Kasvoton nainen | K-11 | Karoliina & Elina | raapaleita 8/x 31.10.

[Winga]

Ficin nimi: Kasvoton nainen
Kirjoittaja: Winga
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: draama, romanssi
Hahmot: Karoliina & Elina
Yhteenveto: Naamiaisissa Karoliina kohtaa kasvottoman naisen.
Kirjoittajalta: Neliotteluun, go team raapale!11!
Tämä ’date a girl who’ -postaus inspiroi kirjoittamaan tätä, katsotaan mitä tästä vielä tulee.

Kasvoton nainen

1.
”Mikä tuo sinun naamiosi on?” Karoliina kysyi naamiaisissa naiselta, jolla ei ollut kasvoja. Naamio ei näyttänyt naamiolta, vaan hyvinkin aidolta, ja Karoliinan oli pakko saada tietää miten se oli tehty, miten naisen kasvot saattoivatkin näyttää niin – kasvottomilta.

Hiljaisuus laskeutui heidän välilleen kovaäänisessä huoneessa, nainen viittilöi jotain käsillään ja Karoliinalla meni hetki sisäistää, että tämä viittoi eikä vain huitonut käsiään.

”Minä en ymmärrä viittomakieltä kovin hyvin, osaan lähinnä aakkoset”, Karoliina totesi pahoittelevaan sävyyn ja naisen pää liikahti turhautuneena. Tämä kaivoi laukustaan vihkon ja kynän, joita selkeästi säilytettiin siellä juuri tällaisia tilanteita varten ja kirjoitti muutaman sanan.

’Ei minulla ole mitään naamiota.’

2.
Karoliina ei tietenkään tahtonut uskoa, tietenkin sen oli oltava naamio. Miten nainen muka voisi olla kasvoton? Tuntui kuitenkin turhan töykeältä vain töksäyttää, että valehtelet, varsinkin naamiaisissa, joiden tarkoitus oli antaa ihmisten kadota naamioidensa taakse, antaa näiden olla jotain, mitä he eivät ehkä yleensä saaneet olla. Niinpä Karoliina päätti vain nyökätä ja kysyä: ”Mikä sinun nimesi on?”

’Elina’, nainen vastasi, eikä Karoliina pystynyt päättelemään mitään tämän mielentilasta ilman kasvoja, ilman ilmeitä.

Karoliina oli kuitenkin utelias, utelias siitä, millainen ihminen valitsisi kasvottomuuden naamiokseen, millainen ihminen kasvottomuuden takana oli. Niinpä hän päätti jäädä juttelemaan naisen kanssa, tutustumaan siihen, mitä kasvottomuuden takaa Elinasta paljastuisi.

3.
Illasta tuli mielenkiintoinen, Elina siirtyi vihkosta puhelimeen, koska oli nopeampaa kirjoittaa sillä. Karoliina katsoi naisen nopeaa näppäilyä, ja ihmetteli miten tämä sai kirjoitettua niin nopeasti melko vähillä virheillä, kun ei varmasti nähnyt näyttöä. Samalla hän alkoi ihmetellä, miten Elina oli osannut kirjoittaa niin tasaisesti vihkoon, kun ei tämä sitäkään voinut tuon kasvottoman naamionsa takaa nähdä. Karoliina ei kehdannut kysyä enempää naamiosta, tai ei-naamiosta. Jos tästä jotain tulisi, halukkuutta tavata uudelleen, niin ehkä sitten Karoliina kehtaisi kysyä. Nyt hän kyseli vain, millaisista asioista Elina piti ja vastaili sitten tämän kysymyksiin, kertoi tarinoita töistä, stressistä, ystävistään, ja luki Elinan tarinoita omasta elämästään.

[Winga]

4.
Ilta eteni, juhlat hiljenivät. Karoliinan ääni vaimeni musiikin hiljetessä, ja loppuillasta hän tiesi haluavansa tutustua Elinaan enemmän. Elinalla vaikutti olevan sama ajatus, kun tämän näytölle ilmestyi teksti: ’Mikä numerosi on?’

Karoliina laittoi numeronsa Elinan puhelimeen ja soitti itselleen saadakseen Elinan numeron. Elina nyökkäsi hyväksyvästi, kertoi kyytinsä olevan miltei jo täällä ja lupasi ottaa yhteyttä seuraavana päivänä. Karoliina hymyili ja nyökkäili ennen kuin muisti taas kasvottomuuden.

”Joo, ollaan yhteyksissä”, Karoliina totesi, hyvästeli Elinan ja sitten muut tutut vieraat ja lähti omille teilleen. Kotimatka oli rauhallinen ja Karoliina pohti, millaista olisi kohdata Elina uudestaan, ilman naamioita, olihan hänelläkin ollut koko illan naamio.


5.
Seuraavat päivät he lähettelivät toisilleen viestejä, Karoliina jutteli arkisista asioista, ystävistään, töistään. Elina kertoi opinnoistaan, kertoi opiskelevansa itsenäisesti, koska oli vaikea löytää minkäänlaista opinahjoa, joka sopisi hänelle, ja jos Karoliina miettikin, miksi niin oli, ei hän kysynyt.

Elina ehdotti, että jos he tapaisivat keskiviikkona (siihen oli silloin kolme päivää) kahvilassa, josta Karoliina ei koskaan ollut kuullutkaan, mutta joka sijaitsi yllättävän lähellä, kun Karoliina etsi sen tietoja. Karoliina vastasi myöntävästi ja tarjosi ajaksi viittä. Elina vastasi sen sopivan mainiosti ja kertoi odottavansa innolla Karoliinan uudelleen tapaamista. Karoliinakin odotti. Odotti ja keskusteli Elinan kanssa. Odotti ja mietti miksi tapaaminen jännitti niin paljon.


6.
Maanantaina Karoliina teki töitä, oikoluki tekstejä kotona, lähetti sähköposteja sinne tänne ja otti vastaan uuden käännöstehtävän. Tiistaina Karoliina teki töitä, näki Tommia, kertoi tälle Elinasta ja sai vastaukseksi mietteliään katseen, joka kertoi melko lailla sen, että Tommi kyllä tiesi Elinan, muttei tuntenut. Kun Karoliina kysyi Elinasta, Tommi totesi vain tietävänsä tietenkin kasvottoman naisen, mutta että hän ei ollut vieläkään ihan varma kenen ystävänä ja kutsumana tämä oli tullut naamiaisiin. Karoliinakaan ei keksinyt ketään, joka olisi vaihtanut sanoja Elinan kanssa, missä muodossa tahansa. Ei silti ollut mitenkään ennenkuulumatonta että isoihin juhliin tuli tuntemattomiakin, Karoliina totesi ja Tommi myönsi tämän olevan oikeassa.

[Lunalotta]

Tähän kellonaikaan ei tuu järkevää kommenttia, mutta kiinnostuin toden teolla näistä kahdesta! Hauskaa, että mulla on tuttuja/kavereita joiden nimi on Karoliina ja Elina. Mutta ei niin häiritsevää, että kuvittelisin mun tuntemat saman nimiset ihmiset näihin hahmoihin peilaten Mutta Elinan kasvottomuus kiinnostaa muakin! Onko hän sokea ja on vaan opetellut kirjottamaan hyvin puhelimella ja kynällä jotenkin kummallisesti? Herätti kyllä ajatuksia nämä rääpäleet, ja odotan innolla mikäli Elinan taustoja enemmän selitetään.

Aattelin yrittää nyt aktivoitua edes kommentoimalla niitä tekstejä mitä luen. Mun äiti kuoli heinäkuun 20:nnes päivä, ja oon siitä asti yrittänyt kirjottaa mut en oo saanut aikaiseks kun vaan yhden runon äitiin liittyen. Tiiän jaa mua harmittaa, kun en oo saanut omia tekstejä finiin aikaiseksi vaikka mun on tehnyt mieli ja oon halunnut. Mut raskaat elämäntilanteet vaikuttaa niin moneen asiaan Ehkä mä pian taas kirjoitan! Mutta nyt ainakin jään tätä seurailemaan

[Winga]

Lunalotta aina välillä sattuu just näitä että onkin tuttavaisia samannimisiä, mutta onneksi ei häiritse! Ah, Elinan taidot selviävät kyllä pikkuhiljaa!
Toivottavasti nyt menee jo paremmin <3

nyt lisää!

7.
Keskiviikko tuli, lopulta, ilmestyi melkein arvaamatta. Karoliinalla oli kiireinen päivä, hän oli palauttanut tiistaina työn ja sai heti aamulla sähköpostia, jossa kysyttiin oliko Karoliina aivan varma, että hänen käännöksensä oli hyvä. Karoliina luki sähköpostin ja punakynämerkinnät käännöksestä (joku oli jo tulostanut sen, käyttänyt oikeaa punakynää ja sitten skannannut tekstin). Hän huokaili ja perusteli valintansa ja kertoi miksi tietyt sanavalinnat eivät olisi englanniksi toimineet. Ja sitten hän teki muita töitä ja taas vastaili saman ihmisen viesteihin, kunnes kello tuli neljä, ja hän sulki tietokoneensa, hengitti syvään ja pudisti pois työt päältään.

Oli aika nousta ja valmistautua, ettei hän vain myöhästyisi tapaamisesta.

8.
Elina laittoi puoli viideltä viestiä, että hän oli jo kahvilassa, mutta että Karoliinalla ei tietenkään olisi mikään kiire. Karoliina oli silloin jo valmis ja totesi, että sama se olisi mennä heti.

Kahvilan ovella Karoliina puri vielä huultaan ja veti henkeä ennen kuin avasi oven.

Elina istui nurkkapöydässä selkä ovea päin, Karoliina tunnisti tämän hiuksista ja takista, joka Elinalla oli ollut juhlissakin.

”Hei”, Karoliina sanoi astuessaan pöydän luo ja istui sitten Elinaa vastapäätä. Hän alkoi ottaa takkiaan pois, mutta kun Elina ei sanonut mitään, hän muisti tämän olevan mykkä. ”Anteeksi”, Karoliina mutisi ja nosti katseensa Elinan kasvoihin. Joita ei nytkään ollut.