Pitkän ajan jälkeen jätän viimein kommentin tähän valmistuneeseen tarinaan.
Luin tämän alusta loppuun uudelleen, kun en ihan tarkalleen muistanut, mitä kaikkea tässä tapahtuukaan.
Gilbert oli kyllä tälläkin lukukerralla ihan äärimmäisen karmaiseva tapaus. Onneksi Hermionella oli mahdollisuus vaihtaa avioliittoehdokastaan, ja voi että kun tää asetelma vaan on niin herkullinen. Ron olikin päätynyt menemään naimisiin Daphnen kanssa, mikä oli musta ihan luonteva ja herkullinen juonenkäänne. Draco on muutenkin Ronia paljon parempi vaihtoehto Hermionelle, joka on kuitenkin määrätietoinen persoona. Musta oli tosi kiva, että lopulta selvisi syy sille, miksi Draco oli myöhässä tapaamisesta, koska se jäi mua mietityttämään tarinan alkumetreillä.
Hermionen ja Dracon yhteiselo Dracon kodissa oli mielenkiintoista luettavaa. Olit saanut tän mittaiseen tarinaan, jossa oli suhteellisen lyhyet luvutkin, todella hyvin avattua kaikkia yksityiskohtia Dracon ja Hermionen elämistä. Niiden töistä, siitä, miten Draco on saanut talon vanhemmiltaan, ratkaisuja, joita he olivat tehneet nuorempina. Tykkäsin erityistwististä, että kun parit menivät riittävän kauaksi toisistaan, ne vedettiin yhteen vähän niin kuin magneetit. Aika hurja, millaisiin toimiin taikaministeriökin oli ryhtynyt tän
järkiavioliittolain puitteissa. Mistä tulikin mieleen, että tykkäsin jotenkin tosi paljon tästä sanailusta:
“Pidätättekö hänet? Sitähän voi käydä, jos kieltäytyy pakkoavioliitosta.”
“Järkiavioliitosta”, Maria korjasi selaten yhä papereitaan kiireisesti. Niin, Ministeriön mielestä pakkoavioliitto -nimi oli moraaliton, niin kuin muka koko laki ei olisi.
Tykkäsin myös superpaljon Dracon ammatinvalinnasta! Jotenkin todella dracomaista.
Mä olisin niin viihtynyt kans tän tekstin äärellä pidempään. Olis ollut kiva kuulla, miten avioliitto sitten lopulta lähti käyntiin ja liittyikö siihenkin jotain erityisvaatimuksia, vai oliko tuollaiset järeät järjestelyt käytössä pelkästään koeviikon aikana. Tykkään äärettömän paljon vaivattomasta tavastasi kirjoittaa, missä teksti vaan rullaa eteenpäin sellaisella tavalla, ettei oikeastaan edes tajua lukevansa ja ahmivansa lukuja yksi toisensa jälkeen.
Kiitos ihan superpaljon tästä jo yli vuodentakaisesta juhannustaiasta. <3 Mä niin tykkäsin!
