My Little Pony: Karvalakkisankari | S

[Puolimieli]

Karvalakkisankari
S | My Little Pony seikkailuoneshot
Ponit omistaa Hasbro/Discovery Family. Teksti
perustuu Discovery Familyn televisiosarjaan My
Little Pony - Friendship is Magic. Tarina on omani.
Osallistuu haasteeseen Oneshot10.
Kiitos avusta Räntsäke, Grenade ja repa!
❥ Hyvää syntymäpäivää Karvalakkirakastaja!

Ponyvilleen on saapunut talvi, ja Rarityn vaatesalonki kirkuu kauniita värejä. Pehmeänpunaista, syvänsinistä, vinkeää violettia, pastellinkeltaista. Hän on viimein saanut salonkinsa kauniiksi juhlaa varten, vain vieraat tarvitaan enää.

Hiljalleen lumihiutaleet ovat ottaneet valtaansa kaupungin kadut, laskeutuneet puiden oksille. Puut ovat aloittaneet valmistautumisensa jo hyvissä ajoin, tiputtaneet pois lehtiensä väriloiston ja riisuutuneet alastomiksi. Raritykin on valmistautunut hyvissä ajoin; vaatesalongissa valmistetut villapaidat ja kaulahuivit roikkuvat siististi henkareissa, valmiina uusille kantajilleen.

Ilma on raikas ja vilpoisa, joten Rarity pukee päälleen pehmoisen turkkitakkinsa ja astuu ulos salongin ovesta. Kylmä ilma ottaa hetken ajan keuhkoihin, ennen kuin pienet poninkeuhkot tottuvat huurteiseen alkutalven säähän.
Reippaasti Rarity hölkkää, ohut lumi narskuu kavioissa. He ovat sopineet tapaamisen Ponyvillen keskustassa sijaitsevalle suihkulähteelle, joka on sekin jo talven myötä lakannut suihkuamasta ja jäätynyt. Hiuksenhieno jääkerros peittää suihkulähdettä, mutta halkeaa kun Rarity koettaa sitä kaviollaan. Valkean ponin peilikuva pirstoutuu ja häviää veteen.

Pinkie Pie on ensimmäisenä paikalla. Hänellä on yllään pirteänpunainen villapaita sekä paksu kaulaliina. Hiljalleen paikalle saapuvat myös Twilight sekä Fluttershy, lopulta myös tapansa mukaan myöhässä oleva Rainbow Dash. Hän silminnähden palelee, eikä hänellä ole yllään edes suloista talvipipoaan, jonka Rarity oli vain vuotta aiemmin ommellut.
Ponit askeltavat tasaisesti, iloinen puheensorina täyttää Ponyvillen muuten hiljaiset kujat. He kiertävät hakemassa mukaan Applejackin, jolla on mukanaan jälleen uskomaton omenapiiras.

Kun he ovat jo aivan lähellä vaatesalonkia, sen kaunista juhlasisustusta sekä lämpimiä kaakaokupposia, huomaavat ponit tien sivussa jotakin värikästä. Se on pörröinen, kuin se olisi pieni siili talviunilla.
”Se on jonkinlainen päähine”, huomaa Pinkie Pie tutkittuaan sitä lähempää. Siinä on suloiset korvalliset, päältä se on pehmeää neulekangasta.
”Aivan hirveä karvareuhka”, toteaa Rarity lopulta, kun ponit ovat tarpeeksi ihmetelleet tien sivussa makaavaa lakkia. Twilight ja Pinkie Piekin yhtyvät Rarityn mielipiteeseen. Ei karvalakki ole mikään tyylinäyte, mutta se on lämmin ja pehmeä. Rainbow Dash pukeutuu uuteen karvalakkiinsa välittämättä muiden ponien ilkkumisesta. Se lämmittää pieniä korvia, eikä Dashin ole ollenkaan enää niin kylmä. Oikeastaan, Dash pitää uudesta lakistaan. Se on mukava ja tuntuu pehmeältä korvia vasten.

Pienen juoksukilpailun jälkeen ponit höyryävät, kun ne viimein pääsevät vaatesalongille. Laukka on saanut ponit reippaiksi ja kaikki hymyilevät hymyilemistään. Salongin pihassa Dash intoutuu vielä heittelemään muutamia lumipalloja. Iloiset ponit pääsevät lopulta sisään, eikä kukaan muista enää karvalakkia.
Kaakao on kuumaa ja se höyryää salongissa. Applejackin omenapiiras sekä valtavan suuri täytekakku katoavat nopeasti pöydältä. On lahjojen jaon aika.

Varovasti Rarity vetää esiin vaaterekin, keräten ihmettelyä muilta poneilta. Taasko jokin uusi mallisto, jota Rarity haluaa esitellä?
”Tämä on sinulle, Pinkie Pie”, sanoo Rarity. Ponit ovat hämmästyksissään uusista talviasusteistaan ja kokeilevat niitä heti ylleen. Vain Applejackin pipo on liian suuri, ja senkin Rarity korjaa nopeasti muutamalla uudella ompeleella.
Juhlat jatkuvat iltaan saakka. Kun ponit viimein lähtevät koteihinsa, on jo pimeä ja hyytävän kylmä. Onneksi kaikilla on yllään Rarityn ompelemat talvivaatteet, eikä kylmä pääse kiinni pienten ponien turkkeihin.
Rainbow Dash kuitenkin palelee edelleen. Hiljan hän pukee päähänsä myös aiemmin löytämänsä karvalakin, joka pitää korvat lämpiminä.

Seuraavista viikoista tulee kylmät. Ponit pysyttelevät pääosin sisällä, sillä lumi on liian kylmää jopa lumisotaa varten. Rarity on saanut ommeltavakseen useita uusia villapaitoja ja pipoja, eivätkä nekään tunnu lämmittävän Ponyvillen asiakkaita riittävästi. Kukaan ei enää pysy laskuissa kylmien päivien suhteen, eikä kukaan tiedä, kuinka kauan hyytävää pakkasta tulee jatkumaan.
Rainbow Dash on poikkeus. Hänellä on päässään värikäs karvalakki, ja toisin kuin useammat muut ponit, hän ei palele.
”Taas tuo typerä lakki”, ilkkuvat muut ponit Dashin nähdessään. ”Miten kehtaat liikkua tuo päässäsi?” ne pilkkaavat. Rainbow Dash pitää lakistaan, sen pehmeä sisäpinta tuntuu mukavalta ja lämpimältä kylminäkin päivinä.
”Älä huoli, Dash”, kannustaa Fluttershy. ”Tuosta päähineestä on kyllä hyötyä, et joudu ainakaan palelemaan.”
Fluttershyn kehut kannustavat Dashia, eikä hän enää välitä pilkkaavista poneista. Urheasti hän kantaa päässään maailman lämpimintä karvalakkia ja hymyilee kylmissään täriseville poneille, joiden päässä on uusinta muotia noudattava neulepipo.

Eräs päivä on kuitenkin kaikkia muita päiviä kylmempi. Hyytävä tuisku puhaltaa yli Ponyvillen, riipii ponien pehmeitä turkkeja niin, että monet pukevat villapaidan päälleen sisälläkin.
Rainbow Dashia alkaa paleltaa vasta nyt. Pienet vilunväreet kulkevat hänen selkäpiitään pitkin, mutta siltikään häntä ei palele korkeuksissaan. Karvalakki päässään ja villapaita päällään hänellä on kerta kaikkiaan mukava olo, vaikka ulos hän ei haluakaan lähteä.
Rainbow Dash istuu sängyllään soittamassa kitaraa, kun hän kuulee Spiken äänen alhaalta. Kun Rainbow Dash katsoo alas pilvikodistaan, hän näkee pienen lohikäärmeen, Twilightin ystävän ja assistentin.
”Dash, tarvitsemme apuasi!” Spike hihkuu hädissään. Hänen päällään on koko Ponyvillen paksuin toppatakki, jonka alle hän on tukehtua. Rainbow Dash lennähtää hämmentyneenä alas maan tasalle, hieman holtittomasti kylmässä hoippuen.
”Dash, sinun täytyy lentää kiireesti koululle ja kääntää Ponyvillen päälämmitystä kovemmalle. Sinä olet ainoa, joka kykenee tekemään sen jäätymättä hyiseen pakkaseen”, Spike selittää, sanoissaan sekoillen. Rainbow Dash tuijottaa tätä hämmästyksissään, he katsovat hetken aikaa toisiaan silmästä silmään. Lopulta Dash nyökkää pienelle lohikäärmeystävälleen, ottaa tämän kyytiinsä. He kiitävät kiireesti Ponyvillen halki Golden Oak-kirjastolle, jossa Spike asuu ystävänsä Twilightin kanssa. Rainbow Dash ei ehdi edes tervehtiä violettia poniystäväänsä, vaan kiirehtii suoraan ilmaan. Allaan hän näkee huurteisen Ponyvillen, kylmässä kohmeessa, jokainen talo hytisten.

Koululle päästessään Rainbow Dashilla on melkein kuuma. Karvalakki lämmittää pieniä kolmionmuotoisia korvia, pitää koko ponin lämpöisenä. Lentäminen on rankkaa, etenkin kylmässä ja kuivassa kiireessä.
Sateenkaaren värinen poni joutuu hetken lämmittelemään lämmitysvipua lakkinsa suojissa, ennen kuin saa väännettyä lämmityksen niin kovalle, kuin ikinä kykenee. Hetkessä hänet valtaa lämpö ja hän kiittää itseään siitä, ettei luopunut rumasta karvareuhkastaan vaikka muut siihen kehottivatkin.

Ponyvillen talvi on pelastettu. Sisällä pysytellään vielä muutamia päiviä, kunnes paukkupakkanen on hellittänyt ponien kaupungin käsistään. Pian kujia täyttävät jälleen iloiset lumisodan äänet, kun pörröiset, villapaitoihinsa verhoutuneet ponit uskaltautuvat ulos kokemaan lumen riemua.
Kukaan ei enää kommentoi Rainbow Dashin värikästä karvalakkia, sen pörröistä etuosaa tai hauskoja korvallisia. Nyt kaikki haluavat laittaa päähänsä pörröisen lakin, tuntea sen pehmeän karvan korvia vasten ja lämmitellä sen suojissa. Dashia pidetään koko Ponyvillen talven pelastajana, lämmittäjänä, ja Rarity onkin ommellut hänelle sateenkaaren väreissä loistavan, upean takin.
Niin, Raritylla pitääkin kiirettä salongissaan. Karvalakkitilauksia sataa ja Rarity saa tehdä lakkeja kaikissa väreissä. Karvalakki, tuo kaikkien ponien sankarillinen päähine.

[Karvalakkirakastaja]

Hajosin otsikolle ihan totaalisesti aluksi. Vähän aikaa piti keräillä, että pystyin lukemaan siitä eteenpäin. Tämä oli todella suloinen ja opettavainenkin tarina ihan My Little Pony -hengessä, mikäli mun muistikuvat ei täysin petä, kun aikaa alkaa olemaan tämän sarjan seuraamisesta jo hävyttömän paljon.

Tykkään alun tapahtumapaikan kuvauksesta. Ehkä kiinnitin siihen vielä enemmän huomiota, kun muistelen, että tuskailit jossain sitä, että kuvailet paljon luontoa, mutta tässä ainakin luonnon kuvaus on hyvässä tasapainossa muun kuvailun kanssa eikä tekstin lukeminen ole yhtään raskasta, päinvastoin.

Ilma on raikas ja vilpoisa, joten Rarity pukee päälleen pehmoisen turkkitakkinsa ja astuu ulos salongin ovesta. Kylmä ilma ottaa hetken ajan keuhkoihin, ennen kuin pienet poninkeuhkot tottuvat huurteiseen alkutalven säähän.

Reippaasti Rarity hölkkää, ohut lumi narskuu kavioissa. He ovat sopineet tapaamisen Ponyvillen keskustassa sijaitsevalle suihkulähteelle, joka on sekin jo talven myötä lakannut suihkuamasta ja jäätynyt. Hiuksenhieno jääkerros peittää suihkulähdettä, mutta halkeaa kun Rarity koettaa sitä kaviollaan. Valkean ponin peilikuva pirstoutuu ja häviää veteen.

Jään pinnan koittaminen kaviolla oli kiva hetki, koska tottakai alkutalvesta ensimmäisiä pakollisia juttuja on testava jään kantavuutta silloinkin, kun on melko varmaa, ettei se todellakaan vielä kanna tai ole paksua.

Samaistun tässä tarinassa kovasti Rainbow Dashiin, koska se ensinnäkin on tapansa mukaan alussa myöhässä. Se on vihoviimeinen vitsaus, että pyrkii olemaan ajoissa ja herääkin aina ajoissa ja silti, jos ei pidä tarkasti varaansa, on aina lopulta myöhässä. Ja vielä palelee! Mä olen itse hirveä vilukissa. Tykkään talvesta, mutta palelen, joten Rainbow Dash saa sympatiani. Ja oliko se mahdollisesti hukannut aiemmin saamansa pipon?

Kun he ovat jo aivan lähellä vaatesalonkia, sen kaunista juhlasisustusta sekä lämpimiä kaakaokupposia, huomaavat ponit tien sivussa jotakin värikästä. Se on pörröinen, kuin se olisi pieni siili talviunilla

Ja sitten löytyy tarinan todellinen sankari! The karvalakki! Pörröinen kuin pieni siili talviunilla. Niin söpö, vaikka tottakai hienot neidit pitävät sitä rumana, mutta hienot neidit ei ymmärräkään mitään karvalakkien luontaisen kauneuden päälle. Okei, hajosin tämän karvalakin löytymiselle, mutta silti pidin sitä automaattisena sympaattisena kapistuksena, koska se on lämmin.

Rainbow Dash pukeutuu uuteen karvalakkiinsa välittämättä muiden ponien ilkkumisesta. Se lämmittää pieniä korvia, eikä Dashin ole ollenkaan enää niin kylmä. Oikeastaan, Dash pitää uudesta lakistaan. Se on mukava ja tuntuu pehmeältä korvia vasten.

Jees! Kärsiköön muut tyylikkäinä kylmästä. Dash on fiksu ja kärsii karvalakki päässään vähemmän.  Yksi talven suurista iloista on myös se, että kun tulee kylmästä lämpimään, voi hemmotella itseään herkuilla ja lämmitellä kuumalla kaakaolla. Yksi arkinen ilonaihe, yksi suurimpia elämässä on hetket hyvien ystävien kanssa herkkujen äärellä.

Kaakao on kuumaa ja se höyryää salongissa. Applejackin omenapiiras sekä valtavan suuri täytekakku katoavat nopeasti pöydältä. On lahjojen jaon aika.

Uudet talvivaatteet on kivoja, mutta talvella on hyvä suojata lämpimästi myös pää. Onneksi Dash ei ole hylännyt karvalakkiaan muiden pilkasta huolimatta.

”Taas tuo typerä lakki”, ilkkuvat muut ponit Dashin nähdessään. ”Miten kehtaat liikkua tuo päässäsi?” ne pilkkaavat. Rainbow Dash pitää lakistaan, sen pehmeä sisäpinta tuntuu mukavalta ja lämpimältä kylminäkin päivinä.

”Älä huoli, Dash”, kannustaa Fluttershy. ”Tuosta päähineestä on kyllä hyötyä, et joudu ainakaan palelemaan.”
Fluttershyn kehut kannustavat Dashia, eikä hän enää välitä pilkkaavista poneista. Urheasti hän kantaa päässään maailman lämpimintä karvalakkia ja hymyilee kylmissään täriseville poneille, joiden päässä on uusinta muotia noudattava neulepipo.

Tämä on niin tyypillistä ihmisille, että vähän erilainen ja muodista poikkeava voi joutua pilkankohteeksi, vaikka karvalakkihan on maailman paras päähine kovia pakkasia vastaan. Voihan se olla vähän naurettavan näköinen, mutta Dash on hyvä pitäessään päänsä ja Fluttershy hyvä ystävä kannustaessaan olemaan välittämättä ja tajutessaan, että päähineestä on hyötyä.

Karvalakki lämmittää pieniä kolmionmuotoisia korvia, pitää koko ponin lämpöisenä. Lentäminen on rankkaa, etenkin kylmässä ja kuivassa kiireessä.

Sateenkaaren värinen poni joutuu hetken lämmittelemään lämmitysvipua lakkinsa suojissa, ennen kuin saa väännettyä lämmityksen niin kovalle, kuin ikinä kykenee. Hetkessä hänet valtaa lämpö ja hän kiittää itseään siitä, ettei luopunut rumasta karvareuhkastaan vaikka muut siihen kehottivatkin.

Olin vähän lopussa peloissani siitä, että karvalakki joudutaan uhraamaan yhteisen hyvän nimissä tai että se menee käyttökelvottomaksi vaikkapa tuossa vivun lämmittämisessä tai jää jonnekin väliin ja tuhoutuu, mutta ilokseni niin ei käynytkään vaan se säilyi ja Dash sai pitää sitä ylpeänä ilman pilkkaa.

Niin, Raritylla pitääkin kiirettä salongissaan. Karvalakkitilauksia sataa ja Rarity saa tehdä lakkeja kaikissa väreissä. Karvalakki, tuo kaikkien ponien sankarillinen päähine.

Lopetus on aivan paras. Kiitos erityisesti siitä, että karvalakki oli tarinassa avainasemassa (ja ehkä erityisesti vielä siitäkin, että avainasemassa ilman pervouksia  ).

[Puolimieli]

Karvis! Musta on niin mahtavaa, että pidit tästä, sillä koin aika paljon stressiä mm. sen takia, että jos et yhtään tiedä MLP-juttuja. Mulla ei ollut edes yhtään hajua mitä alan tekemään ja hiljalleen tarina vaan muotoutui kun sitä kirjoitti. En ole vielä kovin taitava kirjoittamaan tällaista actionia, mutta kuitenkin. Jee, olen niin iloinen kun pidit tästä! Kiitos kivasta kommentista <3

[Fiorella]

Törmättyäni tähän noita synttäritopicin juttuja selaillessani en voinut millään olla klikkaamatta tätä auki, koska tuo otsikko.  Varsinkin kun ottaa huomioon vastaanottajan. Mutta tämähän oli siis todella sympaattinen tarina ja lämpöisten talvivarusteiden arvoa tunnustava vielä! Hienohelmat palelkoot pakkasessa, karvalakki lämmittää.

Taisipa olla ensimmäinen kerta kun luin ponificciä! MLP ei ole niin se minun juttuni, vaikka lapsena poneilla leikinkin ja olen varmaan niitä alkuperäisiä piirrossarjan jaksojakin nähnyt. Tämä varmaan lähinnä perustuu niihin uudempiin, ärsyttävän näsäviisaisiin rimppakinttuponeihin, mutta ajattelen mieluummin hahmot sellaisina "oikean" My Little Ponyn näköisinä söpöinä palleroina.

Tämä ficci on sellainen, että sen voisi lukea satuna lapsille ihan oikeastikin, ihana. Ja sen lopetus oli mitä mainioin.