Nimi: Kuinka hänelle kävi
Kirjoittaja: Cassiopeia
Beta: SpringRose
Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Paritus: Ei ole, mutta Sirius on päähenkilö
Vastuunvapautus: Rowling omistaa Siriuksen, minä loput. Ministeriökin mainitaan pariin otteeseen, joten viisainta lienee ilmoittaa senkin olevan Rowlingin.
Summary: Qwerlendale... Nähdään siellä...
A/N: Ei varmasti mitään hohdokasta lukemista ole, mutta toivon hartaasti sinun lukevan loppuun.
Kuinka hänelle kävi
Muistat varmaan Holvikaaren? Sen, mikä on Taikaministeriössä? Sen Holvikaaren, johon Sirius katosi?
Oletko koskaan miettinyt, mitä on tuon Holvikaaren toisella puolella? Oletko miettinyt, mitä Siriukselle tapahtui? Tai ylipäätänsä, missä hän on?
Mutta missä Sirius todella on? Tämän haluan sinulle kertoa.
Olet ehkä kuullut paikasta, jossa kaikki on mahdollista. Paikasta, jossa toiveet toteutuvar. Paikasta, johon tuo Holvikaari johtaa. Tuo paikka on nimeltään Qwerlendale.
Qwerlendalessa on vihreitä niittyjä, humisevia puita, satakielia ja kaikkea kaunista. Qwerlendale on hyvyyden valtakunta. Sen valtaistuimella hallitsee kuvankaunis kuningatar, Astrelianem. Hän hallitsee valtakuntaansa hyvyydellä, toteutetuilla toiveilla ja taikuudella. Hänen oikealla puolellaan seisoo yksisarvinen, valkea kuin lumi, kuitenkin häivähdyksellä vihreää. Vasemmalla puolellaan hänellä on hopea, hieman sinertävä susi.
Susi ja yksisarvinen. Niin, ne ovat hyvyyden lähettiläitä. Yksisarvinen tuo puhtauden, vilpittömyyden ja ilon. Susi kantaa mukanaan hyviä muistoja, elämää, jota ilman Qwerlendale olisi autio ja yksinäinen.
Keskellä Qwerlendalen kumpuilevia niittyjä on Holvikaari. Se on samanlainen kuin Ministeriössä. Se on samanlainen, sillä näiden kahden Holvikaaren välillä on yhteys. Kaikki Qwerlendalelaiset kunnioittavat tätä yhteyttä. Yhteyden ansiosta Qwerlendale sai alkunsa.
Qwerlendalessa liikkuu monia tarinoita siitä, miten Qwerlendale syntyi. Yksikään niistä tarinoista ei silti ole totta. Vain kuningatar, Astrelianem, tietää totuuden. Hän ei kuitenkaan kerro sitä kansalaisilleen, sillä se katkeroittaisi onnellisen kansan. Tuon muiston kantaminen on myös Astrelianemille raskasta. Kansansa ja valtakuntansa takia hän sinnittelee. Ja sitten hänen pelastuksensa saapuu.
Kukaan ei uskonut, että Holvikaari toimisi yhä. Kuitenkin, sellaisena aamuna, jolloin maailma oli tavallista kauniimpi, Holvikaaresta asteli Qwerlendaleen nuhjuisen näköinen mies.
Miehellä oli olkapäille ulottuvat, ruskeat, hieman kiharat hiukset. Silmät olivat tummat, lähes mustat ja kasvoilla näkyi kokemus elämästä. Hän käveli kumpuilevilla niityillä, hän vaelsi läpi lehtojen ja kulki pienten kylien läpi. Sitten hän saapui Shatrenfahliyhin, kristallipalatsiin, jossa kuningatar Astrelianem asui. Hän asteli palatsin porteista sisään ja vasta silloin hän tunsi elävänsä.
Hän eli. Ensimmäistä kertaa Siriuksesta tuntui, että hän oli elossa. Vaikka hän oli jo kuollut, hän eli silti. Palatsiin astuminen oli ollut upeaa, kaikki murheet olivat haihtuneet. Ikävät muistot katosivat, surulliset tunteen haihtuivat. Jäljelle jäivät ilo, vilpittömyys, ystävällisyys ja ne vähät onnelliset muistot, jotka Sirius omisti. Mutta Siriksesta tuntui, että hän saisi täältä lisää onnellisia muistoja. Uuden mahdollisuuden ja uuden alun.
Hän oli ensimmäistä kertaa elämässään onnellinen.
