Kirjoittaja Aihe: Poikaystäväobsessio | K-11, fluffy, draama, huumori, slash | raapalesarja, 16 osaa (valmis 18.6.)  (Luettu 12488 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 9 169
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Sanni on niin paras, kun Valsu soittaa sille treffien jälkeen. Voin niin kuvitella, miten se kiljuu onnesta ja innostuksesta! ;D Sanni on jotenkin kivan välitön ja hyväntuulinen hahmo. Sen jutuista tulee itekin aina hyvälle tuulelle. On aina mukavaa, kun joku osaa olla aidosti iloinen toisten puolesta. En hetkeäkään epäile Sannin iloa, niin aidolta ja sydämelliseltä se vaikuttaa. ♥ Olisi tosiaankin hauskaa lukea Sannista vielä tulevaisuudessakin!

Pidän tosi paljon Se kun sai säikyn herätyksen -pätkän alusta. Minulla on tapana kiinnittää paljon huomiota yksityiskohtiin, joten niiden kuvaaminen teksteissä vetoaa minuun usein kovin. Pienet jutut voivat kertoa niin paljon! Erityisen paljon tässä tapauksessa kertoo minusta se, että Valsun huomio ylipäätään kiinnittyy pieniin juttuihin. Se viestii ehkä siitä, että Valsu todella on rakastunut ja suorastaan imee itseensä kaiken Samista. Pienimmätkin yksityiskohdat voi olla kovin kauniita ja rakkaita, kun kyseessä on rakas ihminen. Hii, ihanaa luettavaa!

Minusta on tosi kivaa, miten Samista rakentuu tässä loppupuolella jo jonkinlainen kuva, vaikka se esiintyy loppujen lopuksi vain muutamassa raapaleessa. Esimerkiksi Samin musta huumorintaju tulee kivasti ilmi sen raisuista vitseistä ja Valdemarin puijaamisesta. Siitä huokuu ehkä myös jonkinlaista itsevarmuutta ja uskallusta, kun sen kädet yrittävät välillä eksyä paikkoihin, joihin Valsu ei ole vielä ihan valmis. Sami on kuitenkin kaikkinensa jotenkin tosi turvallisen tuntuinen tyyppi, koska siitä jotenkin henkii myös se, että se välittää Valsusta eikä halua sille mitään pahaa. Vaikka kädet välillä vähän innostuisivat, ne asettuvat kuitenkin kun Valsu niin toivoo. Minusta on ihanaa, miten Sami tuntuu kunnioittavan Valsua muttei kuitenkaan yritä radikaalisti muuttaa itseään vaan pitää kiinni rujoista vitseistään. Valsussa ja Samissa tuntuu olevan vähän sellaisia toisiaan täydentäviä ominaisuuksia!

Pääsykoetulosten oottaminen ja jännääminen on hyvin samaistuttavaa. Hyvä ettei Valsun tai Samin tarvitse jännittää yksin vaan toinen on tukena ja vieläpä samassa tilanteessa itsekin. Toivottavasti molemmat saavat toivomansa paikan eikä käy niin, että toinen jääkin ilman! Samaistun tosi paljon myös Valsun pelkoihin suhteen tulevaisuudesta. Niin, niin samaistuttavaa. Minusta on ihan ymmärrettävää tuntea olonsa epävarmaksi tuollaisessa tilanteessa, varsinkin kun suhde on tuore. Onneksi Sami on kuitenkin varma ja vakaa eikä epäröi kertoa sitä Valsulle. Voi että, toivottavasti miesten suhde kestää ja on onnellinen! ♥

Kiitos paljon tästä mainiosta sarjasta, tätä on ollut ilo seurata! :-* -Walle

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 474
Mistähän ihmeestä minä eksyin tänne? No, ei sillä väliä, luultavasti tämän nimi herätti huomion jossain ja halusin kurkata hieman tarkemmin. Enkä muuten katunut! Hitsit että nämä oli hyviä, kiitos :)

Idea on mitä mainioin ja toimivin! Mahtavaa tarinointia treffeillä käymisestä. Hieman jo säälin Valsua kun sitä oikeaa ei meinannut löytyä. Hienosti olit kirjoittanut tuolla nuo tapaamiset, ja etenkin tuo Anton (?? [se hetero]) sai minut kiristelemään hampaitani, voihan väärinkäsitys sentään.

Tuo viestittely Laurentin kanssa oli hykerryttävää ja arvasin, että se on joku noista treffikavereista. Se, että se olikin Sami oli hienoa. Ja tämän loppupuoli olikin ihanaa söpöstelyä. Me like! Ensisuudelma ja kaikki jännitys ja rakkaudentunnustus ja ja ja... <3

Tätä olisin voinut lukea kyllä enemmänkin. Mutta kiitos tästä :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 771
Palasin nyt viimeinkin tämän pariin, kun tuli sellainen halu viimeistellä päätökseen tämä osuus. Olen vähän odotellut jotain Sannia tai Laurentia tai draamankaarta, joten ehkä kommenttini saa aivonystyräsi käymään suuremmalla tahdilla kuin nyt. ;> Ainakin tämän tekstin/henkilöiden suhteen!

Sami oli ihana yllätys ja tykkään siitä, että Valdemar lopulta antoi hänelle mahdollisuuden. Varsinkin kun on uusi ihminen niin siihen menee hetki aina, että tavallaan pääsee samalle aaltonpituudelle. Välillä ei pääse niin ollenkaan, vaikka kuinka yrittäisi, joten olen hyvin onnellinen Valtsun puolesta. <3 Nämä loppuivat niin positiivisesti ja hyväntuulisesti, vaikka olen edelleen vakuuttunut, että Sami ei ole  The One. Vaan Laurent. Ja olen edelleen sitä mieltä, että hän laukkaa jostain takavasemmalta ja sitten rakkaus on ilmassa. Olen kyllä sitten ihan hukassa, jos Laurent olisikin Sami, koska en tiedä miten reagoida hmm...

Kuitenkin! Olen hengaillut mukana loppuun ja nyt tulin vasta päättämään kommenttini ja laittamaan pakettiin. Kiitos <3

- Syksy

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Siis awwws.
Ihania pätkiä. Alun epätoivoisutta ja mielen mustuutta ja sitten Sami oli kuitenkin kiva tyyppi, just oikee.
Hyvä pointti tuo, että ensivaikutelma voi toisinaan olla myös väärä tai antaa väärän kuvan. Hymyilen
täällä itsekseni näille kirjoittamillesi pätkille.

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vaihdokkaista hei!

Katoin jo silloin, kun julkaisit tätä, että tällä on todella puoleensa vetävä nimi! Jotenkin tosi ytimekäs ja sellainen... houkutteleva. Ja nyt kun on tarinankin lukenut niin nimi on tosi osuva. En kuitenkaan lukenut tätä, koska teinipoikaoriginaalislash ei inspaa minua sitten yhtään, enkä ole oikein fluffinkaan fani.

Niinpä olin tosi iloisesti yllättynyt siitä, että ensimmäiset seitsemisen osaa sujahtivat ohi ihan huomaamatta! Todella koukuttava idea! Sokkotreffit toisensa jälkeen. Tosi siistiä. Ja maailman parasta, että aina on jotain huonosti eikä mitkään treffit onnistu! Oisin toivonut, että sitä olisi jatkunut paljon pidempään, koska draama <3<3<3 ja fluffy </3</3</3. Mutta ylipäänsä, kirjoitustyyli oli tosi kiva, ihanan sellainen toteava ja vähän sellainen erilainen, vähän kuin kaikkitietävä kertoja olisi ollut mukana, mutta vähän erilaisena kuin yleensä. Tykkäsin.

Loppupuolella oli minun makuun ihan liikaa fluffailua ja muuta ällölöllöä söpöilyä, mutta oonkin allerginen sellaiselle. Osat olivat kivan napakoita, vaikka välillä vähän vierastin sitä, että joissain kohtaa samaa tilannetta kuvattiin monessa eri ficletissä, kun aluksi ficletit olivat olleet varsin itsenäisiä oman kohtauksensa kertovia kokonaisuuksia. Mutta tämä onkin omaa kovin tarkkaa mieltymystäni.

Yleisfiilis jäi hyväksi, ja fiilistelen edelleen noita alun sokkotreffejä ja sitä, kuinka yksi äänestää Kokoomusta, toinen pussailee kumppaninsa kanssa ja kolmas on hetero. Hauskaa oli! :D Kiitos.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman