Huulipunaa paitasi kauluksessa || Sirius/James, S

[Sädekehä]

Nimi: Huulipunaa paitasi kauluksessa
Kirjoittaja: Sädekehä
Genre: Angst
Ikäraja: S
Paritus: James/Sirius, viittaus Lily/James
Vastuuvapautus: Rowlingin hahmot, minä vaan säädän.

A/N: Hmm, myönnän, että tästä ei tullut aivan sellaista, mitä lähdin hakemaan. Mut olen tavallaan tyytyväinen siihen, kuinka utopistisen tästä oikeastaan sainkaan. En tiedä aukeaako tämän merkitys kenellekään, mutta toivon, että hieman katkerampi ja ”julmempi”  näkökulma Sirius/Jamesiin puree edes johonkuhun.
Kommentteja olisi aivan mahtava saada – erityisesti, koska haluaisin tietää, toimiiko tällaiseen tyyliin kirjoitettu ficci kenenkään muun mielestä. ~

Osallistuu OTP10 S/J:llä, sataseen sanalla valinnat, ja angst25 sanalla kipu.

---

Huulipunaa paitasi kauluksessa

Erehdys.
Se kaikuu korvissa, tyhjällä käytävällä, sinun huulillasi. Muisto. Värikäs ja kaunis, täynnä sinun ääntäsi. Se vainoaa minua. Sisällä huoneissa; verhoissa ja lakanoissa. Puiston penkillä, niityn kukissa, lintuna taivaalla. Se ei päästä irti, ja minä en luovuta. Näen ja tunnen sinut edelleen, missä ikinä olenkin. Hengitän tuoksuasi kirjahyllyjen välissä, talosi nurkalla. Katselen tyhjiin silmiin, onnettomiin huuliin. Ja kuvittelen, että olet onnellinen.

Petos.
Se kalvaa sisintä. Pelottelee minua, ja saa uskomaan hullunkurisiin valheisiin. Ja silti sinä seisot siinä. Hymyillen, kukkia kädessä.
”Mä vihaan ruusuja.”
Ja sinä hymyilet, onnettomasti. Kehut minua, uskottelet ja vakuuttelet. Ja minä hymisen, yhtä onnettomana. En välitä aneluista, en rakkaudesta. En liioin enää sinusta. Se tosin on valhe. Mieleni erikoinen temppu, puolustusmekanismi. Uskon siihen. Aivan kuten sinä minuun. Tai minä sinuun, uskoin.

Kipu.
Se viiltää jostain sydämen tienoilta. Punainen jälki kaulalla, poskella, kyynärpäässä. Vain hento kuiskaus valkealla kankaalla, ja niin paljon tuskaa minussa. Pyydät anteeksi, ryömit ja anelet. Sanon, ettei se sovi sinulle. Huudan, etten halua selityksiä, valheita ja enempää kipua. Sinä itket ja minä katson. Et sinä sitä tahallasi tehnyt. Voi et, et sinä edes valehdellut. Minä vain uskottelin itselleni sen kaiken. Kuvittelin, ettei mikään muuttuisi. Että kipu vain katoaisi.

Muutos.
Se sattuu, kuten kipu. Eikä siitä puhuta. Siihen ei katsota, eikä sitä kosketa. Kukaan ei halua, enkä minä usko. Sinä vain itket ja odotat. Enkä minä puhu. Sitä ei koskaan tapahtunutkaan. Me emme enää vain luota, ole ja rakasta. Silti mikään ei muutu, eihän?

Lily.
Se on nätti silkkisessä leningissä. Punaiset hiukset kirvelevät silmiä ja repivät rintaa auki. Ylimielinen, kaunis ja voitonriemuinen hymy. Sitä ei suunnata sinulle vaan minulle. Ja minä yritän olla katsomatta. Hapuilen kättäsi pöydän alla, huudan hiljaa tyhjyyteen. Etkä sinä kuule, etkä sinä tunne. Näen vain häivähdyksen onnettomia kasvoja, alakuloa ja pelkoa. Annoin anteeksi ja toivoin. Uskoin ja luotin, enkä muistanut.

Jos.
Se on petollinen sana. Se loistaa silmistä, huulilta ja sanoista. Se rikkoo äänenpainon ja leikkii verenpaineella. Repii vanhat haavat auki ja saa itkemään. Eikä se enää toimi eikä tehoa. Se on vain sana muiden joukossa.
”Jos..”
”Älä sano.”
Ja me maataan hiljaa sängyllä, kuunnellaan sadetta. Siitä on miljoonia vuosia, tuhansia suukkoja ja satoja kirosanoja. Et enää välitä mistään, haluat vain rakastaa. Enkä minäkään välitä. Haluan vain tuntea sinut iholla, sydämessä ja huulilla. Eikä onneton hymysi enää haittaa, sillä se en ole enää minä, joka sen on aiheuttanut.
--

[Sädekehä]

Kiiruna; Ensiksi, olen tosi kiitollinen sinulle, kun jaksat aina kommentoida ficcejäni! Tulee jotenkin niin hyvä fiilis aina, kun sama(t) henkilöt kommentoi ja näkee vaivaa kirjoittaessaan pitkiä kommentteja. Eli kiitos siitä sinulle erityisesti! (:

En tosiaan lähde analysoimaan tätä, mutta ei sinun tulkintasi väärä ollut, oli se sitten mikä hyvänsä. Olen edelleen sitä mieltä, että jokainen tekee oman tulkintansa ja sillä hyvä. Ja Lily tosiaan varmaan on aina se kauhea biaatttchh, mutta enemmänkin se luultavimmin johtuu siitä, että Sirius näkee hänet sellaisena. Ainakin itse näin olen aina mennyt tulkitsemaan. : D
Olen iloinen, jos tämä sinun mielestäsi toimi! Itse tosiaan pidän tällaisista hieman käsittämättömistä ihme raapustuksista, mutten tosiaan menisi vannomaan, että kukaan muu niistä erityisesti pitäisi. ~ En tuohon puhekieleen osaa muuta sanoa, kun totta kai Lily on se. ,)

Mm, nimi ei ehkä vastaa täysin ficin tyyliä, mutta halusin pitää sen siitä huolimatta. Sen oli kuitenkin tarkoitus kiteyttää koko juttu, ja selittää monta asiaa ficistä. Se tavallaan – ainakin sen oli tarkoitus – kertoi jo valmiiksi, mitä on tapahtunut.
 
Ää, olen huono vastaamaan kommentteihin! Kiitän sinua vielä tuhannesti ihanasta ja rakentavasta kommentista, ja pahoittelen omaa saamattomuuttani näiden miin kommenttien suhteen. :3 Mut kiitoskiitos. <3

A/N2: Muita kommentteja? (:

[Sädekehä]

cassable; Hih, eihän lyhyet ja ei-niin-rakentavat kommentit haittaa ollenkaan! Olen iloinen jokaisesta kommentista, ja sinunkin viestisi sai kyllä hymyn huulille! (: Olen iloinen, et pidit tästä. Sehän nyt yleensä onkin tavoite, että muut edes vähän pitäisi. : D Mut kiitos kaunis kommentistasi! En oikein osaa vastata niihin järkevästi, mut kiitoksia!

[Lauranood]

Ja me maataan hiljaa sängyllä, kuunnellaan sadetta

Musta olisi sopinut paremmin: Ja me makaamme hiljaa sängyllä, kuunnellen sadetta

Anteeksi nipotus, se vain osui silleen silmään, että oli pakko mainita.
Enpä minä tiedä, jos se on sinusta hyvä noin, mielipiteensä kullakin

Pidin ihan hirveästi, yleensä en lue tälläisiä, mutta enpä minä ennen ole oikein Slash-tyyppisistä teksteistä pitänytkään, mutta sekin on muuttunut ja suorastaan palvon niitä (ainakin melkein Ainakin rakastan ja pidän, jos ei muuta!)

Pidin, älä anna huomautukseni häiritä, sillä tämä oli todella hyvä ja teksti oli muuten sujuvaa
Myös se: "Mä vihaan ruusuja." Oli aika töks, mutta siitä pääs nopeesti yli ja oikeestaan se sopiskin siihen tekstiin, vaikka se kuulostikin kirjakielen keskellä aika hassulta

Sopotan tässä jotain sekavaa,
mitään parempaa ei musta saa näköjään tänäänkään nyhdettä
Kiitos tästä tarinasta

~Lauranood (Nipottavalla päällä tänään vai? )

[Sädekehä]

Lauranood; Oij, kiitos kommentistasi! Nyt kun sanoit, tuo "Ja me maataan.." kuulostaa kyllä aika hassulta. : D Taidankin korjata sen, kun ei se nyt sovi tuollaisena töksähtävänä olla!
Mut tuota puheenvuoroa en muuta, koska (omaa tekstiä nyt analysoimatta) sen kuuluu olla noin. Sääli, ettei kaikki siitä pidä, mut silläkin on oma tarkoituksensa. ~
Mut olen iloinen, et muuten pidit, vaikka vähän töksähtelevyyttäkin oli. Kiitän ja kumarran siis, et viitseit jättää kommenttisi!

[Sielulintu]

Uu, mikä mielenkiintoinen löytö. Tämä oli oikein kiehtova teksti, ja tosiaankin omaperäinen, erittäin hyvällä tavalla. Pidän ihan hirveästi tän kirjoitustyylistä, joka yllätti kivasti jotenkin tuoreella otteellaan ja erikoisuudellaan.

Tämä sopi hienosti tähän paritukseen, ja koska nimiä ei juuri käytetty Lilyä lukuun ottamatta, oli musta kiva, kun ensin ainakin itse hetken mietin, kumpi tässä puhuu. Selvisihän se sitten, kun Lilyn ajattelu tuli kuvioihin mukaan.

Jos.
Se on petollinen sana. Se loistaa silmistä, huulilta ja sanoista. Se rikkoo äänenpainon ja leikkii verenpaineella. Repii vanhat haavat auki ja saa itkemään. Eikä se enää toimi eikä tehoa. Se on vain sana muiden joukossa.

Tämä on hieno kohta, joka kuvaa hyvin toiveajattelua, jossittelua ja sitä, miten annetaan vielä ajatuksissa mahdollisuus, jos jotain tapahtuisi. Ehkä tosiaan se alkaa vähitellen menettää merkitystä, kun tarpeeksi kauan toivoo ja miettii, eikä mitään tapahdukaan.

Ja me maataan hiljaa sängyllä, kuunnellaan sadetta. Siitä on miljoonia vuosia, tuhansia suukkoja ja satoja kirosanoja. Et enää välitä mistään, haluat vain rakastaa. Enkä minäkään välitä. Haluan vain tuntea sinut iholla, sydämessä ja huulilla. Eikä onneton hymysi enää haittaa, sillä se en ole enää minä, joka sen on aiheuttanut.

Upea lopetus. Tämä jättää auki tavallaan niin paljon kuten koko teksti. Toisaalta tuntuu, että näiden suhde jatkuu edelleen ehkä salassakin tai sitten suudelmat ja kirosanat ovat vain muistoja menneestä tai asioita, joista haaveillaan ja joita halutaan. Joka tapauksessa mielenkiintoinen ja tulkinnalle tilaa jättävä lopetus sekä teksti kokonaisuudessaankin.

Kiitos tästä. Pidin paljon.