Kirjoittaja Aihe: X-men: Tavaratalon painajainen (K-11)  (Luettu 1846 kertaa)

Mythofan1

  • ***
  • Viestejä: 217
X-men: Tavaratalon painajainen (K-11)
« : 22.07.2018 09:19:10 »
Nimi: Tavaratalon painajainen
Kirjoittaja: Mythofan1
Fandom: X-men
Ikäraja: K-11
Paritus: ei ole
Genre: toimintaseikkailu
Yhteenveto: Miten Wolverine ja Painajainen tapasivat ennen Ryhmä-X:ää
Disclaimer: En omista X-meniä. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvitukseni lentää.
Varoitukset: Sapelihammas



                                                               Tavaratalon painajainen

Ah, New York, iso omena. Mikä voisi olla parempi kaupunki asua kuin New York, ja mikä voisi olla parempi paikka asua kuin New Yorkin suurin ostoskeskus, kun on mutantti. Nimeni on Kurt, mutta voit kutsua minua Painajaiseksi. Piilottelen New Yorkin suurimmassa ostoskeskuksessa ja olen tavallaan jonkinlainen yövahti. Murtovarkaat ainakin saavat aina äkkilähdön, kun ilmestyn näkökenttään. No jaa, näytänhän minä demonilta. Eräs ilta alkoi ihan tavallisesti, mutta se kehittyi huimaksi seikkailuksi.
Olin tehnyt tavallisen teleporttauskierrokseni ja sen jälkeen jutellut hetken vanhan Harryn kanssa, joka on kulkuri ja yleensä heitetään ulos varastosta. Sinä iltana sisään murtautui juuri voimansa saanut teiniporukka. Olisin huomannut sen heti, mutta olin juuri silloin ulkona. Olin teleportannut ostoskeskuksen takana olevalle kujalle tarkkailemaan gangstereita. He yrittävät kiristää rahaa johtajalta, joka on yhtä itsepäinen kuin muuli. Juuri silloin yksi gangstereista lensi päin seinää ja varjoista astui Wolverine. Hän veti kyntensä esiin ja hyökkäsi gangstereiden kimppuun. Jonkin aikaa katseltuani taistelua huomasin, että gangsterit vetivät jonkun vaaleahiuksisen kaverin kanssa isoa sähkömagneettia. Yritin varoittaa Wolverinea, mutta en ehtinyt, kun hänet vedettiin jo magneettiin. Minun oli pelastettava Wolverine, mutta miten. Olen tavannut Wolverinen kerran aikaisemmin ja olen hänelle henkeni velkaa. Hän pelasti minut Puna Omegalta. Teleportauduin takaisin sisälle suoraan teiniporukan johtajan taakse. Johtaja oli tyttö, jolla oli kissan korvat ja häntä.
- Katy, yksi sanoi ja osoitti minua.
Tyttö kääntyi ja huomasi minut.
- Demoni! Pakoon! Katy kirkaisi ja koko jengi ryntäsi tulosuuntaan. Porukka juoksi jonkin aikaa ennen kuin törmäsi gangstereihin.
- Gangstereita! Okei, toinen suunta, Katy sanoi ja  he kääntyivät.
- Hei, tänne, Brandon sanoi ja he livahtivat tyhjään toimistoon.
Wolverine istui ranteet selän taakse sidottuina tuolissa.
- Hei nappulat, voitteks te auttaa mut irti nopeesti. Mun broidi voi tulla millon vaan takas, Wolverine kuiskasi.
Silloin minä teleporttauduin paikalle. Esittelin itseni ja Wolverinen. Teinit esittelivät itsensä. He olivat Katy, Brandon, Nigel ja Casey.
- Mitä me tehdään niiden gangstereiden kanssa? Katy kysyi.
- Mitä jos ansoitettais paikat, Casey ehdotti.
- Kuule Casey. Nyt ei toimi ”Yksin kotona”, Brandon huomautti.
Päätimme hyökätä yllätyksellä gangstereiden kimppuun.
- Muuten kuka on veljesi? kysyin Wolverinelta.
- Sapelihammas, Wolverine sanoi ja veti kyntensä esiin.
Me juoksimme halliin ja hyökkäsimme gangstereiden kimppuun. Minä, Katy, Brandon, Nigel ja Casey taistelimme gangstereiden kanssa, kun taas Wolverine hyökkäsi Sapelihampaan kimppuun. Hoidettuamme gangsterit huomasin, että Sapelihammas ja Wolverine olivat kadonneet.
- Vartioikaa gangstereita. Minä käyn katolla, sanoin ja teleporttauduin katolle.
Siellä taistelivat Wolverine ja Sapelihammas. Wolverine oli pahasti pulassa. Sapelihammas roikotti häntä katon reunan yli rinnuksista.
- Jos luulit päihittäväsi meidät teleporttaajamutantin ja muutaman juuri voimansa havainneen teinin kanssa, erehdyit, Sapelihammas sanoi.
Juuri silloin minä teleporttauduin katolle ja täräytin Sapelihammasta suoraan leukaan. Sapelihammas päästi irti Wolverinesta ja hän putosi kohti maata. Teleporttauduin nopeasti gargoilitasanteelle ja tartuin Wolverinea ranteesta. Sain vedettyä hänet tasanteelle.
- Oletko okei? kysyin.
- Jeah, olen, Wolverine sanoi ja piteli päätään.
Vähän myöhemmin, kun teinit olivat jo häipyneet ja gangsterit Sapelihammasta lukuun ottamatta viety pois, minä ja Wolverine seisoimme katolla.
- Muuten, me ollaan tasoissa. Kiitos, Wolverine sanoi.
Me löimme nyrkit yhteen ja Wolverine lähti kävelemään kohti paloportaita. Minä jäin katselemaan kuuta ja teleporttauduin takaisin sisälle.