Ficin nimi: Matkalla
Kirjoittaja: Tuittu
Fandom: Game of Thrones (seiskakauden jälkeen)
Tyylilaji: angst
Ikäraja: S
Henkilöt: Jaime & Bronn
Paritus: Jaime/Cersei
Varoitukset: insesti (tosin vain puhetta siitä)
Haasteet: Teelusikan tunneskaala (riittämättömyys),
One True Something 20 #2"Bronn! Mitä sinä täällä teet?"
"Et sinä minusta pääse eroon ennen kuin olet maksanut velkasi."
"Taidat uskoa siihen yhtä vähän kuin minäkin. Tiedän, Lannister maksaa aina velkansa, mutta... saatamme molemmat kuolla Pohjoisessa. Mutta mistä oikein ilmestyit vasta nyt?"
"Minusta tuntui, että tarvitsit aikaa yksin. Nyt minusta tuntuu, että tarvitset ystävää."
"Olen iloinen, että tulit. Se ei tosin tainnut olla kovin viisasta sinun kannaltasi."
"Mihin muuallekaan olisin mennyt? Veit minulta vaimon ja linnan."
"Rakastitko muka oikeasti Lollysia?"
"Äh, tuskin tunsin. Olisin kuitenkin voinut elää hyvän ja leppoisan elämän hänen kanssaan."
"Kuulostaa siltä, ettet ole koskaan oikeasti rakastanut ketään."
"Ehkä sellainen ei ole minua varten."
"..."
"Entä sinä? Eikö se ollutkaan tosirakkautta, vai?"
"Oli... tai on. En pysty elämään ilman häntä, enkä pysty elämään hänen kanssaan."
"Tajuatko jo, miksi en kaipaa tuollaista?"
"Emme saa valita, keitä rakastamme."
"En tosiaan käsitä, miksi hän päästi sinut menemään. Hän menetti sinussa niin paljon enemmän kuin sinä hänessä. Usko minua, sinun on parempi ilman häntä."
"Et taida ymmärtää, mitä näen hänessä."
"No... onhan hän... kaunis?"
"..."
"Anteeksi, olen pahoillani."
"Tietenkään et voi ymmärtää. Hän on minun siskoni, minun toinen puoleni. Me ihan todella olimme yhtä. Mutta nyt, en tiedä. Pelkäsin oikeasti, että hän aikoi tappaa minut."
"Mutta hän ei tappanut. Miksi?"
"En tiedä, en ymmärrä häntä enää."
"Ilmeisesti hän ei halunnut sinun kuolevan."
"Mutta en osaa elää ilman häntä."
"Entä hän ilman sinua?"
"Hän ei taida tarvita minua enää. Hän haluaa vain meidän vauvamme. Ja hänellä on Euron."
"Euron ja teidän vauvanne? Luuletko tosiaan, että se on hyvä yhdistelmä?"
"..."
"Se, ettei hän myönnä sitä edes itselleen, ei tarkoita ettei hän tarvitsisi sinua."
"Mutta mitä voin tehdä? Ei hän kuuntele minua. Hän on aina ollut hankala, mutta sillä aikaa kun olin vangittuna, hän muuttui pahemmaksi, ja nykyään hän ei välitä yhtään, mitä sanon."
"Ehkä hän olisi tarvinnut sinua silloinkin?"
"En minä tahallani ollut vangittuna!"
"Tiedän. Mutta hänen oli pakko oppia selviytymään yksin."
"Täytyihän minunkin."
"Niin, ja selvisit siitä hyvin."
"Enkä selvinnyt. Menetin kätenikin."
"Vankeus ja käden menetys opettivat sinulle nöyryyttä... toiset peittävät epätoivon vihalla."
"Olet oikeassa, emme sovi erillemme. Mutta en pysty suojelemaan häntä. Epäonnistuin, ihan niin kuin lastemme kanssa. He kaikki kuolivat, vaikka tein kaikkeni suojellakseni heitä. Jokainen vastoinkäyminen teki hänestä raivokkaamman ja säälimättömämmän. Ihailen hänen periksiantamattomuuttaan, mutta minusta tuntuu, että hän menee liian pitkälle. Saamme aikaiseksi vain lisää sotaa, jota emme voi voittaa. Ja meidän vauvamme... jos ehtii koskaan edes syntyä... ei elä edes niin pitkään kuin aiemmat lapsemme."
"Huh, synkkää..."
"Haluaisin vain rauhan, en välitä vallasta. Kuninkaat kuolevat liian nopeasti, kuningatar on vuorossa seuraavaksi. Puoli maailmaa haluaa hänet hengiltä."
"Enemmänkin."
"Mitä...?"
"Enemmänkin kuin puoli maailmaa haluaa hänet hengiltä. En tiedä, onko enää mitään tehtävissä hänen pelastamisekseen, mutta jos on, niin olet ainoa, joka pystyy siihen."
"Onhan hänellä Vuori."
"Henkivartijat saattavat pelastaa hänet hyökkäyksiltä, mutta sinä olet ainoa, joka voi pelastaa hänet itseltään. Hänenkin täytyisi oppia nöyryyttä."
"Se taitaa olla mahdotonta. Kelpaan hänelle vain, jos teen niin kuin hän haluaa.''
"Hän todellakin nauttii siitä, että saa toiset tekemään niin kuin haluaa. Mutta kumpaa luulet hänen arvostavan, lammasta vai leijonaa?"
