkään. Ciel oli tehnyt tämän jo sata kertaa päivän aikana, ja vaikka hän tunsi käskyn lähtevän itsestään pienenä voiman sykäyksenä, se ei tuonut hänen hovimestariaan takaisin.
Hän olisi voinut huolestua Sebastianista, ellei tämä olisi illalla käyttäytynyt niin kummallisesti. Ei suudelmaa. Ei edes halausta, puhumattakaan yhdessä nukkumisesta. Pelkkää asiallista tehtävien täyttöä, hyvän yön toivotus ja poistuminen. Mutta Sebastian oli näyttänyt... melankoliselta.
Sebastian oli tiennyt lähtevänsä. Ja sitten ne sanat... Unohtaa kaikki?
Ciel pelkäsi ymmärtävänsä, mistä oli kyse. He olivat palanneet siihen, mitä olivat olleet aivan aluksi. Herra ja palvelija. Demoni ja saalis. Hänen olisi syytä unohtaa kaikki, mitä heidän välillään oli tapahtunut, sillä löytäessään Sebastianin hän olisi pelkkä suupala.
Sebastian saattoi näyttää surulliselta, muttei koskaan purkaisi sopimusta, he noudattaisivat sitä loppuun saakka. Kerran annettua ei voinut koskaan saada takaisin.
Sopimuksen täyttyminen oli varmasti lähellä. Ciel tiesi kävelevänsä suoraan paholaisen hopeatarjottimelle, ja otti silti kivuliaan askelen toisensa perään. Hän menisi Englantiin ja löytäisi Sebastianin uudelleen, ja luultavasti hänen sielunsa syötäisiin, mutta se oli vaihtoehdoista paras.
Ilman Sebastiania hän oli joka tapauksessa pelkkä avuton muukalainen, joka ei omin voimin pystynyt mihinkään.
~*~
People Are Strange
(The Doors)
People are strange when you're a stranger
Faces look ugly when you're alone
Women seem wicked when you're unwanted
Streets are uneven, when you're down
When you're strange
Faces come out of the rain
When you're strange
No one remembers your name
When you're strange
When you're strange
When you're strange
People are strange when you're a stranger
Faces look ugly when you're alone
Women seem wicked when you're unwanted
Streets are uneven when you're down
When you're strange
Faces come out of the rain
When you're strange
No one remembers your name
When you're strange
When you're strange
When you're strange
When you're strange
Faces come out of the rain
When you're strange
No one remembers your name
When you're strange
When you're strange
When you're strange
