Nimi: Tulen tytär
Kirjoittaja: Mythofan1
Fandom: Ihmeneloset
Ikäraja: S
Paritus: herra Fantastinen/Näkymätön nainen
Genre: toimintaseikkailu
Yhteenveto: Miten Janetista tuli seuraavan sukupolven Leikki.
Disclaimer: En omista Ihmenelosia. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Varoitukset: tohtori Doom
Tulen tytär
Oli myöhäinen ilta New Yorkissa. Baxter buildingissa Ihmenelosten tukikohdassa Johnny Storm eli Liekki ja hänen lasta odottava tyttöystävänsä Kristalli katsoivat televisiosta elokuvaa Hamekyttä 3 – Pojasta polvi paranee. Äkkiä Kristalli ähkäisi vatsaansa pidellen.
- Kulta, mikä hätänä? Johnny kysyi.
- Taitaa olla sairaalareissun paikka, Kristalli sanoi tuskaisesti hymyillen.
Johnnylta kesti hetki tajuta, että hänen tyttärensä oli syntymässä. Hän alkoi säntäillä edestakaisin.
- Okei, älä panikoi. Mä hoidan tän. Hetki vaan, Johnny sanoi.
Hän avasi ikkunan ja otti Kristallin syliinsä juuri, kun Reed, Sue ja Ben ilmaantuivat paikalle.
- Älä sano. Mä arvaan. Kristalli on saamassa lapsen, Ben sanoi.
Johnny nyökkäsi. Ennen kuin Reed ennätti ehdottaa ihmeautoa Johnny lensi ulos ikkunasta Kristalli mukanaan.
- Mä soitan sit, kun homma on ohi! Johnny huikkasi mennessään.
Ben kohautti olkiaan, siirtyi istumaan sohvalle ja vaihtoi kanavaa.
- Kuka haluaa katsoa Sherlock Holmesia? hän kysyi.
4 tuntia myöhemmin Suen kännykkä soi. Kun hän vastasi, ensimmäinen asia, mikä kännykästä kuului oli Johnnyn riemunkiljaisu:
- Se on tyttö!
- Ei tarvitse huutaa. Kuulen kyllä vähemmälläkin, Sue sanoi.
Ben vilkaisi Sueen päin ja hymyili huvittuneena.
- Ai, se soitti vihdoinkin. Mä jo hetken luulin, et Johnny pyörty synnytyssalissa, Ben vitsaili.
- Haa haa. Erittäin hauskaa, kivikorsto, kuului kännykästä.
- Miten Kristalli voi? Sue kysyi ennen kuin Johnnyn ja Benin välinen nälvintäsota ehti alkaa.
- Hiukan uuvuksissa, mutta muuten hän voi hyvin samoin kuin pikkuinenkin ja arvaa vielä mitä sisko. Sillä on mun supervoimat! Johnny hihkui.
Reed, Sue ja Ben yllättyivät. Supervoimat niin nuorella. Johtuiko tämä siitä, että Johnny oli altistunut kosmiselle säteilylle ja, että Kristalli oli epäinhimillinen. Reed otti kännykän Suelta.
- Miten voimat ilmenevät? hän kysyi.
- Kuulostaa ehkä hullulta, mut pikkuinen aivasti tulenlieskan, Johnny kertoi.
- Ei sentään tuleen syttynyt, Ben mutisi.
Sue otti kännykän Reediltä ja kysyi:
- Mikä pikkuisen nimi on?
Johnny kuului juttelevan Kristallin kanssa ja sanoi sitten:
- Janet.
20 vuotta myöhemmin Janetista oli kasvanut oikein fiksu nuori nainen. Myös hänen voimansa olivat kehittyneet mukana. Vain yksi kyky tuotti vielä hankaluuksia ja se oli lentäminen.
- Yritä, Janet. Sä kyllä pystyt siihen, Johnny sanoi.
Hän ja Janet seisoivat Reedin rakentamassa harjoitussalissa. Janet oli todella hermostunut.
- Miten niin pystyn? Mä en edes muista, mikä se huuto oli, hän sanoi.
Johnny huokaisi:
- Se oli Tuli ja leimaus.
- Ai niin, joo, sori, Janet sanoi nolona ja vilkaisi sitten kaukana alhaalla näkyvää harjoitussalin lattiaa.
Johnny kyllästyi odottamaan ja tönäisi hiukan Janetia. Janet putosi huutaen kohti lattiaa.
- Huuda se huuto! Johnny huusi.
- Apua! Tuli ja leimaus! Janet huusi ja onnistui syttymään tuleen, mutta vain sen verran, että sai hidastettua putoamistaan.
Päästyään alas hän istui seinää vasten ja yritti saada hengityksensä tasaantumaan. Kun Johnny laskeutui hänen viereensä, Janet sai huohotettua:
- Älä... enää... koskaan... tönäse... mua... alas.
- Sori. Mut toihan meni aika hyvin, Johnny sanoi.
- Joo ja täl hetkel olen vain vara Liekki, koska en osaa lentää, Janet sanoi.
Hän painoi päänsä vasten terässeinää ja sulki silmänsä. Myöhemmin Janet palasi huoneeseensa ja heittäytyi vuoteelleen. Hänen kirjahyllynsä oli ihan täynnä dekkareita. Janet oli juuri aloittanut Kuoleman kapellimestarin. Seuraavana olisi vuorossa Kaidan tien kulkijat. Hänen huoneensa seinät olivat täynnä eläinjulisteista. Janet rakasti eläimiä ja eniten kissoja.
- Mitä mä teen? Mun pitäis olla samanlainen lentoässä kuin isä, mut mä en saa itseäni edes ilmaan, Janet mutisi.
- Sinä tarvitset itseluottamusta, kuului silloin Suen ääni.
Janet nousi istumaan ja katsoi äänen suuntaan. Sue muuttui näkyväksi.
- Oliks sä siinä kauan, Sue-täti? Janet kysyi.
Sue istui Janetin viereen sängylle.
- Tarpeeksi kauan kuullakseni murheesi. Tiedän, että isäsi harjoitukset saattavat olla aika lailla villejä, mutta hän haluaa silti autaa sinua, Sue sanoi.
- Joo, siltä näyttää. Välillä mä toivon, et mulla ois jotkin muut, kuin tulivoimat, Janet mutisi.
Sue laski kätensä Janetin olkapäälle. Hän tiesi, miltä Janetista tuntui. Oli turhauttavaa, kun ei osannut hallita voimiaan kunnolla.
- Mitä, jos harjoittelisit jonkin aikaa itseksesi, Sue ehdotti.
Janet mietti hetken aikaa. Itsekseen harjoittelu ainakin vähentäisi vapaapudotuksia harjoitussalissa. Hän alkoi hymyillä ja halasi Suea.
- Kiitti, Sue-täti, Janet sanoi.
Sitten Janet nappasi pusakkansa ja riensi ulos.
Myöhemmin Janet seisoi katolla ja katseli kaupungin valoloistoa. Tuuli heilutteli hänen hiuksiaan. Janet veti syvään henkeä.
- Okei, nyt sitä mennään, hän ajatteli ja käveli katon reunalle.
Hän katsoi kaukana alhaalla näkyviä autoja. Janet nielaisi.
- Tuli ja leimaus! hän huusi ja syttyi tuleen.
Janet loikkasi reunan yli ja huomasi pysyvänsä ilmassa.
- Jes, hän ajatteli ja lähti liitämään.
Johnny vilkaisi ikkunasta juuri, kun Janet lensi ohi.
- Lensikö Janet just ohi tosta? Johnny kysyi ällistyneenä.
- Joo. Ehdotin, että hän harjoittelisi hiukan itsekseen, Sue sanoi.
Johnny katsoi ensin siskoaan pöllämystyneenä, mutta nousi sitten ylös. Hän aikoi lähteä Janetin perään. Hetken päästä Johnny lensi Janetin perässä.
- Janet, odota! hän huusi.
Janet kääntyi katsomaan.
- Isä? Mitä sä täällä teet? hän kysyi yllättyneenä.
Johnny ei ehtinyt vastata, kun häneen osui tainnuttava sähkötälli. Johnny putosi ilmasta tuli sammuneena.
- Isä! Janet huusi ja syöksyi perään.
Ennen kuin Johnny osui kattoon, kaksi taistelurobottia sai napattua hänet. Ne lähtivät viemään Johnnya johonkin. Janet lensi perässä. Robotit laskeutuivat erään pilvenpiirtäjän katolle. Janet laskeutui ilmastointijärjestelmän taakse ja sammutti tulensa. Katolle ilmestyi myös vihreään huppuviittaan pukeutunut mies. Nähdessään miehen metallisen käden Janet henkäisi:
- Tohtori Doom.
Doom myhäili tyytyväisenä nähdessään Johnnyn.
- Loistavaa. Kun tämän liekehtivän pellen voimat on siirretty tykkiini, voin vihdoinkin vallata New Yorkin ja tuhota Ihmeneloset, hän sanoi.
Janet kuunteli kauhistuneena. Hänen koko perheensä oli vaarassa. Janet aikoi juuri hipsiä pois paikalta, kun hän törmäsi yhteen Doomin taistelubottiin.
- Eh... heippa, Janet sanoi ja pinkaisi pakoon.
Robotti lähti hänen peräänsä. Janet yritti katseellaan etsiä pakopaikkoja, mutta tuli siihen johtopäätökseen, että ainoa mahdollisuus päästä pakoon oli hypätä katolta. Hän lensi vapaapudotuksella suoraan kohti maata.
- Mikä se huuto oli? Tuli ja leimaus! Janet huusi ja onnistui syttymään.
Hän lensi suoraan kohti Baxter buildingia.
- Tyttö pääsi pakoon, robotti ilmoitti Doomille.
Doom näytti ärtyneeltä, mutta ei sanonut mitään. Hän viittasi robotteja raahaamaan Johnnyn sisälle. Janet lensi täyttä vauhtia kohti Baxter buildingia ja syöksyi pakkolaskun omaisesti suoraan Reedin labraan. Ben ja Sue riensivät labraan kuullessaan metelin.
- Janet? Sinä lennät? Missä Johnny on? Reed kysyi auttaessaan niskaansa hierovan Janetin pystyyn.
- Tiedän on autettava isää. Doom nappasi isän ja se aikoo vallata New Yorkin. Mä kuulin Doomin sanovan, et kun voimien siirto on valmis, Baxter building on ensimmäinen kohde, Janet kertoi.
Reed, Sue ja Ben katsoivat toisiaan. Miten he pystyisivät taistelemaan Doomia vastaan kolmisin. Äkkiä Sue näytti keksivän jotain ja katsoi Janetia.
- Me tarvitsemme vara Liekin, hän sanoi.
Janet hämmästyi ensin, mutta alkoi sitten hymyillä itsevarmasti. Hän nousi ylös ja laski kätensä Reedin, Suen ja Benin käsien päälle.
- Tehdään se, Janet sanoi.
Hetken päästä Ihmeneloset kiisivät kohti Doomin tukikohtaa. Tai oikeastaan Reed, Sue ja Ben ajoivat ihmeautolla ja Janet lensi edellä.
- Ootteks te nyt ihan varmoja tästä? Meinaan, et toi tyttöhän vast harjoittelee lentämistä, Ben kysyi.
- Hän selvisi pakkolaskusta ilman luunmurtumia ja tuntee New Yorkin kadut ilmasta käsin kuin omat taskunsa, Reed sanoi.
Ben aikoi sanoa jotain, mutta Sue ehti ensin:
- Anna Janetille mahdollisuus, Ben. Jos joudumme kohtaamaan Doomin, mikä on todennäköistä, tulivoima tulee olemaan todella tarpeeseen.
- Sen mä vaan sanon, että kyllä siinä selvittäis pelkällä turpiin annollakin, Ben mutisi.
Pian sankarit saapuivat Doomin tukikohtaan. Se oli Von Doom Tower. Ihmeneloset laskeutuivat katolle.
- Okei. Jokainen valitsee yhden reitin ja yrittää löytää Johnnyn. Jos tulee ongelmia, ilmoittakaa radiolla, Reed sanoi.
Sue, Ben ja Janet nyökkäsivät. Reed sujahti ilmastointiin. Sue muuttui näkymättömäksi välttääkseen turvakamerat ja livahti katto-ovesta sisään. Ben ja Janet jäivät katolle.
- Mitäs ajattelit tehdä, iso kaveri? Janet kysyi.
Ben naurahti ja nosti nyrkkinsä.
- Ajattelin näyttää, miks mun tunnushuuto on: Turpiin tulee! Ben huusi ja iski kattoa molemmilla nyrkeillä.
Katon alkaessa halkeilla Janet muuttui nopeasti tuleksi ja jäi ilmaan roikkumaan, kun Ben putosi katon mukana alas.
- Toi selittää kyl aika paljon, Janet ajatteli.
Janet lennähti rakennuksen sivulle ja yritti paikantaa isänsä. Pian hän huomasi Johnnyn erään ylimmän kerroksen ikkunasta.
- Reed. Mä löysin isän. Se on Doomin toimistossa, Janet ilmoitti radiopuhelimella.
Sitten hän huomasi jättimäisen liekinheitintä muistuttavan tykin lasiseinän takana.
- Ja taidan kans tietää, mitä Doom meinasi voimien siirrolla, Janet sanoi.
Sekä Sue että Ben olivat myös kuulleet Janetin sanat.
- Okei, purkka. Mitäs seuraavaks? Ben kysyi.
- Sinä, minä ja Sue yritämme vapauttaa Johnnyn. Janet saa toimia yllätysvalttina, Reed sanoi.
- Heh, kun meillä on tuliprinsessa tiimissä, Doom ei edes älyä mikä siihen iski, Ben naurahti.
- Kiitti vaan kannustuksesta, Ben-setä, Janet sanoi.
Johnny istui tuolissa ranteistaan kahlehdittuna ja hänen käsivarsistaan ja niskastaan lähti putki, joka imi hänen voimiaan superliekinheittimeen. Johnnyn otsalta valui hikipisaroita ja hän irvisti kivusta joka kerta, kun uusi annos tulta imeytyi tykkiin. Samassa hän huomasi ilmastoinnista hivuttautuvan Reedin, näkymättömänä ovesta tulevan Suen ja seinän romuttavan Benin.
- Tyylikäs sisääntulo, kivipää, Johnny sanoi väsyneesti hymyillen.
- Älä nyt alota, tulitikku, Ben sanoi ja alkoi juuri kiskaista putken irti, kun häneen iski kunnon sähkötälli.
- Ben! Reed, Sue ja Johnny huudahtivat, kun tämä lensi lattialle vähän matkan päähän.
Doom astui esiin varjoista.
- Arvelinkin, että ilmestyisitte tänne. Teidän joukkuehenkenne on kuin 3 muskettisoturia. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Ihailtava lausahdus, mutta se tuhoutuu nyt, Doom sanoi, kun häntä itseään päin lensi tulipallo.
- Hei, tinapää! Jos haluat tapella, tuu hakemaan, Janet huusi toinen tulipallo jo laukaisuvalmiina.
Doom tuijotti Janetia ensin hämmästyneenä, mutta alkoi sitten nauraa,
- Tässäkö on suuri vastustajani. Tyttö, joka yrittää hallita tulen suuren voiman, Doom sanoi.
Janet ei sanonut mitään, mutta vilkaisi Reediä. Reed tajusi, mitä Janet aikoi ja nyökkäsi. Kun Janet syöksyi ikkunan läpi, Reed huusi:
- Sue! Muodosta voimakenttä meidän ympärillemme!
Sue teki työtä käskettyä, kun Janet aloitti tulitornadon. Janet lensi ympyrää Doomin ympärillä ja nosti samalla koko ajan lämpötilaansa. Reed ja Ben olivat onnistuneet vapauttamaan Johnnyn.
- Janetin vauhti alkaa hidastua! hän huomasi.
- Multa loppuu patterit, kuului Reedin radiopuhelimesta.
Johnny nappasi radiopuhelimen.
- Sä pystyt siihen. Sä olet Liekki, hän sanoi.
Kuullessaan isänsä ääneen Janet sai siitä uutta puhtia ja hän lensi entistä nopeammin. Lopulta Janet putosi lattialle ja kieri vähän matkan päähän. Hän oli ihan puhki. Sue laski voimakentän ja Johnny riensi Janetin luo.
- Janet. Oletko kunnossa? hän kysyi.
- Joo, olen kyllä. Heh. Taisin grillata Doomin, Janet sanoi uupuneesti hymyillen.
Reed oli mennyt tutkimaan metallipatsasta.
- Oikeastaan et, Reed sanoi.
Janet käänsi kummastuneena katseensa Reediin.
- Tämä on Doombotti, Reed sanoi ja naputti patsasta.
- Doom siis livahti? Sue tarkensi.
Reed nyökkäsi. Ben ja Johnny auttoivat Janetin ylös. Johnny hymyili Janetille.
- Hyvin lennetty. Miten olis kisa kotiin? hän kysyi.
- Kiitti, mut mä taidan ottaa autokyydin, Janet sanoi.
Monta päivää myöhemmin Janet lojui huoneessaan lukemassa Kuoleman kapellimestaria, kun äkkiä yöpöydällä oleva Ihmeneloset-hälytin alkoi soida. Hän loikkasi ylös, vaihtoi ihmenelos-pukuunsa ja säntäsi katolle. Muut olivat odottamassa.
- Mikä on homman nimi? Janet kysyi.
- Molekyylimies, Reed sanoi.
Janet nyökkäsi hymyillen. Hän ja Johnny juoksivat kohti katon reunaa ja loikkasivat yli.
- Tuli ja leimaus! he molemmat huusivat ja syttyivät tuleen.
Lentäessään Janet vilkaisi isäänsä.
- Olen tulen tytär. Olen Liekin tytär, hän ajatteli hymyillen.
