Nimi: Poveglia
Ikäraja: S
Tyyli ja idea: Luna on outo ja siten tekstin kulmakivi, Pansy taas ihastunut ja ihastuneet tekevät hassuja juttuja ja selittävät ne itselleen vielä hassummin.
Osallistuu: 12+ virkettä, OTS20 #2, Se oikea ja sen haaremi
A/N Virkehaaste. Tarviiko sanoa muuta?
Tarvii. Lupasin
Lauchuolle noin miljoona vuotta sitten, että kirjoitan hänelle palkinnoksi Pansy/Lunaa, koska hän sai Raapalehtiset kirjoitettua. Pidän lupaukseni! Tämä nyt ei ollut ehkä mitään hardcore-Pansy/Lunaa, mutta katsotaan poikiiko tästä muutakin.
Kiitos esiluvusta, Odo! <3
POVEGLIA
Meri huusi. Kolkko sade piiskasi viittaa, ja Pansyn mielessä häivähti ajatus, oliko mukaan lähteminen sittenkään kannattanut. Lunan syli oli täynnä ties mitä krumeluureja, kun nainen johdatti hänet rannasta kohti Poveglian ruttosaaren ydintä koko ajan ympärilleen tähyillen.
”Näetkö!” Luna huudahti innoissaan heidän ohittaessaan jälleen yhden raunion, ”tuolla vilahti oranssi häntä!”
Pansy yritti tihrustaa umpeen kasvaneeseen rakennukseen ryntäävän naisen perään, mutta navakka tuuli sai silmät vuotamaan. Kun hän viimein sai raivauduttua ränsistyneen sairaalan oviaukosta sisään, Luna oli jo huitomassa ympäriinsä kotisian kylkiluu kädessään.
”Ameebakarkar! Vailla epäilystä se oli se, näitkö!”
Pansy näki vain vanhan naisen hengen, joka tarkkaili heitä romahtaneen sängyn takaa kummastuneena. Varmuuden vuoksi hän kuitenkin taikoi sulkakynän keräämään muistiinpanoja.
Usea tuokio ehti vierähtää Lunan tanssahdellessa ympäri vanhaa sairaalaa kylkiluun vaihtuessa havunoksaan ja sitten rapisevaan purkkiin. Pansyn niskakarvat nousivat hänen silmäillessä naarmuisia seiniä ja reikäistä kattoa. Oli vaikea kuvitella, että lattiat olivat joskus olleet tasaisia tai että käytäville hajotetut huonekalut olivat joskus toimittaneet jotain oikeaa virkaa. Nyt tilan tuntua hallitsi pihalla piileskelevä krematorio.
Luna oli jäänyt tutkimaan kellariin johtavaa portaikkoa. Tutkimus lienee tuottanut tulosta, sillä nainen asetti portaiden juureen kulhollisen banaaniviipaleita.
”Ne ovat ameebakarkarin herkkua, toimivat hyvin syöttinä”, oli nainen toimittanut venematkalla.
Ajan madellessa madellessa madellessa Pansy sormeili lohikäärmeen kulmahammasta, jonka Luna oli antanut hänelle suoja-amuletiksi.
Lopulta Luna tuntui saavan jonkun koodin, sillä tämä keräsi krumeluurinsa, ja he tunkeutuivat ulos rakennuksesta. Pansyn suupieltä nyki, kun kumpikin veti yhtä aikaa hanakasti raikasta sadeilmaa keuhkoihinsa.
”Ei onnea tällä kertaa”, Luna totesi asiallisesti hitaasti kirkastuvaan horisonttiin tähyten. Pansy oli helpottunut, kun nainen alkoi suunnata takaisin veneelle: iltahämärä sai paikan tuntumaan vielä karmivammalta. Hän sutaisi pergamentille vielä viimeiset muistiinpanot ennen kuin tunki sen laukkuunsa turvaan ilmankosteuden kupruilta.
”Ehkä olisi pitänyt rakentaa kaaritukiansa”, Luna pohdiskeli napauttaessaan sauvallaan veneen liikkeelle. ”Tai ehkä Rolf oli sittenkin oikeassa, ja meidän olisi pitänyt saapua paikalle superkuun aikaan.”
Pilviverho raottui, ja laskevassa auringonvalossa Lunan likaisenkeltaiset hiukset näyttivät kauniilta. Hetkeksi Pansy antautui toimittajan roolistaan ja tarttui Lunaa kädestä.
Sanalista:
1. meri
2. kolkko
3. krumeluuri
4. oranssi
5. vuotaa
6. kylkiluu
7. ameeba
8. vailla
9. henki
10. tuokio
11. naarmuinen
12. tasainen
13. krematorio
14. tutkailla
15. banaani
16. toimittaa
17. kulmahammas
18. DNA / koodi
19. kumpikin
20. tapahtumahorisontti / horisontti
21. iltahämärä
22. kupruilla
23. kaarituki
24. superkuu
25. antautua