Ficin nimi: Kuninkaallinen korvamato
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Paritus: Otayuri
Genre: Draama, slice of life
Summary: Kappale kuulosti ensin häiritsevän tutulta, sitten vain häiritsevältä.
***
Otabek ei pitänyt itseään varsinaisena romantikkona, mutta alkuillan auringon kultaama kävelytuokio puistossa toi hänen mieleensä maiseman, joka olisi voinut olla peräisin jonkin sortin hempeästä elokuvasta. Punaruskeat vaahterat pudottelivat tuulenvireessä lehtiään pian koittavan talven tieltä.
”Olisi mahtavaa haravoida koko puiston lehdet samaan kasaan ja vain loikata rähmälleen siihen”, Yuri tokaisi talsiessaan hänen vierellään. ”Eikö vain?”
Otabek naurahti. ”Sellainen ei totta puhuakseni käynyt ensimmäisenä mielessäni.”
”Minulla on vain parempi mielikuvitus.”
"En minä sitä sanonut, etteikö se kuulostaisi mainiolta." Tummatukka tarttui kiinni vaaleaverikön takin hihasta. Muutaman sekunnin kestäneen häkellyksen päätteeksi tämä suli hänen viattomalle vinkilleen ja pujotti kätensä hänen omaansa. Käsikkäin kuljeskelu oli heille molemmille suhteellisen uutta, mutta kumpikaan ei kokenut sitä lainkaan tukalaksi. Päinvastoin.
Nautiskellessaan puistossa puhaltavasta tuulesta Otabekin huomio keskittyi äkisti takaisin Yuriin tämän hyräillessä jotain. Kappale kuulosti ensin häiritsevän tutulta, sitten vain häiritsevältä.
”Mitä ihmettä sinä hyräilet, Yura?”
Yuri vaikeni kuullessaan kysymyksen ja näytti hiukan syylliseltä. ”Älä mulkoile tuolla lailla! Se on soinut päässäni jo monta tuntia!”
”En voi uskoa, että hymisit juuri King JJ:tä”, Otabek tuhahti, vaikkakin moittivaa olemusta laimensi pieni hymy.
”No jos sitä miettii ihan vain musiikin kannalta, ei se ihan umpionneton ole!” Yuri tuumi leukaansa raapien. ”Älä käsitä väärin, kyseisen laulun tekijä ja esittäjä on ilman muuta pahin kusipää koskaan!” tämä jatkoi painokkaasti kuin olisi selostanut poliisille tuntomerkkejä rikollisesta.
”Mutta satut pitämään itse laulusta?”
”No siitä melodiasta!”
”Ahaa.”
”Tiettyyn rajaan asti – hei! Takaisin!” Yuri karjaisi perään, kun Otabek äkisti irrotti otteensa ja harppasi eteenpäin ripeämmin askelin.
”Minä en kävele käsi kädessä sellaisen henkilön kanssa, joka fanittaa mitään, mihin liittyy JJ”, Otabek tokaisi ykskantaan.
”Beka, senkin ääliö!”
***
Viisi päivää myöhemmin Yuri istui iltaa tietokoneensa ääressä tuumien samalla sopivaa ajankohtaa yöpuulle käymiseen. Hän oli juuri sulkemassa selainta, kun iloinen kilahdus ilmoitti saapuneesta sähköpostista. Yuri ehti jo ihmetellä, kuka laittoi postia sellaiseen aikaan, mutta nähdessään Otabekin osoitteen hänen ilmeensä kirkastui heti.
Liitetiedoston mukana tullut viesti oli lyhyt mutta kiintoisa.
Pelkkä melodia, vai?
Yuri napautti liitteen auki. Kyseessä oli kappale, joka muutaman sekunnin kuluttua paljastui juuri samaiseksi JJ:n hyväkkään vääntämälle laululle, joka oli pyörinyt hänen päässään jokin aika sitten. Bekan miksaamassa versiossa laulu oli siivottu pois ja tilalle oli tuotu rumpujen kumua ja karkeaa sähkökitaraa. Yuri havaitsi jalkansa heiluvan musiikin tahtiin tarttuessaan puhelimeensa.
Minä
Sain postisi, neropatti
Beka
Tuon version kuuntelua tarvitsee hävetä paljon vähemmän
Minä
Tämä on ihan mahtava <<3
Sinulla oli taatusti hauskaa väkertää tätä
Kuuntelit tuntikausia putkeen?
Beka
Jjjep...
Se biisi ei lähde päästäni enää ikinä
Minä
:----D
Siitäs sait
Beka
Kaikkeen minäkin sorrun sinun takiasi O.o
Minä
Kiva että sorruit (;
Beka
Ei kestä, pölvästi
<3
