Yö-elämää osa 3
Olemme olleet jo jonkin aikaa baarissa ja hieman hiprakassa, mutta kaikilla on silti ollut hauskaa eikö se ole tärkeintä.
Warrenin mysteeri olinpaikka selvisi meille myös mutta se jääköön meidän väliseksemme. Mutta täytyy kyllä sanoa, että nopeaa toimintaa.
Odotin meidän seuraavia juomia tiskillä, Kun katselin ympärilleni, tosin baarin pitäisi olla homo baari, että jotain löytyisi, enkä tiedä olisiko minusta kuitenkaan tällaiseen yhdenillan juttuun.
Pian kuitenkin meidän juomamme saapui, maksoin ne ja aloin kävelemään takaisin meidän pöytäämme.
Steph ja Warren oli todennäköisesti mennyt ulos koska hei eivät pöydässä olleet.
Otin kulauksen minun juomastani, kuuntelin musiikkia, heilutin päätäni musiikin rytmiin.
”Max?”
”Mitä?”
”Sait juomat?” Steph kysyi hieman sammaltaen
”Joo sain… siinä tuo on, jäikö Warren ulos?”
”Ei meni käymään vessassa kuulemma.” Steph vastasi, kun otti hörpyn juomastaan.
Hymyilin mutta jatkoin ympärille katselua, koska... noh sanotaan nyt vaikka niin että on naisellakin tarpeensa, vaikka en ehkä ole
niin intona yhdenillan juttuihin ei se tarkoita, ettenkö sitä tekisi.
Pian päätin kuitenkin itse mennä tupakille ulos, kun en äsken ollut Stephin ja Warrenin kanssa.
”Käyn tupakalla, vahditko näitä?”
”Toki Max.” Steph Vastasi.
Istuin penkillä silmät suljettuina, tupakki minun sormieni välissä, kuuntelin, lintujen viserrystä, tuulen huminaa, jostain syystä olen löytänyt tämän tavan hyvin rentouttavaksi.
Tupakkani paloi loppuun ja tumppasin loput, ja nousin ylös, kun kävelin sisään silti miettien päivän tapahtumia. En ymmärrä miksi
en saa Chloe pois minun mielestäni, tai no ehkä minä ymmärrän mutta…
Tuntuu pahalta hänen puolestaan, koska myös minä tiedän miltä tuntuu menettää lemmikki, mutta töissä kun ”ei saa” olla
tunteellinen. Kävelin sisään ja istuin alas meidän pöytäämme.
.
.
.
.
Steph päätti, että me osallistumme karaokeen, koska juurikin tuona iltana, siellä oli karaoke… jos en olisi hiprakassa, en todellakaan suostuisi… ehkä. Kun kuitenkin tuli minun vuoroni, astuin rohkeasti lavalle ja tartuin mikkiin.
Laulun puolessa välissä jokin herätti minun huomioni yleisössä, siniset hiukset… Mutta tällä hetkellä hän oli selin, joten näin vain osan. kuitenkin minusta hänen persoonansa ja ulkomuoto vaikuttaa…
(Se on Chloe olen melko varma siitä, voiko tämä mennä nyt enempää vaikeammaksi kaikista maailman paikoista me nähdään
uudelleen baarissa… mitä jos Chloe ei ole vielä nähnyt minua.)Kun olin kävelemässä takaisin paikalleni Chloe pysäytti minut (totta kai).
”Max?”
”Hei Chloe.”
”Voinko istua sinun kanssasi hetken?” Chloe kysyi
”Totta kai.”
”Miten…miten voit saan kysyttyä?”
Ennen kuin Chloe vastaa hän istuu viereeni, ”Koti tuntuu hieman tyhjältä ilman Rexiä, mutta tiedän että hän on nyt paremmassa paikassa.”
”Nyt kun en ole töissä, etkä sillain asiakkaani voin sanoa tämän, olen pahoillani. Me tehtiin kaikki mitä voitiin.”
”Tiedän Max, ja olen kiitollinen siitä en vain tajua miten joku ei voi nähdä saksanpaimenkoiraa, tuntuu että tämä olisi ollut tahallinen
teko.” Chloe vastaa. Ja sytyttää tupakan.
”Miksi niin luulet?”
”Voinko olla ihan rehellinen sinulle, vaikka ollaankin vasta tavattu?” Chloe kysyy.
”Voit.”
Ja niin Chloe aloitti kertomuksen, kuinka hänellä on ollut tunne, että häntä seurataan tai että hänelle halutaan pahaa. Minä kuuntelin ja lohdutin parhaani mukaan ja pyysin häntä liittymään meidän seuraan.
