Lyyran tähdistön alla (Pansy/Hermione, söpöstelyä ja PTP:tä, S)

[Beelsebutt]

Pansyn rinnassa hypähti kummallisesti. Johtui varmaankin kylmästä ilmasta.


Nimi: Lyyran tähdistön alla
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukija: Arte
Päähenkilöt: Pansy/Hermione
Lajityyppi: söpöstelyä ja PTP:tä
Sanamäärä: < 500
Ikäraja: S (sallittu kaikille)


Irkistä sain parituksen Ginny/Luna ja sanat viileä, kerma, kajo ja kiusaus. Ja aloitustilanteen, joka oli angstinen (unohdin jo sen). No, mikään näistä ei ficciin lopulta päässyt mutta kiitokset kuitenkin Odolle avusta ja inspiroinnista! Ja kiitokset Artelle niin oman päänsisäisen Pansynsa valottamisesta kuin betailustakin <3 en tiä osuuko meidän Pansyt samaan kategoriaan, mutta tällainen on nyt ainakin mun Pansy x) Artelle ficissä myös shout-out, koska voiko ilman sellaista edes kirjoittaa Hermansya? o.0 (Fredullekin salaparituksen myötä shout-out <3)

Taitaapi olla eka Pansy-ficcini, jos sitä yhtä kamalaa ei lasketa, eikä sitä lasketakaan!

Huom! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa. Vaikka en hänen henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä yhdy, tykkään edelleen hänen kirjasarjastaan. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Lyyran tähdistön alla

Jos nuotio ei olisi rätissyt niin voimakkaasti, Pansya olisi kenties palellut. Nyt, lieskojen lämmittäessä ja muutamien tarkoin valittujen lämpöloitsujen tehostaessa vaikutelmaa, hänen olonsa oli jos ei nyt lokoisa niin ainakin siedettävä.

Hermione makasi pitkin pituuttaan varpaat turhankin lähellä palavia halkoja, pää kurkottaen kohti telttaa, jonne pojat olivat jo vetäytyneet. Pansy päästi turhautuneen äänen.

"En voi uskoa, miten hyvin linnunrata näkyy täällä! On niin vähän valosaastetta", Hermione suorastaan kehräsi. Pansyn teki mieli siirtyä ja ottaa Hermionen pää syliinsä, mutta hän tyytyi nojaamaan taakse käsivarsiensa varaan ja kääntämään kasvonsa kohti taivasta.

"Orion on jo noussut", Pansy huomautti hakien katseellaan tuttua tiimalasimuotoa.

Hermione kohotti yllättyneenä päätään. "En tiennyt että... en tiennyt."

Pansy kohautti harteitaan, mutta ei vastannut. Hänellä oli ollut aikaa opetella tähtikuvioita maatessaan välikatolla paossa äitinsä oikkuja. Ei sillä, että hän olisi koskaan myöntänyt mitään ääneen. Hän valoi lämmitysloitsuaan hieman laajemmalle, tiedä vaikka Hermione luulisi häntä leväperäiseksi loitsijaksi.

"Kiitos", Hermione kuitenkin kuiskutti ja kömpi istumaan. Sitten hän konttasi lähemmäs ja asetti päänsä Pansyn syliin jatkaen tähtiin tuijotteluaan.

Pansyn sormet kietoutuivat Hermionen hiuksiin, ja hän tuhahti takkuja, jotka olivat ennättäneet asettua aloilleen sitten aamuharjauksen. Sitten hänen sormensa solmiutuivat kiharoihin kuin itsestään, kun katse kääntyi jälleen ylöspäin kohti vanhoja tuttavuuksia.

"Otavan tiedät", Pansy sanoi vaivautumatta muotoilemaan sanojaan kysymykseksi. Hermione äännähti, eikä se kuulostanut akateemisen kuivalta. Pansy hidasti hieman toimiaan kyntäen sormenpäillään välillä myös hiuspohjaa. "Tuolla on Lyyra, tuon kirkkaan tähden, Vegan, luona."

"Joo, näen", Hermione myönteli, vaikka Pansysta näytti, että tämän silmäluomet olivat jo puolitangossa.

"Ja tietysti Kirahvi, tuo heikkovaloinen."

Hermione ei vastannut. Pansy jatkoi hetken hiusten suorimista, mutta laski lopulta kämmenensä Hermionen poskelle. Se tuntui lämpimältä, mutta Pansy valoi silti uuden lämmitysloitsun heidän ympärilleen. Vielä viisitoista minuuttia, sitten hän herättäisi Hermionen.

Pansyn peukalo pyyhkäisi Hermionen nenänpieltä, johon oli tarttunut nokea. Sitten hän vilkaisi taivaalle, mutta ei oikeastaan jaksanut enää kiinnostua tähdistöistä. Niinpä hän seurasi Hermionen kasvoille ja vartalolle nuotion liekkien häilyvässä valossa muodostuvia varjoja ja mietti, miten olikaan joutunut tänne, keskelle Skotlannin nummia, kauaksi kaikesta asutuksesta.

Poikien teltasta kuului pehmeä naurahdus, mutta Pansy ei edes irvistänyt.

Hermione hengitti syvään ja huokaisi kääntäen poskensa paremmin Pansyn kämmenelle. Pansyn rinnassa hypähti kummallisesti. Johtui varmaankin kylmästä ilmasta. Että pitikin lähteä tänne keskelle ei-mitään, ja vielä tällaisessa seurassa. Ehkä hän kestäisi huomiseen, mutta jos pojat ehdottaisivat toista yötä telttamajoituksessa, Pansy kaikkoontuisi Hermione käsikynkässään ja jättäisi Potterin selviytymään Weasleyn kanssa keskenään.

Rajansa kaikella.

[Fredu]

Jotenkin supersöpöä, että Pansy tietää tähtikuviot. Tosi herttaista. Ihanan kevyttä dialogia ja lempeä hetki nuotion ääressä, lämmitysloitsun alla. Ja aaaa ihanaa, Rarrya lopussa. <3 Ainakin uskon, että se on sitä. Tykkäsin tästä ihan superisti ja pahoittelen, että mun kommentointikyvyt on tässä vaiheessa iltaa niin huonot. Kaiken kaikkiaan söpöisä!

[Beelsebutt]

Fredu, ihan vain sua varten piilo-rarrystelin <3 no ehkä ihan pikkasen itseänikin varten

Pansy ja tähtikuviot. Mä mietin, että se voisi olla hyvin sellainen, jota Pansy voisi itsekseen tehdä ja kun Arten headcanonia hyväksikäyttäen sain selville, että Pansy ei tullut toimeen äitinsä kanssa (ja just katsoi Expansea jossa hengailtiin välikatolla ja katseltiin tähtiä) niin tästäpä oivasti tehtiin Pansysta tähtientuijottelija! Ja joo, Pansy ei oo mikään varsinainen ulkoilmaihminen, joten lämmitysloitsu on must!

Sun kommentointikyvyt on just hyvät, kiitos pikkuinen

[Parris]

Kommenttikampanja!moi jne.

Olipa tämä oikein sievä pieni tekstinpätkä! Tykkäsin mm.
- siitä, että Pansy oli tässä muutakin kuin tyly hevosnaamainen kiusaaja, vaikka hänen suoraviivainen luonteensa tuli esimerkiksi tuolla ihan lopussa esille; tähtikuvioiden tunteminen oli tosi kiva yksityiskohta, kuten Fredukin yllä totesi
- Hermionen väsymyksestä ja siitä, että Hermione ei tiennyt, kun yleensä hän tietää kaiken
- noesta nenänpielessä; tämänkaltaiset fyysiset yksityiskohdat miellyttävät aina mun tekstihermoani
- lämmitysloitsuista ja muutenkin taikamaailman läsnäolosta - onhan se tietenkin taikaväellä aina jossain muodossa paikalla, vähän niin kuin teknologia meillä

Ehkä vähän mua jäi tässä - kuten aika monissa tämäntyyppisissä lyhyissä söpöstely- tms. pätkissä - häiritsemään, että miten ihmeessä Pansy ja Hermione ovat oikein päätyneet yhteen. Etenkin tästä huvittavan teki se, että Pansy mietti itsekin, miten oli päätynyt Hermionen seurassa jonnekin keskelle ei-mitään. Taustoittamista ei tietenkään voi näin lyhyeen tekstiin oikein ujuttaa, mutta aina tämmöistä päätyy pähkäilemään.

Ei toki siinä mitään, kaikkiaan tämä oli kiva pieni teksti mukavan erikoisella otsikolla. Onneksi poimin tämän kk:sta, kiitos! <3

[Beelsebutt]

(Arte, aw, kiitos pus kkampanjoinnista <3)

Ronen, moe!

Joo, mulle Pansy on ollut aina vaikea hahmo ja tän ficin kirjoittaminen olikin ikäänkuin itseni haastamista, koska joskus on vain kiva kirjoittaa hahmoista, jotka ei ole itselle just sitä helpointa kauraa mut mukava kuulla, että sieltä jotain ICyttäkin löytyi \o/ heh, en suoraan sanottuna ees aatellut kirjoittaessa, että Hermionen tietämättömyys voisi olla joku juttu, mutta tietystihän se on koska ms-know-it-all! Hieno bongaus! Mun ficeissä aika usein on taikamaailma läsnä juurikin tuon takia, mitä sanoit, koska jos sen parissa on kasvanut koko elämänsä, sitä käytetään koko elämä ja jos jokin on epämukavaa, onhan järkevää helpottaa oloa taikomalla, jos sellaiseen on mahdollisuus! \o/

Mä en edes ajatellut, miten nää kaksi on tässä versessä päätyneet yhteen, vaikkapa voisin ajatella, että Tylypahkan jälleenrakennushommissa. Tai ehkä Pansy palasi (koska sehän lähti kirjoissa haneen?) taistelemaan Voldemortia vastaan ja päätyi jutteleen Hermionelle jo silloin tai jotain muuta vähemmän dramaattista. Mä tuppaan nakkaamaan hahmot vakisuhteeseen osassa ficcejäni uhraamatta paljoa aikaa mietinnälle, että miten ne on päätyneet yhteen sit jos kirjoitan niiden yhteenpäätymisestä niin tilanne on tietysti eri ja joo, näille kahdelle toi jälkimmäinen skenaario ois kovasti haastavampi. Ja joo, miten se on päätynyt keskelle-ei-mitään? No koska Hermione halusi sinne

Kiitos itsellesi kommentista <3

[Vuorna]

Erinomaista iltaa! Tänne päädyin muun muassa femmen ja kauniin nimen perässä, Pansy/Hermione on minusta hurjan mielenkiintoinen paritus ja sen takia tykkään lukea kaikenmoisia tekstejä heistä. Tunnelmapläjäykset kuuluvat mun lempigenreihin, joten oli ihana lukea tämmöinen söpöstelyhetki nuotion ääreltä.

Mulle on jotenkin jäänyt vuosien varrella päähän se, että assosioin tähdet erittäin vahvasti luihuisiin. Sen myötä minusta tuntui varsin luonnolliselta, että Pansy ne tähtikuviot tunsi – toki se selitettiin tekstissäkin, sekin tavalla, joka mun päänsisäisiin headcanoneihin sopii. Musta tuntuu, että Pansy, joka päätyy yhteen Hermionen kanssa, ei tulisi kovin hyvin toimeen äitinsä kanssa. Mä tosin harvemmin jään tälläisten söpöstelypätkien kohdalla edes pohtimaan sitä, miten pääpari on päätynyt yhteen. Tässäkin Pansy ja Hermione ovat tosi luontevasti toistensa kanssa ja he sopivat minusta hyvin yhteen. Tietynlainen fyysisyys heidän välillään oli nappivalinta, musta tuntuu usein siltä että tän parin kohdalla nimenomaan kosketus olisi isossa roolissa. Tai en tiedä, jotenkin mun mielessä Pansy on semmoinen hahmo, joka ei hirveästi tykkää tunteistaan puhua

Tämä oli oikein suloinen teksti kokonaisuudessaan, olit tosi mainiosti onnistunut molempien hahmojen kirjoittamisessa ja tykkäsin myös tuosta Rarry-viittauksesta lopussa! Tunnelma tässä oli varsin oivallinen, kivan jotenkin rauhallinen ja lempeä. Vaikkei se Hermionen tai Pansyn sanoista eikä liiemmin ajatuksistakaan käynyt ilmi, pidin tosi paljon siitä, miten heidän keskinäinen välittämisensä kävi ilmi erityisesti fyysisen puolen kautta. Ja toki sitten tekojenkin kautta, kyllähän Pansy oli telttailemaan päätynyt vaikkei siitä ilmeisesti juuri piitannut. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta, nautin paljon lukuhetkestä!