Author: Kristen
Rating: K11
Fandom: Nälkäpeli
Word count: 1105
Pairing: Katniss/Johanna
Genre: drama
A/N: Hyvää syntymäpäivää, Vanilje! Toivottavasti Nälkäpeli-femmedraamailu miellyttää. 
Osallistuu Femme10- haasteeseen ja Artistin tuotanto -haasteeseen Maija Vilkkumaan kappaleella Auta mua, jonka lyriikoita löytyy tekstin lopusta.
Mä vihaan jokaista (paitsi sua)
Katniss ei enää edes ylläty löytäessään Johannan sängyltään. Kaiken järjen mukaan naisen ei edes pitäisi päästä sisälle, sillä huoneen ovi on aina lukittuna. Johanna on todennäköisesti taas manipuloinut jonkun vartijan avaamaan oven. Vyöhykkeen 13 vartijoiden täytyy olla joko todella kyllästyneitä Johannan puuhiin tai sitten vain yksinkertaisesti todella tyhmiä. Katniss epäilee vahvasti ensimmäisen vaihtoehdon olevan oikein.
“Liekehtivä tyttö”, Johanna tervehtii Katnissia nyökkäämällä ja hymyilee leveästi. Johannan etuhammas on lohjennut, Katniss tajuaa, kun hänen katseensa kiinnittyy toisen naisen hymyyn. Vaikka Johanna taatusti huomaa Katnissin tuijottavan, hän ei ole millänsäkään. Se ei ole Johannan tapaista.
“Eikö sinulle keksitty jotain typerää lempinimeä oman pelisi aikaan?” Katniss tuhahtaa istuen Primin sängylle. Johanna on vallannut hänen sänkynsä, eikä hän aio käskeä tätä siirtymään. Siitä seuraisi vain turhaa nahistelua, eikä Katnissia huvita tapella Johannan kanssa.
“Eipä oikeastaan”, Johanna nauraa, “ensin he yrittivät kutsua minua ressukaksi tai seiskavyöhykkeen pikkutytöksi.” Johanna väläyttää taas hurmaavan hymyn, ja Katniss tietää, mikä häntä huvittaa. Siinä vaiheessa, kun Capitol ja yleisö olivat tajunneet Johannan oikeat kyvyt, oli jo liian myöhäistä yrittää keksiä jotain sopivampaa nimeä. Johanna sai olla Johanna.
“Niin, ne eivät loppujen lopuksi olleet kovin sopivia”, tummatukkainen toteaa sukien palmikkoaan. Presidentti Coin on ohjeistanut häntä pitämään hiuksensa letillä. Se kuulemma saa hänet näyttämään enemmän sellaiselta henkilöltä, joka voisi johtaa kapinaa. Katniss ei ole samaa mieltä, mutta Coinin kanssa riitely olisi turhaa.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Johanna avaa suunsa kuin olisi sanomassa jotain. Katniss odottaa hetken, mutta kun Johanna ei sano mitään, hän huokaisee. “No?” Johannan kasvoille ilmestyy outo ilme, joka ei kerro Katnissille mitään. Hän on aina ollut huono lukemaan ihmisiä. “No?” hän toistaa kärsimättömästi.
“Gale”, Johanna sanoo hiljaa. “Gale?” Katniss toistaa, sillä Johannan kanssa keskustelu on aina saman kehän kiertoa. Hänen äänensävynsä on paljon järkyttyneempi kuin mitä hän sen oikeasti haluaisi olevan.
“Onko sinulla päässä vikaa? Niin, Gale.”
“En minä… Ihan sama. Mitä Galesta?” Katniss kysyy turhautuneena. Johanna turvautuu aina hyökkäykseen, vaikka sille ei olisi tarvetta.
“Ei sitten. Eiköhän Liekehtivällä tytöllä ole omiakin huolia.” Johannan äänensävy on myrkyllinen, vaikka hänen sanansa ovat lempeitä. Hyökkäys, hyökkäys, se on vain hyökkäys, Katniss muistuttaa itseään.
“Johanna”, Katniss aloittaa, mutta vastapäätään istuvan naisen nimen sanottuaan hän tajuaa, ettei tiedä mitä haluaisi sanoa. On selkeää, että Johanna on tässä tilanteessa se, jolla on jotain sanottavaa. “Gale on aina ollut… mielenkiintoinen persoona”, Katniss yrittää pelastaa tilanteen, mutta hän näkee Johannan silmistä yrityksen olleen huono.
“Mielenkiintoinen? Toki, oli varmasti mielenkiintoista leikkiä kotia vyöhykkeellä 12 ja metsästää pupuja päivät pitkät, mikä minä olen sitä kiistämään”, Johanna sanoo pilkallisesti, “mutta rakas mielenkiintoinen Gale ei valitettavasti ymmärrä yhtään mistään mitään. Voi, Johanna, älä huoli, sinä olet upea tyttö ja pystyt varmasti ihan mihin vain, kunhan jaksat yrittää!” Johanna matkii Galea madaltaen ääntään, ja Katniss tietää heti, ettei Johanna liioittele. Hän tuntee Galen tarpeeksi hyvin tajutakseen, että Gale on yrittänyt piristää Johannaa. Valitettavasti Galen tapa piristää on huonoin mahdollinen tapa Johannalle. Katniss tuntee myös Johannan tarpeeksi hyvin tietääkseen, ettei Johannan velloessa masennuksessa kannata tulla piristämään. Johannan täytyy saada raivota surunsa pois.
“Gale ei tiedä, miltä meistä tuntuu”, Katniss myöntää hiljaa. Meistä, nimenomaan. Areenan ulkopuolella he ovat jakautuneet meihin ja niihin. Me areenalta selvinneet, ne muut. Johanna, Haymitch, Katniss, Finnick. He ovat kaikki osa sitä yhä pienentyvää me-joukkoa.
“Eihän? Onhan mielenkiintoinen Gale kuitenkin iso paha sotilas nykyään? Kyllähän hän jo tietää miltä tuntuu tappaa joku? Miksi me olisimme erilaisia kuin loput sotilaista?” Johanna sanoo ääni kireänä.
“Tämä on meille jo kolmas sota, Johanna! Areena, Johanna, muistatko?” Katnissin huuto pysähtyy betoniseiniin, ja hetken ajan Johanna näyttää hämmentyneeltä.
“Niinpä. Älä koskaan yritä sanoa, että Gale olisi kärsinyt enemmän kuin sinä. Tässä sodassa kaikki kärsivät, mutta areena on toisenlainen kärsimys. Siellä ei ole ketään lohduttamassa! Siellä ei ole taistelukenttää ja tukikohtaa erikseen, siellä on vain jatkuvaa pelkoa ja jatkuvaa tuskaa! Gale kärsii ja tappaa sodan takia, mutta hän voi palata tänne, nukkua lakanoissa ja syödä jotain muuta kuin puunjuuria. Kukaan ei koskaan tule kärsimään niin paljon kuin minä, sinä ja ne muut. Ei kukaan. Sinun olisi jo aika ymmärtää se.”
Sen jälkeen on aivan hiljaista. Heidän hengityksensä on huoneen voimakkain ääni, sillä Johanna ei sano mitään eikä Katniss uskalla enää jatkaa. Voi olla, että menee sekunteja, minuutteja, jopa tunteja, ennen kuin Katniss nousee hitaasti ja poistuu nopeasti huoneesta. Hän ei tiedä, miten Johanna reagoi hänen sanoihinsa. Voi olla, että seurauksena on paniikki ja kasa muistoja vuotavasta verestä, kuolleista lapsista ja polttavasta janosta. Voi olla, että se ei vaikuta Johannaan mitenkään. Katniss ei kuitenkaan halua olla näkemässä tätä reaktiota, sillä se on Johannan yksityisasia. Hän on sekaantunut jo tarpeeksi.
Kun huoneen ovi sulkeutuu Katnissin takana, hän juoksee. Hän ohittaa monia ihmisiä, jotka kaikki katsovat häntä kummallisesti, mutta hän ei välitä. Hän haluaa löytää jonkun paikan, jossa hän saa olla yksin ja mieluiten nukkua seuraavat sata vuotta. Katniss on kyllästynyt olemaan Panemin viimeinen toivo. Hän haluaisi vain olla Katniss, pelkkä Katniss, jonka ainut huoli on kuollut isä. Samalla hän tietää, ettei hän tule enää ikinä olemaan pelkkä Katniss niin kuin Johannakaan ei tule enää koskaan olemaan se sama Johanna Mason, jonka nimi tuomittiin Elonkorjuussa.
Yllättäen Katniss löytää itsensä Johannan huoneen ovelta. Johannalla ei ole huonetoveria. Huhut kertovat, että vaikka tilaa yksin asumiselle ei oikeastaan ole, ei kukaan ole jaksanut Johannaa muutamaa tuntia kauempaa. Huoneen ovi ei ole lukossa, eikä se yllätä Katnissia. Johanna ei ole koskaan ollut kovin yksityinen ihminen. Huone on kohtalaisen siisti lukuunottamatta muutamaa vaatekappaletta ja paria kansistaan vapautettua kirjaa, jotka lojuvat lattialla jonkun Johannan vihanpurkauksen jäljiltä. Katniss kumartuu nostamaan toista kirjaa, mutta empii sitten. Ei ole hänen tehtävänsä piilottaa Johannan tuskaa.
Hän ei aio jäädä Johannan huoneeseen, ei todella aio, mutta väsymys vie hänestä voiton. Hän oli alunperinkin väsynyt, ja puolen vyöhykkeen läpi juokseminen on vienyt hänen voimansa. Siispä hän menee pitkäkseen Johannan sänkyyn, vetää Johannan vihreän peiton päälleen, kääntää kasvonsa seinää kohti ja sulkee silmänsä. Uni tulee pelastamaan hänet nopeammin kuin moneen viikkoon.
Keskellä yötä Katniss herää siihen, että joku makaa hänen vieressään. Ensin iskee pakokauhu, mutta sitten hän tunnistaa hennon hien ja havumetsän tuoksun. Johanna on palannut huoneeseensa, mutta hän ei ole herättänyt Katnissia.
“Johanna”, Katniss kuiskaa niin hiljaa, että vain hereillä oleva Johanna kuulisi sen. Hän ei halua herättää naista, jos hän nukkuu.
“Katniss”, Johanna vastaa. Ehkä se johtuu siitä, että kello on melkein kolme aamuyöllä, mutta Johannan äänessä ei ole tippaakaan sarkasmia tai ivaa.
“Minä…”
“Shh. Minä nukun”, Johanna sanoo ja kääntyy niin, että hänen kasvonsa ovat kiinni Katnissin takaraivossa ja kietoo kätensä hänen ympärilleen. Johannan pehmeä hengitys kutittaa Katnissin niskaa, ja hetken ajan hän unohtaa, missä on. Totuus palaa hänen luokseen nopeasti, ja hän rentoutuu taas.
Katniss on jo melkein nukahtanut, kun hän kuulee etäisen kuiskauksen korvansa juuressa. Hän ei saa siitä selvää, eikä hän jaksa enää kysyä selvennystä. Väsymys on jo ehtinyt kietoutua hänen ympärilleen.
***
Hei rakas auta mua
tule takaisin ja auta mua
mä vihaan jokaista paitsi sua
pidä kii ja sano että tää paranee
Mä niin haluaisin hautautua
pois maailmasta, auta mua
täällä vain idiootit neuvoo mua
enkä ilman sua mä millään mitään tee
