Nimi: Olet myrkky mulle
Kirjoittaja: Indigo
Rating: S
Genre: songfic
Pairing: Hermione/Draco
Music: Blade - Olet myrkky mulle
Koveneva äänien sorina valloitti käytävät. Hermione ja muut ikätoverinsa olivat olleet Liemientunnilla Luihuinten kanssa. Jotakin oli kuitenkin tapahtunut. Draco Malfoy oli vahingossa tönäissyt Hermionea ja tämä pudotti mustepullonsa lattialle, joka hajosi pieniksi palasiksi. Hermione oli ollut kumartumassa siivoamaan tuhoja. Mutta Draco olikin ojentanut kätensä ja sanonut Minun virheeni, minä siivoan. Hermione oli ihmeissään. Tuo luihuisen jääprinssi, Draco, platinanvaaleine hiuksineen ja harmaine silmineen oli luvannut korjata virheensä. Kuinka hän tekisi sellaista minun kaltaiselleni kuraveriselle? Hermione ajatteli. Draco oli luonut jonkin hymyn tapaisen Hermionelle, loihtinut loitsun ja mustepullo oli ehjä ja muste pullossa. Hermione oli ymmällään. Onhan Draco viehättävä, jossain määrin. Tyttö käveli suorinta tietä Rohkelikko tornin makuuhuoneeseen. Olenko ihastunut?
Jalat pettää alta, henki ei kulje.
Silmissäkin sumenee.
Ajatukset virtaavat satumaahan liian kaukaiseen.
Mistä johtuu tämä outo tunne,
Joka mua hallitsee.
Kuka minut järjesti tähän pinteesseen.
Vastauksen saan, kun silmät aukaistaan.
Uni ei tullut, ei millään. Hermione pyöri ja vaihtoi asentoa. Mikään ei auttanut. Päässä vain pyöri se mitä Liemientunnilla tapahtui. Mitähän Draco tekee nyt? Tyttö ajatteli. Samassa ajatus virtasi. Harry! Harryllä on Kelmien kartta! Hermione nousi vuoteestaan nopeasti, mutta hiljaa ettei herättäisi muita tyttöjä. Poikien ovella hän mietti koputtaisiko. En voi herättää kaikkia. Varovasti hän raotti ovea. Tasainen tuhina valtasi makuuhuoneen. Haju kertoi poikien olemassa olosta. Varovasti Hermione lähti etsimään Harrya. Neville, ei. Ron, ei. Harry. Hermione kumartui Harryn pään tasolle. Harry? Oletko hereillä. Pieni mumina kertoi paljon. Saanko lainata Kelmien karttaa? Kuulin myöntyvää muminaa. Kiitos. Hermione otti Harryn yöpöydältä kartan ja läksi. Koko yön hän katseli kuinka Draco käveli edestakaisin Luihuisten oleskeluhuoneessa. Sama toistui useana iltana.
Katsettani irti susta taaskaan en saa.
Olet myrkky mulle, joka tainnuttaa.
Vaarallinen varas, joka veit mun sydämen.
Olet myrkky, joka uneen vaivuttaa.
Eräs aamu koitti muita erikoisempana. Vatsaa kivisti normaalia enemmän. Hermione oli syvästi ihastunut Dracoon. Vain hän tiesi. Harry ja Ron ja muut ystävät eivät ikinä antaisi anteeksi jos tietäisivät. Eikä varmasti Draco isäkään, Lucius, hän joka on kovasti jättejä vastaan. Mutta sääntöjä on mielenkiintoista uhmata. EI! En saa! Se ei tulisi onnistumaan! Mahdoton ajatus kiehtoi ja vei mukaansa. Aina Dracon nähdessään Hermionen vatsa muljahti ja vaikka kuinka yritti kieltää tunteensa, joka kerta se kävi vain mahdottomammaksi ja vaikeammaksi.
Perhosia vatsassa - anna lääke,
Jolla saan ne kuolemaan.
Revi tämä tunteileva sydän, vie se kokonaan.
Mahdotonta unelmaa on turha koettaa saavuttaa.
Auta mua siis tästä toipumaan.
Illalla kyynelten täyttämä tyyny Hermionen pään alla kertoi tuskasta. Tuska, jonka kanssa tyttö taisteli. Poika, jota hän rakastaa ja ystävät, joita hän rakastaa, e ovat vihamiehiä toisilleen. Rakkauden voi varmaan löytää uuden, mutta tästä ei niin helposti toivuta. Mitä oikein teen? Kyynel vierähti hiljaisen kuiskauksen saattelemana tyynylle. Kukaan ei tiennyt siitä tuskasta, jota Hermione joutuu kestämään.
Vastalääkettä ei tähän keksitä.
Vie mun sydän tää, niin oireet häviää,
Koska vastalääkettä ei tähän keksitä.
Olet myrkky, joka alkaa vaikuttaa.
