Tuntematon sotilas, Kyl myö selvitään, S | one-shot, Rokka ja Tassu

[Tippi]

Ficin nimi: Kyl myö selvitään
Kirjoittaja: Hopeakettu
Fandom: Tuntematon sotilas
Vastuuvapautus: Väinö Linnan kaikki, minä vain leikittelen
Tyylilaji: Deathfic, one-shot
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Rokka & Tassu
Yhteenveto: Miten Rokan ja Tassun kävi?
A/N: Sanottakoon, etten ole Kaakkois-Suomesta kotoisin, joten murre saattaa heittää hiukan - sanokaa toki, jos huomaatte jotain mätää. Toimikoon tämä samalla eräänlaisena vihjeenä teille kirjoittaa TS-ficcejä.


Täyteen ahdettu sairasauto kulki niin nopeasti kuin kuoppainen maantie vain salli. Ajoneuvon tärinä sai haavoittuneet ääntelehtimään kivusta entistä kovempaa ja rukoilemaan Jumalaa, vaikka sota olikin saanut suurimman osan menettämään uskonsa jo ajat sitten. Pahimmin loukkaantuneet saattoivat yltyä jopa karjumaan kurkku suorana, kunnes hiljenivät menettäessään joko tajuntansa tai henkensä. Veren ja hien hajuista tunkkainen ilma oli omiaan lietsomaan miesten jo valmiiksi suurta ahdistusta.

   Rokka makasi auton takaosassa valtavien tuskien kourissa. Murtunut solisluu heijasti kipua kaikkialle ylävartaloon, ja hampaita yhteen purren mies pidätteli tuskanhuutoa, vaikka se vain pahensi hänen oloaan. Kaikkein kiduttavinta oli kuitenkin viereisiltä paareilta kuuluva hiljainen valitus:

   – Antti, mie en selviä…

   Tassun haava olikin pahempi kuin miltä alkuun oli näyttänyt. Verenvuoto kiivastui koko ajan, ja paksu sideharso tihkui tummia pisaroita hiljaisen miehen korahdellessa valituksen lomassa. Kädet kouristelivat tyhjää, harittava katse harhaili katossa mitään näkemättä ja hengitys kävi yhä raskaammaksi.

   – Tassu, Rokka ähkäisi ahdistuneena toisen sanoista. – Kyl myö tästä selvitään, myö selvitään ain.

   Samassa hän vaikeni. Oli vaikeaa puhua huutamatta kivusta, mutta Tassun vaikertaessa heikosti hän pakotti itsensä jatkamaan mahdollisimman rauhallisella äänensävyllä:

   – Tassu, koht myö piästään sairaalaan, siel on tyttölöitä jotka on ko enkeleitä. Hyö pittää meit hyvänä ja hoitoo kuntoo, ja sitten myö jatketaanki kotia päin, mis on eukot oottelemassa sankarloitaan. Usot sie et hyö ovat ylpiät meist? Ties vaik antasivat jotai palkinnoks kamarin puolel…

   Auto heilahti rajusti, ja polttava kipu Rokan lapaluussa sai tämän parahtamaan kesken puhumisen. Kasvot irvessä ja hieman huohottaen hän jatkoi yritystään saada Tassu ajattelemaan jotain muuta:

   – Nii on sitä vaan saatu hyvät eukot kumpainennii. Muistat sie, miten myö poikin sanottii jot hittoikaa tytöist, onha meil toisemme? Myöhä luvattii ettei perkele tai naisetkaa meit erota, ja nii on olluna. Läpi on käyty vaikka sun mitä ja yhtä on veetty kaiken aikaa. En mie ees tiiä mitä mie tekisi jos sinnuu ei olis… Ko yhes on selvitty kaikest ja selvitää vastaki, eikö nii? Tassu, eikö nii?

…Tassu?

[felarof]

Jei, tuntemattomasta ficci

Vaikka tää on näin lyhyt, sä oot tosi hyvin pystyny luomaan tähän tunnelman, kuvaamaan sen ahistuksen ja kivun, jota Rokka ja muut sairasautossa tuntevat. Sitä kautta lukija pystyy hyvin eläytymään hahmoihin ja heidän tuntoihinsa.

Rokan hahmo on hyvin IC, hän puhuu paljon ja käyttää tuttuja fraaseja. Ja se huoli Tassusta on liikkuttavaa Murteesta en osaa sanoa oikeen paljoakaan, kun en siltä suunnalta ole, mutta ei sen mun korvaan ainakaan mitenkään tökkinyt.

…Tassu?

Mä ihastuin tähän loppuun. Mitään ei periaatteessa sanota suoraan, mutta silti tää on jotenkin niin ... lopullisen tuntunen. En osaa keksiä adjektiiveja tähän aikaan aamusta...

Kiitos tästä

[Penber]

Uu, Tuntematonta! Ja vielä Rokkaa! Yks lemppareistani. Ja komppaan täysin felarofia siinä, että Rokka on totaalisen IC. Ja toi murreki oli miust oikee hyvin tehty (ei aina muute onnistu, varsinkaa jos ei ittenä koskaa oo sitä puhunu :3).

Kauhian surulline oli kyllä :c Ei Tassu saa kuolla :'c

Itkin tyylii jo silmät päästäni siin vaihees ku Hietanen kuoli. Angst. Mutta joo.

Pena kiittää.

[Vida]

Hohoo, onneksi bongasin tämän! Enpä ole aiemmin Tuntemattomasta ficcejä lukenut, kaikin mokomin niitä saa kirjoittaa lisää. :--)

Rokka oli minunkin suosikkini ja olen täysin samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa: hän oli ehdottoman IC tässä. Murre oli täydellistä (en kyllä minäkään ole Kaakkois-Suomesta vaan Savosta) ja sujuvaa ja tuo kuinka hän hampaitaan kiristellen kieltäytyy huutamasta kivusta ja yrittää rohkaista Tassua... Yh nyyh, ei Tassu saa kuolla. En suostu uskomaan hänen kuolleen kirjan tapahtumien jälkeen.

Ja mistä tykkäsin tässä myös sun loistavan murteen ja tunnelmanluonnin lisäksi oli se, ettei tämä ollut mikään slash-ficci. Olisin siinä tapauksessa saattanut jättää lukematta, jotenkin ei vaan iske ajatus TS-slashista... Mutta jos joku kirjoittaa hyvää tuollaista, niin lupaan syödä sanani sinapilla maustettuina. ^^

Eli kiitoksia tästä, pidin kovasti! Kirjoitahan lisää. ;--)


Vida

[Tippi]

Hehe, olisittepa nähneet millaisen kohtauksen sain äsken kun tätä oli kommentoitu...

 felarof: Kiitos kiitos Kiva kuulla, että sain Rokan pysymään omana itsenään. Tuon kommenttisi alun "tosi hyvin" kruunasi iltani.

 Penber: Haa, Rokka on loistava! Hietasen kuolema oli kyllä järkky, se ahdisti hiukan etenkin siinä uudemmassa leffassa... Mutta Hopeakettu kiittää kiitoksista.

 Pyhimys: Hehe, kiitos! Mukava kuulla, että mielestäsi tämä on kuin pois leikattu kohtaus. Lehto on tosiaan yksi parhaimpia hahmoja, tosin Koskela on minun listallani ykkösenä. Mutta kirjoita ihmeessä Tuntemattomasta!

 Vida: (Jee, toinen savolainen! Jossain vaiheessa mietin kyllä, vääntäisinkö tästä slash-ficin, mutta minä ajattelen Rokkaa ja Tassua mieluummin vain hyvinä ystävinä. Hyvä, että tämä kelpaa paremmin parituksettomana!

 New Divide: Ihanako, hehe kiitos... Olin epävarmin just tuosta lopusta, joten kiva kuulla, että tykkäsit siitä. Kyllä täällä Finissä pitäisi olla pari muutakin Tuntematon-ficciä, mutta lisää lukisin mielelläni...

[Tippi]

   Kiitos Heinäkuu, kiva kuulla että tykkäsit! Murteen kanssa oli pieniä vaikeuksia, mutta mielestäni se on osa miesten luonnetta eikä sitä voinut jättää pois. Ja tosiaan, kannattaa lukea se kirja

[Tuntematonminna]

Herranjumala että oli lyhyydestään huolimatta hyvä!
Satuin löytämään tämän kirjoituksesi sattumalta, ja oli aivan pakko sitten myös lopulta rekistöröityä tänne.

Rupesin oikeasti itkemään luettuani tämän, sillä Tuntematon Sotilas sattuu olemaan itselleni niin tärkeä teos (ja Rokka/Tassu oli eka varsinainen homoshippini... )

Tässä oli ihanasti tunnetta, ja kävin muuten lukaisemassa ainakin joitain muitakin tuntematonficcejäsi, ja löysin vihdoinkin etsimäni! (Ah, kahden vuoden työ löytää tuntemattomasta kunnon ff)

[Lunatic]

Hahaa, Tuntematonminna oli tänne näemmä kommentoinut ja nostanut tämän nähtäville ja siitä pitäisi varmaan olla kiitollinen
En ole lukenut Tuntematonta sotilasta, en ole nähnyt elokuvaa, en tiedä oikeastaan mitään yksityiskohtaista kyseisestä teoksesta. Toisinaan etenkin kirja-, leffa- ja sarja-fandomeita lukiessa jää tosi ulkopuolinen ja epäsivistynyt olo, jos ei tiedä sitä ja tätä ja tuota nippelinappelifaktaa jostakin asiasta. Tykkäsin siitä, että tässä ei tarvinnutkaan tietää mitään inside-faktaa, jotta ymmärsi tekstin ja pääsi jyvälle.

Tunteet välittyivät aika kivasti ja toi murre toi kyllä persoonallisen otteen ja mitä muiden kommenteista ymmärsin, oli aika olennainen osa hahmojen persoonaa.

En lue tämmöstä tavallisesti ja hyvin harvoin eksyn tänne muiden fandomien fikkien seuraan, mutta tää oli kyllä erittäin positiivinen yllätys ja miellyttävä lukukokemus. Ties vaikka innostuisin tarttumaan tuohon itse opukseenkin tässä lähiaikoina, jotta pääsen tähän Rokkaan kavereineen tutustumaan enemmänkin, ja ehkäpä nyt alan vierailla täällä rinnakkaistodellisuudessakin enemmän ja uskallan lueskella näitä vieraampiakin fandomeja.

[Kiirsu]

Voi kiva kun tämä nousi esiin!! Olen viettänyt puoli kevättä Tuntemattoman parissa, ja tajusin sen olevan paljon parempi kirja kuin luulin. Aihe ei ole ihan omaa kiinnostustani vastaava, mutta nämä hahmot ovat valloittavia. Varsinkin Rokan ja Tassun suhde on ihana, kiva lukea siitä lisää!

Miehet olivat tässä hyvin omia itsejään. Rokka peittää omaa pelkoaan ja epävarmuuttaan höpisemällä. Ja ihanasti yrittää myös auttaa Tassua samalla saamalla tämän keskittymään Rokan sanoihin. Ihanasti tulee dialogin kautta ilmi myös Rokan ja Tassun yhteinen matka ja se kuinka paljon he toisilleen merkitsevät. Ja kuinka he myös pysyivät yhdessä viimeiseen asti :/ Surullinen lopetus, mutta kivan hienovaraisesti luotu, ettei siinä jääty sen kummemin märehtimään.

Itselleni murre ei tosiaan ole tuttua, enkä osaa sen enempää sanoa sen aitoudesta. Mutta tykkään tosi paljon siitä, että olet ottanut sen tähän mukaan! Nämä hahmot rakentuvat niin vahvasti murteidensa pohjalta, että he vain eivät ole samoja ilman sitä.

On muuten ollut tosi hauskaa lueskella näitä sun vanhempia ficcejäsi, koska näissä ei yhtään näy se ikä!! Tämä ei mitenkään tunnu siltä, että olisi lähes seitsemän vuotta vanha teksti ja tästä pitäisi jotenkin "kehittyä". Tämä on kaikinpuolin tosi kivasti kirjoitettu ficci, joka ei ole yhtään jäänyt ajan jalkoihin! Kiitos tästä <3

[Captain Crystal]

Lyhyt, mut aevan ihana pätkä! Tunnelma vangit' nii eläväst ja Rokkakii nii omaa ihtiäns. Ihan hyvälthä tuo murre kuulostaap siult, vaik ei myö ennää puhuta tällaa, ainakaa nuoremmat, mut kyl mää tiiä ja melkei täyest meneep. Mut Suen tassu... Mite sie saatoit häet päästää? Rokka parkaa... Ihana, ko täst viel kirjootetaa. Kiitoksii!

//Noista murteista vielä, nii pitäis kyllä oikeesti puhua enemmän. Ei tuu kyllä hirveesti käytettyy, paitsi joitaki sanoja, eikä kirjotettuna varsinkaan. Itekki asunu nii monessa paikassa, että sekottuu pakostaki.

[Tippi]

Oi vitsi, hurjaa, että näinkin vanha teksti kerää vielä näin paljon kommentteja! Suuret kiitokset kaikille. ♥

Tuntematonminna: Mukava kuulla että löysit itsesi ficcieni pariin! Tuntematon sotilas on kyllä upea teos... Mahtavaa, jos tässä oli mielestäsi tunnetta!

Lunatic: Suosittelen tosissani lukemaan kirjan - kuten aiemmin tässä viestissä totesin, se on aivan upea. On kuitenkin kiva kuulla, että löysit tämän ja vielä tykkäsit,  ja että tekstini oli sellaista että siihen pääsi sisään, vaikka fandom ei ollutkaan sinulle tuttu. Kiva, jos onnistuin välittämään tunteita!

Kiirsu: Jes, onnistuin siis pitämään Rokan ja Tassun omina itsenään, hyvä kuulla! ♥ Olen kyllä samaa mieltä siitä, että murteet ovat todella iso tekijä hahmojen persoonallisuuksissa, eikä tämä koske ainoastaan Rokkaa ja Tassua vaan myös muita Linnan hahmoja.

On muuten ollut tosi hauskaa lueskella näitä sun vanhempia ficcejäsi, koska näissä ei yhtään näy se ikä!! Tämä ei mitenkään tunnu siltä, että olisi lähes seitsemän vuotta vanha teksti ja tästä pitäisi jotenkin "kehittyä". Tämä on kaikinpuolin tosi kivasti kirjoitettu ficci, joka ei ole yhtään jäänyt ajan jalkoihin!

Vau, suuret kiitokset sanoistasi! Ne merkitsevät minulle hyvin paljon.

Captain Crystal: Kiitos myös sinulle! Mahtava kuulla, mitä mieltä olit miesten murteesta, kun olet ilmeisesti itse sitä puhuva.

Haluan vielä kerran kiittää kaikkia kommenteista, siispä kiitos. ♥

[Waulish]

Voi että, tässä on kyllä tuo sairasauton tunnelma kuvailtu tosi hienosti ja elävästi. On varmaan aika ahdistavaa, kun kaikkialla ympärillä on hätää ja valitusta ja ruumiineritteiden katkua ja kun itseenkin on sattunut. Siinä sitä vain sitten keinahdellaan ja täristään menemään ja varmaan toivotaan hartaasti, että oltaisiin jo perillä tai että tuska loppuisi jollain muulla konstilla...

Rokan oma tuskakin tulee hyvin ilmi kivun kuvailusta. Mutta voin hyvin kuvitella, että se kaikkein pahin tuska on vieressä makaavan ystävän puolesta. Rokka ja Tassu ovat niin läheisiä ja kokeneet niin paljon yhdessä, että varmasti toisen kärsimys sattuu itseenkin. Sydämeni miltei itkee verta, kun Rokka tuttuun tapaansa puhelee rauhoittavasti ja vakuuttelee Tassun selviytyvän ja yrittää ohjata tämän ajatukset pois kivusta ja kuolemasta. Jotain Tassun merkityksellisyydestä kertoo varmaan sekin, että Rokka sysää oman tuskansa syrjään ystävänsä tähden.

Rokan sanat ja muistelut saavat kyyneleet kihoamaan silmiin. Tuollainen yhdessä pysyminen ja yhtä köyttä vetäminen on niin kaunista ja koskettavaa. Tosiystävyyttä, joka kestää kaiken. Tai ainakin melkein kaiken. En millään haluaisi uskoa, että Tassu todella kuolee lopussa, mutta pakkohan se on. Ihan hirvittävän surullista, että aina yhdessä pysyttelevät Rokka ja Tassu haavoittuvat samassa taistelussa ja matkustavat saman sairasauton kyydissä ja ovat yhdessä silloinkin, kun toinen kuolee. Hirvittävän surullista, mutta toisaalta kaunistakin. Uskon, että Tassun kuolema on ehkä levollisempi näin, kun Rokka on viimeiseen asti hänen vierellään eikä hänen tarvitse kärsiä yksin tai tuntemattomien ympäröimänä.

Kiitos tästä upeasta ficistä. Kyyhötän kyyneleet silmissä täällä, mutta tässä tapauksessa se on tietenkin hyvä asia, koska se varmaan kertoo jotain tekstin onnistuneisuudesta tunteiden herättämisessä. Kiitos! ♥ -Walle

[Darefist]

Tää on jotenki tosi surulline mut samalla ihana. Ja toi miten oot kuvannu Rokan kipuja nii se on jotenkin tosi hyvin kuvattu ja voin sanoo, että ittellä on menny olkapää ja se ei oo mitää lastenleikkiä. Jotenkin oman kokemuksen perusteella Rokkaan pystyy samaistuun tässä.

Ja ei Suen Tassu saa kuolla