Tomuiset kämmenenkuvat, S, raapaleita 7/7

[Saappaaton]

Nimi: Tomuiset kämmenenkuvat
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: S
Genre: Ei itseään liian tosissaan ottavaa fantasiaa, draama, ehkä jossain kohtaa vähän seikkailumieltäkin

A/N: Päätin näemmä ruveta kirjoittamaan hömppäfantasiaa ihanasta Nikolaista, joka oli itselleni uusi tuttavuus, kuten tulee koko tämä miljöökin olemaan. Rakastuin kuitenkin pojankoltiaiseen niin hirmuisesti, että nappasin sen Aakkoshaasteen pääsankariksi, joten Nikolaista vielä paljon lisää! Tämä yrittää siis olla lapsenomaista ja kepeää luettavaa, toivottavasti saan linjan pidettyä.
Haasteina Spurttiraapaleen kierros 12 (ainakin osittain, katsotaan), Vuosi raapalehtien VI ja Otsikoinnin iloja (tekstilainausotsikko).


Tomuiset kämmenenkuvat

Aamukasteinen ruoho oli liukasta juoksuaskelten alla. Varrelliset saappaat olivat nilkkoja myöten kuivuneen ja kostean kuran peitossa, ja polvimittaisten housujen lahkeisiin oli pyyhkäisty tomuiset kämmenenkuvat. Läheisen tammen maanpinnalle eksynyt juurenmutka pääsi yllättämään juoksijan, ja niinpä poika mätkähti kostealle ruohikolle pitkin pituuttaan. Puun oksilta lehahti lentoon kourallinen pikkulintuja.

Sadatellen partaansa, joka ei alkaisi kasvaa vielä ainakaan vuosikymmeneen, Nikolai punnersi itsensä polvilleen. Kastepisarat olivat imeytyneet hänen vaatteisiinsa antaen kankaille väliaikaisen, epätasaisen kuosin. Poika hieraisi kasvoilleen kosteat likaraidat ja pyyhkäisi silmille pyrkivät hiukset takaisin myssynsä alle. Sitten hän koetti niskaansa poimuttuvaa myssyään. Tuntiessaan hennon liikkeen sormissaan Nikolai veti lakkinsa syvemmälle päähänsä ja nousi ylös.

[Saappaaton]

Päästessään metsän laitamille Nikolai pysähtyi. Tästä eteenpäin pitäisi kulkea mahdollisimman ääneti. Poika riisui myssynsä sopivaa varovaisuutta liikkeissään ja katsoi sen pohjalle kerällä olevaa liskoa. Vaikka eihän se ollut mikä tahansa lisko.

Sen suomut kiiltelivät rubiininpunaisina ja pään päältä taittuivat niskaa kohden pienet sarvet. Se osasi myös tarpeen vaatiessa syöstä tulta – välillä se tosin sai aikaan vain pienen kipinän, mutta se laskettiin – vaikka makoillessaan kerällä Nikolain pehmeässä myssyssä, sillä ei ollut tarvetta sellaiseen.

Nikolai oli antanut sen nimeksi Lhois, ja se oli ihka aito ja puhdasverinen lohikäärme. Ainakin pojan itsensä mielestä. Lhois oli myös Nikolain suurin salaisuus, vaikka olikin niin pieni.

[Saappaaton]

Venytellen pitkänmallista vartaloaan laiskasti Lhois kömpi myssyn pohjalta Nikolain kättä pitkin pojan olalle. Se painautui paidankauluksen alle samalla, kun Nikolai asetti myssyn takaisin päähänsä. Mahdollisimman hiljaisin askelin poika lähti jatkamaan matkaansa kohti metsän syvyyksiä.

Vaikka hän oli kulkenut saman reitin useaan kertaan, siihen ei ollut muotoutunut kunnollista poluntapaistakaan. Vain sieltä täältä metsän aluskasvillisuus oli mennyt lyttyyn merkiksi, että joku oli kulkenut siitä.

Saavuttaessaan pienen puron Nikolai ylitti sen varoen kuitenkin osumasta veteen. Toisella rannalla hän lähti seuraamaan kirkkaana virtaavaa puroa alajuoksuun. Puro alkoi hiljalleen leventyä samalla, kun laskeva aurinko alkoi maalata maisemaa lämpimämmillä sävyillä. Nikolai kiirehti askeliaan, kohta hän myöhästyisi.

[Isfet]

Tämähän on suloista hömppäfantasiaa :> Nimikin on söpö. Nikolai vaikuttaa tosiaan sympaattiselta hahmolta, onneksi hänestä on tulossa lisääkin tekstiä! Samoin taskukokoinen, myssyssä kömpivä lohikäärme sulatti sydämeni <3

Miljöö, se mikä siitä on käynyt ilmi, vaikuttaa mielenkiintoiselta. Haluan myös tietää, mistä pikku-sankari uhkaa myöhästyä ;>  Viimeisessä kappaleessa oli hieman liikaa "puro" sanan toistoa, mutta muuten teksti on oikein mukavaa luettavaa.

Kiitos tästä, sinulla on ihania rapsusarjoja 

[Avaruuspiraatti]

Nyyh ja voih, miten söötti! Hömppää on aina ilo lukea, varsinkin kun se on fantasian muodossa. Lhois on kauhean suloinen, olen ehkä vähän kade Nikolaille. Minäkin haluan pienen lisko-otuksen nukkumaan hattuuni.

Vähän tällainen tägikommentti tässä vain, jään seurailemaan ^.^

[Saappaaton]

Isfet ja Pirreiseni, kiitän vain yhteisesti kommenteista, olette ihania. <3 Nyt pitkän tauon jälkeen vähän lisää tähänkin tarinaan.


Puro laskeutui pieneen lampeen metsän siimeksessä. Nähdessään ensimmäisen välähdyksen lammen pinnasta peilautuvista auringonsäteistä Nikolai kyyristyi kulkemaan mahdollisimman pienenä ja huomaamattomana. Välillä hänen sormenpäänsä kävivät maassa, tukea antamassa, kun paino ei tahtonut pysyä pelkästään nopeiden askelten varassa.

Lähestyessään rannan tuntumassa olevaa isoa kiveä Nikolai liukui viimeisen kyynärän kostealla nurmella ja tömähti vasten kivenlohkaretta. Lhois hänen kauluksensa alla sähähti protestoiden. Nikolai lohdutti lohikäärmettä hieromalla tätä leuan alta, kunnes olento yskäisi pienen kipinän tyytyväisyyttään.

Lhoisin jälleen painaessa päänsä Nikolai nosti katseensa tummuvaan taivaanrantaan ja kurkisti varovaisesti kiven takaa lammelle. Yhden hengenvedon ajan koko metsä tuntui hiljenevän odottavasti, kun lammen tyyni pinta alkoi väreillä.

[Avaruuspiraatti]

Oi ihanaa, kun tämä jatkui aivan odottamattomasti ja yllättäen saman päivänä, kun luin ensimmäiset osat <3 Hui, miten jännään kohtaan jäätiin!! Mitäköhän sieltä vedestä nousee esiin? Minun panokseni on merenneidoissa (tai joissain samankaltaisissa vesihyypiöissä).

[Saappaaton]

Pirre, miten lainkaan ajattelet, että vedestä nousisi jotain vesihyypiöitä? En nyt lainkaan ymmärrä, mistä tällainen ajatus on saanut alkunsa. :< Mutta pus, kiitos kommentista senkin ihana. <3


Väreet lammen pinnalla olivat ensin pieniä, kuin tuulen kuiskauksia veden pintaa vasten. Pian ne kuitenkin kasvoivat, kunnes väreilyn sijaan lammen pintaan muodostui pieni pyörre. Sen seuraan liittyi toinen ja kolmaskin. Kauaa Nikolain ei tarvinnut kurkistella, kun hän ei enää pysynyt laskuissa mukana, eipä sillä että hän olisi kovin hanakasti yrittänytkään.

Poika seurasi silmä kovana, kun pyörteiden silmistä nousivat vesiset rihmat, jotka muodostivat liikkeellään hentoja kierteitä. Lammen vesi virtasi ylöspäin kierteitä pitkin, tehden rihmoista vahvempia ja vahvempia, aina siihen pisteeseen asti, että kierteet sulautuivat yhteen ja muodostivat kapeita vesipylväitä. Auringon säteet heijastelivat vesipylväistä luoden pieniä sateenkaria, jotka näyttivät valuvan takaisin lampeen.

[Saappaaton]

Nikolai tunsi, miten Lhois kiipesi hänen päänsä päälle. Poika paransi myssynsä asentoa, ettei se tai sen päällä puoliksi nököttävä lohikäärme tippuisi varoittamatta. Meteli pilaisi hänen vaativan matkansa tänne asti ja hänen pitäisi odottaa ainakin kolme päivää, että vedenhenget uskaltaisivat tulla taas esiin.

Kuin lukien Nikolain ajatuksia vesipylväät alkoivat leventyä, kunnes peittivät pyörteet alleen kokonaisuudessaan. Ne pyörivät paikoillaan tovin ja valahtivat sitten loiskahtaen takaisin lampeen paljastaen pehmeän muotoiset vedenhenget. Ne liisivät pitkin veden pintaa jättäen pienet aallot jälkeensä, ja kikattelivat mennessään.

Nikolai kumartui pidemmälle ja seurasi lumoutuneena vedenhenkien tanssia. Hän ei ikinä kyllästyisi katsomaan miten ne kieppuivat ympäriinsä sulautuen välillä toisiinsa.

[Saappaaton]

Vedenhenget tanssivat auringon säteiden hiipuessa puiden taakse. Pehmeä hämärä laskeutui metsään tuoden monien tähtien tuikkeen puiden latvojen ylle. Nikolai katsoi, kun vedenhenget yksitellen hypähtivät ylöspäin ja sukelsivat lammen syvyyksiin, kunnes jäljellä oli vain hiljaisuus ja peilityyni lampi.

Lhois haukotteli makeasti ja työntyi Nikolain myssyn alle. Poika tunsi miten lohikäärme painautui kerälle hänen päänsä päälle. Vedettyään myssyn paremmin päähänsä Nikolai suoristautui ottaen selällään tukea kivestä. Hän pyyhki turhaan housujaan ja polvissaan olevia ruohotahroja ennen kuin suuntasi takaisin metsään kohti tuttua polkua.

Tällä kertaa ainoa asia, joka joudutti hänen askeltaan, oli kotona odottava kuuma kaakao, joskaan edes se ei saanut poikaa juoksemaan.

[Avaruuspiraatti]

I KNEW IT! Siellä oli vesihyypiöitä u_u Ei ehkä sellaisia kamalia ja creepyjä hyypiöitä, vaan sellaisia nättejä ja suloisia ja pelokkaita hyypiöitä. Nyyh, tästä pitäisi jonkun tehdä jokin lyhytanimaatioelokuva, tämä sopisi minusta niin mainiosti sellaiseksi. Pääkaksikko on kauhean symppis ja tuo vesihenkien tanssi on kauhean kaunis kohta (varsinkin, kun minä oon niin visuaalinen lukija).

Tämän lopetus on onnistunut mielestäni nappiin. Aurinkolapsi sanoi hyvin irkissä, että tästä jää rauhallinen fiilis. Vähän saman kaltainen, kun on syönyt juuri sopivan määrän, eikä ole yhtään nälkä tai liian täysi olo. Tosin en nyt tarkoita sitä, ettenkö haluaisi näistä kahdesta lukea vielä joskus jotain lisää tulevaisuudessa. Koska ääks! Minilohikset taitaa olla tätä nykyä minun uusi lemppariasia!

Kiitoksia, tämä oli tosi kiva sarja, jonka parissa viihdyin fiilistelemässä ^.^ <3

[Nyyhti]

tästä pitäisi jonkun tehdä jokin lyhytanimaatioelokuva, tämä sopisi minusta niin mainiosti sellaiseksi

Tämä!! Näen niin sieluni silmin koko tämän tarinan vähän samantyyppisenä animaationa kuin Lumiukko. Tuli juuri sellainen fiilis tästä.

Voi mahdoton tuota lohikäärmettä <3 Aiaiai miten suloinen. Ja Nikolai myös. Ja vedenhenget. Ja tämä koko tarina. Hehe osaanpas ilmaista itseäni moniulotteisesti Mutta minkäs teet, tämä oli niin kokonaisvaltaisen suloinen tarina, suurkiitokset tästä!

[Hazyel]

Hello, olen täällä koska pyysit :3 Ilahduin huomatessani alkutiedoista että tämä on fantasiaa, koska u know, fantasia on lähellä sydäntäni <3

Voi että, tykkäsin tästä ihan hurjasti! Todella suloinen ja sillä tavalla vähän lapsenomainen teksti, että iski kyllä minuun ihan täysiä. Oisin voinut lukea Nikolaista vaikka kuinka! Ja Lhois oli ihan supersöpö, ihana, haluan myös tuollaisen pikkuisen lohikärmeksen! <3 Ja tuo nimikin on niin suloinen <3

Tykkäsin myös hurjasti näiden raapaleiden tunnelmasta. En oikein osaa sanoa miksi, ehkä koska ne tuntui niin kevyiltä ja mukavilta lukea? Niissä oli kivasti yksityiskohtia ja vaikka olikin kiire (alussa), niin tunnelma oli silti koko ajan tavallaan kevyt, vähänniinkuin helppo? Tähän oli tosi hyvä päästä sisään ja nämä tuli ahmittua kaikki kerralla ihan supernopeasti kun vain lukemisen aloitti

Kiitos tästä sulostuksesta, jos kirjoitat lisää Nikolaista ja Lhoisista niin luen ihan satavarmana! <3

[FractaAnima]

Oon melko varmasti kommentoinut ainakin ensimmäisiä osia sulle jossakin muodossa, mutta nyt olen täälläkin. (Kiva Lau, että nostelit tämän taas esille. )

Tämä kaksikko on alusta asti äärimmäisen suloinen. Ja jotenkin se, että pieni lohikäärme asuu jonkun myssyssä on too cute to handle. Kivaa oli se, ettei koko tarina kertonut siitä, että Nikolailla on lohikäärme, vaan se oli jo Nikolaille täysin selvä juttu ja hänellä oli mielessään muut taianomaiset jutut, eli vedenhenget. Niiden kuvailu oli muuten todella kaunista. Kivasti piirtyivät lammen tapahtumat mieleen tätä lukiessa.

Minäkin toivon, että pääsen lukemaan joskus lisää tästä kaksikosta, tässä on kovin inspiroivia asioita ja kuulisin mielelläni paljon lisää.

- Frac

[Vendela]

ANTEEKSI! Olen poiminut tämän kommenttikampanjasta jo ikuisuus sitten kommentoitavaksi ja sitten unohtanut aivan kokonaan! Hyi minua! Toki kyllä minulle olisi voinut käydä vähän huutamassakin tästä, sillä aikaa on todella mennyt aivan luvattoman paljon!

No, nyt olen kuitenkin tässä ja toivon ettet ole aivan toivoasti menettänyt suhteeni. Ymmärrän todella hyvin jos olet ollut minuun harmistunut, ja siihen sinulla on kyllä ollut kaikki oikeus! Itsekin kirjoittajana tiedän kuinka paljon merkitsee saada kommentteja, etenkin jos tietää, että jotain tekstiä tullaan kommentoimaan ja silloin sitä kommenttia odottaa ihan eri tavalla. Joten vielä kerran nöyrä anteeksipyyntöni!

Sitten itse tekstiin. Tämä oli ihanaa fantasiaa ja olisin lukenut tätä mieluusti enemmänkin. Tuolla alussa lupailit, että tätä olisi tiedossa lisää, niin heitä ihmeessä linkkiä jos näin on! Tykästyin hahmoihin kovasti ja olisi mielenkiintoista kuulla heistä lisää.

Tämän tarinan nimen perustella odotin jotain synkempää mutta yllätyin positiivisesti. Se, että nimi tulikin jostain muusta kuin siitä mitä olisi voinut luulla oli mukava piristys. Nuo alkupuolen rapsut tarjosivat muutenkin kivoja juttuja kuten kourallisen pikkulintuja, suuren salaisuuden joka onkin pieni sekä tuolla puolenvälin tietämillä yhden hengenvedon ajan koko metsä tuntui hiljenevän. Tosi kivasti sanottu asioita. Muutenkin pidin tyylistäsi kirjoittaa todella paljon, olet saanut sanottua näissä lyhyissä rapsuissa paljon. Tykkäsin kun sain lukea nämä kaikki putkeen, mutta olisi ollut hauskaa jos olisin voinut seurata tarinaa yksi osa kerrallaan jolloin jännitys olisi säilynyt pidempään.

Vaikka tämä oli tämmöinen kevyt, hyvänmielen pätkä niin tämä herätti todella paljon kysymyksiä. Uteliaisuuteni heräsi etenkin Lhoisin suhteen, mistä pieni lohikäärme on tullut ja kuinka tämä on kiintynyt Nikolaihin? Jotenkin aistin, että tässä olisi suurempi tarina takana ja olisi mielenkiintoista kuulla se. Myös vedenhenget olivat mielenkiintoisia ja jäin miettimään menikö Nikolai niiden luokse koska ne ovat kauniita katsella vai onko taustalla jotain muutakin?

Nikolaista tuli kuva, että hän on nuori poika, ehkä jotain 10-15 vuotias ja utelias kaiken suhteen. Siksi olisikin kiva kuulla hänestä lisää, kuka hän on, mistä hän tulee ja niin edelleen. Joten onnistuit herättämään tällä lyhyellä rapsusarjalla melkoisen määrän kysymyksiä Jään odottamaan kuulenko joskus vielä lisää tästä.

Olen edelleen todella harmissani, että tämä kommentointi unohtui! Joten pahoittelen vielä, että mokasin. Kiitän kuitenkin lämpimästi tästä lukukokemuksesta

Vendela