Olisinpa sittenkin sateessa (myönnä en) | S | sateista angstitunnelmointia

[Crys]

Nimi: Olisinpa sittenkin sateessa (myönnä en)
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Genre: Saavillinen sateista tunnelmointia, kupposellinen angstia ja ripaus draamaa
Haasteet Angst10 II, Tekniikkahaaste II, Lainaushaaste: “Let me tell you this: if you meet a loner, no matter what they tell you, it's not because they enjoy solitude. It's because they have tried to blend into the world before, and people continue to disappoint them.”, ficlet300 sanalla suru
A/N:  Elikkä tässä ei ole käytetty ollenkaan sanoja: ei, että, hän, ja, joka, kaikki, kuin, kun, mikä, minä, me, mutta, niin, olla, saada, sanoa, se, sinä, tulla, tämä. Hiukkasen hiomista oli, mutta toivottavasti noita sanoja ei löydy vahingossa


Sade rummuttaa ikkunalautaa. Salamat halkovat taivasta kahti, jyrähdellen, välähdellen. Viheliäs tuuli vie ohikulkijoiden sateenvarjot mukanaan, iskien sateen vasten kasvoja. Jos salamoita katselee ikkunan takaa, voi nauraa ihmisten epäonnelle. Itse istun sohvalla peitto sylissä, kuuma kaakaokuppi kädessä sekä lempikirja vieressä. Valot himmeällä, ukkonen musiikkinani. Kukapa haluaisi juosta tuolla sateessa?

Sateenvarjonsa menettänyt pariskunta yrittää jahdata sontikkaansa turhaa tien yli. Sateenvarjo karkaa korkealle taivaalle kohti uutta elämäänsä, jättäen pariskunnan kastumaan.

Hyvä, myhäilen siemaisten kaakaotani. Antaa lempiväisten kastua.

Mies kiroaa sateenvarjon maan alimpaan helvettiin, yrittäen suojata itseään sateelta käsiensä avulla. Mies käyttää hiusten muotoiluun selvästi tunteja. Nainen juoksee miehen kiinni, tarttuupa jopa miehen kädestä kiinni. Nainen pysähtyy, osoittaa jonnekin kauas jonne täältä kolmannen kerroksen kerrostaloasunnosta näkeminen käy mahdottomaksi, vaikka kuinka kurkistelisi. Mies hoputtaa jatkamaan matkaa naisen hymyillessä.

”Haittaako, vaikka kastutaankin litimäriksi!” nainen hihkaisee. Mielessäni siis, katutasolle kuuleminen kuuluu supersankareiden hommaan. Nainen pyörähtää, kädet disenyprinsessamaisesti ilmassa. Ehkäpä nainen yrittää korvata karanneen sateenvarjon.

Mies katsoo naista huvittuneesti, pyörien naisen mukana. Kallisarvoisten geelihiusten muotoilu unohtuu, vesi korvaa geelin ihan samalla tavalla. Ukkonen välähtää, värjäten taivaanrannan violetiksi. Seuraa jyrähdys, ikkunaruudut helisevät. Nainen pysähtyy ihailemaan taivasta.

”Kaunista”, nainen huokaisee, ukkosen piirtäessä mustaan taivaaseen valkoisen viivan itsepäisen lapsen tavoin.

”Vaarallista”, mies mutisee, nykien naisen mustan sadetakin hihaa matkan jatkamisen merkiksi.

Pariskunta jatkaa matkaa, tosin vain pysähtyäkseen uudelleen metrin päähän. Nainen suutelee miestä tulisesti salamoiden luodessa violetin kontrastin taivaalle. Salamoiden välähdykset jopa heijastuvat pikaisesti miehen silmälaseista.

Sydäntä kirpaisee. Tuijotan kirjaa. Siemaisen kaakaota.

Uskaltaessani kääntää katseeni vihdoin ikkunaan, sadelammikoista täyttynyt tie ammottaa tyhjyyttään.

Tuijotan ikkunan sadepisaroiden valumista. Kaakao maistuu laimealta.

[Nyyhti]

Mitäää miten tämä on näin sujuvaa ja jutustelevaa kieltä, vaikka on tekniikkahaasteessa Hieno!! Tässä oli kyllä tosi paljon lauseenvastikkeita, ja niiden runsauden takia häiritsi, että pilkutat ne väärin   Lauseenvastikkeisiin ei siis kuulu pilkkua. Tosi yleinen virhehän se on, ja yleensä ei pomppaa niin pahasti silmään, mutta tässä tosiaan häiritsi, koska niitä oli niin paljon

 Tuo lainaus tuli tästä hirmu hyvin esiin, vaikka sitä ei suoraan sanottu, sekin oli superkiva!

[Crys]

nominal: Joo englannissa se pilkku tulisi lauseenvastikkeen jälkeen ja mulla menee sen takia aina sekasin XD Yritän muistaa sen vastaisuudessa. Kiva, että tykkäsit siitä huolimatta

[Waulish]

Kommenttikampanjasta hyvää iltaa! Minut houkutteli tämän tekstin pariin varmaankin kaunis, jopa runollinen nimi, joka herätti mielenkiintoni. Sadekin veti minua puoleensa, koska pidän sateesta. Ilahduinkin siinä vaiheessa, kun minulle valkeni, että tarinassa todella on ihan konkreettisesti sadetta ja vielä myrskyäkin. Tällaisena myrskyfanina nautin todella paljon kaikista tarinan myrskykuvauksista: sateenvarjoja riepottelevasta tuulesta, jyrähdyksistä ja välähdyksistä, violetiksi värjääntyvästä taivaanrannasta... Oikea kunnon myrsky!

Myös ikkunasta näkyvän pariskunnan tekemisiä on hauskaa seurata. Heidän liikkeitään ja eleitään ja ilmeitään kuvaillaan niin hienosti, että kaiken tapahtuvan voi oikein nähdä silmissään. Hauskan lisän tarjoaa se, miten kertoja kuvittelee taustoja heidän tekemisilleen ja sanoja heidän suuhunsa, vaikkei tunnekaan heitä eikä pysty kuulemaan, mitä he todellisuudessa sanovat. On mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää, miten kertoja myhäilee toisten kastumiselle ja vakuuttelee olevansa ite mieluummin sisällä lämpimässä ja on lukevinaan kirjaa ja nauttivinaan kaakaota, mutta todellisuudessa hän seuraakin tiiviisti ulkona olevan pariskunnan puuhia. Yksinäisyys ja kenties kateuskin välittyvät hienosti lopusta, kun sydäntä kirpaisee ja kaakao maistuukin laimealta, vaikka sen piti olla paljon parempi vaihtoehto kuin sateessa hyppelehtiminen. Puolustuskeinona on ehkä helppoa nyrpistellä toisten onnelle ja aatella, ettei ite ees haluaisi kokea mitään vastaavanlaista, mutta ei kai todellisia tunteitaan voi kuitenkaan loputtomiin kätkeä. Pistää miettimään, millainen tarina kertojan taustalla oikein onkaan. Hän vaikuttaa yksinäiseltä, ehkä katkeraltakin, mutta mikä siihen lopulta on syynä? Ehkä hän ei vain syystä tai toisesta ole löytänyt rinnalleen ketään, jonka kanssa hullutella sateessa ja nauttia luonnon hirmuvoimista. Lainaushaasteen lainaus ilmentyy kertojan tilanteessa hienosti ilman sen kummempia selittelyjä tai availuja, mistä nominalin tavoin pidän tosi paljon.

Komppailen nominalia siinäkin, että teksti on tosi sujuvaa Tekniikkahaasteesta huolimatta. Se ei tunnu tönköltä tai väkinäiseltä, ja yleisimpien sanojen välttely on onnistunut mielestäni hirmu hyvin. Nostan kuvitteellista hattua hienon suorituksen kunniaksi, vau!

Lainaan vielä lempikohtani:

ukkosen piirtäessä mustaan taivaaseen valkoisen viivan itsepäisen lapsen tavoin

Onpa hieno ja raikas kuvaus! Kuvaa hauskasti luonnon ja myrskyn vääjäämätöntä voimaa.

Tosi hieno lukukokemus, kiitokset tästä! -Walle

[Crys]

Waulish: Jei, kiva että tykkäsit ja sait noinkin paljon irti tästä Sade on kyllä kivaa, kunhan ei tarvitse itse sateessa olla Hyvä että vaikutti luonnolliselta siitä huolimatta että jouduin vähän vääntämään, ettei tulis noita kiellettyjä sanoja Silti kivahan tätä oli kirjoittaa, ehkä just sen väännön takia. Kiitos itsellesi kommentistasi :3