Nimi: Leivonnan kolme m:ää
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Paritus: Tonks/Charlie Weasley
Genre: fluff, romance
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
A/N: mursuhillerille hyvää joulua tässä sulle Tonks/Charlieta <3 osallistuu haasteisiin
Joulumieltä -haaste,
Neljän tuvan haaste II ja
Rare10#2 Charlie tuijotti rohkelikkotornin ikkunasta ulos. Pihamaata peitti puolen metrin lumikerros, josta suurin osa oli satanut viime yönä. Joulukuu olikin ollut pitkään harmaa, mutta sentään nyt näytti siltä, että tulisi valkoinen joulu. Pihamaan poikki tarpoi joukko puuskupuheja, jotka tulivat ilmeisesti kasvihuoneilta päin. Charlien sydän hypähti, kun hän erotti pinkkitukkaisen tytön muutaman ystävänsä ympäröimänä. Yhtäkkiä hänen jokin iski häntä reiteen. Charlie kääntyi ja huomasi jonkun heittäneen häntä kirjalla.
“Taasko vakoilet Tonksia?” Bill virnisti sohvan yli.
”Ole hiljaa”, Charlie mutisi ja potkaisi maassa olevaa kirjaa. Se näytti olevan Billin liemioppikirja. Pikainen vilkaisu takaisin ikkunaan kertoi, että puuskupuhit olivat jo ohittaneet rohkelikkotornin.
”Sinä teet sen paljon paremmin, oletko ikinä edes puhunut hänelle”, veli irvaili ja kutsui kirjan takaisin kutsuloitsulla.
”Tietysti”, Charlie puolustautui. Bill pudisteli päätään mutta kääntyi kirjansa puoleen. Charlie tuhahti. Hän oli puhunut Tonksille tasan neljä kertaa viiden tylypahkavuotensa aikana. Ensimmäisen kerran kakkosluokalla, kun Tonks oli unohtanut pimeyden voimilta suojautumisen oppikirjansa pulpetilleen. Charlie oli napannut kirjan ja kiiruhtanut antamaan sen Tonksille. Tonks oli kiittänyt ja Charlie oli sanonut ole hyvä. Ainakin hän muisteli niin, saattoi toki olla, että hän oli vain punastunut ja unohtanut oikeasti vastata.
Seuraavan kerran hän oli puhunut tälle kolmannella luokalla, kun hän oli vahingossa törmännyt tähän ja pyytänyt heti anteeksi. Tonks oli hyväksynyt anteeksipyynnön. Kolmas kerta oli kolmannen luokan lopulla, jolloin Charlie oli uskaltautunut toivottamaan Tonksille hyvää kesää King’s Crossin asemalla. Charlie muisti vieläkin Tonksin pikaisen aurinkoisen hymyn, ennen kuin heidät oli erottanut valtava kasa vanhempiaan etsiviä opiskelijoita.
Neljäs kerta oli neljäntenä vuotena, jolloin sekä Tonksin pari että Charlien pari olivat olleet poissa muodonmuutostunnilla ja professori McGarmiwa oli järjestänyt heidät pareiksi. Silloin he olivat itse asiassa puhuneet pitempäänkin. Tunnilla oltiin harjoiteltu toisen kulmakarvojen värien muuttamista, johon Tonks oli pyöritellyt silmiään ja esitellyt Charlielle miten tämä osasi muuttaa kulmakarvojensa väriä metamorfimaagitaidoillaan. Professpri McGarmiwalle se ei kuitenkaan ollut riittänyt vaan heidän piti nimenomaa harjoitella sitä loitsun avulla, jolloin Tonks oli saanut Charlien kulmakarvat vahingossa kasvamaan niin paljon, että Charlie ei nähnyt mitään ja Tonksin piti saattaa hänet sairaalasiipeen. Vahinko ei kuitenkaan ollut haitannut Charlieta yhtään, sillä ainakin hän oli saanut viettää aikaa Tonksin kanssa.
Charlie tuijotti ikkunasta vielä hetken aikaa puuskupuhjoukon lumeen jättämää pientä polkua ennen kuin keräsi tavaransa ja kiirehti taikajuomatunnille.
***
Charlie oli kävelemässä Suuren salin kohdalla, kun hänen huomionsa kiinnitti professori Lipetitin loihtimat pahvilaatikot, jotka näyttivät sisältävän kuusenkoristeita. Käytävästä Charlie saattoi erottaa suurten joulukuusten ilmaantuneen Suureen saliin. Yhdessä professori Lipetitin leijuttamassa laatikossa näytti olevan piparkakkuja tanssimassa polkkaa. Samassa piparkakkulaatikon viereen asteli Tonks, joka nappasi yhden piparkakku-ukon laatikosta ohi mennessään. Charlie ei edes tajunnut pysähtyvänsä katselemaan professori Lipetitin reaktiota.
”Neiti Tonks!” professori Lipetit huudahti. ”Nuo piparkakut ovat tarkoitettu joulukuusille.”
Tonks pyörähti ympäri. ”Eivät ne niitä syö”, Tonks puolusteli kävellessään takaperin ja haukkasi piparkakku-ukolta jalan poikki. Piparkakku-ukko teki kauhistuneen ilmeen, ennen kuin se jähmettyi liikkumattomaksi.
Professori Lipetit pudisteli päätään, mutta antoi asian olla ja jatkoi matkaansa.
Pyörähtäessään taas ympäri, Tonks olikin aivan Charlien kohdalla, joten tyttö pysähtyi niin äkisti, että tämän kirjat lipesivät tämän otteesta. Charlie oli typerästi jäänyt tuijottamaan Tonksin menoa, että ei ollut tajunnut tytön tulevan lähemmäs.
”Oi, anteeksi, en katsonut yhtään minne olin menossa”, Tonks kiirehti pahoittelemaan. Vain piparkakku-ukko oli pysynyt tytön kädessä. ”Kuten tavallista, sanoisi äitini”, tämä vitsaili.
”Ei se mitään”, Charlie sanoi ja hymyili tytölle tervehdykseksi. Tonks kumartui noukkimaan kirjojaan ja Charlie kumartui myös hetken päästä tajuttuaan, että olisi kohteliasta auttaa.
”Hei, eikös sinut valittu valvojaoppilaaksi?” Tonks tuumi ja keskeytti kirjojen keräämisen katsoakseen Charlieta.
”Öh, kyllä”, Charlie sanoi napatessaan yhden Tonksin kirjoista ja punastui hieman tytön katseen alla.
”Mahtaa olla kivaa, kun saa napsia pisteitä pois muilta”, Tonks virnisti. ”Professori Verson mukaan minulta puuttuu hyvän käyttäytymisen taito, jonka takia minusta ei tullut valvojaoppilasta.”
”Vaikea uskoa”, Charlie sanoi, vilkaisten Tonksin varastamaa piparkakku-ukkoa, josta tämä puraisi pään poikki.
Tonks naurahti ja haroi hiuksiaan, jotka muuttivat väriä pinkeistä punaiseksi. Charlie muisti, kun Tonks oli pitänyt heidän ensimmäisenä tylypahkavuotenaan esitelmän metamorfimaageista professori McGarmiwan pyynnöstä. Se oli ollut ensimmäinen kerta, kun Charlie oli kunnolla huomannut Tonksin ja siitähän oli sitten alkanut Charlien säälittävä ihastus tyttöön, joka oli vuosien varrella vain kasvanut. Silti hänellä ei ikinä tuntunut olevan tarpeeksi rohkeutta mennä kunnolla juttelemaan tälle.
”Joulu on niin lähellä, että parasta koristautua sen mukaan, vai mitä?”, Tonks sanoi ja tutkaili yhden suortuvansa väriä. ”Vai olisiko vihreä parempi?” Tonks tuumi, vaihtaen hiustensa väriä kuusenvihreiksi. ”Mitä luulet?”
”Minusta näytät kauniilta minkä värisillä hiuksilla tahansa”, Charlie sopersi punastuen nyt rajummin.
Tonksin kasvoille nousi hymy. ”Oi, kiitos.” tämä puraisi nyt piparkakulta toisen käden irti. ”Haluatko sinä?” tämä kysyi mutustaessaan piparkakkuaan ja ojensi sitä Charlielle. Piparkakku-ukosta tosiaan riitti vaikka kahdelle, sillä se oli suunnilleen Charlien käden kokoinen.
Charlie mursi piparkakku-ukolta toisen käden. Kardemumman maku oli vahvempi kuin äidin leipomissa piparkakuissa.
”No, nähdään taas”, Tonks sanoi ja viiletti Charlien ohi.
”Joo”, Charlie kiiruhti sanomaan tytön perään. Hän tuijotti vihreähiuksisen tytön matkaa niin pitkään, ettei edes tajunnut, että hän piteli vieläkin tytön kirjaa kädessään, jonka oli poiminut lattialta. ”Äh”, Charlie huokaisi. Mutta hetkinen, tämänhän olisi mahtava tilaisuus. Nyt hänellä oli oikea syy mennä juttelemaan Tonksille. Tosin vasta tunnin jälkeen, sillä hän oli melkein myöhässä taikajuomatunnilta.
***
Taikajuomatunnin jälkeen Charlie käveli Puuskupuhin oleskeluhuonetta kohti Tonksin kirja tiukasti kädessä. Hän pysähtyi Puuskupuhien oleskeluhuoneen pyöreän oviaukon kohdalle ja valmistautui henkisesti keskusteluun. Hänen koputettuaan oveen sen avaisi luultavasti joku satunnainen puuskupuh, eli hänen täytyisi pyytää tätä kutsumaan Tonks paikalle. Sitten hän esittäisi asiansa rennosti ja tyylikkäästi.
Pyöreä ovi heilahtikin auki ennen kuin Charlie ehti saada suunnitelmansa valmiiksi. Mikä yllättävämpää, oviaukosta kapusi ulos kuusenvihreät hiukset omaava tyttö.
”Ai, terve”, Tonks tervehti silminnähden yllättyneenä Charlien tapaamisesta. Charlien pulssi nousi kaksinkertaiseksi.
”Heiolinkävelemässäohijamuistinettäunohditkirjasi”, Charlie sanoi yhteen hengenvetoon ja ojensi kaksin käsin kirjaa Tonksille. Se siitä rennosta ja tyylikkäästä suunnitelmasta.
”Ai, kiitti”, Tonks sanoi ja otti kirjan vastaan. Tämä tutkaili sitä hetken aikaa, kunnes nosti taas katseensa Charlieen. ”Hei, tämä saattaa tulla vähän yllättäen, mutta kiinnostaisiko sinua tulla mukaani leipomaan piparkakkuja?” Tonks kysyi. Charlie räpytti silmiään. “Sen kuusenkoriste -piparkakun jälkeen tuli mieli leipoa piparkakkuja”, tyttö perusteli virne kasvoillaan.
”Tuota, toki”, Charlie lupasi. ”Missä täällä voi leipoa piparkakkuja?” hän tuumasi hänen pulssinsa hidastuttua hieman.
”Keittiössä tietty”, Tonks naurahti ja viittasi Charlien mukaansa. Aa, tietysti. Puuskupuhien oleskeluhuone olikin kuulemma keittiön lähellä. Tyttö pysähtyi ison maalauksen kohdalle, joka esitti hedelmäkulhoa. Tonks astui lähemmäs maalausta ja vei sormensa päärynän kohdalle. Hän alkoi rapsuttamaan päärynän kohdasta, jolloin päärynä alkoi kiemurtelemaan ja päästi jotakin naurua muistuttavaa ääntä. Sitten maalaus liikkui sisäänpäin. Tonks kääntyi iskemään silmää Charlielle ja kipusi sitten maalauksen takaa paljastuneesta aukosta sisään.
Keittiö ei ollut ihan sellainen mitä Charlie oli kuvitellut. Jostain syystä hänen mielessään oli ollut pieni huone, jonkinlainen kotikolon keittiötä muistuttava tila. Olisi pitänyt arvata, että Tylypahkan keittiö oli Tylypahkan muulle tyylille uskollinen. Keittiö oli suorastaan valtava tila, aivan Suuren salin kokoinen. Hetken aikaa Charlie luulikin astuneensa Suureen saliin, sillä huoneessa oli viisi suurta pöytää: neljä oppilaille ja yksi opettajille, niin kuin Suuressa salissa. Ne olivat täsmälleen samalla tavalla aseteltukin kuin Suuressa salissa.
”Tiedän tuon ilmeen”, Tonks naurahti. ”Minulla oli ihan samanlainen ilme kasvoillani, kun tulin keittiöön ensimmäisen kerran kakkosluokalla. Jokainen puuskupuh viedään tutustumaan keittiöön, se ei ole mitenkään säännöissä sovittu juttu, mutta vanhemmat tupalaiset yleensä tykkäävät näyttää nuoremmille paikkoja, varsinkin nähdäkseen tuon ilmeen niiden kasvoilla”, Tonks kertoi. Charlie tajusi vihdoin sulkea suunsa, joka oli jäänyt ihmetyksestä avonaiseksi.
Suuresta salista eroten kiviseinillä ei ollut ikkunoita vaan niitä koristi lukemattomat määrät kimaltelevia messinkikattiloita ja -pannuja, jotka loppuivat vain tehdäkseen tilaa suurelle takalle huoneen päädyssä. Heidän seisomassaan päädyssä oli rivi matalia keittiötasoja ja pieniä uuneja, joiden parissa puuhaili satoja kotitonttuja.
”He ovat ilmeisesti alkaneet valmistelemaan jo illallista”, Tonks huomasi.
”Tonks-neiti, mukava nähdä”, useat kotitontut toistelivat Tonksin johdattaessa Charlieta eteenpäin. ”Kuka on ystävänne, Tonks-neiti?”
”Tässä on Charlie”, Tonks esitteli.
”Öh, hei vain”, Charlie tervehti ja heilautti kättään.
”Tervetuloa Charlie-herra, saisiko olla jotain? Kermaleivoksia? Teetä? Kakkua?” eräs kotitonttu alkoi luetella. Muut kotitontut ryhtyivät mukaan luetteluun ja ympäröivät Charlien ja Tonksin. Nyt keittiössä kaikuivat kotitonttujen äänet luettelemassa erilaisia ruokia, joita tontut arvelivat Charlien haluavan.
”Tulimme leipomaan piparkakkuja, älkää turhaan paasatko meitä”, Tonks keskeytti ja nappasi Charlien kädestä kiinni, jotta tämä tajusi liikkua kotitonttujen keskeltä eteenpäin. Charlien pulssi kohosi taas ja posket alkoivat kuumottaa. Olihan keittiössä toisaalta melko lämmintä, hän voisi perustella sen sillä.
”Meillä on piparkakkujakin, on kaiken muotoisia, mitä haluaisitte?” eräs kotitonttu sanoi. ”Saako olla glögiä juomaksi?”
”Ehkä myöhemmin, haluaisimme nimenomaa leipoa”, Tonks sanoi.
”Käyhän se, käyhän se, onhan Tonks-neiti Puuskupuh, Puuskupuheihin voi aina luottaa”, eräs kotitonttu sanoi ja johdatti heidät keittiön perälle, jossa oli keittiötaso ja uuni, joka olivat kooltaan ihmisille sopivat. ”Kunhan Tonks-neiti pitää silmällä tuota Rohkelikkoa”, kotitonttu sanoi ja silmäili Charlieta. ”Rohkelikot voivat olla arvaamattomia.”
Charlie ei pystynyt edes loukkaantumaan, sillä kotitontun epäilyssä oli luultavasti perää. Kotitontut palasivat pikkuhiljaa omiin puuhiinsa. Joku toi vielä pöydälle piparkakkuainekset ja kippoja ja mittoja joita he tarvitsivat.
”Oletko ikinä leiponut pipareita?” Tonks kysyi kääriessään villapaitansa hihoja ylös. Charlie matki Tonksin elettä.
”Olen painellut kuvioita muoteilla, mutta en ole leiponut taikinaa”, Charlie totesi. ”Äiti on paljon parempi sellaisessa.”
”Minusta taikinan leipominen on kaikkein paras vaihe”, Tonks sanoi ja alkoi avaamaan pusseja. ”Silloin saa tehdä siitä juuri sen makuisen kun haluaa. Maistaminen on parasta”, Tonks virnisti ja alkoi kaatamaan aineksia kattilaan.
”Etkö mittaa niitä?” Charlie ihmetteli. Ainakin hän luuli sen olevan yleistä, taikaliemissä nyt ainakin.
”En”, Tonks totesi iloisesti. ”Kuinka paljon luulet, että tarvitaan kardemummaa?” tyttö osoitti purnukkaa Charlien vieressä.
”Öö, en tiedä”, Charlie mietti ja nappasi käteensä Tonksin osoittaman purkin. ”Maun mukaan?”
”Alat tajuta jutun juonen”, Tonks kehui ja antoi Charlien kaataa kardemummaa siirappiliemen sekaan. ”Äitini tapaa sanoa, että kuten ilmiintymisessä, leipomisessakin on kolme m:ää: maistaminen, maustaminen ja makeuttaminen”, Tonks kertoi. ”Jos muistaa ne niin ei voi mennä kovin pahasti pieleen.”
”Eiköhän testata se teoria”, Charlie virnisti.
Taikinaan sekoittui ehkä hieman liikaa kardemummaa, mutta leipominen osoittautui hauskaksi puuhaksi. Se ei ollut niin tarkkaa kuin liemien keitto, vaikka heidän ensimmäinen siirappi, sokeri ja mauste -seoksensa paloikin pohjaan koska he unohtivat vahtia sitä jutellessaan. Charlie kertoi Tonksille innostuksestaan taikaeläimiin ja lohikäärmeisiin ja Tonks kertoi tavoitteestaan päästä auroriksi. Tämä ei kuulemma ollut mikään kodin hengetär, vaikka pitikin leipomisesta. Tavallinen ruuanlaitto ei kuulemma ollut hänen vahvuutensa.
”Miksi täällä muuten on samanlaiset pöydät kuin Suuressa salissa?” Charlie tajusi kysyä Tonksin mutistessa taikinaan loitsun, joka kuulemma jähmettäisi sen, jottei heidän tarvinnut odotella sen jähmettymistä tunteja.
”Keittiön pöydät ovat maagisesti sidoksissa Suuren salin pöytiin, eli kun kotitontut kattavat pöydät, ne ilmestyvät Suuren salin pöytiin. Sama juttu ruokailun päätyttyä”, Tonks kertoi asetellessaan taikinan keittiötasolle. ”Annatko jauhoa?”
Charlie ripotteli taikinan päälle ja tasolle jauhoa. ”Aa, sehän käy järkeen”, hän mietti.
”Kaikki yllättyvät siitä”, Tonks naurahti ja aloitti taikinan kaulimisen.
Pellin mennessä uuniin Tonks asettautui istumaan lattialle uunin eteen. ”Tämä on tärkeä vaihe, olen polttanut ihan liian monet piparkakut, kun olen tehnyt jotain muuta odotellessani.
Charlie istui Tonksin viereen uunin eteen. Piparkakut näyttivät vielä pelkältä taikinalta.
”Tiedätkös Charlie, että en pyytänyt sinua mukaan tänne ihan sattumalta”, Tonks kertoi ja liikahti istuakseen paremmin Charlieen päin.
”Ai etkö?” Charlie kysyi ja nielaisi. Tonks nyökkäsi. ”No en minäkään ihan sattumalta ollut Puuskupuhin oleskeluhuoneen kohdalla kävelemässä”, Charlie myönsi.
”Vähän arvelinkin”, Tonks sanoi ja pukkasi Charlieta olkapäähän.
”Tiedätkös olen ollut pikkuisen ihastunut sinuun siitä asti, kun olimme viime vuonna muodonmuutostunnilla parit”, Tonks myönsi.
Charlie räpytteli silmiään hämmennyksestä. ”A-ai”, hän sai sanottua nieleskellen. ”M-minäkin. Sinuun siis”, Charlie sopersi. Oli turha mainita miten kauan sitten hänen ihastuksensa Tonksiin oli tosiasiassa alkanut.
Tonks hymyili. Kuusenvihreät hiukset muuttuivat taas pirteän pinkiksi. ”Oho”, Tonks sanoi ja suki hiuksiaan taaksensa nolon oloisena. ”Tällaista tapahtuu.”
”Minusta tuo väri sopii sinulle kauniisti”, Charlie kehui ja hänen sydämensä jätti lyönnin väliin Tonksin säteilevän hymyn ottaessa vallan tytön kasvoilla. Tonks nuolaisi alahuultaan ja laski katseensa Charlien huulille. Muuta rohkaisua Charlie ei tarvinnut vaan hän nojautui eteenpäin ja suuteli tyttöä hellästi. Hän maistoi Tonksin huulilta tämän syömän piparkakkutaikinan vahvan kardemumman maun, joka epäilemättä oli Charlien mielestä maailman paras maku. Heidät keskeytti uunin kellosta kuuluva pirinä, joka soi piparkakkujen valmistumisen merkiksi.
”Parasta ottaa ne pois uunista”, Tonks naurahti erotessaan Charliesta. He nousivat ylös ja Charlie nappasi patakintaat pöydältä samalla kun Tonks avasi uunin. Charlie veti uunista pelin ja laski sen keittiötasolle.
”Hyvän näköisiä”, Tonks kehui. Charlie äännähti myöntyvästi, katsoen kaihoisasti Tonksin perään kun tämä haki pullollisen glögiä, jota he keittivät liedellä hetken aikaa. Kun glögit oltiin saatu mukeihin, piparit olivat ehtineet jäähtyä sen verran, että ne olivat valmiita koemaistamiseen.
”Totuuden hetki”, Tonks virnisti ja maistoi sitten pitelemäänsä lumiukon muotoista piparkakkua. Charlie teki samoin possunmuotoiselle piparkakulleen. Kardemumman maku oli vahva, mutta hyvällä tavalla.
”Ei liikaa kardemummaa. Ainakaan minun mielestäni”, Tonks totesi ja otti kulauksen glögistään.
”Ajattelin juuri samaa”, Charlie naurahti ja liikahti hieman lähemmäs Tonksia. ”Satun pitämään kardemummasta kovasti.”
”Niin minäkin”, Tonks sanoi ja liu’utti sormensa Charlien sormien lomaan.
He käärivät loput piparkakut kahteen pussiin ja ottivat ne mukaansa. Tällä kertaa Tonksista eroaminen ei tuntunut niin haikealta, sillä nyt Charlie oli varma, että tulevaisuudessa hän saisi viettää paljon aikaa Tonksin kanssa. Piparkakkupussi päätyi Charlien yöpöydälle Rohkelikkotorniin, jossa kardemummainen tuoksu vaivutti hänet nopeasti levolliseen uneen.
