Tauluista, joita emme ripusta | Hermione/Pansy, S, kirjeficlet

[FractaAnima]

Title: Tauluista, joita emme ripusta
Author: FractaAnima
Genre: katumuskirjeitä
Rating: S
Pairing: Hermione/Pansy, Hermione/Ron
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Ficlet

Haasteisiin:
Kesälomaetydejä kuva
Parittomien viikkojen viihdykettä: kirje

A/N: Arte "käski" kirjoittaa Hermionen anteeksipyynnön Pansylle. Niin tein ja hän vastasi minun tuotokseeni omallaan. Siitä syntyikin jo kaksi ensimmäistä kirjettä. Pansyn kirje on siis Arten kirjoittama. Kuvat kirjeisiin löytyvät tästä ja tästä.

Arte tää on sulle. <3




Tauluista, joita emme ripusta


3. marraskuuta

Hyvä Pansy,

olen pahoillani.

Terveisin,
Hermione Granger



16. marraskuuta

Neiti Granger,

ei riitä.

Terveisin
neiti Pansy Parkinson. 



5. joulukuuta

Neiti Pansy Parkinson

Tiedän, olet oikeassa. Minun olisi pitänyt hoitaa asiat paremmin. Minun olisi pitänyt... en edes tiedä, mitä minun olisi pitänyt. Kieltäytyä kutsustasi jo keväällä ja jäädä paitsi kaikesta? Ehkä. Mutta rehellisesti sanottuna, sitä en haluaisi. Vaikka minulla olisi miljoona ajankääntäjää, en tekisi kaikkea tekemättömäksi. En, vaikka lopulta särkyikin sydämiä. Omani ainakin, uskon, että sinunkin, ja siitä minä olen pahoillani. En olisi halunnut satuttaa sinua.

Ehkä olen itsekäs, kun ajattelen, että tämä on parempi minulle. Kaiken epävakaan jälkeen tämä on kuitenkin kuin turvasatama... Kivijalka, josta ponnistaa eteenpäin.

Ei ole päivääkään, ettenkö pohtisi teinkö oikean päätöksen. Vielä viime kuussa olin valmis jättämään kaiken ja lähtemään takaisin luoksesi. Minä näin taulun, josta olisit pitänyt. Minä itseasiassa ostin sen taulun, vaikka tiedän, etten koskaan tule laittamaan sitä seinälle. Luulen, että sinä olet ainoa ihminen maailmassa, joka sitä arvostaisi etkä sinä edes koskaan tulisi näkemään sitä.

Ajauduin aiheesta. Joka tapauksessa. Nyt on jo liian myöhäistä. Ron kosi minua kaksi päivää sitten, kun kerroin hänelle... uutisia. Haluan, että saat tietää tämän minulta, joten: meille tulee minä olen raskaana... Jos se on tyttö, ajattelin nimetä hänet Roseksi. Toivottavasti et pahastu. 

Minä todella olen pahoillani. Toivon, että ymmärrät tilanteeni vaikeuden.

Rakkaudella

Sinun,
Hermione Granger

[Arte]

Yhyyy minua niin itkettää koska voi etttäääääää en kestä.

Kiitos kun kirjoitit tällaisen ihanan pienen <3 Eiiiii en kestä. Tämä on oikeasti niin ihana. Niiiiiin ihana. Vaikka lopuksi onkin Ron/Hermione. Mutta ehkä se tekee tästä juuri niin katkeransuloisen.

Siis oikeasti. En ole kyllä pitkään aikaan tuntenut tällaista kutkutusta ja tunteilua ficcien parissa. Hermansy saa minut aina ihan sekaisin, koska voi että, ne vain kuuluu yhteen. Tässäkin muodossa, jossa ne nyt eivät oikeastaan päädy yhteen, mutta tämä satuttaminen ja angsti ja draamailu ja voi että. Kyllä. Ah. Tällaista juuri.

Oot kyllä nyt aivan maailman paras, Fractamus <3

[Sokerisiipi]

Vaihdokkaista heips!

Parittomien viikkojen kirjetuotoksia on ollut ilo lukea, ja tämä ei ollut poikkeus! Tykkäsin siitä, miten erilainen tämä oli. Kirjeet olivat tahallisen muodollisia ja etäisiä, ja ymmärrän hyvin, minkä vuoksi. Kun takana on noin paljon tuskaa, pettymystä, särkyneitä sydämiä, katkeruutta ja ehkä jopa vihaa, ei varmasti pysty sanomaan mitään kovin tuttavalliseen sävyyn, koska se yksinkertaisesti sattuu liikaa. Ihailen myös siten, miten kumpikin hahmo kuulosti varsin IC:ltä näinkin lyhykäisessä muodossa. Hermionen toinen kirje oli hänelle tyypillisen asiallinen ja hillitty, mutta silti toki vilpitön. Uskon tosin, että Pansyn on hyvin hankala ymmärtää Hermionen ratkaisua tai tarkoitusta sanojen takana, etenkin, kun Hermione sanoo vielä kauheampia asioita ja ikään kuin kaataa suolaa haavoihin ilmoittamalla raskaudestaan ja hänen ja Ronin kihlauksesta. Aivan kuin Pansy ei jo tietäisi, kenelle hän Hermionen menetti ja minkä takia. Huh. Tässä tekstissä oli paljon tunteita ja kiteytettynä hyvin elämän vaikeat puolet ja sellaiset päätökset, jotka eivät palvele ketään.

Pidin, kiitos!

[Kaarne]

Tykkäsin tästä paljon. ♥ Luen Hermansya aika harvoin ja silloinkin lähinnä Arten kirjoittamaa, mutta tässä oli paljon sellaista ihanaa melankolisuutta ja vaihtoehtoisen maailman haikailua, että iski kyllä sydämeen tehokkaasti.

Noiden kirjeiden aikavälit olivat kanssa tyylikäs yksityiskohta, joka meni minulta ensin ohi, mutta sitten toisella lukukerralla teki tästä vaikuttavamman. Jäin pohtimaan sitä, mahtoiko Pansy vastata koskaan viimeiseen kirjeeseen, mutta tulin siihen lopputulokseen, että todennäköisesti ei. Se ovi oli suljettu ja vastaaminen olisi varmaan tehnyt liian kipeää.

Tämä oli tosi kaunis, ytimekäs ja tasapainoinen. ♥