Ikuisuuden jälkeen | raapale, S

[Moray]

Nimi Ikuisuuden jälkeen
Ikäraja S
Haasteet Yhtyeen tuotanto II Tame Impalan kappaleella The Less I Know the Better.

Kahvila ei sinällään ollut likainen tai sotkuinen, mutta siellä oli silti jotenkin epäsiisti tunnelma. Korjasin asentoani ja yritin hymyillä.

Polinakaan ei osannut olla rentona, vaan hän istui jotenkin väkinäisesti. Yritin arvailla syytä. Polina näytti suurinpiirtein samalta ja hänellä oli yhä se olemus, jonka tunnistin välittömästi. Oli kuitenkin itsestäänselvää, että kaikki kulunut aika siitä kun viimeksi näimme vaikutti asiaan. Keskityinkin enemmän ajattelemaan sitä oliko hänen hermostuneisuutensa minun kannaltani hyvä vai huono merkki - jännittikö hän, että minun kantani olisi mahdollisesti muuttunut vai oliko hän vain pahoillaan vielä yhdestä petetystä lupauksesta.

Polina hymyili takaisin, mutta pohjavire oli niin säälivä, että tiesin heti vastauksen.

[Wisteria]

Olipa tämä taas ihan äärettömän arvoituksellinen. Niin lyhyt palanen, ettei ehdi saamaan kauheasti vinkkejä henkilöistä ja tapahtumista, mutta saa kuitenkin hetken tunnelmasta tiukasti kiinni. Jo ensimmäisistä sanoista lähtien tämän raapaleen tunnelma oli käsinkosketeltava. Se, miten kahvilassa tuntuu epäsiistiltä, vaikka paikka ei olekaan sotkuinen, luo rivien välistä levottoman fiiliksen. Muutenkin tunnelma tässä raapaleessa on jotenkin intensiivinen ja jopa uhkaava, kuin odottaisi jotain pahaa tapahtuvaksi, tai jotain menneisyyden kauheuksia selviävän. Voin elävästi kuvitella tämän tilanteen, kaksikon kahvilan pöydässä, kireät ilmeet ja asennot, ja tekstin lyhyys antaa myös todella paljon tilaa mielikuvitukselle. Ei voi tietää, onko tekstin alusta loppuun kuluva aika muutama sekunti tai minuutti, ja mitä sen ajan ulkopuolella on tapahtunut.

Sinulla on kyllä taito käyttää hyväksi näin pieni tila, tässäkin raapaleessa saat aivan älyttömästi sanottua riveillä ja niiden väleissä, että ei voi kuin hämmästellä. Tässä olisi niin monta suuntaa, mihin hahmojen tarinaa voisi lähteä tulkitsemaan. Täytyi ottaa tuon kappaleenkin lyriikat tähän viereen, jos niiden avulla saisi jonkinlaista selvyyttä, ja päädyin lopulta omissa tulkinnoissani siihen, että kertojan ja Polinan välillä on ja on ollut jotain. Ehkä kipeitä tunteita, ehkä romanssi, jotain siltä väliltä tai paljon muuta sen lisäksi. Mutta mikä onkaan tämä petetty lupaus ja miksi Polinan hymyssä on sääliä? Mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua ikuisuuden aikana, jos nyt on ikuisuuden jälkeen? Tulee sellainen olo, että haluaisi vain saada tietää lisää näistä hahmoista, selvittää vastaukset kaikkeen kysymyksiä herättävään, mutta se, miten vähän paljastat lukijalle, on keskeinen osa tämänkin raapaleen taikaa. Joskus olisi kiinnostavaa päästä kurkistamaan, mitä kaikkea olet mielessäsi näiden raapaleidesi ulkopuolelle rakentanut, miten itse koet hahmot ja miten paljon olet heidän menneisyyksiään, nykyisyyksiään ja tulevaisuuksiaan rakentanut.

Kiitos jälleen! <3 Sun raapaleita on aina kiva lukea, kun saa aivot tekemään vähän enemmän töitä.

[Moray]

Wisteria, kiitos ihan älyttömästi tästä kommentista! En oo paljon tehnyt tälläsiä tekstejä missä on "juoni", useampi hahmo yms. joten tää meinaa paljon että joku on ajattelut tästä näin! Varsinkin kun kommentti oli näinki pitkä ja sai kuulla toisen analyysia omasta tekeleestään. Kiitos paljon!

[Sokerisiipi]

Tunnelmatekstit arvoituksellisine taustoineen ovat minun mieleen! Komppaan Wisteriaa, että minustakin tässä on selvästi sellainen levoton fiilis, ja tilanne on epämukava kummallekin osapuolelle. Pidin etenkin tästä ilmaisusta:

Kahvila ei sinällään ollut likainen tai sotkuinen, mutta siellä oli silti jotenkin epäsiisti tunnelma.

koska minä ainakin tiedän heti, mistä kertoja puhuu ja osaan samaistua tähän ilmaisuun. Jotkut ympäristöt vain ovat epäsiistejä/halvan oloisia, vaikka ei suoraan osaisi sanoa, mistä tällainen vaikutelma tulee. Ensimmäisenä lauseena se myös luo heti tietynlaisen tunnelman ja antaa mielenkiintoisen ensivaikutelman hahmosta ja heidän tilanteestaan.

Itse tulkitsen tämän niin, että kertoja ja Polina ovat ennen olleet läheisiä, mutta sitten jokin ajoi heidät erilleen. Ehkä jotain tapahtui heidän välillään – siihen viittaa nuo petetyt lupaukset – tai ehkä elämä vain tapahtui. Nyt kaksikko sitten tapaa selvittääkseen, voivatko he saada takaisin sen, mitä joskus oli ja elvyttää suhteensa. Polinan säälivä hymy antaa vastauksen. Liian paljon on tapahtunut, ja vaikka he ehkä sanovat ääneen jotakin muuta, tapaaminen jää vain pinnalliseksi kuulumisten vaihdoksi. Ehkä heillä molemmilla on ollut odotuksia jostakin muusta tai ainakin kertojalla tuntuu olevan, koska sääli ei tunnu olevan se, mitä kertoja toiselta odottaa, ja se tekee kaikesta vielä kipeämpää.

Itsekin katsoin tuon musiikkivideon ja luin kappaleiden lyriikkoja silkasta mielenkiinnosta, ja ne linkkiytyvät tähän kivasti, mutta ei liian kirjaimellisesti, mikä on hyvä.

Hieno tilannekuvaus kahden henkilön monimutkaisista väleistä! Kiitos tästä :>

[Moray]

Sokerisiipi, sun tulkinnat on aika paljon sen suuntaisia mitä itsekin ajattelin ja niitä oli myös mielenkiintoista lukea. Kiitos sullekin paljon, vaikkakin vähän myöhässä!