Nimi: Hulluna suhun
Kirjoittaja: Helyanwe
Fandom: Sekasin
Ikäraja: K-11
Paritus: Papillon/Hyde
Vastuunvapaus: En omista hahmoja enkä tienaa rahaa
A/N: No minäkin sitten
Tämä oli alunperin kirjoitettu pienessä kuumeessa, ja pienen muokkauksen jälkeen mietin onko tässä vieläkään mitään julkaisukelpoista, mutta kokeillaan nyt edes. Hyvin dialogi-painotteisella tekstillä tässä taas mennään, kommentit toivottavia.
Hulluna suhunHyde ähkäisi tuntiessaan äkillistä painoa päällään. Nuori mies räpytteli silmiään huoneen hämärässä valossa, eikä unesta vielä tokkuraisena ymmärtänyt mitä tapahtui. Kun asia lopulta valkeni hänelle, oli miehen suu tukittu niin tehokkaasti, ettei hän saanut sanaakaan kuuluville ennen kuin Papillon lopulta vetäytyi kauemmas.
"Yrittääks jätkä tukehduttaa mut?" Hyde naurahti ja laski toisen kätensä nuoremman miehen selälle painaen vartalot lähemmäs toisiaan.
"Jos mä en sitä tee ni sen tekee noi lääkkeet", Papillon mutisi painaessaan suudelmia miehen kaulalle.
"Sun oikeesti pitäis syödä sun lääkkeet", parikymppinen huokaisi, ja mitä alemmas Papillon puuhissaan eteni, sitä vähemmän Hyde yritti puhua järkeä.
Lopulta, kun tätä asetelmaa oli jatkunut kyllin kauan, Hyde käänsi asiat päälaelleen. Melko kirjaimellisesti.
"Jätkähän on hullu", nyt alapuolella makaava Papillon vitsaili.
"Hulluna suhun", Hyde tarkensi juoksuttaessaan sormiaan toisen tuuheissa hiuksissa.
"No hyi vittu, jätkähän on imelämpi ku se leffa mikä pyöri taukotilassa eilen", nuorempi ei kuitenkaan pannut pahakseen hellyyttä - sitä kun ei saanut kotona koskaan kylliksi. Ei oikeastaan ollenkaan.
"Pää kii ja suutele."
Papillon totteli enemmän kuin mielellään, ja hivutti hieman hankalasti paidan pois vanhemman miehen päältä. Hän antoi käsiensä vaeltaa paljaalla yläruumiilla, ja hymyili typerästi vasten Hyden huulia.
Äkkiä tunnelman rikkoi äänekäs koputus. "Jätkät nyt vittu hei ihan oikeesti, tää on kolmas kerta vuorokauden sisään!" kuului Kasperin ääni oven takaa. "Eiks teidän tarvi nukkua ollenkaan?"
Papillon kohautti olkiaan Hyden alla. "Minkäs teet, Jumala käski täyttää maa."
"Papillon, me ollaan molemmat miehiä." Parikymppinen pyöräytti silmiään.
"Ai nii, voi vittu."
"Nyt panopuput housut jalkaan, mä tuun sisään!"
"Noin Hydeki sano”, sängyllä selällään makaava nuorukainen möläytti ja virnisti nähdessään Hyden epäuskoisen ilmeen.
”Kumpi meistä olikaan sekasin?” maaninen tiedusteli ja siirtyi äkkiä nuoremman vierelle oven avautuessa voimalla.
”No niin, ja nyt nuoripari viettää yönsä eri huoneissa”, hoitaja päätti, ja lähestyi kaksikkoa uhkaavasti.
Hyde tunsi toisen jännittyvän vierellään, muttei osannut ennakoida nuoremman äkillistä syöksyä pois sängystä ja kohti käytävää. ”Ota kii!” Papillon huusi nauraen, ja kiihdytti vauhtiaan kuullessaan Kasperin kiroavan.
Hyde vain huokaisi. Tätä hippaleikkiä oli jatkunut aina ensimmäisistä päivistä asti, ja totta puhuen, hän sääli Kasperia enemmän kuin rasavilliä poikaa. Mies käänsi kylkeä ja kokeili, josko kykenisi enää nukahtamaan.