Mäkikuismaa ja aikuisopintoja (S) draama, ficlet

[jossujb]

Nimi: Mäkikuismaa ja aikuisopintoja
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Harry Potter
Tyylilaji: Draama, ficlet
Ikäraja: S
Paritus: Ei niin varsinaista paritusta, mutta established Ron Weasley/Hermione Granger
Vastuuvapaus: Oikeudet kuuluvat kokonaan muille tahoille kuin minulle.
A/N: Kevätvaihtareista terveisiä onnennumerolle 2. Hän antoi kyllä inspiraatiosanoja, joista käytin vain yhtä, sanaa kuisma. Toivon, että tämä olisi kevääseen piristys. Kommentoida saa kuka miten tykkää.





Mäkikuismaa ja aikuisopintoja


Ron oli ruvennut keski-iän kynnyksellä harrastelemaan enemmänkin ennustusta. Hermionen närkästykseksi hän oli hankkinut miesluolansa tunnelman kohottajaksi suitsukkeita. Sen lisäksi siellä oli nurkassa hänen isältään häälahjaksi saatu jästien pingipongikone, jota pappa kävi lastenlasten kanssa itse pelailemassa mummilta salaa.

Harry tuumi, olikohan johonkin aiheeseen höpsähtäminen joku keski-ikäisten Weasley-miesten ominaispiirre, kun sarjasta jokaiselle oli kehittynyt joku absurdi harrastus. Viimeisenä tämä Ronin hullutus. Sikäli se oli ollut pitkään ihan hauska päähänpisto, kunnes Harry tajusi niellessään väkisin jo neljättä kupillista mäkikuismateetä, että Ron oli tosissaan.

”Mitä tämä päiväsaikaan suitsuttelu on olevinaan? Johan nyt lapsetkin jo ihmettelee”, kysyi Harry. Ron teki muistiinpanoja pannusta nousevista höyrykuvioista.

”Se, että Punurmiolla ei ollut kaikki hutsut häkissä, ei tarkoita sitä, että koko aine on aivan yhdentekevä.”

”Hermionella lienee tuosta toinen mielipide”, totesi Harry. Hän ei ollut varma kumman puolella olisi, mikäli aiheesta tulisi jonkinlaista riitaa. Hermione oli kuitenkin aika kovapäinen, eikä välttämättä sietänyt oman maailmankuvansa ulkopuolisia asioita mitenkään. Siksi hän ei ollut koskaan tullut sillä tavalla hyvin juttuun Lunakaan kanssa, vaikka Harrysta Luna oli siinä mielessä helppo ymmärtää, ettei häntä tarvinnut ymmärtää. Riitti vain, että tunnelmoi tajunnanvirran aalloilla. Mutta sitten taas toisaalta, ei se Ronkaan nyt ennen ollut tähdiltä tietoa vailla.

”Sinä epäilet, että joku on langettanut ylleni konfuusioloitsun”, sanoi Ron, eikä edes nostanut katsettaan teekupista. Harry kohotteli olkiaan anteeksipyytelevästi.

”Onhan tämä nyt aika posketon juttu. Me molemmat saimme Hirveät ennustuksesta.”

”Olen korottanut arvosanojani iltakursseilla”, selitti Ron. Harrysta sekin oli vähän hassu uutinen, vaikka toki Ron oli lastensa syntymän jälkeen päättänyt aurorin uransa, auttanut muun muassa veljensä pilailupuodissa ja etsinyt muita töitä. Vapaaehtoisesti opiskelu tuntui kuitenkin hyvin epäronmaiselta! Niin hän kuitenkin näytti kurssimateriaalejaan, kirjoja, tehtäviä ja materiaaleja, kuten erilaisia kristalleja. Harryn silmään näytti siltä, että Ron oli ihan tosissaan kirjoittanut monta jalkaa tekstiä – normaalin kokoisella käsialalla!

”Tiesitkö, että nykyään voi suorittaa V.I.P. tai jopa S.U.P.E.R-tasoisen tutkinnon kotoa käsin? Ei tarvitse oikeastaan käydä kuin muutamalla hassulla käytännöntunnilla. Saa opiskella ihan rauhassa silloin kuin huvittaa, eikä tarvitse kuunnella pitkiä liturgioita pulpetissa nuokkuen.”

”Jaa”, sanoi Harry ja raapi otsaansa. ”Sehän oikeastaan kuulostaa aika kivalta.”

Ehkä hänen pitäisi perehtyä asiaan itsekin? Jos kerran etäopiskelu maistui jopa Ronille, niin ei se kyllä aivan jonninjoutavaakaan voinut olla. Harry tosin valitsisi jonkun toisen aineen.

”Sinä edelleen mietit, että miksi juuri ennustus. Kakistele ulos, töksäytä oikein, niin se Hermionekin tykkää tiukata”, sanoi Ron. Harry hymyili sillä tavalla, niin kuin hyvät ystävät hymyilevät silloin, kun  eivät halua kuitenkaan mitenkään loukata. Ron huokaisi syvään.

”Päivän Profeetassa oli viime vuonna juttu huijarista velhoshakkipiireissä. Hän oli konsultoinut erästä valkovenäläistä selvänäkijää, joka oli sitten onnistuneesti kertonut kaikki vastapuolen tulevat siirrot. Skandaali oikein, karseat otsikot! Sitä kun aikani seurasin, niin rupesi vain aihe kiinnostamaan entistä enemmän.”

”Ah. No, tuo taas kuulostaakin jo ihan sinulta”, sanoi Harry selitystä pikkuhiljaa mutustellen. Ei kai tuo nyt niin erikoinen ajatuksenjuoksu loppujen lopuksi ollut? Ron nyt kuitenkin seurasi shakkia ja pelasi itsekin hyvin harrastelijasarjassa. Miksei yhdestä aiheesta alkanut kiinnostunut voisi johdattaa toiseen?

Harryn hämmennys siitä, että shakki muutaman mutkan kautta avasi ovet ennustuksen aikuisopintoihin, kalpeni kuitenkin sen ilon rinnalla, että Ron oli selvästi energinen. Vanhemmiten sitä osasi arvostaa kaikkia niitä pieniä asioita, jotka tuovat jotain uutta sisältöä elämään.

Ron intoutui sitten kertomaan siihenastisista opinnoistaan enemmän. Harrykin oli pakko myöntää, että se tosiaan kuulosti mukaansatempaavalta. Mäkikuismateestä se ei tosin tehnyt yhtään sen herkullisempaa.


FIN

[Salem]

Tämähän oli hyvin todellinen, realistisen tuntuinen. Mulla on itsellänikin yksi harrastus, jota piti vain pikkuisen koettaa, ja kaksi vuotta myöhemmin se on johtanut myös kahteen muuhun uuteen harrastukseen Tykkäsin kovasti ideasta, Ron innostumassa ennustuksesta, jota piti kouluaikoina aivan typeryytenä. Tekstissä oli mukava tunnelma, ja tästä tuli hyvin esille se Harryn ja Ronin ystävyys.

Siksi hän ei ollut koskaan tullut sillä tavalla hyvin juttuun Lunakaan kanssa, vaikka Harrysta Luna oli siinä mielessä helppo ymmärtää, ettei häntä tarvinnut ymmärtää. Riitti vain, että tunnelmoi tajunnanvirran aalloilla.

Tästä tykkäsin kovasti, kiva tuo tajunnanvirran aalloilla tunnelmointi tuolla välissä.

Harry hymyili sillä tavalla, niin kuin hyvät ystävät hymyilevät silloin, kun  eivät halua kuitenkaan mitenkään loukata.

Tämä myös. Jokainen on elämässään joskus hymyillyt tällä tavalla.

höpsähätminen

Pienen typon löysin matkan varrelta

Minä kiitän tästä!

[Larjus]

Harvoinpa tulee vastaan ficejä keski-ikäisistä Harrysta ja kumppaneista, mutta tämäpä kivaa vaihtelua Ja ei kyllä erityisemmin yllätä, että juuri sinä oot sellaisen ficin kirjoittajana Handlaat hyvin tän vähän iäkkäämmistä hahmoista kirjoittamisen.

Hauska ajatus, että Ron myöhemmin elämässään intoutuisi ennustamisesta, kun kouluaikoina se oli hänen mielestään lähinnä pelkkä vitsi. Mutta eihän se ennenkuulumatonta ole, että ajatukset muuttuvat ajan kanssa, niin on itsellekin ehtinyt käydä, vaikka huomattavasti nuorempi kuin 50 olen. Ja ihan loogiselta tuo Ronin selityskin kuulostaa! Mutta ymmärrän myös Harryn ja kaikkien muiden ihmetyksen. Ja Hermione ei selvästikään ole muuttanut kantaansa mihinkään Jotkut asiat ovat selvästi alusta alkaen vakioita (vaikka eipä pieni katsomuksen avartaminen tekisi Hermionelle pahaa vanhemmalla iälläkään).

Ihana että ystävyys on säilynyt hahmojen välillä. Mun oliskin jopa mahdotonta kuvitella sitä tilannetta, että Harryn ja Ronin välit olisivat laimentuneet etäisiksi. Se on ihana, kun lapsuudenystävät säilyy ♥ Ystävien kanssa kaikki on aina hauskempaa ja mielenkiintoisempaa, ja vaikka se mäkikuismatee pysyy yhtä pahanmakuisena, ehkä sen maun pystyy sivuuttamaan hyvä keskustelun ohessa. Ja pitäähän sitä ystävän vuoksi olla valmis tekemään uhrauksia ja kärsimään Nyt jäin itsekin pohtimaan, miltähän mahtaisi moinen tee maistua (en kyllä oikein tykkää mistään teestä näin valmiiksikaan ).

[jossujb]

Salem, tää ajatus lähti mulla siitä, että joskus muinoin, ennen Kuoleman varjeluksien ilmestymistä, eräs faniteoria oli, että Ron on tietämättään luonnonlahjakas ennustuksessa, ja hänen kaikki kirjoissa Punurmion tunneilla heittämänsä ennustukset käyvät tavalla tai toisella toteen. Minusta se on aika hauska idea edelleen, siis että joku oma vahvuusalue löytyisi vasta aikuisena, kun asenne on aiheelle kypsynyt.

Larjus, ai että, no onhan se totta, että aikuiset ja vakiintuneet hahmot ovat se mitä minä elämässäni kirjustelen xD Minäkin olen aina ajatellut, että ei Harry & Ron & Hermione kolmiystävyys koskaan heikkene, mutta uusia puolia tulee itse kuhunkin.

Mäkikuisma on muuten lievästi myrkyllistä. Sitä on mm. Suomessa joskus käytetty ylläri ylläri lääkkeenä, ja kai sitä edelleen saa luontaistuotekaupoista. Minusta se on ainakin ihan järkyttävän pahaa, kyllä oikein uskon että sillä joku flunssa lähtee ihan sillä että säikähtää pois xD

[flawless]

Sen lisäksi siellä oli nurkassa hänen isältään häälahjaksi saatu jästien pingipongikone, jota pappa kävi lastenlasten kanssa itse pelailemassa mummilta salaa.

No mutta awww.

Harry tuumi, olikohan johonkin aiheeseen höpsähtäminen joku keski-ikäisten Weasley-miesten ominaispiirre, kun sarjasta jokaiselle oli kehittynyt joku absurdi harrastus.

Ihana yksityiskohta, pidin tästä. Tässä oli käsitelty hahmojen ikääntymistä tosi hauskalla tavalla, tämä teksti huokui sellaista keski-ikäistä energiaa ja mua ilahdutti tämä havainto Weasleyn herrasväen absurdeista harrastuksista. Söpöä.

"Kaikki hutsut häkissä" oli myös loistava! Musta on hauskaa kuinka kirjoissa leikiteltiin tällä tavalla sanontojen kanssa ja keksittiin niistä velhoversioita, joten tämä oli musta tosi kiva yksityiskohta. Tosi canonin tuntuinen ja ilahduttavan kekseliäs.

Pidin myös taustatarinasta Ronin ennustushullutukselle, kaipasin juuri tällaista canoniin sidottua selitystä siitä miten Ron nyt yhtäkkiä olikin ihan hurahtanut, kun aiemmin piti aivan täytenä humpuukina Oli siis mukavaa, että valaisit tämän päähänpiston taustojakin. Kaiken kaikkiaan kiva teksti, tässä oli virkistävän erilainen aihe ja juuri sopivasti sellaista kivaa tilannehuumoria hauskojen sanavalintojen kautta, vaikka tekstin tyyli ei ollutkaan mitään hupsuttelua vaan tosissaan mutta juuri sopivasti pilkettä silmäkulmassa kirjoitettu. Tässä oli kuitenkin kivan kevyt tunnelma ja tästä jäi hyvä mieli. Kiitos!

(Mäkikuismaa muuten on käytetty ihan lähivuosinakin edelleen lääkkeenä, vaikkakin aika vähän. Siltä poistui lääkkeen myyntilupa vasta aika hiljattain. Ihan hyvä että poistui, se on hankala aine kun sillä on kauheasti yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa )

[hiddenben]

Olenkohan koskaan lukenut sinulta Potter-ficciä? Epäilen Olen niin tottunut sinun Jago/Litefooteihisi, että ihan uteliaisuuttani tulin katselemaan, millaisen ficin olet velhomaailmasta kirjoittanut - ja mitä viihdettä! Tässä on sinun tuttu otteesi ja kirjoitustyylisi, johon olen kovasti tykästynyt, ja samalla taivutat velhomaailmaa ja sen hahmoja todella hauskalla tavalla. Teoria ennustaja!Ronista on mahtava ja oli huippua saada lukea tällainen ficci kyseisestä teoriasta

Kuten Larjus kommentoi, on jotenkin ilahduttavaa, että Harry, Ron ja Hermione pysyvät monissa ficeissä ystävinä vielä aikuisiälläkin. Se ei ole lainkaan itsestäänselvyys, kuten ei myöskään uravalinnat tai se, että vihaa ennustusta nuorena, mutta hurahtaa siihen vanhana! Tässä olikin tosi oivallinen Aikuiselämän Oivallus, mistä nautin, vaikka onkin kamalaa kokea olevansa jo aikuinen, joka voisi sanoa itseään nuoremmalle, että "odotas vain, kun tulet tähän ikään niin sitten ymmärrät" Pidän myös siitä, että Harry ja Ron puhuvat toisilleen niin avoimesti ja rehellisesti, sillä vuosien ystävyys mahdollistaa sen. Parasta on luonnollisesti se, että Harry itsekin alkaa ymmärtää Ronin villitystä Etenkin tuo ”Ah. No, tuo taas kuulostaakin jo ihan sinulta” hymyilytti, se sopii näiden kahden ystävyyteen niin hyvin!

Tämä ficci vilisee muutenkin kivoja pieniä yksityiskohtia. Pidin hurjasti tuosta lainauksesta Lunasta, jonka Salem nosti kommentissaan kuten myös kaikki hutsut häkissä, Weasleyn perheen miesten hullutuksista, pingpong-koneesta sekä velhoshakkipiirien skandaalista. Tavoitat Pottereiden maailman niin hyvin! Tätä oli hauskaa lukea, eli kivaa ja kiitos, että kirjoitit ♥

[jossujb]

Tämäpä sai monta kommenttia, oho.

flawless, tosiaa, tätä kirjoittaessa tuli mieleen vanhat teoriat ja minusta ennustushullutus oli hyvä lähtökohta ihan siksi, että siitä tulee väistämättä konflikti Hermionen kanssa, kun Hermione pitäytyy omassa kannassaan kynsin ja hampain xD Vai on mäkikuismaa käytetty vielä hetki sitten! Minä luin wikipediasta että sen vaikutuksia tutkitaan vielä joihinkin tauteihin. Ihan sairaan pahaa joka tapauksessa xD

hiddenben, se on ihan onni vaan jos et ole lukenut mitään HP-fikkejä multa, ne on kaikki 10+ vuotta vanhoja ja aiheuttaa irvistyksiä. Eipä sikäli etteikö joitakin ideoita olisi, varsinkin jotain tällaista pientä slice-of-life hömppää. Aina olen tykännänyt aikuisista hahmoista teinejä enemmän, se on ihan fakta.

Kiitos kommenteistanne, hauska tietää että meni läpi 

jjb

[Angelina]

Hah, miten loistavan absurdi ajatus Ron käymässä ennustuksen iltakursseilla Mutta kai se niin on, että keski-iän lähestyessä on kiva keksiä uutta puuhaa tai jokin päätön harrastus, kuten nyt vaikka ennustaminen. Hermionen närkästyksen aiheeseen liittyen voin hyvin kuvitella samoin kuin Harryn ihmettelyn, mutta olihan Ronilla siellä kuitenkin selkeä peruste taustalla! Ja hyvä että se tuli ilmi, olisin saattanut muuten itsekin olla Harryn kanssa samoilla linjoilla siinä, että ehkä Roniin on langetettu konfuusioloitsu flawin tavoin minäkin tykkäsin tuosta yksityiskohdasta, että kaikille Weasleyn perheen miehille oli keski-iän kynnyksellä kehittynyt jokin pölhö harrastus, jotenkin kuulostaa kovin uskottavalta ja järkeenkäyvältä :'D

Luen todella harvoin parituksettomia tekstejä, tai ylipäätään sellasia joiden aihe on tyystin jokin muu kuin shippi, mutta tämäkin oli ihan loistava piristysruiske! Tämmösiä hyväntuulisia ja leppoisia tekstejä on tosi mukava lukea, kiitos tästä <3

[Draconette]

Pidin, kovin. On todella mahtavaa ja absurdia lukea tekstiäsi. En tiedä, miten tämän parhaiten muotoilisi. Tässä näkee kehitystä, ihan huomattavaa sellaista, kun ottaa huomioon, että olen viimeksi lukenut tosiaan kauan sitten ficcejäsi. Teksti etenee täydellisen luontevasti, kerronta siis toimii, hahmot ovat hyvin IC. Virheitä en löytänyt, saati etsinyt, ja aihe on erittäin viihdyttävä.

En tiedä, onko se iän tuomaa kokemusta, mutta tekstissä ei todella tarvitse olla hardcorepornoa ja läähätystä, jotta se olisi hyvä. Tämä kertoo teehetkestä kahden iänikuisen ystävän välillä, siitä, miten hyvin ystävien kuuluukin toisensa tuntea, ja miten hauskasti tämä fakta kulkee ennustuksen ja Harryn ajatusten mukana läpi ficin.

Nautin.

DN

[jossujb]

Pitäsköhän mun oikeesti kirjottaa jotain muutakin kun mun randomfandomeita välillä kun HP näköjään uppois xDD

Angelina, minä olen aina ollut sitä mieltä, mitä pääkolmikon uravalintoihin tulee, niin ainoastaan Hermione taikaministeriössä oli loppujen lopuksi luonteva, ja jotenkin ajattelen että ehkä Ron ja Harry aikuisena sitten miettivät uudemman kerran onko se jatkuva pahaa vastaan taistelu nyt varsinaisesti ne onnen takeet.

Draconette, juu, en ole varmaan öö, kymmeneen vuoteen ennen tätä kirjoittanut HP-fikkejä ylipäätänsä. En muista olenko kirjoittanut edes Harrya hahmona aikaisemmin Nykyään taitaa olla kyllä Finissä on niin että pornosta ja väkivallasta on vaan haittaa jos suosiota haluaa, mulla tuolla muiden fandomien puolella pörrää sen puolen setti ympyrää Kyllä tämän tyyppinen hyvänolontekstille olis enempi kysyntää. En nyt voi luvata että kirjoittaisin enempää HP:ta ihan lähiaikoina, tämäkin oli lahjaksi, mutta jos nyt joskus haluat vähän enemmän päästä kartalle miten ja mitä mä nykyään kirjoitan, niin kyllä tuolla muu fandom-osastot mun randomeja täynnä xD

Kiitoksia tosi paljon.

jjb

[marieophelia]

Ahhah, olinkin unohtanut miten hyvä tämä ficci on! (Luin tän siis jo alkukesällä ekan kerran: oli vaan joku valmistumisangsti silloin päällä niin jäi kommentoimatta.) Kaikki hutsut häkissä ja konfuusioloitsu ja tunnelmointi tajunnanvirran aalloilla ovat mun ehdottomia suosikkijuttuja tässä! Samoin kun tietysti se, että Ron kiinnostuu juuri ennustamisesta!

Vapaaehtoisesti opiskelu tuntui kuitenkin hyvin epäronmaiselta! Niin hän kuitenkin näytti kurssimateriaalejaan, kirjoja, tehtäviä ja materiaaleja, kuten erilaisia kristalleja. Harryn silmään näytti siltä, että Ron oli ihan tosissaan kirjoittanut monta jalkaa tekstiä – normaalin kokoisella käsialalla!

Näinpä! Hermionen jääräpäisyys on myös kiva yksityiskohta, ja sympatiat Harrylle, joka miettii kumman puolelle asettuisi. Aluksi Ron vaikuttaa tosiaan aika höpsähtäneeltä, mutta selitys ennustuskiinnostukselle on vallan uskottava. Punurmio ei selvästi vaan osannut motivoida oppilaitaan oikein! Tavoitat tosi hyvin velhomaailman ja Harryn ja Ronin keski-ikäistyneet hahmot.

Harry tuumi, olikohan johonkin aiheeseen höpsähtäminen joku keski-ikäisten Weasley-miesten ominaispiirre, kun sarjasta jokaiselle oli kehittynyt joku absurdi harrastus.

Kuulisin näistä harrastuksista mielelläni lisääkin, jos Weasleyn miesten keski-iän kriisit sattuisi vielä inspiroimaan!

Kiitos, oli ilo lukea! <3

[Linne]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta!

Tykkäsin tästä kovasti! Tässä on sellainen mukavan fluffyinen tunnelma, kun jo keski-ikään ehtineet ystävykset rupattelevat. Moni Ron-ficci tuntuu olevan aika surullinen, joten tällainen lempeästi Ronia roastaava ficci kelpaa kyllä <3
Molemmat hahmot tuntuivat tässä hyvin omilta itseltään, vaikka Ron olikin nyt aikuisena palannutkin takaisin aikaisemmin halveksimiensa opintojen pariin. Myös se tuntui ihan luonnolliselta, että ennustus on ihan vakavasti otettava aihe ja Punurmio vain kehno opettaja. Onhan se kamala kohtaus kun Pimento on ajamassa tätä pihalle, mutta come on, joku toinen ura olisi kyllä sopinut tälle ladylle paremmin xD

Mä tykästyin teksteissä yleensä yksityiskohtiin, jätetään se maailman pelastaminen vähemmälle. Tässäkin oli monta kivaa  yksityiskohtaa, kuten nuo suitsukkeet, Arthurin hankkima pingipongipeli ja pahanmakuinen mäkikuismatee.
Erityisesti minua kuitenkin viehätti tässä ficissä tämä:

Harrysta Luna oli siinä mielessä helppo ymmärtää, ettei häntä tarvinnut ymmärtää

Koska juuri tällainen hahmo Luna on

Ja tämä:

Ron nyt kuitenkin seurasi shakkia ja pelasi itsekin hyvin harrastelijasarjassa

Koska Ron saa harvoin ansaitsemaansa tunnustusta. Ja onhan shakki varmaan ainoa asia, missä hän on koskaan peitonnut Hermionen!

Kiitos tästä, pidin hirmuisesti!

[Waulish]

En pääse yli siitä, miten hilpeä on ajatus miesluolasta, jossa on kaiken maailman ennustusvermeitä ja suitsukkeita savuaa pitkin päivää. Vaikka onhan siellä sitten pingipongikone, joka on ehkä vähän tyypillisempi kapistus vastaavanlaisessa ympäristössä. Oli miten oli, ihan tällaista miesluolaa en osannut Ronille kuvitella - en ennen tämän tekstin lukemista! Kummastelin lukiessani Harryn matkassa sitä, miten ihmeessä Ron on haksahtanut kaikista vanhoista tutuista kouluaineista juuri ennustukseen ja vielä siinä määrin, että on jatko-opiskellut sitä ja puuhaa sen parissa vapaa-ajallakin. Ajatus aikuisesta Ronista mäkikuismateen äärellä höyryistä muistiinpanoja kirjoittamassa on jotenkin niin absurdi, että se on samalla briljantti.

Vaan sitten kun kävi ilmi, ettei ennustus olekaan ihan tuulesta temmattu alavalinta, rupesivat Ronin edesottamukset minustakin vaikuttamaan huomattavasti ronmaisemmilta. Luonnollisesti ei voi olla miettimättä, olisiko tässä taustalla muitakin vaikuttimia kuin vain yhdestä harrastuksesta ja mielenkiinnonkohteesta toiseen jatkaminen. Ronin voisi hyvinkin kuvitella innostuvan mahdollisuudesta parantaa asemiaan velhoshakissa, ja voisihan sillä ehkä jopa rahoiksikin lyödä.

Harryn ja Ronin välinen ystävyyssuhde lämmittää mieltäni kovasti. On ihanaa ja lohdullista ajatella, että he ovat pysyneet tänne asti toistensa elämissä ja ilmeisen läheisinäkin, kun he voivat hyvässä hengessä ja rennolla otteella rupatella kaikenlaista. Minua lämmittää tässä tekstissä myös muiden hahmojen läsnäolo, sillä siitäkin tulee sellainen fiilis, että kouluaikoina solmitut suhteet kantavat pitkälle aikuisuuteen. Esimerkiksi tämä luonnehdinta Hermionesta ja Lunasta on mielestäni tosi osuva ja hauska:

Hermione oli kuitenkin aika kovapäinen, eikä välttämättä sietänyt oman maailmankuvansa ulkopuolisia asioita mitenkään. Siksi hän ei ollut koskaan tullut sillä tavalla hyvin juttuun Lunakaan kanssa, vaikka Harrysta Luna oli siinä mielessä helppo ymmärtää, ettei häntä tarvinnut ymmärtää. Riitti vain, että tunnelmoi tajunnanvirran aalloilla.

Kiitoksia lempeästä ja leppoisasta iltalukemisesta, pidin paljon! -Walle

[Meldis]

Etsinpä kerrankin sinulta jotain muuta kuin Cobra Kaita arpajaisiin ja tämä jotenkin inspasi. Miten hauska mielikuva keski-ikäisestä, ennustamiseen höpsähtäneestä Ronista. ^^ Ja Hermione siihen kiristelemään hampaitaan ja Harry yrittämään hirveästi sitä ymmärtää. Tuo höppänä fiilis todella toi Arthurin mieleen, vaikka ei olisi voinut kuvitella Ronin seuraavan noin isänsä jalan jäljissä. Miesluolaa myöten, kun Arthur piilotteli autotallissa jästitavaroitaan.

Sen lisäksi siellä oli nurkassa hänen isältään häälahjaksi saatu jästien pingipongikone, jota pappa kävi lastenlasten kanssa itse pelailemassa mummilta salaa.

Oi, miten söpöä! <3

Harryn ja Ronin välit tuntuivat tosi ihanilta, jokin toi lämpimän fiiliksen Harryn halussa ymmärtää ystäväänsä, vaikka mielessään ajattelee, miten älytöntä koko touhu on ja miten Ron on innokas kertomaan uudesta villityksestään. Harryssa oli kiva asenne, että minä nyt tässä nyökkäilen hirveästi päätäni, koska onhan tämä pähkähullua, mutta ei se varmaan ketään tapa. Ja suostui vielä juomaan kaameaa mäkikuismateetä. Tosi kivasti yhdistyi myös tuo Hermionen turhaumus, miten hän ei koskaan oikein ymmärtänyt Lunaa. Minusta Hermione myös erehdyttävästi muistuttaa Mollya. Ja hauskaa oli, että Ron kyllä tajusi tuon kaiken! Ron on minusta monesti väärinymmärretty hahmo, kyllä hän on fiksu ja tunneälykäskin, mutta sitä ei havaitse niin hyvin, kun vieressä on Hermione. Tosi ihanaa, miten Ron ei jaksanut välittää, mitä kukaan muu ajattelee hänen puuhistaan ja tiedostaa, miten outoa koko puuha on. Syykin kiinnostukselle oli sitten ihan järkevä, joten ihan täydellinen kuva Ronista. Jos jostain Ron on koskaan ollut sydämestään innostunut niin (huispauksen lisäksi) shakista, eli tämä käy hyvin järkeen. Nyt tuli myös kuva Ronista Musta Kuningatar -sarjan tyyliin kisaamassa shakkia velhomaailmassa.

Harryn hämmennys siitä, että shakki muutaman mutkan kautta avasi ovet ennustuksen aikuisopintoihin, kalpeni kuitenkin sen ilon rinnalla, että Ron oli selvästi energinen.

Harrykin on lutuinen, kun osaa olla iloinen ystävänsä onnesta. Ihanaa, miten keski-ikäisenäkin nämä osaavat olla ihan samanlaisia ystäviä kuin lapsena. ^^
Kiitos tästä paljon! ^^

[Rowena]

Kaivelin sun Potter-ficcejä kommenttiarpajaisten innoittamana, ja tämän tekstin otsikko sytytti eniten. Tällä on tosi kiva nimi, joka kuvaa tekstiä hyvin. Pelkkä ”Aikuisopintoja” olis turhan geneerinen, mut mäkikuisma tekee otsikosta mukavan höpsähtäneen ja omaperäisen. Ja on hauskaa, että mäkikuisma on tekstin yhdistävä tekijä: siitä kerrotaan alussa ja siihen palataan lopussa. Tommoset vaihtaripaketit tai ylipäänsä inspispaketit on kyllä tosi kivoja, kun niistä voi tarttua tekstiin kaikkea semmosta, mikä muuten ei tulis mieleenkään, kuten nyt toi kuisma.

Näin varhaiskeski-iän kynnyksellä mua myös sykähdytti ja huvitti Ronin ja Harryn puuhat ja mietteet . Oon ite hurahtanut viherkasveihin vuoden sisään suht kovasti, vaikka aikaisemmin ei olis ollut puhettakaan, että mun ikkunalaudat olis kasveja täynnä. Eli lähestyvän keski-iän piikkiin sekin .

Riitti vain, että tunnelmoi tajunnanvirran aalloilla.

Tämä on kyllä niin pätevää ja osuvaa ihmiskuvausta XD.

Vanhemmiten sitä osasi arvostaa kaikkia niitä pieniä asioita, jotka tuovat jotain uutta sisältöä elämään.

Hah, tämä niin paljon!

Ai että, kiitos tästä tekstistä, oli oikein mukava! Keski-ikäisyydestä olisi hauskaa lukea enemmänkin ficcejä . Olisikohan haasteen paikka?

Rentoa kesää ja kivoja kirjoitushetkiä <3!