Nimi: Tarina eräästä joulusta
Kirjoittaja: Miriadell
Fandom: originaali
Ikäraja: S
A/N: eka kirjoitukseni täällä ikinä! Olkaa armollisia
Tarina eräästä joulusta
Jouluaattoon oli enää muutama päivä ja joulukiireet olivat täydessä vauhdissa. Ulkona pihakuusta koristivat jo jouluvalot lämpimän kellertävillä pikkulampuillaan. Ikkunoiden sivuilla kynttilälyhdyt toivat hieman valoa pimeisiin iltoihin. Ulko-ovia koristivat havukranssit ja viljalyhteet olivat valmiina paikoillaan pikkulintuja varten. Sisällä paikkoja siivottiin, sauna odotti pesua, pullataikina oli kohoamassa lämpöisessä paikassa liina päällään ja piparitaikina odotti leipomista. Pian pullataikinasta muotoutuisi pieniä, meheviä, raesokerilla koristeltuja pikkupitkoja. Piparitaikinasta syntyisi erilaisilla muoteilla isoja ja pieniä tähtiä, sydämiä, kuusia, porsaita sekä pipariukkoja että -akkoja. Perinteisen piparkakkutalon eri osaset: hevoset, hirvet, puut, seinät ja katto ym. odottivat valmistumistaan ja sen jälkeistä paikoilleen kokoamista kuumalla sulatetulla sokerilla. Kinkku oli jo ajoissa haettu sisälle lämpimään sulamaan ja muutkin jouluruuat oli jo hyvissä ajoin hankittu. Joulutorttujen vuoro olisi aattoaamuna yhdessä riisipuuron ja sekahedelmäsopan kanssa.
🎄
Yksi kyllä puuttui vielä: joulukuusi! Eihän sillä nyt vielä ollut mahdotonta kiirettä, kyllähän sen kuusen nyt jostain saisi hankittua aattoon mennessä. Eipähän ollut vielä sisällä karistelemassa neulasiaan ja kuusenjalkakin oli vielä kadoksissa varastossa. Pian koitti aatonaatto. Nyt olisi jo kiire saada kuusi. Kas vain, tuttu naapuri ei enää tänä vuonna myynytkään joulukuusia. Mitäs nyt sitten? Alkoi kuumeinen etsintäretki ympäri kaupunkia. Kas, tuollahan oli oikein sievä ja sopiva kuusi odottamassa ostajaansa. Harmiksi kyllä tämä puu ei saanutkaan kotia tästä perheestä hintansa takia, sääli. Ainoa vaihtoehto oli nyt metsästää kuusi omasta mökkimetsästä tai muuten jäätäisiin ilman ja joulu olisi pilalla. Iltapäivän jo alkaessa hämärtyä kohti iltaa alkoi matka kohti tuttua mökkipaikkaa. Sen metsästä ei kylläkään ollut ennen kuusta haettu, eikä kunnolla edes etsittykään. Epätoivo alkoi jo vallata alaa mielissä, kun hämärä vain syventyi kohti pimeyttä ja pian ei enää eteensä näkisi tai erottaisi puuta toisesta ja lumihangessa rämpiminen alkoi jo käydä voimille. Näytti siltä, että kotiin olisi palattava tyhjin käsin.
🎄
Viime hetken pelastus! Mökkitontin rajamailla suloinen pieni kuusi levitteli oksiaan! ”Tämä on hyvä”, tuumivat isä ja tyttö. Ilta oli jo pimeä kotiin saavuttaessa, mutta joulu oli pelastettu kuusen seisoessa omalla paikallaan olohuoneessa odottamassa kultaisia koristeitaan. Kuusen koristelu oli aina erityinen hetki ja tämä suoritettiin yleensä aina vasta myöhään aattoa edeltävänä yönä. Aattoaamuna kuusi loisti ja kimalteli koko koreudessaan, niin kuin aiempinakin jouluina. Kissakin oli jo vuosien varrella oppinut olemaan jahtaamatta kuusenkoristeita, mutta piparkakkutalon tomusokerihuntu yhäkin houkutteli. Illalla hautausmaalla käynnin (ainoat sukulaiset, joiden luona jouluna vierailtiin), ruokailun ja saunomisen jälkeen lahjat odottaisivat kuusen alla avaamistaan ja näin olisi taas yksi perinteinen joulu vietetty.
HYVÄÄ JOULUA!
