Luonto kuiskaa huhupuheina, hetken hairahdus pukee sanoiksi, S, dramaraapale

[Jazz*]

Title: Luonto kuiskaa huhupuheina, hetken hairahdus pukee sanoiksi
Author: Jazz*
Beta: -

Rating: Sallittu
Genre: draama, raapale

Summary: -

A/N: Pitkän, pitkän ajan jälkeen julkaisen jälleen. Tällä kertaa omistan kirjoituksen itselleni. Vain itselleni. Syy, miksi halusin saattaa tämän kaikkien luettavaksi oli yksinkertaisesti se, että tekin voisitte paeta todellisuutta kuten minä pakenen. En tiedä tuleeko näitä lisää, aika katsokoon.


Luonto kuiskaa huhupuheina, hetken hairahdus pukee sanoiksi

Tuuli pyyhkii pitkiä, valkoisia, kimaltelevia puuteripilviä jähmettyneiden hankien yli. Varjotonta, tummanharmaata lunta ja tunkkaisenkeltaista, rakoilevaa jäätä. Niin syvää hiljaisuutta, että puhurin kumina tuntuu vain kuuloluiden helinänä. Tuoksu on raikas, kuin mäntysuopaa olisi kastettu kristalliin, kuorrutettu eukalyptuksella ja höyrystetty virtaamaan nenääni. Tummia puita, jotka kumartelevat lähemmäs. Nekin haluavat nähdä, nekin haluavat lukea maisemaa jota luen. Sormenpääni alkavat paleltua, kynnet tuntuvat liian kylmiltä vasten turtuvaa ihoa. Hopeakoru kaulassa painaa ristinmuotoisen jäljen rintamukseen. Hiukset hulmuavat tuulessa, lumihiutaleet takertuvat kiharoihin kuin takiaiset, eivätkä ne sula. Takin helmat taittuvat ja pyörteilevät kun nostan käteni halaamaan vastaanpuhaltavia puuskahduksia. Sinertävät, palelevat huuleni kaartuvat kohmeiseen puolihymyyn, poskipääni hohkaavat hailakanpunaisina ja ripsilleni alkaa kertyä ohut kerros valkoista huurretta. En näe eteeni kaukana siintäviä mustasävytettyjä puiden siluetteja pidemmälle. Sokeasta pisteestä kimppuuni voisi syöksyä kuka tahansa.

[Jemmi]

Hei, hienoa.

Avasin tan nimenomaan hienon ja kauniin nimen vuoksi, vaikkakin epailin sisaltoa (pahoittelen skeptisyyttani, laitetaanko flunssan ja valvotun yon piikkiin ?). Mutta hei, positiivisesti yllatyin.

Olet kayttanyt todella kaunista kielta, ja etenkin kun kyse on talvesta, se teki vaikutuksen. Kylla mista tahansa vuodenajasta pystyy natisti kirjoittamaan, mutta talvessa on taikansa. Talviset sanat, kuten huurre ja hanki ovat niin hienoja.

Sinansa tekstin merkityksesta en osaa sanoa, silla olen huono tulkitsemaan juonetonta tekstia, enka koskaan kykene erottamaan josko jotain tulkittavaa edes on. Ymmarsin tekstin sellaisenaan, kuin se oli. Pahoittelen, jos minulta taman vuoksi meni ohi jotakin tarkeaa.

Mutta tykkasin kovasti, tallaisten kirjoitusten vuoksi pidan suomenkielesta. Kiitos.

[Parris]

Stalkkerisivun kautta bongasin tämän aiemmin tänään, ja pitäähän sitä kommentti tipauttaa, vaikka kyseessä onkin yhdeksän vuotta vanha teksti. :>

Tässä oli hurjan paljon kaikenlaisia hienoja yksityiskohtia. Pidempänä tekstinä tämä olisi mahdottoman raskas, mutta tällaisessa ficlet-mitassa tyylisi toimii aivan mainiosti. Tykkäsin tässä erityisesti siitä, kuinka teksti sekoittaa niin sujuvasti todella eritasoisia huomioita kuuloluista huurtuneisiin ripsiin ja puuteripilvistä korun jättämään painaumaan. Otsikossakin mainitaan hetken hairahdus, joka mielestäni tiivistää tekstin tunnelman täydellisesti; lumi- ja talviaiheinen teksti tuntuu ilmestyvän lukijalle umpeen jäätyneenä hetkenä, jossa maailma pysähtyy havaittavaksi. Jännittävää!

Kiitokset tästä, pidin kyllä :3