Vuosien paino, K-11, Minerva

[LillaMyy]

Title: Vuosien paino
Author: LillaMyy
Rating: K-11
Pairing: Minerva McGarmiwa/Pomona Verso
Beta: Bluji
Genre: haikea fluffy/hempeä angst, drama??
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Vuodet vierivät ja tilanteet muuttuvat, mutta yksi asia säilyy ennallaan.
A/N: Rupesin eilen viimein (kunnolla!) miettimään lahjaa Nevskille, koska aikaisemmin en vain saanut hänen toiveistaan mitään otetta. Sitten mulle tuli jostain syystä kauhea fiksaatio Minervaan ja femmeen, joten sitten lähdin tällä ajatuksella vääntämään jotain. Lopputulos olikin sitten jopa itselleni pieni yllätys, koska en ajatellut yhtään paritusta tai genrejä sen enempää, annoin vaan mennä. Toivottavasti tästä kuitenkin saa edes jotain irti, ja oikein hyvää synttäriä Nevski! <3

Vuosien paino

Minerva katsoo pienten ensiluokkalaisten saapumista ja kaipaa jotain, mitä hän ei voi koskaan saada. Se juna on kulkenut hänen ohitseen jo ajat sitten poimimatta häntä kyytiinsä. Vaikka hän tuntisikin sisällään toisin, olisi nyt liian myöhäistä edes yrittää mitään.

Minerva tuntee vuosien painon harteillaan, vaikka eräs kuinka sanoisi mitä hänen sisäisestä nuoruudestaan. Kenties tämä on jotain sellaista, jota ulkopuoliset eivät huomaa, vaikka olisivat kuinka lähellä. Kenties tämän huomaa itsekin vasta, kun vuosia on vierinyt tarpeeksi paljon. Vasta, kun on valmis hyväksymään sen, että on tulossa vanhaksi.

Minerva pudistaa päätään kuin ravistaakseen ajatuksensa toisaalle ja kääntyy sitten johdattamaan ensiluokkalaiset suureen saliin lajiteltaviksi.

*

Naiset juovat teetä Minervan yksityistiloissa vanhoista ja kuluneista teekupeista. Takassa palavan tulen räiskyntä ja astioiden kilinä ovat ainoita ääniä huoneessa. Kun toinen naisista nousee lähteäkseen, nostaa Minerva kätensä koskemaan tämän hameen helmaa.

”Etkö jäisi vielä hetkeksi, Pomona?” pysäyttää naisen kesken liikkeen, kunnes hän istuu takaisin alas.

Enempää sanoja ei tarvita, vaan tuttujen sormien tuntu iholla riittää kertomaan kaiken tarpeellisen. Kun Pomonan sormet risteilevät Minervan vatsalla, on helppo unohtaa, miksi hän on kaivannut jotain muuta. Miksi kaivata mitään tai ketään muuta, kun hänen vierellään on nainen, jota rakastaa?

Hetkeksi Minerva unohtaa taas kaipauksensa, kunnes hän herää aamulla tyhjästä ja kylmästä vuoteesta.

*

Pomona selittää innoissaan uudesta yrttitietonerostaan, ja Minerva kuuntelee puolella korvalla. Nainen on niin intoutunut nuoresta lupauksestaan, että hän unohtaa puhua ymmärrettävästi. Vasta, kun hän mainitsee nimen, herää Minervankin orastava kiinnostus.

”Sanoitko tosiaan Longbottom?”
Pomona nyökkää ja jatkaa selitystään, mutta tällä kertaa Minerva kuuntelee. Onhan nuori Longbottom sentään hänen tuvassaan. Hän on ylpeä nuoresta Nevillestä, joka on selvästi löytänyt sen yhden aineen, jossa hänkin voi loistaa.

Illalla Minerva kaatuu vuoteeseen tyytyväisenä uusiin ensiluokkalaisiinsa. Heidän joukossaan piilee selvästi enemmänkin lahjakkuutta kuin miltä on päältä päin näyttänyt. Tänä vuonna he saattavat jopa voittaa Luihuisen huispauksessa, mikä voisi pyyhkiä Severuksen omahyväisen ilmeen edes hetkeksi.

*

Pomonan lyhyet ja karheat hiukset kutittavat Minervaa, mutta tuntuvat niin kovin tutuilta, kun noidat lepäävät vieretysten toisen vuoteella. Hengityksen tasaantuessa on hyvin aikaa miettiä, kuinka he ovat tullee tähän.

Minerva muistaa vieläkin sen päivän, kun nuori Pomona käveli hermostuneena saliin ja istui jakkaralle. Tyttö oli rentoutunut vasta, kun hattu oli huutanut hänen tuvakseen puuskupuhin. Niistä ajoista oli kulunut jo paljon, paljon aikaa ja hermostuneesta tytöstä oli kasvanut rohkea ja vahva nainen.

Oli Minerva itsekin kasvanut, mutta sama vanha haave piti edelleen pintansa. Jopa siinä hänen makoillessaan rakastamansa naisen kyljessä kiinni. Vasta Pomonan sormien kietoutuessa hänen omiensa lomaan saa Minerva rauhan.

[Sokerisiipi]

Aww, olipa tämä vallan suloinen! Tätä paritusta en ole kai ennen lukenut, mutta yllättävän toimiva se kuitenkin on! Ehkä McGarmiva ja Verso jollain tapaa täydentävät toisiaan. Verso on tällainen maanläheinen ja sydämellinen, McGarmiva taas kuiva ja älyllinen, mutta kun häntä vähän työstää ja hoitaa, huomaa, että kovan ulkokuoren alla on upea ihminen.

Pidin tästä myös sen vuoksi, että kyseessä on selkeästi iäkkäämmät naiset, joilla on oma tapansa toimia eikä ns "humputella" ympäriinsä vaan juodaan asiallisesti teetä ja pyydetään jäämään, ja se on jo tarpeeksi. Kiinnostavaa myös se, että McGarmivaa koskettaa henkilökohtaisesti hänen ikämittariinsa kerääntyvät vuodet, sillä se ei tule ensimmäisenä mieleen hahmoa ajatellessa, mutta juuri siksi se oli kiva huomio, syventävä ja henkilökohtainen. Tämä oli mielestäni upean oivallinen kohta:

Kenties tämä on jotain sellaista, jota ulkopuoliset eivät huomaa, vaikka olisivat kuinka lähellä. Kenties tämän huomaa itsekin vasta, kun vuosia on vierinyt tarpeeksi paljon. Vasta, kun on valmis hyväksymään sen, että on tulossa vanhaksi.

Ja hyvin Minervaa on myös se, ettei hän jää vellomaan tällaisiin ajatuksiin, mutta jokin kuitenkin kiusaa siellä takaraivon perukoilla, ja siihen vierelle kaipaa jonkun, jonka kanssa jakaa näitä ajatuksia ja pelkoja.

Ihanaa charmia tähän toi myös tuo heidän Tylypahka-elämänsä. Puhutaan oppilaista ja heidän potentiaalistaan. Neville-maininta oli kovin ihana ♥︎ ja tietysti Severuksen peittoaminen huispauksessa, haha!

Hän on ylpeä nuoresta Nevillestä, joka on selvästi löytänyt sen yhden aineen, jossa hänkin voi loistaa.

Tämä kuvaa hyvin sitä, kuka Minerva todella on sydämessään: opettaja, joka tahtoo oppilaidensa olevan uteliaita ja motivoituneita.

Lopetus oli lämmin ja kaunis, kuten koko ficcikin. Kiitos tästä valloittavasta sympaattisuudesta!

[LillaMyy]

Sokerisiipi: Minäkään en tietääkseni ole lukenut näistä kahdesta aiemmin, mutta halusin kirjoittaa Minervasta femmeä ja sitten vähän googlasin ja törmäsin tähän paritukseen, niin ajattelin kokeilla. Halusin myös testata vähän vanhempia hahmoja näin parituksen näkökulmasta, kun yleensä kirjoittelen nuoremmista hahmoista. (: Eihän sitä ikää tosiaan ajattele sillä tavalla, kun ajattelee Minervaa, mutta juuri sen takia halusin nostaa sen tähän, koska kuitenkin kuvittelen hänen itsensä huomaavan sen, että ikää tulee koko ajan vain enemmän ja kaikki ei välttämättä sujukaan enää yhtä jouhevasti kuin silloin joskus nuorena. (: Juuri tuon jälkimmäisen esiin nostamasi lainauksen takia halusin tuoda tähän myös Tylypahka-elämää, sitä normaalia arkirutiinia, koska Minerva kuitenkin ON ensimmäisenä opettaja, joka (vaikka onkin ankara) haluaa oppilaidensa pärjäävän. (: Kiitoksia superihanasta kommentista! ((:

[Odo]

Minä en tiedä, miten tämä on minulta mennyt ohi, mutta mahtia löytää tämä! Minerva on hahmona todella mielenkiintoinen ja pidin siitä lähtökohdasta, että vaikka tämä on femmeä, niin ei tämä sijoitu kuitenkaan nuoruusvuosille. Oikeasti vanhempien ihmisten välistä femmeä oli mukava lukea, kun ei oikeastaan menty tämän pidemmälle.

Vuosien paino on varmasti raskas, kun ikää alkaa tulemaan varsinkin Minervan kaltaiselle hahmolle. Pomona on aina vaikuttanut jotenkin rennommalta kuin Minerva, joten tässäkin asiassa hahmoilla on varmasti jotain eroa. Vaikka onhan käsittääkseni Pomona myös kyllä nuorempikin kuin Minerva. Pidin muuten erityisesti siitä, että Neville mainittiin tässä ja se, miten Minerva on ylpeä oppilaistaan. Muutenkin koulumaailma oli kivasti läsnä, eikä tämä jäänyt pelkäksi parituksella kikkailuksi.

Tykkäsin siis todella paljon. Mielenkiintoinen paritus (femme!!), hyvä toteutus, Minerva <333, koulumaailma, kyllä kelpaa. Kiitokset siis tästä oikein kovasti!

[LillaMyy]

Odo: Ei sitä aina voi huomata kaikkea? Minerva on ihan mahtava (olen edelleen katkera siitä, ettei Minerva voittanut Hahmojen Satuta tai paranna -peliä )! Kuten jo Sokrulle sanoin, niin halusin kokeilla vähän vanhempia paritettavia tällä kertaa, kun yleensä on tosiaan niitä nuoria hahmoja. Pomona on tosiaan nuorempi, he taisivat olla vuoden tai pari yhtä aikaa Tylypahkassa ennen Minervan valmistumista, jos muistan oikein, joten ihan jo tämänkin takia en oikein kehdannut tehdä näistä kahdesta kovinkaan nuoria. :'D Olisi mennyt vähän turhan ehkä mielenkiintoiseksi... :'D Kiitoksia paljon kommentista, tämä oli tosi mukava piriste väsyneeseen iltapäivään!! (: <3

[Karvalakkirakastaja]

Luen tuon otsikon aina, että Vuosien pano.  Todella ärsyttävä havainto, mutta todellisuudessa otsikko ei ole niin kova vetovoimatekijä kuin Minerva, koska Minerva on voimamimmi, jota Pottereissa olisi saanut olla enemmänkin. Verso taas on jäänyt etäiseksi, mutta tykkään tässä ficissä näiden hahmojen vaivattomasta yhdessä olosta ja suhteen syvyyden tunteesta. Se kutkuttaa mun romantikkosielua. Ja musta oli myös jotenkin tosi söpöä, että naiset oli niin ylpeitä oppilaistaan. 

[LillaMyy]

Karvis: Hem, pahoittelut, ettei otsikko sitten ollutkaan sitä, miten sen aluksi luit. xD Minerva on kyllä oikein kunnon voimamimmi! Haluan ajatella, että nämä kaksi ovat ehkä pidempäänkin olleet jotain, ja sen takia tämä on näin vaivatonta, kun tuntee toisen jo niin hyvin. Ei tarvitse hössöttää koko aikaa, kun tietää jo vähän paremmin toisen tavat ja tyylin. (: Oppilasylpeys taas oli ihan pakko tunkea mukaan, koska he ovat kuitenkin perusluonteeltaan opettajia, vaikkakin kovin erilaisia sellaisia. (: Kiitoksia kommentista! ((:

[Dokumentti]

Vaihdokkaista tervehdys!

Olipas kiva lukea Minervasta pitkästä aikaa! Hänestä kirjoitetaan vähän tälläistä, missä pääsee hänen ajatuksiinsa, ainakaan uskottavasti.
Jotenkin Minerva ja Pomona sopivat todella hyvin yhteen. En ole ennen heitä mieltänyt pariksi, lähinnä ystäviksi, mutta hyvin toimi näinkin.

Ikäkriisi on kyllä paha, jokaiselle taitaa jossain kohtaa tulla ajatus, että miten on elämänsä elänyt. Onko saavuttanut sen minkä tahtoo, onko juuri siellä missä tahtoo. Onko tehdyt valinnat oikeita. Hyvin ymmärrettävää Minervankin siis pohtia tämän tyyppisiä ajatuksia.

Tykkäsin hirveästi Nevillen mainitsimisesta! Minerva oli ihana, kun oli niin ylpeä Nevillestä!
Naiset täydentävät hyvin toisiaan, Pomona on innokas, hymyilevä ja vähän hmm... vapaampi kuin taas asiallinen ja tiukka Minerva. Molemmat kuitenkin välittävät oppilaitaan ja toisistaan.

Tämä oli oikein kiva aloitus vaihdokkaiden kommentoimiseen, pääsit ekaksi uhriksi.

[LillaMyy]

Dokumentti: Minervaa on kyllä harmillisen vähän kirjoitettu tähän tyyliin! Minusta oli hauska kirjoittaa Minervasta ja Pomonasta pari, kun he ovat niin erilaisia opettajina. Minerva on siitä niin hieno hahmo, että vaikka hän näyttää ihan vain tiukkikselta, niin hän osaa kuitenkin olla ylpeä omista oppilaistaan silloin, kun he oikeasti onnistuvat asioissa, oli se asia sitten mikä tahansa. (: Juuri tuon vuoksi näistä olikin hauska kirjoittaa, kun he ovat ulkoisesti niin erilaisia, vaikka he ovatkin ehkä emotionaalisesti niin kovin samanlaisia. (: Kiitoksia kommentista, oli kivaa olla ensimmäinen uhrisi!

[Kelsier]

Voi, tämä oli todella söpö!

Tulin niin surulliseksi Minervan puolesta, kun hän ajatteli, että lasta ei ollut enää mahdollista saada. Hänestä olisi varmaan tullut ihan hyvä äiti. Myös nuoren ja hermostuneen Pomona muistelu oli koskettavaa.

Tykkäsin miten olit nostanut Nevilleä esiin. Tuntuu kivalta ajatella, että opettajat ovat puhuneet hänestä hyvääkin ja Pomona olisi oikein kutsunut vielä neroksi. Sydäntä lämmitti.

Kuvailet Minervan ja Pomonan suhdetta hienosti. Pomona on paljon iloluontoisempi, mutta ehkä se johtuu vielä suhteessa nuorasta iästä. Sormien koskettulun kuvailu oli myös ylisöpöä ja herkkää.

Kiitos ihanasta lukuhetkestä!

[carrowfan]

Mun piti lukee eka ficci kerran, sit kommentit ja uudestaa ficci ennen kuin ymmärsin et puhuttiin lapsen saamisesta. Hemmetti sie osaat kirjoittaa, vähä niinku Rowling jonka tekstistä voi löytää jopa vuosienkin jälkeen uusia merkityksiä.

[LillaMyy]

Kelsier: Minervasta olisi varmaan tullut oikeasti joku superäiti, kun hän tuntuu opettajanakin olevan kovin äidillinen, vaikkakin tiukka täti. Neville ei ehkä loistanut kaikessa, mutta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä opettajat kehuvat niitä pieniäkin lahjakkuuksia siellä, missä sellaisia löytävät! (: Kiitoksia paljon kommentista! (:

carrowfan: Hui, apua, mitä kehuja, tässähän ihan mykistyy! Kiitoksia tosi tosi tosi paljon kommentista! (:

[Vendela]

Tulin lukemaan tämän 12 hahmoa-haasteen innoittamana, koska siellä on tämän kuun hahmona Minerva ja kylläpä tämä oli kaunis ja koskettava.

Kuvailet todella kauniisti Minervan kaipuuta saada oma lapsi, mutta myös hänen suhdettaan Pomonaan. Nämä kaksi ovat toisilleen yllättävän sopiva pari ja pidän ajatuksesta, että heidän on hyvä olla yhdessä. Minerva ei ehkä yleensä ole kovin äitimäinen hahmo, mutta toisaalta, olisiko hänen elämänsä kuitenkaan ollut niin kovin erilaista mikäli hänellä olisi oma lapsi ollut. Siitä olisi mukava ottaa joskus selvää ficin muodossa

Minäkin pidin siitä, että tämä sijoittui Harryn ja kumppaneiden ensimmäiseen (tai ensimmäisiin) vuoteen. Piristävää oli myös se, ettei Harrylla ollut tässä osaa eikä arpaa vaan Neville oli nostettu framille Hänkin kyllä ansaitsee osansa huomiosta, jota saa aivan liian vähän kirjoissa.

Kiitos tästä lukupalasta, oli oikein miellyttävä!

Vendela

[LillaMyy]

Vendela: Minä taas näen Minervan yllättävänkin äitimäisenä, ehkä hieman tiukkana sellaisena, mutta äitimäisenä kuitenkin, kun hän huolehtii oman tupansa oppilaista. (: En kyllä usko, että äitiys itsessään olisi välttämättä kovin hirveästi hänen elämäänsä muuttanut, aivan yhtä tiukka täti hän varmaan omilleenkin lapsille olisi ollut. Pitäähän sitä joskus joku muukin nostaa sieltä joukosta esille, eikä aina vain se yksi ja sama kulunut tapaus. (; Kiitoksia kommentista! (: