Title: Merkki
Author: Steffi
Fandom: Avengers
Rating: S
Genre: romance, drama, adventure
Pairing: Natasha Romanoff/Clint Barton, tulkinnanvarainen Steve Rogers/Thor
Disclaimer: En omista kyseisiä henkilöitä, vaikka kyllä todellakin haluaisin. En hyödy tai ansaitse, paitsi sen kirjottamisen tuoman ilon.
Warning: Character Death
Vuosi 2023
Musta tila-auto ajaa rantatietä kohti Bartoneiden taloa. Autoa ajaa herra Clint Barton itse, hänen vieressään istuu yksi hänen vanhoista liittolaisistaan Steve Rogers aka Elävä Legenda aka Kapteeni Amerikka. Auton takapenkillä istuu Natasha Romanoff, nykyisin Romanoff-Barton ja hänen ja Clintin poika Nick Barton, joka on aivan selvästi tullut isäänsä. Hän on melkein kuin pieni kopio isästään lukuun ottamatta äidiltään perimiä silmiään.
Nick suputtaa koko ajan asioita äidilleen Stevestä. Tämä kuuntelee juttuja huvittuneena ja hymyilee. Lapselle suuri unelma istua vanhan supersankarin kanssa samassa autossa, jopa silloin kun hänen vanhempansa ovat vähintäänkin yhtä suuria sankareita.
Sää on ollut koko matkan juhlista lähdön jälkeen synkkä ja vettä sataa kaatamalla. He olivat yhdessä vierailemassa Tony Starkin juhlissa, jotka Stark oli järjestänyt taas kerran uudelle mahtavalle nimitornilleen. New York tulisi jossain vaiheessa varmasti olemaan vain täydellinen Starklandia, Clint oli vitsaillut ja saanut moittivan katseen vaimoltaan.
Yhtäkkiä Clint iskee jarrut pohjaan ja kaikki autossa olevat paiskautuvat eteenpäin, turvavoiden pian kuitenkin vetäessä heidät turvallisesti penkkiä vasten ja mitään pientä kolausta pahempaa ei tapahdu kenellekään.
”Clint? Onko kaikki hyvin?” Natasha kysyy, kun ei löydä mitään syytä miehensä pysähtymiselle.
”Katsokaa tuonne,” Clint osoittaa merelle, missä on jokin valkoista valoa hehkuva olento.
”Se kaikki oli siis totta,” Steve keskeyttää alkaneen hiljaisuuden.
”Mikä niin?” Natasha kysyy ja Clintkin kääntää katseensa Kapteeniin, joka katselee jonnekin tyhjyyteen, vaatien parempaa selitystä.
”Ennen kuin Thor lähti viimeksi, hän kertoi, että meistä lähtee jokainen joskus pois täältä. Mutta hän, joka meistä tulee ensimmäisenä näkemään merkin, hänet kutsutaan parempaan paikkaan.”
”Eihän tuossa ole mitään järkeä,” Natasha tokaisee takapenkiltä.
”Ei minustakaan ollut silloin. Mutta nyt taidan ymmärtää mitä hän tarkoitti.”
”Mitä hän sitten tarkoitti?”
”Steve?” Natasha kivahtaa, kun toinen ei vastaa.
”En osaa selittää sitä, minä vain tiedän. Teidän täytyy itse ymmärtää se.”
Kaikki hiljenevät taas ja Clint käynnistää auton uudelleen jatkaen matkaa. Clint ja Natasha kuitenkin jäävät miettimään noita sanoja Nickin nukahtaessa. Nick näkee unen, joka tulee pelottamaan häntä vielä monta vuotta, mutta joka saa hänet nauttimaan ajastaan isänsä kanssa vielä enemmän ja tarttumaan jokaiseen hetkeen.
***
Nick Barton PoV
Vuosi 2033
Istumme äidin kanssa odottamassa isää töistä.
On sunnuntai, mutta hänen täytyi lähteä jatkamaan jotain kesken jäänyttä tärkeää tehtävää.
Hänen olisi pitänyt tulla jo monta tuntia sitten takaisin, mutta hänestä ei kuulu mitään.
Olemme äidin kanssa todella huolissamme tai äiti on, minä tiedän jo, mitä tulee tapahtumaan, vaikka en ehkä haluaisikaan.
Näin unta tästä silloin, monta vuotta sitten, kun isä näki sen oudon valo-olennon ja Steve selitti jotain ihmeellistä. Ja tämä on aivan kuin suoraan siitä unesta.
Äiti nojaa hellaan ja minä istun pöydän ääressä ja katselen ulos, sääkin on juuri samanlainen, kuin silloin vuosia sitten, pimeä ja vettä tulee enemmän kuin koskaan. Me olemme äidin kanssa molemmat niin hermostuneita, että kumpikaan ei osaa sanoa mitään. Äiti, koska on huolissaan isästä ja minä, koska en halua tämän tapahtuvan.
Havahdun ajatuksistani, kun puhelin soi.
Äiti vastaa ja minä katselen, kun hän on ensin hiljaa, välillä selittää jotain ja sitten on taas hiljaa. Kun hän viimein laskee puhelimen, hänen poskelleen vierii kyynel.
”Se… Se mitä Steve silloin sanoi… Se oli kai totta. Isäsi… isäsi hävisi tuossa myrskyssä… eikä kukaan enää löytänyt häntä,” äiti sanoo ja istuu tuolille viereeni.
Hän on aivan täysin murtunut, eikä tee muuta kuin itkee. Minäkin olen järkyttynyt, mutta tiesin, että näin tulee vielä käymään. Laitan käteni hänen ympärilleen ja yritän lohduttaa.
Kaikki Kostajat ovat siis lähteneet, paitsi äitini. Thorkin on vielä jossain tuolla, mutta hän ei ole käynyt täällä Steven kuoleman jälkeen, vaikka se taisi olla hänelle niin kova paikka, että hän ei ole yksinkertaisesti pystynyt tulemaan tänne, satuttamatta itseään taas muistoilla. Hulk vangittiin, Tony kuoli autokolarissa ja nyt viimeiseksi sitten isäni, mutta niin oli ennustettu ja olen aina uskonut ennustuksiin, eikä Thor koskaan sanonut mitään, mikä ei olisi toteutunut.
