Nimi: Tyttö vailla pelkoa
Kirjoittaja: Mythofan1
Fandom: Marvel Daredevil
Ikäraja: K-11
Paritus: Daredevil/Elektra
Genre: toimintaseikkailu
Yhteenveto: Miten Daredevilin tytär Miranda sai voimansa ja hänestä tuli seuraavan sukupolven Daredevil.
Disclaimer: En omista Daredeviliä. Vain omat hahmoni. Kunhan vain annan mielikuvituksen lentää.
Varoitukset: Todella ilkeä sokeutuminen
A/N: Tämä on ensimmäinen Marvel Next Generation tarina ja olen tehnyt näitä jo aika pitkän sarjan joten toivon että tykkäätte näistä teini-ikäisten supersankareiden seikkailuista
Tyttö vailla pelkoa
Nuori nainen istui hotellihuoneessaan ja kirjoitti kirjettä. Sängyllä nukkua tuhisi 3 kuukauden ikäinen tyttövauva lämpimään peittoon kapaloituna. Nainen sai kirjeensä valmiiksi ja käveli sängyn luo. Hän sujautti kirjeen kapalon sisälle ja otti vauvan syliinsä.
- Tulehan pikkuinen, nainen sanoi, avasi ikkunan ja loikkasi ulos ikkunasta vauva mukanaan. Hän laskeutui kissamaisen pehmeästi viereisen talon katolle ja lähti juoksuun. Hetken päästä nainen saapui Hell's kitcheniin. Hell's kitchen oli Daredevilin aluetta. Nainen pysähtyi erään talon katolle ja laski pienokaisen syvennykseen. Hän huomasi, että vauva oli herännyt. Pikkuinen katseli äitiään suurilla sinisillä silmillään. Nainen hymyili hieman surullisesti ja pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan.
- Hyvästi Miranda, nainen sanoi hiljaa ja antoi suukon otsalle.
Sitten hän hyppäsi katolta ja pois näkyvistä. Pikkuinen odotti ensin, että äiti tulisi pian takaisin, mutta kun tätä ei näkynyt lapsi alkoi itkeä. Lähellä partioiva Daredevil kuuli itkun ja ilmestyi paikalle. Hän hämmästyi löytäessään vauvan syvennyksestä. Sitten hän huomasi kapaloista pilkistävän kirjeen. Daredevil otti sen käteensä ja alkoi lukea sitä hiljaa itsekseen.
”Rakas Matt. Tässä on tyttäresi Miranda. Jätän hänet sinulle, koska en itse voi huolehtia hänestä ilman, että meidät molemmat surmataan. Jos Käsi saa tietää, että olen saanut lapsen viholliselle, se tietää varmaa tuhoa. Toivottavasti ymmärrät. Rakkaudella Elektra”
Daredevil nosti katseensa ja katsoi Mirandaa, joka oli lopettanut itkun ja katseli nyt häntä kysyvän näköisenä. Daredevil ojensi kätensä Mirandalle, jolloin pikkuinen tarttui hänen sormeensa. Daredevil suli hymyyn. Hän nosti Mirandan syliinsä.
- Hei Miranda, Daredevil sanoi hymyillen.
Miranda havahtui hereille, kun rytmikäs Batman-tunnari alkoi soida. Hän nousi istumaan sängyssään ja painoi 60-luvun Batman herätyskellon pois päältä. Oli kulunut vähän alle 19 vuotta, kun hänen isänsä oli löytänyt hänet katolta peitton kapaloituna. Hänen isänsä oli Daredevil yöllä, mutta päivällä hän oli sokea asianajaja Matt Murdock. Miranda nousi ylös haukotellen ja käveli keittiön puolelle. Hän huomasi lapun jääkaapin ovessa. Hän arvasi jo, mitä viestissä luki. Isä oli tietenkin lähtenyt joko toimistoon tai sitten hänellä oli joku oikeudenistunto. Tällaiset päivät olivat Mirandalle melkein arkipäivää. Hän teki itselleen voileivän ja kaatoi lasillisen maitoa. Syötyään Miranda siirtyi takaisin omaan huoneeseensa. Hän oli tehnyt eräästä kirjahyllynsä hyllystä yhden huoneen nukkekodin suloisilla Sylvanian families-hahmoilla ja niiden tarvikkeilla. Hyllyssä asui dalmatialaisperhe, johon kuului isä, äiti ja neljä lasta. Mirandan vaatekaapin ovessa roikkui valmiina hänen halloween-pukunsa. Se oli pimeässä hohtava ninjapuku. Miranda oli melko varma, että hänen hyvä ystävänsä Ed ilmestyisi hakemaan häntä pimeässä hohtavassa viikatemiehen puvussa. Monet hänen ystävänsä olivat varmoja, että Miranda ja Ed olivat enemmän kuin ystäviä, mutta he olivat vain ja ainoastaan ystäviä. Sängyn vieressä oli iso kasa taistelulaji lehtiä, joita Miranda lueskeli aikansa kuluksi opiskelun lomassa. Seinät olivat täynnä julisteita taistelulajitaitajista, joista isoimpana oli hänen isänsä Daredevilinä. Miranda puki nopeasti ja lähti ulos. Hän lähti kohti keskustassa olevaa taidekoulua. Mirandalla alkaisi pian piirustustunti. Hän ei huomannut takanaan liikkuvaa suurta mustaa autoa. Tunnin jälkeen Miranda lähti kohti isänsä asianajotoimistoa. Hän ajatteli käydä moikkaamassa isäänsä. Samassa hänen viereensä ajoi iso musta auto, josta nousi kaksi mustiin pukeutunutta miestä. He tarttuivat Mirandan käsivarsiin ja vetivät hänet autoon. Samalla hetkellä, kun Miranda oli saatu autoon, se lähti liikkeelle.
- Neiti Murdock, kuului Mirandalle aika tuttu ääni.
Ääni kuului Wilson Fiskille, New Yorkin alamaailmassa tutummin Kingpinille ja isän kanssa vielä tutummin läskille. Mirandan ilme muuttui oitis hyytäväksi.
- Mikähän tän sieppauksen tarkoitus mahtaa olla? Jos sä aiot kiristää isää luopumaan jostain jutusta, niin saanen huomauttaa, että sillä on aika hyvät suhteet Daredeviliin, Miranda sanoi kädet puuskassa.
- Voi en minä nyt sellaista ajatellut. Asianajajan tyttären sieppaaminen ei oikein sovi imagolleni, Kingpin sanoi naurahtaen.
Miranda nosti toista kulmaansa kysyvästi. Kingpin kaivoi povitaskustaan setelinipun ja ojensi sitä Mirandalle.
- Saat nämä, jos puhut isäsi ympäri luopumaan jutusta, hän sanoi.
Miranda katsoi setelinippua halveksivasti.
- Valitan läski. Ei tule kauppoja, hän sanoi.
Kingpin sujautti setelit takaisin takkinsa sisälle tyytymättömän näköisenä.
- Sääli. En olisi halunnut tämän keskustelun päättyvän näin, mutta minkäs teet, hän sanoi ja nyökkäsi Mirandan molemmilla puolilla istuville miehille. He tarttuivat Mirandan käsivarsiin ja pitelivät tätä paikoillaan, kun Kingpin kaivoi takkinsa taskusta pienen koeputken.
- Mitä sä aiot? Miranda kysyi.
Hän tunsi sen ainoan asian, mikä teki hänestä omasta mielestään heiko; pelon.
- Saat kärsiä samasta vaivasta kuin isäsi, Kingpin sanoi ja heitti kemikaalia Mirandan silmille.
Miranda huusi tuskasta. Hän tunsi, kuinka aine poltti hänen silmiään. Adrenaliini laukaisi hänen päähänsä lauseen: ”taistele tai pakene”.
Miranda iski kyynärpäillään häntä piteleviä miehiä vatsaan niin kovaa, että nämä päästivät irti. Sitten hän loikkasi pystyyn ja syöksyi ulos auton ovesta. Miranda kieri hetken ajotiellä ennen kuin pysähtyi. Samassa rytäkässä hän oli lyönyt päänsä ja makasi nyt tajuttomana jalkakäytävällä. Paikalle alkoi pikkuhiljaa kerääntyä väkeä ja joku jopa keksi soittaa ambulanssin.
Myöhemmin Mirand havahtui sairaalahuoneessa. Hänellä meni hetki tajuta, että hän oli havahtunut linnun lauluun, joka kuului ikkunan takaa. Miranda koitti kädellään silmiään ja huomasi niiden ympärillä olevan sidettä. Samassa hän kuuli tutun äänen, joka kuului huoneen oven takaa. Yllätyksekseenhän näki isänsä ja tohtorin, vaikka hänellä oli side silmillään. Miranda kuuli, kun tohtori ehdotti, että hänen isänsä kertoisi hänelle, että hän oli sokeutunut pysyvästi. Lääkärin kertomana se saattaisi olla liian suuri järkytys. Hän näki isänsä nyökkäävän ja astuvan sisälle huoneeseen. Matt istui tuolille Mirandan viereen.
- Miranda. Happo vaikutti silmiisi todella pahasti ja lääkärit ovat todenneet, että..., Matt ei ehtinyt pidemälle, kun Miranda sanoi:
- Pysyvästi sokea. Tiedetään. Kuulin sen.
- Hetkinen. Sinä mitä? Matt kysyi yllättyneenä.
- Näyttää vähän siltä, et mulla on nyt samat supervoimat kuin sulla, Miranda sanoi hymyillen.
Monta päivää myöhemmin Miranda harjoitteli liikkumaan ilmaan näkökenttää ja samalla käyttämään uusia voimiaan isänsä opastuksella.
- Äh. Ei tästä tule mitään, Miranda huokaisi onnistuttuaan putoamaan puomilta taas kerran.
Matt polvistui hänen eteensä ja painoi kätensä hänen olalleen.
- Sinä pelkäät putoamista ja sen takia putoat. Sinun on opittava olemaan pelkäämättä, hän sanoi.
- Helpommin sanottu kuin tehty, Miranda mutisi.
Myöhemmin Miranda istui katselemassa kaupunkia ja kuuntelemassa katutasolta kuuluvaa melua.
- Moikka Miranda, kuului silloin tuttu ääni.
Miranda kääntyi katsomaan taakseen. Ed oli tullut paikalle.
- Hei Ed, Miranda sanoi hiukan väsyneesti.
Ed istui hänen viereensä.
- Mä kuulin, mitä tapahtui. Mä oon pahoillani, hän sanoi.
Miranda huokaisi kyllästyneenä.
- Oon kuullu ton kommentin jo ihan tarpeeks monta kertaa. Mä alan kyllästyä siihen, et ainoot, jotka on jo tottunut siihen tosiasiaan, et olen sokea, on vaan mä ja iskä, hän sanoi.
Ed nyökkäsi. He molemmat istuivat hetken hiljaa.
- Saiks sun isä mitään aikaseks sen oikeusjutun kanssa? Ed kysyi lopulta.
- Yritti, mutta ainoa silminnäkijä eli minä olen sokeutunut, Miranda sanoi.
Samana iltana Miranda löysi isänsä vetämässä Daredevil-pukua ylleen.
- Mikäs on illan suunnitelma. Pahisten jahtaaminen ja Hell's kitchenin suojeleminen vai? hän kysyi.
- Aion etsiä Kingpinin käsiini, Matt sanoi ja veti naamion päähänsä.
- Suojeluspaholainen taisi juuri muuttua koston paholaiseksi, Mirand sanoi hymyillen.
Matt hymyili Mirandalle ja nappasi sauvansa. Sitten hän lähti ulos. Miranda palasi huoneeseensa ja alkoi lukea pistekirjoituksella varustettua Ripleyn Usko tai älä 2013-kirjaa. Hänen lempi uskomatonta mutta totta-juttunsa oli juttu Las Vegasissa asuvasta naisesta, joka oli vuodesta 1993 lähtien voittanut Teksasin loton jo neljästi. Voittosumma oli joka kerta ollut vähintään miljoona dollaria ja yhteensä yli 20 miljoonaa dollaria. Nainen oli ostanut kaksi voittanutta arpaa samasta Bishopin kaupungissa sijaitsevasta kaupasta vieraillessaan isänsä luona. Neljän lottovoiton todennäköisyydeksi on arvoitu 1:200000000. Miranda haaveili omasta jutusta joko Ripleyn Usko tai älässä tai Ennätyskirjassa. Hän sokea kostajatar päihittää gangsteripomon. Miranda heräsi haaveistaan, kun joku tai jotkut ilmestyivät sisälle olohuoneen ikkunasta. Miranda nappasi kävelykeppinsä ja pyöräytti sitä kuin sauvaa. Hän luuli kuulleensa ääntä ja heilautti kävelykeppiään kohti ääntä.
- Vou! Hei! Varo vähän! kuului Edin ääni.
- Ed! Senkin höynä! Ens kerralla tuu ovesta äläkä ikkunasta! Miranda sanoi.
- Tota mä tai oikeastaan me tultiin yhden tärkeän asian takia, Ed sanoi.
Ennen kuin Miranda ehti kysyä, mikä se asia oli, hän kuuli toisen äänen, joka kuulosti oudon tutulta:
- Hei Miranda!
Miranda oli melko varma, että oli kuullut äänen aiemmin jossain, mutta ei saanut päähänsä missä.
- Kuka sä olet? Miranda kysyi.
Ed tuli avuksi:
- Miranda. Usko tai älä, mut mä olen sun veljes ja Elektra on meidän äiti.
- Mitä?! Miranda huudahti.
Tämä on hulluinta, mitä hän oli kuullut sitten kesäkuussa 2010 massachusettsilaisesta koulusta löytyneen siirtomaa-aikaisen asiakirjan huhtikuulta 1792. Ennenkuin kumpikaan ehti selittää tarkemmin ulko-ovi kaatui lattiaan melkoisella ryskeellä.
- Kop kop! Onks ketään kotona? huuteli oviaukossa tummansiniseen trikoopukuun pukeutunut mies.
- Napakymppi, Miranda, Ed ja Elekrta sihahtivat yhteen ääneen.
Ed ja Elektra kävivät hyökkäykseen.
- Et sitten viitsinyt mainita, et sut on koulutettu ninjaks? Miranda kysyi.
Ed ei ehtinyt vastata, kun Napakympin lennättämä shuriken oli iskeytyä hänen naamaansa. Hän onnistui väistämään sen, muttei enää nyrkkiä. Ed lenis lattialle nenäänsä pidellen. Elektra taas sai potkun vatsaansa ja lensi Edin viereen lattialle. Napakymppi nappasi molemmilta pudonneen sai-tikarin ja vilkaisi sitten Mirnadaa.
- Älä huoli typykkä. Hoitelen vain ensin nämä ninjakuninkaaliset ja sitten sinut, hän sanoi virnistäen ja kohotti molemmat tikarit.
- Ed! Äiti! Ei! Miranda huusi.
Samassa Miranda loikkasi suoraan Napakympin kimppuun. Hän pyöritti kävelykeppiään kuin bo-sauvaa. Napakymppi heitti sait suoraan kohti Mirandaa, mutta tyttö onnistui torjumaan molemmat. Sitten Miranda painoi Napakympin seinää vasten kävelykepillään. Napakymppi aukoi suutaan kuin kuivalle maalle joutunut kala.
- Kuka sut lähetti? Kingpinkö? Nyökkää jos vastaus on kyllä, Miranda sähähti.
Napakymppi nyökkäsi ähkäisten. Mirandan kävelykeppi painoi hänen kurkkuaan. Miranda katsoi Napakymppiä hiukan huvittuneena ja iski tätä päin näköä. Sitten hän pyöräytti kävelykeppiään ja väänsi sen pienennettyyn malliin. Ed nousi istumaan.
- Taisit saada pelkosi hallintaan, hän sanoi.
- Sano mua tytöks vailla pelkoa, Miranda sanoi hymyillen.
- Pikemminkin Daredeviliksi, Elektra sanoi.
Miranda hymyili jonkin aikaa, mutta vakavoitui sitten.
- Jos Kingpin todella lähetti Napakympin kimppuuni, isä voi olla pulassa, hän sanoi.
Ed ja Elektra nyökkäsivät. Miranda katsoi ulos ikkunasta miettiväisen näköisenä.
- Hell's kitchen taitaa tarvita toisen Daredevilin, Miranda ajatteli.
Sitten hän säntäsi isänsä varustehuoneeseen. Miranda kaiveli hetken varusteita, kunnes löysi jotain yllättävää. Se oli hänen kokoaan oleva Daredevil-puku. Puvussa oli kiinni pieni lappu. Miranda otti sen irti ja alkoi lukea.
”Jos joskus päätät rientää perääni, niin tämä on sinulle. Nappaa jokin naamioista niin olet valmis. En halunnut pelästyttää sinua kertomalla, että Kingpin tietää minun olevan Daredevil. Sinun henkilöllisyytesi on pysyttävä salassa. T:Isä”
Miranda hymyili luettuaan lapun. Siten hän nappasi yhden naamioista ja keppinsä. Pukeuduttuaan hän käveli Edin ja Elektran luo.
- Cool puku sisko, Ed sanoi.
- Näytät ihan isältäsi, Elektra sanoi hymyillen.
- Kiitti, Miranda sanoi ja punastui hieman.
Myöhemmin kaikki kolme juoksivat katoilla kohti Kingpinin pilvenpiirtäjää.
- Kumpaa reittiä käytetään? Ilmastointia vai rynnitäänkö suoraan ovesta? Ed kysyi.
- Ei kumpaakaan vaan suoraan ikkunan läpi, Miranda sanoi.
- Kannatetaan, Elektra sanoi.
Pian kolmikko loikkasi suoraan Kingpinin toimistoon hajoittaen ikkunan. Kingpin kääntyi katsomaan ällistyneenä. Matt istui tuolissa kädet selän taakse sidottuina ja ilman naamiota.
- Taisit yllättyä. Valitse ens kerralla kätyri, jolta ei lopu shurikenit kesken, Miranda sanoi huvittuneena. Sitten hän kuiskasi Edille ja Elektralle:
- Auttakaa te iskä vapaaksi. Mä hoitelen tän läskin.
Ed ja Elektra nyökkäsivät. Miranda vetäisi esiin sauvansa ja pyöritteli sitä hetken. Sitten hän näytti ”Anna tulla”-käsimerkin. Kingpin syöksyi kohti Mirandaa kuin raivohullu härkä. Miranda onnistui kuitenkin väistämään. Kingpin tarttui Mirandan jalkaan ja paiskasi hänet päin seinää. Miranda putosi lattialle irvistäen tuskasta.
- Eih, Matt voihkaisi.
Ed ja Elektra olivat saaneet hänet vapaaksi, mutta joutuivat tukemaan häntä. Kingpin oli telonut hänet todella pahaan kuntoon. Kingpin käveli Mirandan luo ja kiskaisi naamarin pois tämän kasvoilta. Hän naurahti nähdessään Mirandan kasvot.
- Heh. Sokean hell's kitcheniläisen asianajajan sokea tytär. Tämä taitaa olla kaiken huippu, hän naureskeli.
- Et ole vielä nähnyt kaikkea, läski, Miranda mutisi ja iski tuikan potkun suoraan Kingpinin vatsaan. Gangsteripomon taittuessa kaksinkerroin Miranda ponkaisi pystyyn ja iski tätä selkään kyynärpäällään. Kingpin putosi polvilleen. Miranda nappasi tämän timanttipäisen kävelykepin. Hän pyöräytti keppiä ja valmistautui iskuun. Kingpin sulki silmänsä ja odotti Mirandan täräyttävän, mutta mitään ei kuulunut. Miranda oli nostanut kepin olkapäidensä varaan.
- Mikset tehnyt sitä? Kingpin kysyi.
- En ole roisto. Olen suojeluspaholainen, tyttö vailla pelkoa ja Daredevil, Miranda sanoi hymyillen.
Hän pudotti kävelykepin Kingpinin eteen ja lähti auttamaan isäänsä. Ennenkuin nelikko häipyi Miranda huikkasi vielä:
- Suna mä pysyisin hiljaa. Sun imagolles ei varmaan sovi, et 19-vuotias sokea tyttö päihittää sut.
Ed nauroi Mirandan kommentille.
Monta päivää myöhemmin Miranda seisoi katolla Daredeviliksi pukeutuneena. Kingpin ja Napakymppi olivat joutuneet telkien taakse joksikin aikaa. Matt käveli Mirandan viereen ja laski kätensä hänen olalleen. Elektra ilmestyi Mirandan toiselle puolelle iloisesti hymyillen. Ed virnisti Elektran olan yli. He kaikki lähtivät juoksemaan.
- Perheeni on jälleen koossa. Olen puoliksi kreikkalainen ja Hell's kitchenin kasvatti. Minulla on ninjutsu- ja katutaistelukoulutus. Nyt pitää vain päättää ryhdynkö poliitikoksi vai asianajajaksi, Miranda ajatteli.
A/N: Kommentoikaa pliis
