Kirjoittaja Aihe: Sherlock (BBC): Oppikirjaesimerkki parinmuodostuksesta (Sherlock/John, S)  (Luettu 6612 kertaa)

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
Nimi: Oppikirjaesimerkki parinmuodostuksesta
Kirjoittaja: Sisilja
Ikäraja: S
Fandom: Sherlock (BBC)
Paritus: Sherlock/John
Tyylilaji: Humoristinen ja piiloromanttinen draama
Vastuuvapaus: Sherlock kuuluu BBC:lle, Moffatille, Gatissille ja kumppaneille. Alkuperäishahmot ja -idea puolestaan Arthur Conan Doylelle.
Yhteenveto: Sherlock Holmes ja John Watson ovat pari olematta sitä kuitenkaan.

Alkusanat: Aikomukseni oli kirjoittaa jotain täysin sattumanvaraista Tajunnanvirtaa-haasteeseen. Melkein onnistuinkin, kunnes aloin muokata valmista tekstiä ja huomasin virheeni. No, joku toinen kerta sitten, ja menköön tämä vain OTP10 kakkoseen.

Tänään on "I Believe In Sherlock Holmes" -päivä, ja tämä on minun tapani juhlistaa sitä. Varoituksen sanana näin alkujorinoiden loppuun, tämä ficci on järjetön. Toivon, ettei kukaan edes yritä ottaa tätä vakavasti.



Oppikirjaesimerkki parinmuodostuksesta


John Watsonilla on sydän. Sherlock Holmesilla ei ole. He ovat sillä tavalla esimerkillisen yhteensopiva pari, vaikka he eivät olekaan oikea pari. "Pari" on itse asiassa sanana vaikea ja monimerkityksellinen ja siksi kohtalaisen helposti väärinymmärrettävissä. Aloitetaan siis perusasioista.

John Watsonilla on sydän ja Sherlock Holmesin sydän on John Watson. Sherlock osaa havainnoida ihmisiä, mutta hän ei osaa lukea heitä, joten hän tarvitsee Johnia tavaamaan tiettyjä tunteita puolestaan. Su-ru, pet-ty-mys, hä-pe-ä, ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan? Hän tarvitsee Johnin paljastamaan näkymättömiä viestejä yksinkertaisella päänpyörityksellä. Ei näin. Ajoitus, Sherlock. Muista tahdikkuus. Ennen kaikkea Sherlock tarvitsee Johnin ällistyneen hymyn ja vilpittömän tokaisun: Uskomatonta! Mahtavaa! Miten? Siten Sherlock saa kiinni ihmisyyden perusolemuksesta, samoin kuin myös muistutuksen ainutlaatuisuudestaan. John on hyvä ja horjumaton, joten Sherlockin ei tarvitse kantakävellä väärän rajamailla. Hänen elämällään on suunta, jonka John osaa hänelle osoittaa.

Lukumääränä pari tarkoittaa tasan kahta. Kukaan ei voi muodostaa paria yksin, ja jotta kahden ihmisen olisi mahdollista olla tasapainoinen pari, täytyy heidän olla tasavahvoja. Tässä tapauksessa Johnin tulee tarvita Sherlockia siinä missä Sherlock tarvitsee Johnia. Se toteutuu kaavamuodossa seuraavasti: John Watson on Sherlock Holmesin sydän, jolle Sherlock Holmes on happea. Johnille Sherlock on eräänlainen elinehto, vaikka joinain päivinä John on asiasta vahvasti eri mieltä. Sellaisina päivinä Sherlock ampuu olohuoneen seinään reikiä tai tuhlaa viimeiset maitotilkat teen sijasta kokeeseen, jonka tarkoitusta John ei ymmärrä. Vinkiksi Sherlock tarjoaa ainoastaan: Ei keskivertoaivokapasiteetilla kannata edes yrittää. Tästä taas voidaan monen aasinsillan kautta päätellä, ettei Johnilla ole Sherlockin kanssa koskaan tylsää, ja juuri se tekee hänet onnelliseksi. John tarvitsee Sherlockin pumppaamaan hänen vaaravieroitusoireista kärsivän kehonsa täyteen adrenaliinia, John tarvitsee rutiinittoman elämän täynnä yllätyksiä ja kirkaskatseisen Sherlockin toteamaan: Olisin hukassa ilman bloggaajaani.

Sherlock ja John ovat pari, jonka puoliskot kasvavat ajan kuluessa täydentämään toisensa totaalisesti ja absoluuttisesti, jolloin toista ei voi enää olla ilman toista. He ovat Sherlock ja John, John ja Sherlock. Sherlock on naimisissa työnsä kanssa kun taas John harrastaa treffeillä käymistä ja uskoo vankasti löytävänsä vielä Sen Oikean. Tällaisessa järjestelyssä ei ole mitään luonnonvastaista, koska vaikka he ovat pari, he eivät kuitenkaan ole pari. Ero on hiuksenhieno mutta havaittava.

Sitten koittaa parinmuodostusvaihe X, jossa tapahtuu jotain, jolla ei ole virallista tieteellistä nimeä, ja yllämainittu ero katoaa. Sherlockin avioliitto kehittyy avoimeksi suhteeksi ja John lakkaa vaihtamasta tyttöystävää kuin villapaitaa. Heidän päivärytminsä pysyy päällisin puolin ennallaan, mutta pinnan alla on nähtävissä muutosta. Sherlock alkaa käydä kaupassa, harvakseltaan ja vain silloin kun maito on lopussa. John antaa Sherlockin tutkimusten siirtyä myös yläkerran makuuhuoneeseen (joka on tässä vaiheessa ainoa makuuhuone koko asunnossa), mutta silmämunien on edelleen pysyttävä mikroaaltouunissa. Keskusteluja ystävyyssuhteen syventymisestä parisuhteeksi ei käydä, koska molemmat ovat tyytyväisiä näin ja toisinaan yhden asian on ainoastaan luonnollista johtaa toiseen.

Kertauksena vielä. Sherlock Holmes ja John Watson ovat hyvä esimerkki parista, joka ei ole pari kunnes se on. Tällainen parinmuodostusprosessi on harvinainen vaan ei tavaton, ja kun kaksi ihmistä onnistuu sen läpikäymään, heille on lopulta täysin samantekevää, mitä sanan "pari" tulisi muiden mielestä tarkoittaa.


« Viimeksi muokattu: 13.06.2013 10:31:30 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Funtion

  • Vieras
!! Yeah, tää on jouluaatto mulle. Siis oikeesti. :--D SUSIMUS minkä teit! Laittaa nyt heti Johnlockia kun saan Jimlockin luettua. No mutta, en valita, joskin Johnlock ei ole niin lähellä sydäntäni. Mutta sun tekstit on lähellä sydäntäni, joten eiks se oo vähän plus miinus nolla?

Kuten sanoin jo aiemmin, tää otsikko! Haha mitä! Söpöö!

John on hyvä ja horjumaton, joten Sherlockin ei tarvitse kantakävellä väärän rajamailla.
....ootko ees yllättänyt siitä, että mä lainaan tän kohdan? Mmh. Kiitos tuosta virkkeestä. Se vahvistaa uskomuksiani entisestään. Ilman Johnia Sherlock voisi kantakävellä väärän rajamailla... väärän... väärän... Moriart... shh...

John antaa Sherlockin tutkimusten siirtyä myös yläkerran makuuhuoneeseen (joka on tässä vaiheessa ainoa makuuhuone koko asunnossa), mutta silmämunien on edelleen pysyttävä mikroaaltouunissa.
Hahhaha tälle hihittelin! Okei syytän kans lyhyitä yöunia ja liiallista kahvia, mut uskon et oisin hihitellyt tälle muuteki! Voi lol oikeesti.... silmämunien on edelleen pysyttävä mikroaaltouunissa.... :DDDDDD

Olipa tämä ihanan virkistävän random! Oikeesti! Mut voi sua, tästä ois voinut tulla niin hyvin tajunnanvirtaakin! Nyt mua jäi mietityttämään minkälainen se sun tajunnanvirtaversios oli.. haha. No mutta, asiaan. Eli, tää oli tosiaankin humoristinen! Ihanan kepee, just sellasta mitä kaipasinkin, sillä en oo yhtään angstituulella. Tässä nää hahmot oli tosi hyvin IC! Kaikki sulautuu hyvin canoniin ja mua oikein melke rupes ärsyttää se, miten totta tää on :DDD Hemmetti vie, sä ja sun niin-canon-kuin-olla-ja-voi Johnlockis! Möh.

Parinmuodostus...parinmuodotusprosessi.... taisin hajoilla. :--D Ai vitsi, tää oli ihanan hauska. Jotenkin tollainen "parinmuodotus" sopii kyllä hyvin Sherlock Holmesille.

Duh, en saa itestäni enempää irti tähän. I can't because Reichenbach feels. (Luin just tätä enne ton Riikan shotin.. se pyörii vielki mun päässä.) Tiedätkin, että pidin tästä kovasti, kuten pidän sun kirjoituksistakin noin yleensäkin! Oot niin inspaava! Danke schön, Anderson. <3  :-*

Riika

  • ***
  • Viestejä: 171
  • leipää ja sirkushuveja
Oijoijoi olipas ihana suloinen ficci tähän iltasaduksi <3 Hihi.

Saatoin vähän ihastua tähän :--D Tää on hauska! Tykkään tästä kertojaäänen selittävyydestä ja kaavamuodoista ja aasinsilloista ja vaihe X:sistä. Tää myös ammentaa kivasti sarjasta kaikkii elementtejä, ja no, tämähän on totta! Apua. Ainakin jos uskoo Johnlockiin. Eli siis vaikka tää on tällanen, tää on yllättävän realistinen ja IC ja silleen, tykkään siitä.

Ajatus että John on Sherlockin sydän ja Sherlock on Johnin happi on vaa hieno. Tykkään kaikista noista kursivoiduista kohdista, varsinkin siitä että John nimenomaan tavaa ne tunteet Sherlockille.

Lainaus
John tarvitsee Sherlockin pumppaamaan hänen vaaravieroitusoireista kärsivän kehonsa täyteen adrenaliinia, John tarvitsee rutiinittoman elämän täynnä yllätyksiä ja kirkaskatseisen Sherlockin toteamaan: Olisin hukassa ilman bloggaajaani.
I agree ja sillee.
Lainaus
Sherlock alkaa käydä kaupassa, harvakseltaan ja vain silloin kun maito on lopussa.
Hihihihi.
Lainaus
John on hyvä ja horjumaton, joten Sherlockin ei tarvitse kantakävellä väärän rajamailla.
Mäki lainaan tän, mut ihan vaan siks että kantakävellä. En oo koskaa kuullu tollasta sanaa, mut tykkään siitä! Tää lause on muutenki hieno.

Tuli vähän tynkä kommentti, mut en osaa sanoo tästä muuta :---D Mut arvostan sitä taitoa että osaat kirjoittaa tällaisen hassun sulosen ficin, jee!
the universe is big. it's vast and complicated and ridiculous, and sometimes,
very rarely, impossible things just happen and we call them miracles.

Hallahäive

  • ***
  • Viestejä: 720
No niin, saisinkohan jotain järkevää palautetta annetuksi...
Eli siis, todella suloinen, ehkä hieman vinksahtaneella tavalla. Rakasti tuota parinmuodostusteoriaa X:neen kaikkineen. Olet kyllä taitava kirjoittaja.

Taidan nyt tyytyä lainailemaan lemppareitani...

Su-ru, pet-ty-mys, hä-pe-ä, ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan?
No awws. Hieno idea, John tavaamassa tunteita Sherlockille. Voin kuvitella sellaisen hieman holhoavan, mutta uuvahtaneen äänen ja <3

John on hyvä ja horjumaton, joten Sherlockin ei tarvitse kantakävellä väärän rajamailla
Ui, ihana. Ei tarvitse kantakävellä...kantakävellä on jotenkin tosi kiva.

Se toteutuu kaavamuodossa seuraavasti: John Watson on Sherlock Holmesin sydän, jolle Sherlock Holmes on happea.
John todella on Sherlockin sydän. Tää kaavanmuodostus on vaan hieno idea.

Sherlockin avioliitto kehittyy avoimeksi suhteeksi ja John lakkaa vaihtamasta tyttöystävää kuin villapaitaa.
Sherlockin liitto-kohta sai kikattamaan.

silmämunien on edelleen pysyttävä mikroaaltouunissa.
Repesin.

Eli siis, tiivistettynä, tykkäsin, oli oikein söpö.
Who lives, who dies, who tells your story?

Ava by Auro, banneri by Ingrid

Mustekehrääjä

  • Tassuttelija
  • ***
  • Viestejä: 632
Aaasd! Kolme uutta Sherlock-ficciä kun olen kerrankin pikkaisen ulkomailla. Jos tää jatkuu, niin mähän rupeen reissaamaan jatkuvasti! :D

Mutta anyway, asiaan… Tää oli aivan ihana. Ihan liian ihana. Tää on niin täynnä ihastuttavia oivalluksia ja kaikkea. Ja sitten tän tyyli on aivan syötävä, just tommonen selittävä ja kaikki noi parinmuodostusprosessit sun muut. Ja Johnlock nyt tietysti on rakkaus, mikä tekee ficistä entistä kivemman.

Mullei oo tähän mitään kovin fiksua sanottavaa… mutta lempikohtia nyt pitää tietenkin lainailla.

Lainaus
John Watsonilla on sydän ja Sherlock Holmesin sydän on John Watson.
Tää on niin nero ja sai mut awwailemaan. Ihastuttava! Ja sitten tän jatko… Aasd, mä kuolin. Hetkellisesti ainakin.

Lainaus
John on hyvä ja horjumaton, joten Sherlockin ei tarvitse kantakävellä väärän rajamailla.
Muut on jo lainanneet tän, mutta munkin on pakko. Koska kantakävely, horjumattomuus… No kyllä sä tiät, kun mä en osaa ees selittää.

Lainaus
Sherlock ja John ovat pari, jonka puoliskot kasvavat ajan kuluessa täydentämään toisensa totaalisesti ja absoluuttisesti, jolloin toista ei voi enää olla ilman toista.
Totaalisesti… absoluuttisesti… ei voi enää olla ilman toista… kyllä! Tarvitseeko mun edes selittää, miksi pidän tästä kohdasta?

Lainaus
Sherlock Holmes ja John Watson ovat hyvä esimerkki parista, joka ei ole pari kunnes se on.
Tää on niin ihanasti selitetty, etten voi muuta ku sanoa, että niin totta!

Mutta kyllä, pidin kovasti. Sait minut hymyilemään, mitä muutakaan tällaiselta tekstiltä voi odottaa, ja niin. Joten kiitos. Kiitos paaaljon tästä ihastuttavasta ficistä, jota en edes osaa kommentoida!

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 643
Lainaus
Ennen kaikkea Sherlock tarvitsee Johnin ällistyneen hymyn ja vilpittömän tokaisun: Uskomatonta! Mahtavaa! Miten? Siten Sherlock saa kiinni ihmisyyden perusolemuksesta, samoin kuin myös muistutuksen ainutlaatuisuudestaan.
Touché. Mä luulen, että jokainen ihminen tarvitsee tuollaisen. Oman "fifteen-minutes-of-fame" kohdeyleisön :P Meinasin sanoo, että "ja kun tuohon aikaan ei oo ollut youtubea, niin" mut sit muistin että BBC. Joo, keskityn!

Okei, potayto, potahto, mutta:
Lainaus
Lukumääränä pari tarkoittaa tasan kahta.
Tästä ollaan ilmeisesti eri mieltä, tai siis, mun mielestä pari = kaksi, mutta toiset mieltävät sen "pieneksi muutamaksi". Eli pari voikin olla kolme ja semmoista. Tästä saataisiin mielenkiintoinen filosofinen keskustelu polyamoriasta ja silleensä, mutta jos mä jätän välistä näin aikaisin maanantaiaamuna x)

Niin, se ficci! :D Hmm. Joo. Mun täytyy tunnustaa, että (ylläripylläri mun suusta!) olisin ehkä tykännyt tästä enemmän, jos tää olisi loppunut tuonne hiuksenhienoon kappaleeseen. Tai jotenkin tuntuu, että tuo loppu on nopeasti vedetty, kuin laastari jota kitkutellaan ensin ja sitten nykäistään rykäistään pois. No joo, tietysti kun asiaa ajattelee eri kantilta, niin sellaistahan se voisi kyllä ollakin. Hmm. Joo, mä taidan sittenkin tykätä tuosta tyylistä, oli tahatonta tai tahallista, koska se tuo mulle mieleen evoluution vuosina ja sellaisen nopean kehityksen kohti "huipennusta" (ihmiset, pah) ja kertoo, että tietyn kohdan ylitettyä ei enää ole paluuta menneisyyteen. Ilmeisesti nämä kaksi sen kohdan ylittivät, koska näin.

Lainaus
John Watson on Sherlock Holmesin sydän, jolle Sherlock Holmes on happea.
Tää on helmi <3

Mä tykkään tästä juurikin kaavamaisesta ja analyyttisesta otteesta tässä ficissä. Tykkään myös tuosta kaikkitietävästä kertojasta, joskin mulla tulee tästä jostain syystä mielleyhtymä Houseen, en tiedä miksi o.0 Mut anygays, kiitos! :)


Ja spesiaalipäivää <3

Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Demeter

  • onneliini
  • ***
  • Viestejä: 966
Ah! Tämä oli otsikkoa myöten aivan ihana teksti! Olkoonkin vaikka järjetön, tämä oli myös hellyyttävä ja hupaisa. Ihan aluksi on sanottava kaikkien muiden tavoin, että kantakävellä väärän rajamailla on jotenkin nerokas ja kaunis ilmaisu. Se osui heti silmään ihan eri tavalla, ja jäi vielä mieleen lukemisen jälkeenkin.

Tykkäsin tän tekstin selittävästä ja opettavaisesta sävystä, sanoista kuten kaavamuodossa ja hiuksenhieno mutta havaittava ero.

Lainaus
Johnille Sherlock on eräänlainen elinehto, vaikka joinain päivinä John on asiasta vahvasti eri mieltä. Sellaisina päivinä Sherlock ampuu olohuoneen seinään reikiä tai tuhlaa viimeiset maitotilkat teen sijasta kokeeseen, jonka tarkoitusta John ei ymmärrä. Vinkiksi Sherlock tarjoaa ainoastaan: Ei keskivertoaivokapasiteetilla kannata edes yrittää.

Tämä kirvoitti iloisen hymyn ja ilahtuneen aww-äännähdyksen yhtä aikaa, voi kylläpä tykkäsin.

Lainaus
tällainen parinmuodostusprosessi on harvinainen vaan ei tavaton

Tämä kohta oli myös pakko lainata, ihan vaan koska se oli niin ihastuttava. Kokonaisuudessaan hykerryttävän ihana teksti, kiitos tästä!


and i told you to patient, fine, balanced, kind

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
fierté: Johnlock on paras lääke Jimlock-kuumeeseen, joka on vakava sairaus ja se on levinnyt Finissä lähes epidemian lailla. Täytyyhän minun siis toimia hetimmiten! Plus miinus nolla kuulostaa sitä paitsi oikein hyvältä, kiitos <3 Haha, yksi Moriarty-viittaus on helppo ujuttaa tekstiin, ihan vaikka vain kiinnostavuutensa takia. Mukavaa, että sen sieltä bongasit. Tämän tekstin tajunnanvirtaversio oli oikeastaan aika köyhä, siinä oli muutama hyvä kohta, mutta punainen lanka löytyi vasta lopussa. Joten hyvä vain että muistin muokkauskiellon liian myöhään, hehe. Olen tositosi onnellinen, että pidit tätä niin-canon-kuin-olla-ja-voi Johnlockina. Voiko parempaa kehua saadakaan? Kiitos kamalasti!

Riika: Ihanaa, että kertojaääni iski! Se hiipi tekstiin ihan vaivihkaa, ja täytyy myöntää, että itsekin ihastuin siihen ihan vähän. Mutta miten niin tämä on totta jos uskoo Johnlockiin? Johnlockhan on totta! Eiku mitä. Joo, on se. Katso sarja uusiksi, jos et usko! ;D Kantakävellä. Alkuperäinen sana tuossa kohtaa oli oikeastaan "pippurikävely", mutta koska en voinut kuvitella Sherlockia kävelemässä kuin nuorallatanssija, etummaisen jalan kantapää kiinni takimmaisen jalan varpaissa (ja ehkä kädet levällään), tyydyin perus kantakävelyyn. Sanana se on ehkä vähän epätavallinen, mutta kävelytyylinä se on se tavallinen "kantapää edellä ja varpaat perässä". :D Jännää, kuinka se keräsi näin paljon ihmetystä! Kiitos ihanasta kommentistasi!

Hallahäive: Vinksahtaneella tavalla suloinen! Oih, kuulostipa kivalta. Joo, Johnin holhoava ja uuvahtanut ääni, sitä ei ole vaikea kuvitella. <3 Ihanaa, että tämä sai kikattelemaan, se ficin tarkoitus olikin. Jotain kummallisen hölmöä piristämään päivää. Kiitos kommentistasi, se oli söps.

Naby: Hyvinhän se kommentoiti onnistui! Ilahduin kamalasti. Johnlock todella on rakkaus ja tätä oli hauskaa kirjoittaa ja opin ettei kaiken aina tarvitse olla vakavaa ja Reichenbach-kyyneleissä uitettua, haha. Aww, kiitos kauniista sanoistasi, mukavaa että pidit.

katsu: Oi, tämä oli tätä aikaa, kun et ollut vielä katsonut sarjaa! Söpöä ja hassua vastata kommenttiisi nyt vasta. Hidas mikä hidas ja lahjakas siirtämään asioita myöhemmäksi = minä. Kiitos kuitenkin, kun kommentoit, kiitos. BBC ja Youtube, joten kyllä se Sherlock sai lopulta muutakin yleisöä kuin Johnin (mutta John on silti ikuisesti yleisöistä paras ja antaa aina vilpittömimmät kehut!). Ja pari! Kyllä vaan pari on tasan kaksi! Muutama on kolme tai neljä! Näin minä olen pienenä oppinut ja olen sitten vääräoppinen tai en, mieltäni en suostu muuttamaan. Mutta kiitos, polyamoriakommentti hihityttää vieläkin. <3 Uskallan varmaan tunnustaa nyt, että jossain vaiheessa muokkausprosessia kävi mielessä, että olisin voinut jättää lopun parisuhdekehityksen jopa pois. En jättänyt, koska pidin siitä liikaa. Pidän Johnlockista liikaa. Ja vaikka se on ehkä jollain tavalla irrallinen lopetus, pidän sen nopeasta vauhdista ja siitä, että yksi asia nyt vain johtaa toiseen ilman suuria varoituskylttejä.

Ooh, ja Houseen minun pitää vielä tarrata. Oletan, että tarkoitat Gregory Housea. Ei muuten ollenkaan tyhmää vetää viivaa Holmesin ja Housen välille, sillä House on eräänlainen inkarnaatio Holmesista, House-sarjan luoja David Shore on tämän itse myöntänyt. Ja yhtäläisyyksiä on vaikka kuinka. Täällä lisää.

Demeter: Olen tosi otettu, että tämä sai sinut hykertelemään! Ehkä joskus tällaiset hölmönhassut söpöilyficit ovat ihan paikallaan. No, ainakin tämän kirjoittaminen tuotti itselleni iloa, ja näemmä myös lukijoille. Kiitos kommentistasi, se puolestaan kirvoitti aww-äännähdyksiä tällä puolen ruutua!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

cooperaur

  • grieving widow smith
  • ***
  • Viestejä: 627
  • you're pretty good
Muistan lukeneeni tän jo aikaisemmin ja jo silloin ihastelleeni tätä, mutta sitten olin jostain syystä kuitenkin niin toope etten jättänyt kommenttia. Nyt kun tähän uudelleen törmäsin, päätin korjata tämän asian ja vähän äkkiä.

Siis. Tämä tekstihän on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan täydellinen. Tekee ihan hirmuisen hyvälle tuulelle. Kertakaikkiaan söpsö. Otsikko oli mielenkiintoinen, idea aivan loisto. Tykkäsin miten pari -sanaa toistettiin, kantakävely oli mahtava kuten muutkin ovat jo sanoneet. Teknisesti tosi hyvää, virheetöntä tekstiä, mutta ennen kaikkea jotenkin niin ihanan lämmintä! ;-) Tiivistää Johnin ja Sherlockin suhteen täysin kympinarvoisella suorituksella. Molempien roolit tässä omalaatuisessa tiimissä tulee niin hyvin esiin.

Lainaus
Su-ru, pet-ty-mys, hä-pe-ä, ymmärrätkö nyt mitä tarkoitan?
Aww. Tää tavaus on tosi kivasti keksitty. Ihana mielikuva tulee tästä. :D

Lainaus
John Watson on Sherlock Holmesin sydän, jolle Sherlock Holmes on happea.
Vaikka kuinka osuvaa ja ihanaa taas on ihanaaa ja voi voi. <3

Hieno, söpö, oivaltava, ihana, söpö, hassu, suloinen, söpö ficci. Kiitos!
Ei ollut gluteenia Hitlerin aikaan.
- Steve Rogers


ava by dusketo@tumblr

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
cooperaur: Aww, kiitos että kävit jättämässä kommenttia! Ilahdutti kovin. Mukavaa että pidit.
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Callide

  • ***
  • Viestejä: 30
Pakko kommentoida, koska törmäsin tähän vasta nyt ja ohi ei vain voi mennä! Tekstin otsikko nappasi minut tänne lukemaan - jo se kuulosti jotenkin niin.. niin Sherlockilta. Juuri tuollaisen analyyttisen tai teoreettisen kuuloinen. :D Omaperäinen ja aivan ihana.

Ja mitä sitten itse tekstiin tulee, niin.. wau. En tiedä osaanko sanoa mitään mitä edelliset eivät ole vielä sanoneet, mutta ehkä tyydyn sitten toistamiseen. John on Sherlockin sydän ja Sherlock on Johnin happi. Kyllä, kyllä, kyllä! Rakastuin silmittömästi tähän ajatukseen. Kertojan ääni on hauska, sopii hyvin tyyliltään otsikon kanssa yhteen, samoin kuten hahmoihin. Parinmuodostusvaihe X, kaavamuoto, parinmuodostusprosessi.

Lainaus
Tällaisessa järjestelyssä ei ole mitään luonnonvastaista, koska vaikka he ovat pari, he eivät kuitenkaan ole pari. Ero on hiuksenhieno mutta havaittava.
Hiuksenhieno ero parin ja parin välillä ja sen toistuvuus on aivan ihanaa. Se kuulostaa loogiselta, ei väkisin keksityltä.

Lainaus
Sherlock on naimisissa työnsä kanssa kun taas John harrastaa treffeillä käymistä ja uskoo vankasti löytävänsä vielä Sen Oikean.
Lainaus
Sherlockin avioliitto kehittyy avoimeksi suhteeksi ja John lakkaa vaihtamasta tyttöystävää kuin villapaitaa.
Tämä. Ehkä lempikohtani, joskin vaikea sanoa koska koko teksti oli oikeastaan lempikohtaani, haha. Sherlockin avioliitto kehittyy avoimeksi suhteeksi. Tällä kerrotaan vaan tilanne jotenkin niin täydellisesti. Naimisisssa työnsä kanssa, kehittyy avoimeksi suhteeksi. Sherlock oppii arvottamaan ihmissuhteen työn edelle, mutta tässä kuitenkin korostetaan sitä miten mikään ei muutu liian radikaalisti, mikä on ihanan hahmouskollista.

Lainaus
Sherlock alkaa käydä kaupassa, harvakseltaan ja vain silloin kun maito on lopussa. John antaa Sherlockin tutkimusten siirtyä myös yläkerran makuuhuoneeseen (joka on tässä vaiheessa ainoa makuuhuone koko asunnossa), mutta silmämunien on edelleen pysyttävä mikroaaltouunissa.
Aaaah, loistavaa. Naurahdin silmämunille mikroaaltouunissa. :D Tässäkin sama asia kuin mitä mainitsin jo ja joka toistuu koko tekstissä, niin ihana maltillisuus. Ei tapahdu mitään mystistä sormiennapsautusta jolloin kaikki muuttuu ihan täysin, vaan pienin askelin, tuskin huomattavasti. Muutos on siellä mutta siitä ei puhuta liikaa. Ja mä oon eri mieltä siitä, kun aiemmin on näemmä ollut puhetta että loppu olis liian nopea tai että sen olis voinut kenties jättää pois! Kuten sanottu, en itse havainnut liikaa nopeutta tai ainakin kerronta saa sen kuulostamaan ennemminkin vain liukuvalta siirtymältä, mikä ei kuulosta liian äkkinäiseltä.

Kyllä, tää on vaan niin canon kuin olla ja voi. Hahmojen sisin ja olemus on vaan saatu niin täydellisesti kiinni ja kirjoitettua. Luin tätä hymy huulilla. Kiitos että sain tutustua tähän!

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
Callide: Voi kiitos! Ilahduttaa kovasti, että pidit tästä lyhyestä luikauksesta. Tässä on paljon omaa headcanoniani, tavallaan jopa tämän parituksen kliseitä, mutta ehkä ne kliseet ovat kliseitä hyvästä syystä? Hitsi, innostun höpöttämään ihan hassuja. Kiitos kun kommentoit, kiitos kovasti!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Lumihopea

  • Vieras
Voi kuinka ihana ficci :D

En ole ikinä lukenut mitään samankaltaista, ja pidin tästä paljon. Ja kyllähän se oikeastikin menee Sherlockin ja Johnin välillä ihan kuten tässä ficissä. He ovat pari, mutta eivät pari, kunnes kohta ovatkin tämä pari. Kuten sanoit loistavasti. :D Tässä oli loistavasti otettu kaikki esille sherlockmaiseen tapaan, ja kaikki pienet yksityiskohdat vain paransivat tätä tekstiä. Ihanaa kuvitella John tavaamassa tunteita Sherlockille "Tajuatko sinä yhtään mitään?!" tyylisesti.
Ja olen varmasti hyvin kaksimielinen ihminen, sillä maininta tutkimusten siirtymisestä makuuhuoneeseen sai minut hymyilemään kierosti. :D (Mitähän siellä tutkitaankaan?)

Viimeinen kappale on kuin jostakin parisuhteen ABC tms. tietokirjasta, upeaa. :D

Lumihopea kiittää hauskasta ja mukavasta lukukokemuksesta (-:

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
Mietin vähän, kehtaanko vielä vastata tähän kommenttiisi, Lumihopea, kun tunnuksesi on jo vieras, mutta sitten ajattelin, että toisinaan ihmiset palaavat foorumeille myöhemmin takaisin eri nickillä, joten miksi en voisi vastata! Yksinkin on ihan kiva puhella ja muistella vanhoja ficcejä. Kiitos siis kommentistasi, se ilahdutti minua kovasti!

Tämä on mielestäni siitä herttainen ficci, että tästä näkee tosi selkeästi (tai ainakin itse näen) ajan kulumisen ja hahmokäsitysten muokkaantumisen sitä mukaa kun aikaa on kulunut ja sarjaakin on tehty lisää. Sherlock on tässä ennemmin "kone" kuin lihaa, verta ja tunnesykkyröitä oleva ihminen. John taas on tavattoman lempeä, käsittämättömän pehmeä ja ennen kaikkea hyvä ja tahdikas, mikä panee vähän hymyilyttämään. Nykyään väittäisin, että Sherlock ja John saattavat olla aivan yhtä ulalla tunteiden tunnistamisessa ja tulkkaamisessa. Mikä ei toisaalta tee heistä yhtään sen huonompaa paria. ;D
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Angelina

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 6 754
Siis miten niin tätä oli muka järjetön -- this makes perfect sense! :D

Lainaus
Se toteutuu kaavamuodossa seuraavasti: John Watson on Sherlock Holmesin sydän, jolle Sherlock Holmes on happea.

Naaww, ai että! Tää oli musta ihanasti järkeilty ja muotoiltu, kuten tää koko teksti muutenkin. John ja Sherlock täydentävät toisiaan ja nimenomaan muodostavat toimivan, tasapainoisen parin. John kaipaa Sherlockin mukanaan tuomaa jännitystä ja arvaamattomuutta, kun taas Sherlock tosiaan tarvitsee jonkun, joka opettaa hänelle käytännön asioita ja edes välillä hieman sitä tahdikkuutta, vaikkei se ehkä Johninkaan vahvin puoli aina ole ;D

Tää oli kyllä joo ehkä erilainen kuin muut sulta lukemani Johnlockit, mutta ei tää jäänyt kuitenkaan yhtään huonommaksi! Pidin tästä kovasti aina nimestä lähtien ja vaikka tässä olikin humoristinen ote, niin mun mielestä sellainen perusajatus pysyi tässä koko ajan. Mun päässä tää käy ihan täysin järkeen ja ostan tämän tällaisenaan ;D

Lainaus
Kertauksena vielä. Sherlock Holmes ja John Watson ovat hyvä esimerkki parista, joka ei ole pari kunnes se on.

Siis juuri näin ♥


© Inkku ♥

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
Angelina, aah, loistavaa että tämä käy täydellisesti järkeen! Ja siis joo, onhan Sherlockissa ja Johnissa paljon vastakohtaisuuksia (sehän heissä niin kovasti viehättääkin! Sekin!), mutta on heissä mielestäni myös tosi paljon samaa. Oon kanssasi täysin samaa mieltä siitä, ettei tahdikkuus todellakaan aina, jos koskaan, ole Johnin vahvin puoli, ai kamala sentään. Wanhat mielikuvani hänestä olivat niin nätin siloteltuja... :D Ihanaa että ostit tämän tällaisenaan, myyn tämän sulle mielelläni, tässä, ole hyvä! Kiitos tosi paljon kommentistasi, ihanaa että tykkäsit! <3
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 6 234
Kommenttikamppiksesta iltaa o/
Olipa tämä jotenkin mieltä lämmittävä tietynlaisessa lakonisuudessaan ja selittävyydessään  :D

Lainaus
John Watsonilla on sydän ja Sherlock Holmesin sydän on John Watson.
Tässä kohtaa lipsahti ensimmäinen "awww".

Erittäin hyvin kuvattu tietynlainen parinmuodostus, siitä erityisesti pidin, ettei Sherlock ja John koe mitään tarvetta keskustella tapahtuneesta, koska se on ainoastaan luonnollinen jatkumo. Toisto siitä, miten he eivät ole pari pisti myös vähän hymähtelemään, kun muistui niin elävästi siitä canon mieleen x)

Tämä pisti myös miettimään omaa käsitystä sanasta pari. Lapsuudesta on jotenkin itselle jäänyt, että pari voi tarkoittaa kahta tai kolmea, tiedä tuliko se sitten jostain ala-asteen parinmuodostusjutuista esim. liikunnassa, ihmisiä oli epätasamäärä ja johonkin pariin tuli aina kolme. Nkypäivänäkin kun töisä tyypit sanoo "pari possua", pitää aina varmistaa, että kaksi vai kolme xD
Huomaa, että kello on paljon, kun ajatus luistelee näin randomisti, mutta ehkä siksikin tämä oli juuri hyvä aika tällaisen vähän erilaisen ficin lukemiseen ;D

Ylipäätään canonviittaukset tässä ilahduttivat kovasti, John vaihtamassa tyttöystävää kuin villapaitaa esimerkiksi xD

Kiitokset tästä hupaisasta yöpalasta!

~Violet

I am enough.
.

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
Violetu, kiva kuulla että tämä hassuttelu lämmitti sun mieltä! Hauskaa että nostit esiin tuon yksityiskohdan, että Sherlockin ja Johnin parinmuodostus etenee ilman tarvetta keskustelulle. Musta tuntuu nykyään, ettei se parinmuodostus voisi mitenkään olla mahdollista heille ilman edes jonkinlaista keskustelua. Vaan tässä fikissähän oli toisaalta kyseessä ne helpommat alkuajat (ennen Sherlockin kuolemaa ja Marya ja kaikkea), ehkä silloin se olisikin ollut vielä ihan mahdollista! En kaiva enempää maata pois fikkini alta. ;D

Hahaa, ilmeisesti eri ihmisillä on eri käsitykset pari-sanan merkityksestä. Itse olen hahmottanut, että pari on aina kaksi ja muutama voi olla sitten kaksi tai kolme tai neljäkin. Koulussa tehtiin parinmuodostuksessa välillä poikkeuksia ja muodostettiin myös kolmikoita, jotta kukaan ei jäänyt yksin. Hyväksyn kyllä sen, ettei tähän termiin ole ehkä saatavissa täyttä tieteellistä varmuutta! :') Ja hihii Johnin villapaidat, ne ovat vähän kuin teen keittäminen, aina fikeissä mukana! <3

Ihanat ajatusluistelut, kiitos tosi paljon kommentistasi!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

flawless

  • Alempi ylilehmä
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 10 763
  • d a d d y
Olipas tää kiva! Tykkäsin tämän formaatista, tässähän oli suorastaan essee siitä miksi tämä paritus käy järkeen! ;D Ja perustelujahan piisasi, varsin kivasti muotoiltuja sellaisia. Hauska idea ja hyvä toteutus, tässä oli ihanan kevyt kirjoitustyyli ja samaan aikaan pilke silmäkulmassa että romanttinen tunnelma. Tässä oli samaan aikaan sekä söpöjä yksityiskohtia että mahtipontisia elämän tosiseikkoja, ihania ahaa-elämyksiä. Lisäksi tätä lukiessa pääsi monta aaaww-äännähdystä. :D Kiitos tästä, tämä oli kovin suloinen ♥


bannu © Ingrid

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 107
flawless, ihanaa että pidit Johnlock-perusteluista! Ja että löysit tästä fikistä mahtipontisia elämän tosiseikkoja, oih! Ilahduin kovasti myös aww-äännähdyksistä, ne on parhaita! Olipa mukava kuulla että tykkäsit tästä pikku fikistä. Tämä käy vähän sellaisesta powerpoint-esityksestä, jollaisen tahtoisin vetää esiin joka kerta kun kuulen jonkun mutisevan että ei tajua tämän parin viehätystä (mulla olisi varmasti esittää perusteluja ainakin parin/muutaman/aika hirmuisen monen eri pp-esityksen tarpeisiin!). Ihanaa kun luit, pidit ja viitsit kommentoida, kiitos!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!