Oijoi, että mä pidin tästä! Halusin lukea vähän lisää Fiorellaa ja katselin sun listauksesta mitä kaikkea siellä on, ja oh la la, vaikka vielä hetki sitten olin ihan pehmeissä ja hellusissa tunnelmissa, jotenkin tää synkistely veti kuitenkin puoleensa. Ja oikeastaan tää oli just hyvä lukea tuon Molly-vibailun jälkeen, tässäkin kuitenkin on sama teema, äidin rakkaus, mutta niin eri olosuhteissa. Tykkään ihan hirveesti että kirjotat tällasia ficcejä, on tietysti ihan luonnollista että ficeissä keskitytään enemmän näiden perheiden nuoriin kun ovathan he enemmän kirjoissa esillä, mut kyllä nää vanhemmat ansaitsee myös tulla ficatuiksi, ja oi, mä vaan niin pidän näistä perhejutuista.
Voisin täs ekaks lainata pari lempikohtaa:
Häpeäkin sisältyi täysimittaisena heidän petturuutensa palkkioon.
Mustan tyttäriä ei oltu sorvattu tyhjästä ilmasta, ei kelvottomista aineksista.
Tää ficci oli kokonaan hirmu hyvin kirjoitettu (kuten sulta sopiikin odottaa, hehe), mutta nää virkkeet jotenkin oli erityisen hienosti muotoiltu ja aiheuttivat ihastusreaktioita kun tulivat vastaan.
Kuten sun Molly-ficissä, myös tässä oli tavoittanut kaikki Narcissan tunteet aivan loistavasti ja toit ne esille sillä tavalla että ne ihan raastoivat sydänalaa. Malfoyn perheen osa tässä sodassa on musta aina ollut tosi mielenkiintoinen, se kuinka kaikilla kolmella on omat syynsä olla mukana ja kuinka perhe aloittaa yhtenä arvostetuimmista ja päätyy sitten siihen asemaan joka heillä on vikassa kirjassa. Vaikka tää olikin Narcissan näkökulmasta eniten, tässä tuli kaikkien motiivit hyvin esille. Kuinka Lucius haluaa takaisin sen vallan ja statuksen joka hänellä oli, koska se tekee elämän helpommaksi ja hän rakastaa valtaa muutenkin. Kuinka Narcissa halusi samaa mutta enemmänkin oman perheensä takia, ja lopulta häntä ei kiinnostanut mikään muu kuin löytää poikansa. Ja kuinka Draco halusi alunperin nousta Luciuksen yläpuolelle ja todistaa ettei ole samanlainen möhlijä, mutta tajuttuaan kuinka ei oikeasti pysty mitenkään hyväksymään Voldemortin toimia sitten toivoo että Harry tekee kaikesta lopun. Ja lopulta Luciuskin oikeasti rakastaa perhettään kaikkein eniten, mikä on musta hyvä ja tärkeä pointti, tai en tiiä, monet kirjoittaa Luciuksesta usein sellasen et hän ois... no, enemmän paha, ja vaikka totta kai kirjoja voi tulkita monella eri tapaa ja kaikki tulkinnat on yhtä lailla oikein, tää sun tulkintas Luciuksesta sopii mun omaan paremmin, haha.
Oikein riipaisevasti kuvailit kuinka pojan kidutuksen katselu oli Narcissalle jopa kauheampaa kuin itse kidutetuksi joutuminen, mitä en ollenkaan ihmettele. Tässä oli kans hirveesti hienoja yksityiskohtia jotka oikein korosti Malfoyn perheen huonoa tilannetta, niin kuin sotkuiset hiukset, kaikki tuo kivun kuvailu eri tavoin, Draco oikein kadehtimassa Harrya kun se pääsi pakoon - toi viimeinen erityisesti korostaa mulle sitä kuinka huonosti asiat on. Dracohan halveksii ja vihaa Harrya ja silti olisi mieluummin vaikka sit Harryn kanssa simpukkamökissä kuin kotonaan. Niin ja toi kohta missä Draco laski alleen - hui kamala ja yäk, mutta se sopi tähän kun kyse oli kuitenkin ihan ultimaalisesta nöyryyttämisestä. Ai että Voldemort on hirvee. Senkin hahmon onnistuit hyvin tuomaan esille, vaikka ficci ei sinällään hänestä kertonut niin Voldemort oli semmoinen... ahdistava läsnäolo jossain taustalla. Ja oi voi, musta tuntuu että Narcissan ei hirveesti tarvii sääliä siskoaan, musta tuntuu että Bella on vaan onnensa kukkuloilla kun pääsee, hm, tekemään asioita Voldemortin kanssa. :'D
Loppu toi tähän ihanaa toiveikkuutta. Tuli ihan hyvä mieli että kaiken jälkeenkin Malfoyilla on mahdollisuus vielä hyvään elämään, joskin niin, en tiedä onko kuinka paljon, luulis että kaikesta huolimatta Lucius joutuu käymään oikeudenkäynnin ja saattaa joutua takaisin Azkabaniin, mut toisaalta Harrylla varmaan on aika paljon sananvaltaa niissä tuomioissa, ja uskon et hän haluais antaa Malfoyn perheelle uuden mahdollisuuden. En tiiä, vaikka Malfoyt on mitä on, kääntää puolta sitä mukaa mikä heille sopii ja on tehneet kaikenlaisia kamaluuksia, niin kyllä mä silti soisin heille onnellisen lopun. Eiköhän tässä sodan kestämisessä oo ollut heille rangaistusta ihan tarpeeksi. Joo ja niin, tykkäsin kans miten tuolla jossain kohdassa mainittiin että oli sankaruus muuttunut heikkoudeksi! Eihän kuolonsyöjänä olemisessa oo mitään sankarillista, mut on tärkeetä muistaa että tuskinpa kukaan kuolonsyöjistä on mukana koska haluaa olla paha. Erityisesti Lucius uskoo siihen aatteeseen ja varmasti koki olevansa suurikin sankari edistäessään sitä.
Kiitos tästäkin ficistä, tiiän et tää on kovin vanha ja varmasti edelliset kommentoijat on jo sanoneet kaiken tarvittavan, mut halusinpa kuitenkin kommentoida kun luin tämän ja pidin niin kovasti. Oot sä kyllä uskomaton ficcaaja <3
