Ficin nimi: Aamun asti voisin hyvästellä
Kirjoittaja: sademestari
Fandom: Shadowhunters
Tyylilaji: angst ripauksella fluffyä
Ikäraja: S
Vastuunvapaus: Shadowhunters kuuluu Cassandra Clarelle ja Freeformille.
Haasteet: Spurttiraapale IV, Vuosi raapalehtien VI
A/N: En kaivannut angstista malecia, mutta kirjoitinpa sitä kuitenkin. Otsikon varastin Shakespearen Romeosta ja Juliasta, koko lainaus löytyy hieman alempaa.
Good night, good night!
Parting is such sweet sorrow
That I shall say good night till it be morrow.
Alec painaa pään Magnuksen rintaa vasten. Paljas rinta kohoilee tasaisesti rauhallisen hengityksen tahdissa. Magnus on täydessä unessa, mutta Alec ei pysty vaipumaan samaan autuaaseen tiedottomuuden tilaan rakkaansa kanssa. Ei nyt, kun silkkilakanat kiertyvät epämukavasti vartalon ympärille. Ei nyt, kun heidän ympärillä on aavistuksen liian pimeää. Ei nyt, kun huomenna on jälleen Alecin syntymäpäivä.
Alec kohottaa päänsä pois Magnuksen rinnalta ja kääntyy toiselle kyljelleen, pois Magnuksen luota. Hän on viimeaikoina alkanut inhota näitä yön pimeitä tunteja. Tunteja, jolloin hänen ajatuksensa lähtevät harhailemaan ilman kontrollia. Ajatuksia, jotka vievät hänet sinne, minne hän ei halua mennä. Sinne, minne Magnus ei pysty häntä seuraamaan.
"Vaikeuksia nukkua?" kuuluu yllättäen uninen ääni ja saa Alecin sydämen jättämään lyönnin välistä. Hän kääntyy katsomaan Magnusta,
joka edelleen makaa silmät suljettuina, mutta jonka olemuksesta unen tuoma levollisuus on muuten kaikonnut.
"Anteeksi, että herätin", Alec kuiskaa. Magnus raottaa silmiään ja Alec näkee vilahduksen keltaista. Hän rakastaa Magnuksen kissansilmiä, mutta juuri nyt ne vain muistuttavat siitä kuinka eri maailmoihin he oikeasti kuuluvat.
"Tunnistan, kun joku menettää yöunensa murehtimiselle. Niin itsekin aina teen", Magnus toteaa rauhallisesti. Alec huokaisee tyynyään vasten.
"Meidän ei tarvitse keskustella tästä juuri nyt. Se voi odottaa aamuun."
"Aamu tuskin on nykyistä hetkeä parempi. Me molemmat muistamme mikä päivä huomenna on. Ainut päivä vuodesta, jolloin olet erityisen ärtyisä, enkä millään saa sinua paremmalle tuulelle", Magnus hymähtää ja kääntyy sivuttain kasvot Alecia vasten. Hento hymy hiipii Alecin kasvoille.
"Lupaan yrittää paremmin tänä vuonna", hän sanoo vaikka tietää katuvansa lupausta aamulla. "Jutellaan enemmän aamulla?"
Magnus katsoo häntä silmiin ja Alec katsoo takaisin, yrittää vakuuttaa poikaystävänsä siitä, että hänellä ei ole mitään hätää –
heillä ei ole mitään hätää. Magnus hipaisee hänen poskeaan hellästi sormillaan ja kurottautuu antamaan kevyen suudelman hänen otsalleen.
"Jutellaan aamulla", hän toistaa ja kääntyy takaisin selälleen. Alec katse lepää vielä hetken Magnuksen kasvoilla, mutta lopulta hänkin painaa silmänsä kiinni.
