Otsikko: Aurinko, tähdet ja kuu
Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: Sallittu
Genre: draama
Varoitukset: -
Pituus: 3x tuplaraapale (600 sanaa)
Vastuusvapaus: Omaa käsialaani.
Tiivistelmä:
He olivat erilaisia kuin muut. 15-vuoden iässä he saavat oman tähtimerkkinsä, joka tekee heistä ne, joiksi he ovat syntyneet. Aurinko, tähdet ja kuu määrittäisivät heidän kohtalonsa, jotka kietoutuvat yhteen.A/N: Tämä on Tähtimerkki-saagani ensimmäinen yritys, joka tavallaan on kai myös itsenäinen avausosa! Tässä on varmasti kaikenlaista outoa, kun tunnelmoin maailmallani, mutta ehkä ideasta saa kiinni.
Kirjoitin nämä ihan fiilispohjalta pohjaksi, mitä tuleman pitää. Tässä pallotellaan vähän hassusti Ravun ja Oinaan näkökulmien välillä, mutta päätin sen lopulta jättää tällaiseksi.
Osallistuu haasteisiin: Originaalikiipeily (2. kuu) ja FinFanFun1000 (84. rapu).
AURINKO, TÄHDET JA KUU
(Tähtimerkit #1)
Päivä oli seesteinen ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Satunnaiset pilvihaituvat eivät peittäneet säteitä, jotka saivat varjoviisarin kulkemaan verkkaisesti aurinkokellossa.
Oinas katseli sitä uteliaasti ja sitten taivaalle siristäen silmiään auringolta. Rapu leikki käpyeläimillään, mutta tarkkaili isoveljeään syrjäkarein.
Heidän ikäeronsa oli viisi vuotta, mutta Rapu on aina tyynnyttänyt myrskyn Oinaan sisällä. Rapu oli myös luova ja näki maailman, jota Oinas ei tavoittanut nurmikentällä, jossa käpyeläimet kuljeskelivat Ravun käsien tahdissa. Oinas katsoi veljeään ja hymyili.
“Kello on jo yli puolen päivän. On mentävä välipalalle”, Oinas sanoi ja vilkaisi mökin suuntaan. Rapu kohotti kulmiaan.
“Mistä sinä sen voit tietää? Ei täällä ole kunnollisia kelloja.”
“On kyllä, tämä tässä”, Oinas vastasi ja näytti aurinkokelloa Ravulle. Tämä kurtisti kulmiaan miettien, aikoiko isoveli juksuttaa häntä. Oinas ei aikonut.
“Tämä on aurinkokello. Vanha tapa mitata aikaa”, Oinas selitti ja näytti, miten varjoviisari näytti kreikkalaista numeroa kaksitoista.
“Tosi vanha”, Rapu totesi, mutta lähti seuraamaan Oinasta kohti tupaa, jossa odottaisi välipala ja vaari, joka oli ottanut heidät hoteisiinsa. Rapu tiesi, että illalla Oinas karkaisi tähtitaivaan alle vaeltamaan, joten hän kuljeskeli veljen mukana, kun päivää vielä riitti.
Rapu söi hiljaisena omenapiirakkaa, jonka vaari oli leiponut muorivainaan reseptillä. Se oli herkullista ja tehty omista omenista mökin etupihalta. Rapu piti omenapiiraasta ja maaseudusta.
*
Rapu katseli ikkunasta, kun Oinas lähti vaellukselleen. Oli tähtikirkas yö, kuten hän oli olettanutkin, joten tietenkin Oinaan piti mennä. Isoveli oli jo viisitoista vuotias eli saanut tähtimerkkinsä. Tähtimerkin, joka oli kuin tatuointi iholla, mutta enemminkin kuin syntymämerkki.
Oinas oli tavallaan syntynyt uudelleen, kun sai merkkinsä. Rapu saisi omansa vasta viiden vuoden kuluttua. Korkeintaan vuoden aiemmin. Olisi harvinaista, jos sen saisi jo kolmetoista vuotiaana ja Rapu oli vasta kymmenen. Tähtimerkki tarkoitti, että Oinaalla alkaisi murros, joka muuttaisi tätä. Rapu ei oikein ymmärtänyt, mitä se tarkoitti.
Ravun silmät eivät enää erottaneet Oinasta pihamaalta. Rapu mietti, oliko Oinas löytänyt hyvän paikan katsella tähtiä. Tavallaan Rapu olisi halunnut veljensä mukaan, mutta Oinas ei ikinä suostuisi siihen, sillä veljestä oli tullut levottomampi kuin aiemmin tämän odottaessa jotain tapahtuvaksi.
Sanottiin, että tähdistä voisi ennustaa tulevan, mutta se oli humpuukia. Kaupunki-lehdissä tietenkin oli horoskooppeja, mutta ne eivät olleet tosia. Heidän tähtimerkkinsä olivat tosia, eikä sellaista voimaa voinut tutkia kuin tietäjä, jollaisia ei vuosisatoihin ole ollut. Niin vaari oli kertonut.
Kadotettuaan Oinaan näköpiiristään Rapu asettui pitkälleen sänkyynsä ja mietti, miltä hänestä tuntuisi, kun hän saisi tähtimerkkinsä. Vaikka siihen oli vielä aikaa, Rapu tiedosti. Tähtimerkkinä oinas tiedettiin tuliseksi ja Rapu mietti, miten se ilmenisi hänen rakkaassa isoveljessään Oinaassa.
*
Oinas saapui huoneeseen kuin laskeutuvan kuun johdattamana. Rapu heräsi veljen tuloon, mutta pysytteli hiljaa.
“Oletko hereillä?” tämä kysyi ja katseli, miten Rapu esitti nukkuvaa. Rapu kohottautui istumaan, haukotteli ja katsoi veljeään. Hämärässä näki huonosti, mutta kynttilän lepattava valo kuitenkin valaisi tämän tuikkivat silmät.
“Luulen, että pian tapahtuu jotakin suurta”, Oinas kuiskasi ja Rapu katsoi, miten tuli paloi veljen silmissä. Oinas näytti jännittyneeltä ja jatkoi: “Se jokin tapahtuu pian.”
Oinas ei odottanut veljeltään vastausta, mutta tämä vastasi kuitenkin: “Tiedän tai en oikeastaan, mutta uskon, että olet oikeassa. Sinä sait tähtimerkkisi. Jotain on tapahtumassa.”
Veljet katselivat toisiaan, kunnes Oinas kömpi omaan vuoteeseensa. Hän oli istuutunut Ravun sängyn jalkopäähän heti saavuttuaan sisälle. Rapu oli puhunut kuin aikuinen, joka kertoi veljenkin kasvavan pian.
Oinas ajatteli aurinkoa, tähtiä ja kuuta. Ne kaikki merkitsivät jotakin suurempaa, vaikka eivät he sitä vielä ymmärtäneetkään täysin. Oinas tunsi levottomuutta.
“Sinä rauhoitat myrskyn. Minä tunnen sen.” Oinas oli sanonut sanat varmuudella, johon uskoi, sillä Rapu oli aina ollut hänen tukenaan syntymästään saakka. Ravulla oli sellainen vaikutus, mutta veli nukahti, kun Oinas ei hetkeen sanonut muuta.
Pihamaan aurinkokello kulki verkkaisesti, mutta Oinaan sisällä niin auringon kuin kuunkin säteet saivat varjoviisarin kiirehtimään. Tapahtuipa hänen sisällään mitä tahansa, Rapu olisi aina hänen veljensä.