Nimi: Eräs hämmentävä keskustelu
Kirjoittaja: pihlajanmarja
Ikäraja: sallittu
Paritus: Ron/Harry
Tyylilaji: Puhdasta fluffya pienellä huumorilla höystettynä, hyvää ruokahalua!
Summary: Harry yrittää saada selville, mikä ihme hänen ystäväänsä vaivaa.
A/N: Osallistuu Dialogihaaste vol. 3:een sekä FF100:aan sanalla 080.Miksi?. Hui, pitkästä aikaa sain jotain kirjoitettua. Tuli nimittäin hyvä fiilis.
Kommentoida saa!
”Ron, sinä tuijotat minua.”
”Mitä, enhän!”
”Kyllä vain. Ja nyt sinä punastut. Mikä sinua vaivaa?”
”Ei minua vaivaa mikään.”
”Minä kun luulin, ettei ihminen enää tuosta punaisemmaksi voisi tulla.”
”Ole jo hiljaa.”
”En minä voi mitään sille, että sinä punastut helposti!”
”…”
”Älä viitsi murjottaa. En minä sitä tahallani sanonut, kunhan vitsailin. Miksi olet nykyään niin herkkänahkainen?”
”Miten niin herkkänahkainen? En varmasti ole.”
”Et sinä kenenkään muun seurassa ole. Hermionenkin kanssa puhut ihan normaalisti, mutta minun läheisyydessäni punastelet jatkuvasti, takeltelet sanoissasi ja sitä paitsi tuijotat minua.”
”En edelleenkään tuijota.”
”Koko ajan! Onko minulla jotain naamallani?”
”Kiva hymy, yleensä.”
”…”
”Hiljenitpä sinä vähäksi aikaa.”
”Etkö voisi kertoa minulle, mikä sinua vaivaa? Olen sentään paras ystäväsi, kyllä sinä minulle voit sanoa mitä tahansa.”
”Sinun pitää selvittää se itse, jos kerran luulet, että minua muka joku vaivaa.”
”Olet kyllä joskus maailman vaikein ihminen.”
”Sinä taas et välillä tajua yhtään mitään.”
”Nyt kuulostit ihan Hermionelta.”
”Ei puhuta Hermionesta.”
”Mitä, joskus Tylypahkan aikoinahan sinä halusit puhua hänestä koko ajan! Silloin käyttäydyit muuten melkein yhtä omituisesti häntä kohtaan kuin nyt minua kohtaan.”
”…”
”Sinun pitäisi tehdä jotakin tuolle punastelullesi. Ihan totta, silloinkin olit hyvin outo hänen seurassaan, punastelit ja tuijotit häntä samanlainen ilme naamallasi kuin sinulla nyt on – hetkinen!”
”…”
”Ron – sinä – minuun…?”
”Oliko tuo jonkinlainen kysymys? Kummallista, Harry Potter ei osaa muodostaa kunnollisia lauseita. Niissä tarvitaan verbejä, tiesitkös sitä.”
”Oletko sinä ihastunut minuun?”
”…”
”Olet, kyllä sinä olet. Yhtä varmasti kuin kasvosi ovat nyt punaiset. Pitäisikö asialle tehdä jotain?”
”Ai punaisuudelleniko?”
”Ei, vaan sille, että sinä haluat minut poikaystäväksesi.”
”En missään vaiheessa sanonut mitään siihen viittaavaa. Sinä sen sijaan sanoit, joten nyt tämä vaikuttaa siltä, että yrität aivopestä minut uskomaan, että oikeastaan olen koko ajan ollut ihastunut sinuun, vaikka oikeasti sinä olet ihastunut minuun. Eikö asia ole niin, Harryseni?”
”Ei… ei se voi olla. Nyt
sinä yrität aivopestä
minua!”
”Älä yritä hämmentää minua.”
”Ron Weasley, sinä olet vaikein ihminen maailmassa. Ehkä juuri sen takia minä välitän sinusta niin paljon.”
”Älä rupea tunteile - mmm. Chonko kanssa sinä opit suutelemaan noin hyvin? Voit kyllä tunteilla ihan niin paljon kuin haluat, jos se tarkoittaa tuota. Mitä, miksi sinä virnuilet?”
”Sainpas selville, mikä sinua vaivaa.”