Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: drama
Hahmot: Luna
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: 3 kertaa, kun Luna eksyi Kiellettyyn metsään
A/N: Hihi otin kivan Luna-aiheen 3 kertaa kun -haasteesta ja tuli tällaista! Jee, söpöä Lunaa ja tarina jossa Luna ei kuole, ole hyvä
Saappaaton <3
Haasteet:
3 kertaa kun... IV (3 kertaa, kun Luna eksyi Kiellettyyn metsään)
Kaiken maailman ficlettejä IV (Viikko 21/15: Parituksettomuus)
Kirjoitusterttu (Paritukseton-terttu)
Vuosi raapalehtien VAakkoshaaste IIIYstävä Kielletyssä metsässä
Yksi
Kun ensimmäisellä luokalla Luna Lovekiva seurasi kuumana kevätpäivänä kirkkaankeltaista perhosta, hän päätyi kuin huomaamattaan kävelemään paksuilla puunjuurilla taiteillen. Ykkösluokkalainen Luna ei silloin edes muistanut, ettei Kiellettyyn metsään saanut mennä, että se oli oppilailta kiellettyä aluetta.
Lopulta sitruunaperhonen katosi puiden lomaan ennen kuin Luna ehti saada sitä kiinni. Niinpä hän istuutui yhdelle suurista puunjuurista ja katseli ympärilleen tiedottomana siitä, mihin suuntaan olisi pitänyt lähteä, jos halusi takaisin linnalle.
Silloin puun takaa kurkisti yksi ujoista thestraleista, eikä Luna voinut olla hymyilemättä nuoren eläimen nähdessään. Se ei ollut täysikasvuinen, ehkä thestralien mittapuulla yhtä vanha kuin Luna ihmisten mittapuulla, mutta se oli vähintään yhtä utelias kuin tyttö. Lopulta eläimen uteliaisuus sai vallan ujoudesta ja se kopisteli haistelemaan Lunan kättä, eikä se edes pelästynyt, kun Lunan kirkas ääni kaikui metsässä tytön nauraessa.
Nuori, mutta älykäs thestral ohjasi Lunan oikeaan suuntaan metsän laitaan, eikä Luna vielä siinä vaiheessa osannut aavistaa, kuinka uskollisen ystävän olikaan saanut harharetkellään.
Kaksi
Kolme vuotta myöhemmin samainen thestral, jonka Luna oli ensi käynnillään tavannut Kielletyssä metsässä, oli jo kasvanut isoksi ja vahvaksi. Kun Luna yhtenä päivänä juoksi metsään itkemään - olihan hän jo tottunut kiusaamiseen, mutta pahalta se tuntui silti - hän juoksi liian pitkälle ja eksyi suurten puiden lomaan. Rapinaa kuullessaan Luna ilahtui, mutta kolmen suurikokoisen kentaurin astuessa esiin puiden takaa, haihtui hymy Lunan kasvoilta ja sen tilalle tuli pakokauhu. Hän tiesi, etteivät kentaurit suvainneet ihmisiä reviirillään, eikä hänestä niille olisi vastusta, vaikka hänellä olikin taikasauvansa mukanaan. Hän oli kuitenkin vasta nelosluokkalainen.
Kentaurien lähestyessa uhkaavasti, kuului kavioiden kopsetta toisesta suunnasta ja Luna oli jo varma, että hänet oli piiritetty, jottei hän pääsisi karkaamaan, kunnes hänen viereensä ilmestyi se sama thestral, jota hän oli jo vuosien ajan käynyt tervehtimässä metsän laidalla. Se korskahteli ja hirnui kentaureille, eikä yksikään niistä halunnut valuttaa thestralin verta.
Sinä päivänä tuo väärinymmärretty taikaolento pelasti Lunan Kielletystä metsästä jo toista kertaa.
Kolme
Kuudentena vuotenaan koulussa Luna livahti silloin tällöin ulos, sillä kuolonsyöjien valtaamassa koulussa oli ahdistavaa ja surullista olla. Yhtenä niistä päivistä hän joutui piiloutumaan Kielletyn metsän puiden varjoon, jottei Alekto Carrow olisi nähnyt ja rankaissut häntä: ulkona liikkuminen muutoin kuin professorien valvonnassa oli ankarasti kielletty ja Luna liikkui jopa oman moraalinsa rajoilla niin tehdessään. Sillä hän tiesi, että koko korpinkynnen tupaa rangaistaisiin, jos yhdenkin heistä rike paljastuisi.
Peräännyttyään niin syvälle metsään, ettei enää ollut varma, mihin suuntaan lähteä palatakseen takaisin, ilmestyi tumma varjo jostain Lunan viereen. Se tunki turpansa tytön mukanaan kantamaan laukkuun etsien sieltä jotain. Se veti laukusta lihanpalan, jonka Luna oli tuonut mukanaan - juuri sitä varten. Se repäisi lihanpalan kahtia ja heitti toisen palasen taakseen, ja silloin Luna näki nuoren thestralvarsan, joka hyökkäsi innokkaasti lihan kimppuun.
Luna sai taputtaa varsaa ja kun hän oli tarjoillut loputkin laukussaan tuomansa lihat, otti thestral hänet selkäänsä ja kantoi hänet takaisin metsän laitaan.