Title: Liian monta kolpakkoa
Author: Violetu
Fandom: BBC:n Merlin
Ikäraja: S
Genre: humoristinen ja dialogivoittoinen(?) ficletti.
Hahmot: Gwaine & Percival
Varoitukset: alkoholinkäyttöä ja innuendoja.
Summary: Gwaine opetti Percivalin juomaan ja kuinkas sitten kävikään.
A/N: Kamppailen tympeyden ja innottomuuden, jonkinlaisen omituisen blokin kanssa, ja tämä on nyt yritys päästä kyseisestä tilasta pois. Ficlet-haasteeseen teemalla Positiivinen.
Finissä on myös ihan liian vähän Merlin-ficcejä, joten autetaan samalla sitäkin. Palaute olisi ilahduttavaa.
***
Liian monta kolpakkoa
Gwaine opetti Percivalin juomaan.
Kumpikaan ei ollut turnajaisten terävin peitsi, mutta Percivalin koko korvasi sen, mitä korvien välistä ehkä puuttui.
Gwainen mielestä taas oli hauskempaa käyttäytyä huolettomasti, vaikka ritarius olikin hiukan rajoittanut hänen yleistä vastuuttomuuttaan.
Kun nämä kaksi menivät tavernaan, siitä oli tylsyys kaukana.
Kaukana pysyttelivät myös muut ritarit sen jälkeen, kun yhden kerran erehtyivät lähtemään mukaan.
Siinä kävi nimittäin niin, että Gwaine joi kaikki pöydän alle, paitsi Percivalin, joka tuskin silmäänsä räpäytti vielä neljännenkään kolpakollisen jälkeen.
Leonin krapula taasen kesti kokonaista kaksi päivää.
"Epäreilua", mongersi Gwaine, kun Percival yhden toisen illan jälkeen heitti hänet olalleen ja kantoi tavernasta ulos. Ei Gwaine olisi omin jaloin päässyt minnekään, mutta epäreilua se oli silti. Percivalin valtavat hartiat hytkyivät hiljaisesta naurusta.
"Sinä menet nyt nukkumaan."
Percival ei ollut hirveän puhelias, ja yleensä kun mies avasi suunsa, hän puhui silkkaa asiaa.
"Kanna minut metsään senkin alkukantainen sonni", Gwaine suipisti huuliaan.
Percival läimäytti häntä vasempaan pakaraan. Sitten hytkyminen jatkui.
"Olisi kai pitänyt tietää, että tykkäät kovista otteista", Gwaine siveli leukapartaansa mietteliäästi.
"Äh, syö pääsi."
"On sinulla kinkkiset fantasiat."
Seurasi läimäytys oikeaan pakaraan.
"Varo vähän. Miltä sekin näyttää, jos en pysty istumaan huomenna neuvonpidossa?"
"Minä olen kohta se joka istuu - sinun päällesi, jos ei se höpinä lopu."
"Sinä olet ihan tylsä. Sinun pitäisi juoda enemmän."
"Ja kuka sinut sitten kantaisi kotiin, Gwaine?"
"Minä - äh. Vie minut nyt vaan sinne sänkyyn."
Ennen kuin Percival ennätti vastata, oli Gwainen höpötys vaihtunut kevyeen kuorsaukseen.
"Aina sama juttu", Percival hymähti itsekseen.
Ainakin Gwainen kanniskelu oli hyvää lihastreeniä. Eikä Gwaine ollut maininnut mihin sänkyyn halusi...