Kirjoittaja Aihe: Yksi sana (kertaa sata) | K-11 | Hermione/Pansy | draama | LW16  (Luettu 1888 kertaa)

sademestari

  • sammakkotietäjä
  • ***
  • Viestejä: 329
  • good soup.
Nimi: Yksi sana (kertaa sata)
Kirjoittaja: sademestari
Ikäraja: K-11
Genre: draama
Paritus: Hermione/Pansy
Disclaimer: En omista, kaikki tunnistettavissaoleva menee J. K. Rowlingille
Haasteet: Lyrics Wheel 16

A/N: Kun näin mitkä lyriikat yksäriboksiin kolahtivat, olin ihan fiiliksissä. Olen jo pitkään mietiskellyt, että näiden pohjalta saisi kivan tekstin aikaiseksi, mutta kun aloin kirjoittaa, homma ei ollutkan enää niin helppoa. Vaihdoin paritusta ja aloitin tekstin muutaman kerran uudestaan ja lopulta päädyin tähän versioon, johon olen eniten tyytyväinen. Lyriikat löytyvät tekstin lopusta, lukuiloa!



Yksi sana (kertaa sata)

Hermione istui keittiönpöydän ääressä ja hieroi ohimoitaan. Pöydällä oli avattu Päivän profeetta ja puoliksi juotu viinipullo. Työpäivä oli ollut aivan liian kiireinen.

Ovikello soi. Hermione nosti katseensa Päivän profeetasta, eikä tehnyt elettäkään noustakseen ja kävelläkseen avaamaan ulko-oven. Ei hän odottanut ketään.

Ovikello soi uudestaan. Hermione kurtisti kulmiaan ja tuijotti ovea toivoen pystyvänsä näkemään sen lävitse. Profeetan sivu tuntui kuivalta ja karhealta hänen hypistellessä sitä peukalon ja etusormen välissä. Kuka ihme ovella saattoi olla? Hän kävi mielessään läpi kaikki mahdolliset ehdokkaat, muttei keksinyt ketään sopivaa. Hänen lähipiirinsä yleensä ilmoitti etukäteen tulevansa vierailulle.

Ovikello soi kolmannen kerran ja yhä Hermione istui keittiönpöydän ääressä. Nyt se joku jopa koputti oveen. Hermione murahti, nappasi pöydällä lojuneen taikasauvan käteensä ja käveli ovelle. Hän tarttui ovenkahvaan, piti sauvan valmiina ja väänsi oven auki.

Mitä tahansa Hermione olikaan odottanut näkevänsä oven toisella puolella, hän ei ollut valmistautunut tähän. Pansy Parkinson seisoi käytävässä, oven yhtäkkisestä avautumisesta yllättyneenä. Musta polkkatukka kaartui kauniisti leukaa myöten, huulet olivat huulipunanpunaiset.

”Vihdoin”, Pansy huokaisi. Hermione toivoi, ettei hänen sisällään kuohuvat tunteet näkyneet ulospäin.

”Mitä sinä haluat?” Hermione kysyi tylysti. Siitä oli lähes vuosi, kun hän oli viimeksi nähnyt Pansyn ja hän oli viettänyt suurimman osan tuosta menneestä vuodesta yrittäen unohtaa naisen. Hän oli melkein jo onnistunut siinä, mutta nyt muistot yrittivät itsepäisesti tunkeutua takaisin mieleen.

”Jutella”, Pansy vastasi. Hermione purskahti nauruun.

”Jutella?” hän toisti epäuskoisena. ”Nyt on kuule jo aivan liian myöhäistä siihen.”

”Tiedän ja olen pahoillani siitä, miten käyttäydyin silloin. En ollut valmis sitoutumaan, saati keskustelemaan asioista, mutta nyt olen. En haluaisi jättää tätä selvittämättä”, Pansy vastasi ja katsoi Hermionea suoraan silmiin. Hermione nielaisi ja kirosi hiljaa aiemmin juomansa viinin. Vaikka Pansyn anteeksipyyntö olikin hieman kankea, se onnistui palauttamaan vanhat tunteet pintaan.

”Pansy, mene pois”, Hermione pyysi.

”En. Puhutaan tämä nyt selväksi. ” Pansyn äänessä oli sitä tuttua tinkimättömyyttä.

Hermione sulki silmänsä. Hän halusi sulkea oven, paukauttaa sen kiinni suoraan päin Pansyn kauniita kasvoja. Silmäluomien takana vilahteli muistoja yhteisiltä ajoilta, ryttyisiä lakanoita, tyhjiä viinipulloja puistonpenkillä, Pansy tanssimassa sateessa, hopeasormus hylättynä yöpöydällä.

”Tätä ei pysty vain puhumalla selvittämään”, Hermione yritti epätoivoisesti.

”Haluaisin silti yrittää. Hermione, ole kiltti, teen mitä tahansa, jotta saan sinut takaisin elämääni”, Pansy vastasi, silmissään tutunoloinen tuike.

”Minä en kaipaa sinulta enää vittuakaan”, Hermione voihkaisi ja tiesi jo ennen kuin sanat karkasivat hänen huuliltaan, että Pansy oli johdatellut hänet juuri niiden suuntaan. Nainen oli onnistunut vetämään juuri oikeista naruista.

”Voi, sitähän sinä juuri kaipaat”, Pansyn naurahti ja astui askeleen lähemmäs. Sekuntia myöhemmin Hermionen huulet olivat vasten Pansyn huulia, jotka tuntuivat niin tutuilta. Hermione veti Pansyn sisään oviaukosta ja heilautti oven kiinni. Pansy ehti juuri ja juuri pudottaa päällystakkinsa eteisen lattialle, kun Hermione jo työnsi naisen seinää vasten ja lukitsi tämän kädet omillaan tämän pään yläpuolelle.

”Voitit ehkä ensimmäisen erän, mutta älä luulekaan, että tämä asia on vielä selvitetty”, Hermione kuiskasi Pansyn korvaan. Vaikka Pansy olikin onnistunut varsin hyvin lepyttelemään häntä, hän ei ollut vielä antanut täysin anteeksi. Se miten Pansy oli vuosi sitten lähtenyt hänen nukkuessaan kirveli yhä ja hän halusi hieman rangaista naista siitä hyvästä.

”Anteeksi, Hermione, ihan oikeasti”, Pansy kuiskasi. Hermione puraisi tätä korvanlehdestä.

”Ei riitä, panen sinut pyytämään kunnolla anteeksi”, Hermione naurahti. Pansy vetäisi kuuluvasti henkeä, eikä voinut estää kehoaan värisemästä himosta, kun Hermionen kädet liikkuivat määrätietoisesti sitä pitkin. Hermionen huulet olivat löytäneet jälleen tiensä Pansyn huulille ja tanssivat juovuttavaa tanssiaan.

Pansyn mielessä ei ollut epäillystäkään siitä, etteikö Hermione tulisi onnistumaan tavoitteessaan.



Antti Tuisku - Pyydä multa anteeks kunnolla

Miksi hitossa sä palasit nyt,
juuri kun mä olin lähes yli päässyt susta.
Miksi, tanssit mulle noin?
Sä katot mua, silleen ku mä katon sua.
Mä varotan, nyt heti lopeta,
tai takaisin otan sut silleen
ettet koskaan pääse pois.

No ihan tiedoksi sinä jäät nyt mun vangiksi,
voi luoja oon kaivannut sua niin.
Keinu mulle just näin, käänny toisin päin.
En muista miks koskaan riideltiin.
Mut kaikesta tahdon sua rangaista.
Nyt pyydä anteeks kunnolla.

Tuu mun kainaloon hiero sovintoo
ja pyydä multa anteeks kunnolla.
Äidit lapsien silmät sulkekoot,
kun pyydät multa anteeks kunnolla.

Mä oon pikkusen maistissa,
sä näytät ihan sairaan kauniilta beibee,
mut kauheen väärin teit,
kun silleen lähdit pois
no miten sä sen korvata mulle voit?
Eheei, ei toinyt riitä hei.
Kaikesta tahdon sua rangaista,
nyt pyydä anteeks kunnolla.

Tuu mun kainaloon hiero sovintoo
ja pyydä multa anteeks kunnolla.
Äidit lapsien silmät sulkekoot
kun pyydät multa anteeks kunnolla.
Pyydä multa anteeks kunnolla.

Miksi hitossa sä palasit nyt,
juuri kun mä olin lähes yli päässyt susta.

Miksi, tanssit mulle noin?

Kaikesta tahdon sua rangaista,
nyt pyydä multa anteeks kunnolla.

Tuu mun kainaloon hieroo sovintoo
ja pyydä multa anteeks kunnolla,
Äidit lapsien silmät sulkekoot
kun pyydät multa anteeks kunnolla.

Pyydä multa anteeks kunnolla,
hiero sovintoo
ja pyydä multa anteeks kunnolla.


bannu: crys

But what if that moment's right now?

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 635
  • ava by Claire
Finikesän kommenttikampanjasta hei!

Valikoitsin tämä tuolta LW16 valmiista teksteistä ihan kappaleen perusteella. Halusin nähdä mitä olet onnistunut kyseisestä biisistä kirjoittamaan.

Musta on hauskaa, että Hermionen elämään tuodaan vähän boheemiutta ficeissä. Vaikka tässä boheemius onkin vähän surullista, niin silti on kiva nähdä Hermione juomassa viiniä muuten vain. Kirjojen Hermy on vähän sellainen, joka juo vain juhlissa ja ruuan kanssa. Lisäksi minusta on mukava kuvitella Hermy murahtelemaan, se tuo hahmoon sopivaa säröä.  :D
Olipa Pansy tehnyt ikävä tempun jättäessään Hermyn tämän nukkuessa. Ihmekös tuo, että anteeksianto on vaikea. Kummallakin taitaa kuitenkin vielä olla vahvoja tunteita toista kohtaan. Pansy tuntuu pohjimmaltaan yli-itsevarmalta, vaikuttaa olemaan tottunut saamaan aina sen minkä haluaa. Pansyn äänessä on tinkimättömyyttä, silmissä tutunoloinen tuike ja hän johdattelee Hermione haluamaansa suuntaan. En tiedä, mutta minulle tulee ole ettei hän ole pyytämässä anteeksi täysin rehellisesti.

Kiitos kivasta lukukokemuksesta!
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)