Pikkulinnut tippuu puista, K-11, H/D

[Melodie]

Pikkulinnut tippuu puista
K-11
Harry/Draco

Jatkoa raapalesarjoille Sokeana hetkenä (K-15) ja Kulta kultasein (K-15).

Osallistuu spurttiraapaleisiin. Ensimmäisessä 200 sanaa.

Omistettu Artelle!

-

Pikkulinnut tippuu puista


Vauva makasi leikkimatolla ja heilutteli pieniä raajojaan joka suuntaan.
"Voi miten se on suloinen", Hermione sanoi aavistuksen kimeällä äänellä, ja vilkaisi Ronia vihjaavasti. Ron pärskähti:
"Hermione haluaa meille uuden vauvan!" Heidän esikoisensa Alice nökötti sohvalla katselemassa piirrettyjä eikä vaikuttanut lainkaan kiinnostuneelta niin uusista kuin vanhoistakaan vauvoista.
"Huomaan", naurahdin, ja katselin kuinka Draco Malfoy esitteli vauvalle kahta erilaista helisintä.
"Kumman haluaisit, kultaseni?" hän lepersi. Suorastaan tunsin kuinka sydämeni suli.

Oli ihana, aurinkoinen sunnuntai jonka vietimme pääasiassa sisätiloissa – ulkona ehtisi kyllä käydä arkenakin. Minä olin kotona vauvan kanssa koska olin muutenkin aina kotona, mutta Draco Malfoy oli alkanut tehdä lyhyempiä työpäiviä vauvan (Calebin, nimesimme hänet kuukausien tuskaisen pohdinnan jälkeen mutta emme vielä olleet tottuneet nimen käyttöön) syntymän jälkeen. Hän kuitenkin höpötti usein siitä, mitä he tekisivät sitten kun hän olisi kotona hoitamassa vauvaa, joten epäilin, että minun odotettiin harkitsevan esimerkiksi työelämään siirtymistä. En pitänyt kiirettä, ja rehellisesti sanoen tulisimme vaivatta toimeen vaikka olisimme molemmat kotona.

Se olikin houkutteleva idea. Kumpikaan meistä ei joutuisi koko päivää nostelemaan vauvan pudottamia leluja, ruokkimaan ja puhdistamaan häntä. Voisimme käydä erilaisilla retkillä, vuorotella askareissa ja soittaa vauvalle klassista musiikkia. Kenties käyttää häntä jopa konserteissa!

Vauva kakkasi ja korkealentoiset haaveiluni keskeytyivät.
"Sinun vaipanvaihtovuorosi", Draco Malfoy sanoi ja virnisti.

[Arte]

Jeeeee vauva-arkea! ♥

Oli ihana, aurinkoinen sunnuntai jonka vietimme pääasiassa sisätiloissa – ulkona ehtisi kyllä käydä arkenakin.

Parasta. Kyllä ihanan aurinkoisen sunnuntain saa viettää aivan hyvin sisätiloissa!! Kyllä ulos aina pääsee.

Vauva kakkasi ja korkealentoiset haaveiluni keskeytyivät.

Ihana. Älä Harry haaveile liikaa, kyllä vauva sinut arkeen palauttaa!

Hih! Hauska päästä taas Harryn ja Draco Malfoyn arkeen mukaan! ♥

Hei muuten! Aika loistava nimivalinta! Mun piti googlettaa toi fraasi, koska en tajunnut, mistä se on, mutta nyt piti kuunnella koko biisi ja tykkäsin eniten siitä yhtäläisyydestä, ettei vauvan nimeä aina muisteta ♥ Aaaw.

[Winga]

Minä avasin tämän just nimen takia koska toi alkoi soida minun päässä (soitin tuon joskus kuukausi sitten kiirsulle jonka mielestä mulla on huono musiikkimaku)

jouduin lukemaan edellisen kun en enää muistanut kaikkea mitä tapahtui! mutta tykkään hirmuisesti näistä tarinoista, näitä on kiva seurailla ja sitä, miten harryn ja draco malfoyn arki vähitellen etenee. tykkään kanssa kauheasti siitä, että se on edelleen draco malfoy, ihan sama kuinka kauan ollaan yhdessä.

onhan tuo aikamoista totuttelua, muistaa jonkun elämään tupsahtaneen vauvan nimi, jonka miettimiseen varmastikin menee aika!

toivottavasti nyt draco malfoykin tajuaa, että he voivat ihan hyvin olla kotona kaksin enemmän, eikä välttämättä vain että toisen on pakko koko ajan työskennellä!

oivoi, halusin vain tulla sanomaan että haluan lukea loputkin!

[Melodie]

Arte: Kiitos kommentistasi <3 Ihanaa että viihdyt heidän seurassaan! Hauska lukea analyysejäsi. ^_^
Wingu: Hihihii! Mitä kauheaa musiikkimakusi solvaamista Kiitos! Tässä lisää!

250 sanaa!

-

Caleb oli oppinut mönkimään. Luultavasti siis. Emme onnistuneet juuri koskaan näkemään hänen liikkuvan, mutta kun hetkeksi käänsimme selkämme, hän oli vaihtanut paikkaan.
"Eikö hän ole liian nuori ilmiintymään", Draco Malfoy tuskaili käytyään jälleen irrottelemassa vauvan television johdoista.
"En usko että hän ilmiintyy", sanoin, mutta Draco Malfoyta ei niin helposti vakuutettu. Hän järjesti vauvalle ansoja: kääntyi poispäin kuin tehdäkseen jotain ihan muuta, mutta käännähti sitten salamannopeasti kohti vauvaa.

Vauva vain nauroi hänelle.

Joulukin oli tulossa. Draco Malfoy oli jo heinäkuussa alkanut ostella kaikkea ihanaa jota antaa Calebille lahjaksi, ja lokakuun lopussa hän jo kutoi kaikki illat. Lisäksi minulta oli evätty pääsy vaatehuoneeseen, joten Caleb ei ilmeisesti ollut ainoa lahjansaaja. Minua huvitti, sillä yhtenäkään aiempana vuotena joulu ei ollut ollut tällainen spektaakkeli. Mutta Draco Malfoy rakasti sitä, vauvasta oli mahtavaa katsella hänen intoiluaan, ja minusta oli ihanaa että he olivat onnellisia. Syksyllä, saatuaan työstämänsä noitavainoartikkelin valmiiksi, Draco Malfoy oli vaivihkaa lakannut käymästä töissä. Kun otin sen parin viikon jälkeen puheeksi, hän myönsi jääneensä vanhempainvapaille. Hän viihtyi kotona hyvin, mutta monessakaan konsertissa emme olleet käyneet.

"Haa!" Draco Malfoy huudahti. Käännyin katsomaan häntä hämilläni, ja hän osoitti kaikessa rauhassa pötköttelevää vauvaa. "Minä näin hänen mönkivän!"
Nauroin. Hän kutitti vauvaa leuan alta, ja mietiskelin, pitäisikö minun ruveta opiskelemaan. Ehkä voisin ryhtyä turvapeikkojen kouluttajaksi? Tai taikaotusten hoitajaksi? Tai voisin valita jonkin jästiammatin!

Mutta sitä ehtisi kyllä miettiä, ensin pitäisi selvitä joulusta. Joulupäivän aioimme viettää kolmisin kotona, mutta aattona menisimme käymään Kotikolossa, jossa minä joisin teetä ja Draco Malfoy leikkisi kaikkien suvun lasten kanssa (ja niitä riitti).

[Arte]

Eih! Ihan varmana Caleb osaa ilmiintyä! Ja on oppinut tekemään sen vielä ihan äänettä!! Mutta awww, pikku-Caleb mönkimässä ympäriinsä salaa kuulostaa söpöltä (ja vanhempien kannalta kauhealta). Vauvalla on selvästi suorituspaineita mönkimisen kanssa. Tai sitten sen keskittymiskyky riittää joko mönkimiseen tai vanhempien katsomiseen.

Draco Malfoy innokkaana joulunhenkenä on söpö ajatus! Jotenkin osaan jopa kuvitella tämän Dracon varsin hyvin.

Tahdon nähdä Harryn turvapeikkojen kouluttajana! \o/

Joulupäivän aioimme viettää kolmisin kotona, mutta aattona menisimme käymään Kotikolossa, jossa minä joisin teetä ja Draco Malfoy leikkisi kaikkien suvun lasten kanssa (ja niitä riitti).

Kääk, Kotikolohan tukehtuu sen Weasley-vyöryn alle! :O En ole aiemmin ajatellutkaan, miten iso Mollyn ja Arthurin välitön perhe on.

[Melodie]

Arte: Caleb on niin taitava! Ja ehkä Harrykin vielä joskus pääsee työelämään.

150 sanaa!

-

Draco Malfoy istui hiekkalaatikon reunalla. Hänen viivottimenterävästi prässätyissä housuissaan oli hiekanjyviä, ja kädessään hänellä oli lapio. Caleb istui keskellä hiekkalaatikkoa, myös kädessään lapio, ja he suunnittelivat kaupunkia.
"Eli tästä menisi tie?" Draco Malfoy kysyi ja huitoi lapiollaan pitkin laatikon reunaa. Caleb nyökkäsi vakavana.
"Tie!" Sitten hän alkoi toteuttaa hiekkalaatikon keskivaiheille (itsensä ympärille) suunniteltua asuinaluetta: laittoi hiekkaa ympäriin ja ämpärin ylösalaisin maahan, naputti sen pohjaa vakavana mutisten ja nosti sitten ämpärin pois. Talot onnistuivat hienosti, vaikka hän käytti tavallista ämpäriä eikä sitä jonka olimme lumonneet tekemään hyviä kakkuja.

Palattuamme sisälle keitin teetä. Joimme sen olohuoneessa katsellen Calebin leikkiä ritarilinnallaan. Illalla Draco Malfoy otti esiin pussillisen vaahtokarkkeja ja paahdoimme niitä varovasti takassa. Koska Caleb oli vielä liian pieni taikomaan, etsimme hänelle pitkän tikun jonka lumosimme syttymättömäksi. Hänestä oli huippuhauskaa paahtaa itse vaahtokarkkeja, vaikka monet mustuivatkin kitkeriksi.
"Mitä olet mieltä", Draco Malfoy kysyi verkkaisesti, katse tiiviisti takkatulessa. "Yritettäisiinkö toista lasta?"
Hymyilin. "Yritetään vaan!"

[Melodie]

250 sanaa!

-

Caleb oli jo nukkumassa. Minä ja Draco Malfoy makoilimme vuoteellamme, ja uusi vauva oli välissämme. Hän oli potra vaaleatukkainen nukkapallo. Katselimme vuoroin häntä ja toisiamme, enkä voinut estää itseäni virnuilemasta. Uusi vauva vuoroin nukkui somasti tuhisten, vuoroin tuijotteli ympäristöään häkeltyneenä.
"Hän on niin pieni!" Draco Malfoy huokaisi. "Caleb ei varmasti koskaan ollut noin pieni."
"Itse asiassa hän oli vielä pienempi syntyessään", kerroin. Tiesin tämän, sillä olin aiemmin päivällä kaivanut nostalgian vallassa esille Calebin syntymästä kertovat dokumentit. Hän oli ollut niin pieni ja nyt hän oli jo tomera taapero. Silittelin uuden vauvan pikkuruista kättä ja Draco Malfoy puhalsi hänen hiuksiinsa. Sitten siirsimme hänet nukkumaan omaan vuoteeseensa.

Aamupäivällä juoksentelin Calebin perässä ja pitelin kärttyisää uutta vauvaa sylissä, koska hän ei halunnut olla missään muualla. Draco Malfoy nukkui, koska hän oli viettänyt puoli yötä hyssyttämällä ja ruokkimalla uutta vauvaa. Aamulla minä olin sitten noussut, ja hän oli vain ynähtänyt ennen kuin oli kaatunut vuoteeseen. Aamiainen sujui vielä hyvin, vaikka sorruinkin antamaan Calebille suklaamuroja, mutta vaihtaessani uuden vauvan vaippaa Caleb kiipesi ruokapöydälle.
"Caleb! Alas sieltä!" karjaisin ja pitelin uutta vauvaa aloillaan hoitopöydällä samalla kun leijutin Calebin alas ruokapöydältä. Hän luonnollisesti innostui siitä ja jouduin toistamaan saman kahdesti ennen kuin uusi vauva oli taas pukeissa. Sitten pidin Calebille saarnan pöydältäputoamisen vaaroista, lumosin uuden vauvan kehdon keinumaan ja suostuttelin hänet kellimään siinä ja rakensin Calebin kanssa torneja. Sen jälkeen aloin lounaanvalmistuksen, Caleb jaloissani pyörien, ja vilkaisin huokaisten kelloa. Draco Malfoy oli nukkunut vasta muutaman tunnin. Vielä tunti ja sitten herättäisin hänet! Menisimme vaikka leikkipuistoon (pysyäksemme järjissämme).

[Arte]

Toinen vauva! Siinäpä vasta tekemistä! Ehkä vain hyvä, ettei Harry vielä etsinyt uutta työtä ja Draco Malfoy päätti olla kotona.

Olisipa kätevää tuollainen taikominen kahden lapsen kanssa! Huisk vaan ja lapsi tulee alas pöydältä. Huisk vaan ja kehto keinuu itsekseen! Harmi ettei sauva toimi itsekseen, jotta molemmat vanhemmat voisivat nukkua rauhassa...

Edellisessä raapaleessa kaupungin rakentaminen kuulosti söpöltä! Caleb sai varmaan vaan hiekkakasoja aikaan, mutta hieno kaupunki se silti varmasti on!

[Melodie]

Arte: Ehkä taikamaailmassa olisi syytä paneutua tuon ongelman ratkaisuun. Eikä talon tarvitse olla kauhean ihmeellinen jos kukaan ei asu siellä!

200 sanaa!

-

"Vauva", Caleb sanoo ja silitti uuden vauvan, Michellen, päätä. Uusi vauva hymyili villiä hampaatonta hymyään. Hymyilin itsekin, lempeästi, sillä sisarusten välisen suhteen kehittyminen oli vinkeää seurattavaa. Niin minulla kuin Draco Malfoyllakaan ei ollut koskaan sellaista ollut, ja lähettelimme ystävillemme hätääntyneitä pöllöjä. Se on ihan normaalia, kuuluivat vastaukset. Kai se sitten oli. Caleb kopautti uutta vauvaa ohimoon ja tämä parahti itkuun.
"Caleb! Ei saa lyödä siskoa", moitin ja otin Michellen syliini lohdutettavaksi. "Shh nyt, isi puhaltaa."
Uusi vauva tyyntyi nopeasti ja alkoi jälleen hymyillä. Calebkin hymyili ja haki lelulaatikon lastatakseen Michellen siihen. Kohta he kiitivät ympäri asuntoa kiljuen molemmat. Michelle istui lelulaatikossa ja Caleb työnsi häntä ja ilmavirta tarttui molempien hiuksiin. Ihana rauha.

Sinä iltana saimme molemmat lapset yöunille jo yhdeksän jälkeen. Draco Malfoy hymyili minulle vaisusti ja meni pesemään pyykkiä. Seurasin hänen perässään kodinhoitohuoneeseen ja ryhdyin hieromaan hänen hartioitaan.
"Voi Merlin että minä olen väsynyt", Draco Malfoy sanoi ja nojautui minua vasten. Minä sivelin hänen niskaansa.
"Harmi, ajattelin juuri ehdottaa..." aloitin, kun Draco Malfoy kääntyi ympäri ja painautui minua vasten. Hänen silmiinsä oli syttynyt nälkäinen hohde. Lähdin hitaasti peruuttamaan kohti makuuhuonetta.
"Ehdota vain", hän sanoi, painoi minut seinää vasten ja suuteli rajusti, hampaat kolhien huuliani.
Mutta ei minun tarvinnut ehdotella.

[Arte]

Aww, mikä mielikuva vauvasta kiitämässä lelulaatikossa pitkin lattioita vahvan isoveljen työntämänä! Söpö. :3

Hieno K-11-seksivihjailukohtaus ♥ Onneksi on joskus niitäkin iltoja, kun lapset nukahtaa kivasti ja on vielä pieni energianpoikanen jäljellä parisuhdeaikaa varten.

[Melodie]

Arte: hihihii kiitos!

200 sanaa!

-

"Tarvitsemme MITKÄ?" Draco Malfoy pähähti.
"Turvaistuimet", toistin kärsivällisesti.
"Mutta miksi? Mehän voimme vain ilmiintyä! Tai käyttää porttiavainta!"
"Minä en ainakaan aio ilmiintyä noiden kanssa", sanoin ja nyökkäsin kohti lapsia, jotka juoksivat ympäri asuntoa kiljuen, ulvoen ja vuorotellen itkien. Draco Malfoy näytti happamalta, mutta ei väittänyt vastaan. "Ja porttiavain ei ole kovin käytännöllinen kun teemme retkiä majapaikasta lähiympäristöön. Siispä tarvitsemme auton."
Olimme lähdössä lomamatkalle Skotlantiin, ja suunnitelmissamme ajelimme ympäri maaseudun perheitä kuin mikä tahansa (jästi)perhe. Oli käynyt ilmi, että Draco Malfoyn suunnitelmat olivat varsin erilaisia.
"No hyvä on sitten", hän sanoi, selvästi mököttäen. "Onko minun pakko tulla mukaan sinne turvaistuinkauppaan?"
"Ei toki", vakuutin. "Voit myös jäädä lasten kanssa kotiin!"
Draco Malfoy värähti. "Kyllä minä oikeastaan voin lähteä mukaan!"

Oli yllättävän rasittavaa pakata kaikki tarvittava viikoksi neljälle ihmisille, joista kaksi pienuudestaan huolimatta tarvitsi suuren määrän tavaraa (muun muassa valitsemani huippuvarustellut turvaistuimet). Onneksi olimme sentään valinneet porttiavaimen matkalle majataloon, sillä maan halki ajaminen autoja vastustavan Draco Malfoyn, kahden kärttyisen lapsen ja noin hevoskotkan kokoisen tavaravuoren kanssa olisi ehkä ollut liikaa lomatunnelmalleni. Puhumattakaan ajotaidoistani, joiden toivoin riittävän lähinnä rauhallisille kärrypoluille.

Vielä porttiavaimen ympärille ryhmittyessämme (Michelle piti hakea kolmesti takaisin hänen konttattuaan tiehensä viime hetken valmistelujen aikana) kaduin matka-aiettamme karvaasti, mutta heti perillä oli ihanaa.

[Arte]

Hyyyyh, voin kuvitella, että lasten kanssa ilmiintyminen ei varmasti ole ihan parhain homma... Vaikka olisi lapsi per vanhempi. Porttiavainkaan ei vaikuta kauhean hyvältä jonkun pikkutaaperon kanssa! D: Harryn olisi pitänyt sitoa tyttö rintaansa kiinni matkan ajaksi. Minua ainakin jännittää, putoaako Michelle matkan aikana pois!!

Toivottavasti tyypeillä on idyllinen loma Skotlannissa ♥ Ah, Skotlannissa olisi niin ihana ajella vuokra-autolla ympäri nummia! Mitkä maisemat.

[Melodie]

Arte: älä huoli ei Harry päästäisi Michelleä putoamaan! Loma oli varmasti kiva, suuria uutisia luvassa!

200 sanaa!

-

Oli Halloween. Caleb oli pukeutunut Merliniksi, hänellä oli suippo hattu ja hän sohi tärkeänä taikasauvallaan. Michelle näytti vielä vauvalta vaikka oli jo vuoden, ja hänet olimme pukeneet kurpitsaksi. Hän tepsutteli tyytyväisenä pallomainen puku ympärillään ja pienet tupsukengät jalassaan. Draco Malfoy oli pukeutunut kissaksi ja minä huispaajaksi. En ollut panostanut kovin paljoa, minulla vain oli luuta mukanani, ja Draco Malfoyn mukaan se oli huijaamista.

Kiersimme taloja Godrickin notkossa karkkien toivossa. Samalla me aikuiset salaa katselimme taloja haaveksien; olimme suunnitelleet ostavamme sellaisen. Asunto alkoi käydä pieneksi meille kaikille, ja olisihan oma pihakin kiva. Lisäksi Ron ja Hermione olivat jo muuttaneet notkoon, joten seuraakin olisi lähellä. Karkkikierroksella kävi selväksi, että useat muutkin uudet naapurit olisivat mukavia.

Illalla jätin lapset ja Draco Malfoyn Hermionen ja Ronin luokse jakamaan karamelleja tasan ja matkasin hormiverkolla Mungoon. Suuntasin lastenosastolle ja sen taakse, huoneeseen jossa olivat keinokohdut. Astelin varovasti omamme luo, mietiskellen, olimmeko ihan hulluja kun olimme päättäneet haluta kolmannen lapsen, näin pian.

Mutta toisaalta tätähän me halusimme.

Kolmas vauvamme oli vielä herttainen pieni sikiö. Keinokohtu oli läpinäkyvä ja oli hauskaa (ja todella outoa) katsoa sikiön temmellystä sen sisällä. Kun pääsin kohdun luo, sikiö teki kuperkeikkoja ja potkiskeli.

Sitten se avasi silmänsä ammolleen ja tuntui katsovan suoraan minuun.

[Arte]

Voi eeeeeei miten söpö! Harry ja Draco ovat hurahtaneet vauvoihin! Awww, minusta tuo keinokohtu kuulosti tosi hyvältä idealta. (: Ihana Mungon lastenosasto! Ja ihana pieni Michelle pienessä kurpitsa-asussa. Kannatan myös Harryn asua. o/

Seuraavassa spurtissa on sitten kolme lasta ja talo ostettu Hermionen ja Ronin naapurista! :3