Villapaidassani tuoksusi, Ron/Harry, 3 x fluffyinen raapale, S

[Thelina]

Ficin nimi: Villapaidassani tuoksusi
Kirjoittaja: Thelina
Fandom: Harry Potter (jatkosijoitus Hunajaherttua)
Tyylilaji: fluff
Ikäraja: S
Paritus: Ron / Harry
Yhteenveto: Tahdon haistaa villapaidassani tuoksusi silloinkin, kun en voi olla alle jalan etäisyydellä sinusta.
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Hyvää joulua, tirsu! Toivoit muun muassa Rarrya, lämpöä, joulua ja fluffya, joten tässäpä muutama jouluinen rapsu pakettiisi Toinen rapsu osallistuu myös Spurttiraapale V:n 17. kierrokselle, inspissanana “aistillinen”.


Villapaidassani tuoksusi

Harry on uskomattoman iloinen, kun Ron ilmoittaa haluavansa jäädä Tylypahkaan jouluksi. Tottahan Harry tietää olevansa tervetullut Kotikoloon Ronin mukana, mutta kiireisen syyslukukauden jälkeen kumpikin kaipaa kahdenkeskistä aikaa, johon pikkuruisen yläkerran huoneen hauras yksityisyys ei aivan riitä. Tylypahkan joulupöytä ja heitä lukuun ottamatta täysin tyhjä poikien makuusali houkuttavat liiaksi molempia ja niinpä Kotikoloon suuntaavat loman alkaessa ainoastaan kaksoset ja Ginny.

Aattoiltana he ovat vihdoinkin kahden ja Harry antaa Ronin kömpiä viereensä pylvässänkyyn, vaikka se onkin hieman liian kapea kahdelle. Ronin lämmin keho hänen omaansa vasten on kuitenkin liian suloista torjuttavaksi, samoin kyltymättömät suudelmat, joita tämä jakelee pitkin Harryn kasvoja ja kaulaa.

~*~*~

Jouluaamuna he nukkuvat pitkään ja heräävät pylvässängyn samettiverhojen raosta hehkuvaan valkoiseen hämärään. Ron poimii oman sänkynsä päädystä lahjat ja kapuaa Harryn viereen avaamaan niitä. Kumpikin saa totuttuun tapaan villapaidan, Ron kastanjanruskeansa, tällä kertaa tammenterhoilla koristetun, ja Harry tummanpunaisen luutakuvioisen. Mollyn taikaneulos mukautuu käyttäjänsä kokoon täydellisesti ja Harry tuntee neuloksen aistillisen pehmeyden hyväilevän ihoaan yhtä hellästi, kuin Ronin sormenpäät edellisenä iltana. Harry hymyilee muistolle ja hipaisee pisamaista kättä vieressään.
”Pue sinäkin omasi.”

Ron tekee työtä käskettyä ja ehdottaa:
”Pidetään näitä loman ajan ja sitten vaihdetaan. Tahdon haistaa villapaidassani tuoksusi silloinkin, kun en voi olla alle jalan etäisyydellä sinusta.”

Harry nyökkää hymyillen.

~*~*~

Loman viimeisenä päivänä Harry pukeutuu kastanjanruskeaan ja Ron tummanpunaiseen. Kumpikin paita sopii mukautuvuutensa ansiosta täydellisesti, vaikka Ron onkin hieman Harrya pidempi ja harteikkaampi. Harry rakastaa kantaa Ronia näin lähellä itseään - paita tuoksuu huumaavasti piparminttusaippualta ja Ronin pisamaiselta iholta.

He istuvat oleskeluhuoneessa pelaamassa velhoshakkia, kun Hermione saapuu posket punaisena, lumihiutaleita hiuksissaan. Kolmikko halaa ja tervehtii toisiaan nauraen.
”Sait sitten tällä kertaa jotain muuta, kuin kastanjanruskeaa”, hän tokaisee Ronille, vilkuillen Harryn ruskeaa paitaa kulmat kurtussa.
”Niin”, Ron sanoo. ”Kai äiti vihdoin tajusi, että pidän oikeastaan punaisesta enemmän.”

Hermione kohauttaa olkiaan ja lähtee makuusaliin. Harry katsoo hymyillen poikaa punaisessa paidassaan.

Huomenna alkaisi arki.

[tirsu]

Ihan ensimmäiseksi: kiitos tästä ihanasta suloisuudesta! ^ ^ Rarry on parasta (ja jos multa kysytää, niin kaksikon olisi pitäny päätyä yhteen).

Voi että, kun tää oli todella suloinen. En tullut alussa ajatelleeksi, että poikien suhde oli pidetty salassa muilta, mutta se toki selittää miksi he halusivat jäädä koululle. Ensin ajattelin vain, että jäivät siksi kahdestaan koululle, kun Kotikolossa on aina melkoinen kuhina eikä kahdenkeskisille hetkille oikein jää aikaa paitsi nukkumaan mennessä.

Hermione taisi kylläkin ehkä epäillä jotain. Oli kuitenkin kiva, ettei Hermione tässä tiennyt. Se tuo kivasti vaihtelua sekä itse pidän siitä, ettei Hermione aina tiedä ihan kaikkea. Mutta eiköhän hän sen fiksuna tyttönä pian hoksaa.

Ei siinä kapeat sängyt haittaa, kun toisen viereen pääsee makoilemaan. Varsinkin, kun muulloin ei voi (mutta ehkä sitten kun he kertovat suhteestaan muille).

Voi Ronia, kun se aina saa sen kastanjanruskean villapaidan vaikkei hän väristä oikein pidä. On se harmillista. Mutta onneksi hän nyt sai Harryn paidan itselleen lainaan - ehkä jopa kokonaankin itselleen. Pidin siitä miten nuo villapaidat aina mukautuivat käyttäjänsä kokoon. Se oli oiva yksityiskohta, jota en ole itse tullut ajatelleeksi vaikka se on juuri passeli taikamaailman villapaitoihin.

Oih, kylläpä Ronin paita tuoksuu hyvälle. Voisin itsekin vetää sen ylleni.  Olisi ollut kiva tietää, että mille Harryn paita Ronista tuoksui.

Kiitos paljon tästä ihanuudesta! Tätä lukiessa tuli hyvä mieli ja huulilla on hymy. 

Hyvää joulua!

-tirsu

[Thelina]

Ole hyvä olin vain iloinen, että joku oli keksinyt toivoa Rarrya, minäkin pidän siitä kovasti.

Tajusin juuri, että tästä tuli vahingossa vähän AU, kun ei tämä nyt oikein sovi minkään Potter-kirjan joulunaikaan, varsinkin kun nuo kaksosetkin tuli tuolla mainittua mutta tästä tuli nyt sitten tällainen vaihtoehtoinen joulu, sanotaan vaikka että poikien viidenteen vuoteen

Ajattelin poikien suhdetta tässä juuri niin, että se on vielä aika uusi ja salainen, eikä muille ole vielä kerrottu, edes Hermionelle. Vaikka Hermione onkin tarkkanäköinen, eikä varmasti mene kauaa ennen kuin hän jo aavistaa jotakin. Jouluun kuuluu tietysti villapaidat ja halusin kerrankin antaa Ronille mahdollisuuden pukeutua muuhun, kuin kastanjanruskeaan saa nähdä jääkö punainen paita pysyvästi Ronin käyttöön

Kiitos sinulle kommentistasi, olen todella iloinen että pidit tästä!

[hiddenben]

Halusin tulla kommentoimaan tätäkin, vaikka Drarryyn verrattuna Rarry on vieläkin oudompaa aluetta! (Välillä alkaa kyllä vähän naurattaa nämä parituslyhennykset, varsinkin kun ne sopivat yhteen kuin runoa kirjoittaisi, mutta menkööt ) Tämä kuitenkin jäi jostain syystä mieleeni heti sen luettuani joulun alla, joten kyllähän tätä pitää nyt tulla kommentoimaan

Ajatus Harrystä ja Ronista on outo, vaikka toisaalta pystynkin selittämään itselleni, miksi nämä kaksi hakevat turvaa ja rakkautta toisistaan. Tässä ficissä erityisesti tuo villapaitojen vaihtaminen auttoi niin sanotusti hyväksymään kaksikon suhteen, koska siinä oli jotain hellyyttävää – varsinkin, kun Hermione vielä kommentoi villapaidan "uutta" väriä. Vaikka tämä sopiikin enemmän AU-maailmaan kuin canoniin, tässä on silti mukana sellaista kaaoksen tasapainotusta, juuri tuossa hiljaisuuden ja kahdenkeskeisen ajan ja tilan etsimisessä. En tosin osaa kuvitella kaksikkoa joulupöydässä yhdessä Pimennon kanssa Ehkä he kuitenkin päätyvät hakemaan keittiöstä jouluruokaa ja viettävät suurimman osan joululomastaan makuusalissa?

Ainoa, mitä jäin tässä ficissä miettimään sekä ensimmäisellä että toisella kerralla, on tuo lopussa ollut viimeinen lause. Huomenna alkaisi arki – tuntui siltä, että se aloittaa uuden osan tarinaa tai että se olisi vaatinut vielä toisen lauseen täydentämään, mitä arjen alkaminen heille kahdelle merkitsee. Uskon ymmärtäväni, mitä olet tällä lauseella etsinyt, mutta tässä tilanteessa se tuntuu jättävän ainakin minut hieman keskelle tarinaa

Muuten tämä tarina oli hyvä lukuhaaste minulle ja sisälsi kivoja fluffyisia kohtia! Kiitos tästä(kin)

[Thelina]

hiddenben: Hauskaa, että kokeilit, vaikka ajatus Rarrysta on outo (minustakin nuo lyhenteet muuten ovat todella huvittavia, haha). Minullekin se on oudompi ja vähemmän mieluisa paritus kuin Drarry, mutta ymmärrän kyllä sellaisen friends to lovers -troopin viehätyksen, mitä tässäkin parituksessa on ja olen lukenut monia hyvinkin toimivia Rarry-ficcejä

Tästä tuli tosiaan aika AU (en miettinyt yhtään niin tarkkaan kuin tavallisesti, miten tämä sopisi canoniin, eikä sitä aina tarvitsekaan!), joten ehkä koko Pimento-ajatus kannattaa jättää huomiotta ehkä Pimento oli jossain ministeriön jouluillallisilla eikä ollenkaan häiritsemässä Tylypahkan joulua

Itsekään en oikein ollut ihan tyytyväinen lopetukseen, mutta en siihen hätään keksinyt muutakaan. Ajatuksena oli kuitenkin se, että Hermionen kohtaaminen muistuttaisi jollakin tavalla siitä tavallisesta arjesta, missä pojat eivät ehkä uskalla vielä niin täysin avoimesti olla toistensa kanssa, mutta kuitenkin ne villapaidat ja toisen läsnäolo ja pienet hymyt antaisivat voimaa. Olen yrittänyt päästä vähän irti tarinoiden loputtomasta hautomisesta koneen syövereissä ja loputtomasta hiomisesta, joten siksi annoin tämän mennä tällaisena, vaikka pieni hauduttelu olisi kyllä voinut tässä tapauksessa parantaa lopputulosta raapaleet on niin mukavia, mutta välillä haastavia, jos ihan kaikki ajatukset ei meinaa mahtua tekstiin!

Kiitos taas kommentista, on mukavaa kuulla mietteitäsi!

[hiddenben]

Halusin vielä tulla kommentoimaan uudelleen tuota lopetusta, se on nimittäin mielenkiintoinen aihe fiktiivisten tekstien suhteen! Joskus loppu tulee otsikon tapaan kuin itsestään, joskus taas sen kanssa saa vääntää ja kääntää kyllästymiseen asti. Hyvä vain, että yrität päästää irti tarinoiden hautomisesta ja hiomisesta, lisää kirjoittamallahan sitä vain oppii lisää Tässä tekstissä ajattelin lopun kanssa sitä, että tuo Hermionen kohtaaminen on itsessään todella toimiva ja ihana, ja ymmärrän hyvin ajatuksesi arjen jatkumisesta. Viimeinen lause vain antaa lupausta jonkinlaisesta jatkosta, mikä tässä tapauksessa hämmentää enemmän kuin päättää tekstin – mutta toisaalta ymmärrän, että raapalemitta ei anna yhtään ylimääräistä sanaa anteeksi

Summa summarum, loput ovat hankalia eikä tuo viimeinen lause tätä ficciä pilaa! Se ehkä vain alleviivaa sen, mikä jo Hermionen palaamisessa käy ilmi, samalla hieman johtaen minun kaltaistani lukijaa harhaan Mutta hienoa silti, että julkaisit tämän ficin, vaikket ihan tyytyväinen siihen ollutkaan! Se vaatii päättäväisyyttä, mutta antaa vastalahjana kokemusta. Ja tämä herättää myös ajatuksia minussakin, millaisia toimivat loput ovat ja mitkä asiat siihen vaikuttavat

[Thelina]

hiddenben: Todella mielenkiintoista pohtia tätä, kiitos kun palasit vielä jakamaan ajatuksia. Kommenttiboksiin syntyy harvoin keskustelua, sitä saisi kyllä olla enemmän! Unohdin aikaisemmin sanoa, että ajattelin arjen alkamisen kuvaavan myös sitä, että joululoma loppuu, kun ficcihän sijoittui muuten kokonaan loma-aikaan. Eli yhdenlainen loppu sekin voi silloin olla. Enpä siinä vaiheessa aavistanut, että se voisi näyttäytyä niin vahvasti lupauksena jatkosta - otan ehdottomasti nämä kommentit muistutuksena siitä, että pitäisi välillä tarkemmin miettiä, millaisena mikäkin sanavalinta näyttäytyy lukijalle. Olisi kiinnostavaa kuulla, heräsikö muilla samanlaisia ajatuksia kuin sinulla! Loput ovat tosiaan joskus yhtä hankalia kuin otsikot ja molempia voi pohtia loputtomiin. Kokeilemalla oppii, mitkä ratkaisut toimivat ja mitkä eivät, mutta sitäkään tietoa ei saa ilman kommentteja ja palautetta. Kiitos siis sinulle, kommenttisi antoi arvokasta tietoa vastaisuuden varalle!

[Avaruuspiraatti]

Tämä oli ihanan suloinen ja lempeä lukupala. Tuntuu varmasti vapauttavalta jäädä kahdenkesken lomien ajaksi oman rakkaansa kanssa rauhoittumaan ja lataamaan akkuja. Lopun villapaitavaihto on kyllä niin sokerinen, että hampaissa ihan vihloo, mutta koskaan ei voi saada mahan täydeltä liikaa makeaa ♥ Kiitoksia!

[Larjus]

Oijoi, näitä lukiessa tuli jotenkin nostalginen olo, koska joskus lähemmäs kymmenen vuotta sitten tuli aika paljonkin fiilisteltyä Rarrya. On se kyllä söötti pari. Ja voi herran jestas miten söpö ja hellyttävä koko tekstikin oli!
Voin vain kuvitella, miten leppoisasti Harryn ja Ronin loma kuluukaan, kun saavat käytännössä kahdestaan sitä viettää. Ei mikään ihme, että päätyivät siihen, varsinkin, kun kerta heidän suhteensa ei vielä ollut muilla tiedossa.

Villapaitojen vaihto oli hauska ja söpö idea, ja tykkäsin tuosta, että taian avulla neulotut paidat mukautuvat sopimaan käyttäjänsä ylle. En tiedä olisko muuten ollutkaan ihan niin kivaa pitää toisen paitaa yllä, varsinkin jos Harryn paita olisi Ronille muuten ollut pieni
(Ja uuuh, piparminttusaippua kuulostaa ihanalta. Haluun.)

Minäkin tykkäsin siitä, että Hermione ei tiennyt kaveriensa suhteesta, sillä ei Hermionen tosiaankaan tarvitse kaikkea tietää hah.

Itse taas koin, että tuo loppu toimi tuollaisenaan varsin hyvin. Ficien lopettaminen on aina kenkkua (musta tuntuu, että vaikka mulla olisi mielessäni loppukohtaus ja jopa hyvät loppulausett, niin sitten kun ne on kirjoitettu niin ei toimikaan niin hyvin kuin haluaisi XD), ja kun siihen lisää vielä raapaleiden sitäkin kenkumman sanamäärän, niin ei mikään ihme, jos välillä tuntuu, ettei suju ihan niin kuin haluaisi Mutta mä ainakin näin tuon lopetuksen hyvänä enkä jäänyt "odottamaan lisää" (tykkään avoimista lopuista). Enemmänkin siinä sitten voi itsekseen jäädä fiilistelemään ja miettimään, että mitäs sitten arki. Mutta lisää lukukokemusta se ei mun mielestä sinällään vaadi, vaikka toki sitä lukee aina mielellään lisääkin

[Thelina]

Avaruuspiraatti: Ihanasti kuvailtu tuo "niin sokerinen, että hampaissa ihan vihloo" Joulun kunniaksi piti tehdä jotain ekstra-super-fluffyista, joten tässä sitä oikein rautaisannos! Kiitos kommentista!

Larjus: Olipas kivaa, jos tämä herätti nostalgisia tuntemuksia Epäilen, ettei koko villapaitahomma olisi mennyt Hermionella läpi, jos Ron olisi tunkenut Harryn pienen paidan päälle ja Harrylla olisi liian iso paita Molly on onneksi niin taitava neuloja, että hänen paitansa sopivat täydellisesti kaikille! Hermionen ei tosiaan tarvitse kaikkea tietää, vaikka hän voikin olla sen verran terävä, että ennen pitkää päättelee, mistä on kysymys Kiva kuulla myös näkemyksesti tuosta lopusta! Kiitos kommentista!

[Alice Katarina]

Kommenttiarpajaisista hei! Halusin valkata sulta Rarrya, koska se on mun kuvitelmissa ehkä kaikkein ”tosin” kaikista ei-canon parituksista. Ron ja Harry olivat supersuloisia tässä pätkässä. Tykkäsin myös siitä, ettei poikien suhteesta oltu kerrottu muille. Siit tuli sellainen idyllisen intiimi fiilis koko tarinaan.

Tekstissä oli ihania yksityiskohtia, kuten aavistuksen liian kapea pylvässänky ja villapaitojen värit. Tykkäsin myös taikaneuleen ajatuksesta. Olisipa kätevää, jos tuollaisia olisi oikeastikin, ja voisi niin vaan vaihdella vaatteita vaikka ystävien kanssa.

Kommenteissa käytyyn keskusteluun ficin lopusta täytyy vielä sanoa, että itse pidin siitä kovasti. Jotenkin näin sen myös ehkä pienenä lupauksena siitä, että poikien suhde olisi pian niin arkea, että se olisi aika jakaa myös muille.

Harry rakastaa kantaa Ronia näin lähellä itseään - paita tuoksuu huumaavasti piparminttusaippualta ja Ronin pisamaiselta iholta.

Tämä oli ehkä lempikohtani, kovin kaunista kuvailua! Paitojen vaihtaminen oli aika söpöä. Jos Hermione ei vielä tajunnut paitojen vaihtamista, niin veikkaan, että kaksoset sen viimeistään tajuavat. 

Kiitos tästä ihanasta pätkästä! Kirjoita ihmeessä lisää Rarrya.

AK

[Thelina]

Alice Katarina: Kuten aiemmissakin kommenteissa tuli todettua, tykkään kovasti sellaisesta friends to lovers -troopista, mihin Rarry tietysti soveltuu paremmin kuin hyvin. Kivaa kuulla yksityiskohdista, joista pidit! Mollyn taikaneule kelpaisi kyllä minullekin, ihan millä vain kuosilla ♡ Hermionekin saattoi aavistella, että pojilla on villapaidat vaihtuneet, mutta viimeistään kaksosilla (tai Ginnyllä) varmasti välähtää, että Ron on ainaisen kastanjanruskean villapaidan oikea omistaja Kiitos lämmittävästä kommentista, kivaa, että jouluinen söpöily maistui ♡ Ja lisää Rarrya tulee varmasti jossain vaiheessa. Itse asiassa muistelen kirjoitelleeni vihkoon yhtä shottia, mutta se oli kyllä niin siirappinen, että sivut varmaan ovat liimautuneet toisiinsa kiinni... Katsotaan saanko tarinan joskus siirrettyä koneelle asti

[Fredu]

Villapaitojen vaihto, miten ihana ajatus! ♥ Pojat olisi voineet välttää kiinnijäämisen pukemalla toistensa paidat lomaksi, mutta eihän ne hölmöt osaa ajatella. Ovat niin rakastuneita ja helpottuneita, että saavat jäädä kahdestaan.

”Pidetään näitä loman ajan ja sitten vaihdetaan. Tahdon haistaa villapaidassani tuoksusi silloinkin, kun en voi olla alle jalan etäisyydellä sinusta.”

jasdöjfsölkdjgslkögflkj ♥u♥ Lonnukka sinä senkin romanttinen höpsö!

Tämmöiset slice of lifet on elämän suola. Tuo loppukaneetti, huomenna alkaisi arki, on niin sopiva! Se hempeä kahdestaan kuplassa killuminen loppuu ja pitää taas keskittyä kaikkeen muuhun.

(mun tuhannes viesti, YAYYY)

[Thelina]

Fredu, Ron on tosiaan tässä melkoinen romantikko, vaikkei aina ehkä haluaisi sellaista myöntääkään, ainakaan muiden kuullen Mutta mikäs sitä on kahdestaan romanttista joululomaa viettäessä ♥ Ja eiköhän villapaidat tuo iloa siihen arkeenkin Kiitos kommentista, kiva kuulla että tykkään slice of life -romantiikasta ja onnea tuhannesta viestistä!