Ficin nimi: Kissankynnen leikkaaja
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Paritus: Otayuri
Genre: Kepeä draama, slice of life
Summary:
Sashan sinisilmät kiiluivat epäilevästi ja turkki nousi entistäkin pörheämmäksi, kun se näki sakset olohuoneen pöydällä. Se selkeästi tiesi mitä oli tulossa.A/N: Yurin lemmikkikissan virallisesta nimestä ei taida kenelläkään olla tietoa, mutta fandomissa olen törmännyt nimeen Sasha usein. Päädyin sitten lainaamaan sitä tähän ficciin.
Otsikon repäisin pastissimaisesti
Koirankynnen leikkaajaasta (enpä kyllä ole kyseistä leffaa nähnyt).
***
“Hah! Löytyivät vihdoin viimein.”
Otabek kohotti katseensa lehdestään ja kurkisti eteisen suuntaan, jossa Yuri oli kuluttanut tehokkaan viisiminuuttisen etsiessään jotain. Vaaleaverikkö palasi olohuoneeseen voitonriemuisesti virnistellen ja heitti parin paksuja puutarhahanskoja hänen syliinsä.
”Ovatko nämä todella tarpeen?” Hetken Otabekia jo epäilytti, mihin oli tullut lupautuneeksi.
”Suosittelen”, sanoi Yuri laskiessaan sohvapöydälle kissan kynsisakset. Otabek puki hanskat käteen samalla, kun tämä kävi hakemassa kissansa makuuhuoneestaan. Sashan sinisilmät kiiluivat epäilevästi ja turkki nousi entistäkin pörheämmäksi, kun se näki sakset olohuoneen pöydällä. Se selkeästi tiesi mitä oli tulossa.
”Niinpä”, Yuri tokaisi lemmikkinsä tuimaan naukaisuun. ”Tästä puhuttiin jo viime viikolla, eikö puhuttukin?”
Heidän istuttuaan lattialle Otabek otti Sashan isännältään ja tarttui Yurin ohjeiden mukaan kissan niskasta lempeästi mutta sopivan jämäkästi, ettei se saisi päähänsä liiaksi alkaa riehua. Niinkin yksinkertainen toimenpide ei käynyt niin helposti kuin olisi kuvitellut. Sasha oli näköjään sitä mieltä, että pienimuotoinenkin kynsioperaatio oli aikeissa viedä vähintään kahdeksan sen yhdeksästä hengestä.
”Noh!” Yuri ärähti kissan raapaistessa terävästi peukalon tyveen. ”Juuri tämän takia ne leikataan, senkin pölvästi. Uskoisit kerrankin hyvällä.”
Otabek ei ollut tottunut käsittelemään eläimiä juurikaan, etenkään kiemurtelevia kissoja, mutta onnistui pitämään sen verran tiukan otteen, että sai käännettyä kissan hieman kyljelleen ja napattua sen etutassut toisen hansikkaansa otteeseen. Hetkellinen jähmettyminen ei kuitenkaan tehnyt loppua äänekkäistä vastaväitteistä, ja tuota pikaa Sasha löysi jälleen tahdonvoimaa yrittää pötkiä kauemmas.
”Melkoinen ankerias.”
”Ankeriaat eivät sentään pidä tuollaista mölyä”, Yuri virnisti. Sasha mourusi epämääräisesti kuin vanha autonmoottori ja sähähti, kun sen toiseen käpälään koskettiin. ”Kuule, sinulla ei ole vaihtoehtoja! Tämä tehdään juuri nyt, kun Beka on täällä auttamassa, eikö niin?”
”Miten sinä yleensä saat ne leikattua?” Otabek kysäisi. Sasha antoi viimein Yurin napsaista liian pitkiksi kasvaneet kynnet toisesta etutassustaan, mutta sai mekastuskohtauksen heti sen ollessa ohi. Oli vaikea uskoa, että aina niin säyseän vaikutelman itsestään antanut kissa osasikin olla moinen hurjapää. Ulkonäkö todella petti.
Yuri kohautti olkiaan kulmat kurtussa. ”Tahdonvoimalla kai”, tämä tokaisi siirtyen toiseen tassuun ja painoi sitä kevyesti, jolloin kynnet tulivat esiin. Sen verran mitä Sasha antoi periksi, leikkaaminen näytti sujuvan kokenein ottein.
”Tahdonvoimaa sinulta ei ainakaan puutu”, tummatukka sanoi hymyillen ja kokeili tavoittaa merenvihreiden silmien katsetta, mutta sillä oli liian kiire keskittyä kuluvaan hetkeen.
”Pitää paikkansa”, Yuri hymähti olankohautuksella ja leikkasi viimeisen kynnen toisesta tassusta. Otabek oli jo valmiina huokaisemaan helpotuksesta ja laskemaan kissan sylistään, mutta Yuri kohotti saksia yhä.
Niinpä tietysti. Takajalat.
”Jostain syystä se on aina vihannut tätä paljon enemmän”, Yuri tuhahti napatessaan kiinni potkivasta kintusta. Otabek toivoi, että hänellä olisi ollut kolmas käsi pitämään niitä paikallaan. Sen sijaan jos hän olisi päästänyt etukäpälistä irti, se olisi ollut melkoinen itsemurha.
”Kismittäisi kai minuakin”, hän naurahti. Sasha naukui ja mokelsi kuin viimeistä päivää, ja Yuri sai juuri ja juuri tarpeeksi pitävän otteen takajaloista.
”Yuratchka!” kuului ääni asunnon toiselta puolelta.
”Mitä?” Yuri huikkasi takaisin irrottamatta keskittymistään kissasta.
”Kertokaahan sitten, jos pitää soittaa manaaja paikalle!”Isoisän kommentti sai heidät molemmat purskahtamaan nauruun. Sasha mulkoili heitä moittivasti kuin olisi ollut suurimman luokan häväistys, että sellaisesta kidutussessiosta olisi voinut löytää jotain etäisestikään huvittavaa.
”Kerrotaan!” Yuri nappasi sormiensa väliin toisen jalan ja tovin kuluttua sai työnsä päätökseen. ”Noin! Sillä hyvä!”
Otabek laski kissan kiitollisena sylistään ja riisui puutarhahanskat. Niistä todella oli ollut apua. Ilman niitä hänen kätensä olisivat saattaneet näyttää siltä kuin hän olisi uittanut niitä ruusupensaassa.
”Olipa se... elämys”, Otabek hymähti löytämättä parempaakaan sanaa. Yuri kopautti sakset takaisin pöydälle ja hymyili avoimemmin kuin kertaakaan vielä sinä päivänä. Sen näkeminen sai hänen sydämensä heittämään voltin.
”Elämyspä hyvinkin. Kiitos miljoonasti, Beka. Tämä olisi ollut paljon hankalampaa ilman sinua”, Yuri sanoi ja katsahti Sashaa, joka oli tullut takaisin pyörimään heidän jalkoihinsa. ”Niin, eikö olisikin, rontti?”
Sasha puski ja kiehnäsi Otabekin säärtä tapansa mukaan muistuttaen jälleen omaa herttaista itseään. ”Näköjään sinulla ei ole syitä kantaa kaunaa, vai?” hän tokaisi kumartuessaan rapsuttamaan pehmeää turkkia. Lemmikeille lepertely oli hänelle vielä vähän uutta, mutta Yurin esimerkin mukaan hän oli oppimassa tavoille suhteellisen nopeasti.
”Ei, tämä unohtaa kaiken mitä on tapahtunut minuutti sitten”, Yuri virnisti ja nosti kissan syliinsä. Sashan kehräys oli pehmeää ja se painoi tassunsa isäntänsä poskelle. Vaaleaverikkö suukotti kissaa lyhyesti, jonka jälkeen laski sen sohvalle. ”Menepä siitä, pierunaama.”
Otabek hymähti itsekseen vaaleaverikön latomille lempinimille ja seurasi tätä kehotuksesta kylpyhuoneeseen.
”Mihin se ehti raapaista?” Yuri kysyi ottaen esiin antiseptisen liuoksen ja laastaripaketin.
”Vähän vain nirhaisi käsivarteen”, tummatukka totesi tarkistettuaan tilanteen. ”Ei se laastaria kaipaa.”
”Hyvä on, mutta putsaa se ainakin.”
”Entä sinä siten?”
Yuri silmäili huvittuneena käsiään. ”Pääsin itse asiassa yllättävän helpolla. Mitä tämä yksi naarmu vähän vuotaa.”
”Annahan kätesi.” Otabek kastoi uuden palan pumpulia antiseptiseen liuokseen ja pyyhkäisi lempeästi pientä verinaarmua Yurin kädessä. Kosketus sai tämän suupielet vinoon, muttei tehnyt niin kipeää, että siitä olisi pitänyt ilmoittaa ääneen.
"Annatko laastareita?"
”Voin kyllä tehdä sen itsekin”, Yuri sanoi, mutta tarjosi joka tapauksessa paketin hänelle.
”Se hoituu tässä samalla.”
”K-kiitos vain.”
Sellaista taistelua seurattuaan Otabek ei oikeastaan voinut muuta kuin osoittaa apunsa desinfioimalla ja laastaroimalla Yurin kynnestä saaneen peukalon. Ainakin hänen hoiva- ja suojeluviettinsä hymyili tyytyväisenä, joten kenties Sashan kynsien trimmaamisessa oli oma positiivinen puolensa.
