Kirjoittaja Aihe: Luontaisia vihollisia | S | Astoria/Hermione | raapalesarja 6/? (29.10.)  (Luettu 3577 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Ficin nimi: Luontaisia vihollisia
Kirjoittaja: Odo
Hahmot: Astoria/Hermione
Genre: Draama, romance, angst
Ikäraja: Sallittu (ei varoitettavaa)
Vastuunvapaus: Rowling omistaa Potterversumin hahmoineen ja minä vain leikin saamatta taloudellista hyötyä.
A/N: Raapaleita on vaan puskettava. Laun kanssa raapalekisassa oon kauheasti jäljessä, joten uutta sarjaa jälleen. Lyhkäinen tämäkin.  Ja korkkaan tällä useamman haasteen: FF50: Luihuiset (014.Viholliset.), Rare10, Perspektiiviä parittamiseen (Viholliset) , Kirjoita&Kommentoi ja jokainen osa myös Vuosiraapalehtien V. Ja kerään Hermionen.



Luontaisia vihollisia

I

"Minä vihaan Grangeria!" Pansyn sanat kajahtivat oleskeluhuoneeseen. Astoria kohotti katseensa lukemastaan kirjasta nähdäkseen, kun hänen vanhemmat tupatoverinsa astuivat sisään.

"Miksi?" Astoria kysyi varovasti Pansyn heittäytyessä hänen viereensä sohvalle. Daphne istui toiselle puolelle katsoen pikkusiskoaan nenänvartta pitkin.

"Koska hän on kuraverinen ja rohkelikko", Pansy sanoi asian kuin itsestään selvyytenä.

"Leijonat ovat käärmeiden luontaisia vihollisia – mutta niiden pitäisi pelätä myrkkyä", Daphne sanoi nauraen omille sanavalinnoilleen.

Joskus Astoria oli pitänyt siskonsa naurusta. Nykyisin se oli liian piikikäs.

"Tietenkin", Astoria sopersi ja sulki kirjansa. "Minun on haettava toinen kirja. Tässä ei kerrota myrkkylonkeroisen oikeaoppisesta kasvatuksesta."

Astoria lähti peittäen surulliset kasvonsa ystäviltään, eikä kukaan huomannut.



A/N2: Leijonat eivät ole käärmeiden luontaisia vihollisia eli tää on tälläinen rohkelikko/luihuinen vertauskuva.
« Viimeksi muokattu: 29.10.2016 16:13:50 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
II

Astoria pureskeli kynsiään. Hän tiesi, että hänen ei pitäisi, mutta hän ei voinut sille mitään. Muiden luihuistyttöjen saapuessa aamiaiselle hän piilotti kätensä pöydän alle ja väitti jo syöneensä. 

Kukaan ei välittänyt, mutta ihmisten ja pöytien yli Astoria kohtasi katseen.

Hermione Grangerin katseen, joka oli kysyvä. 

Pudistettua päätään oikeastaan tietämättä, mitä halusi sillä viestiä, Astoria nousi pöydästä. He olivat tavanneet Hermionen kanssa sattumalta kirjastossa edellisenä iltana. 

Ei hän ollut tarvinnut uutta kirjaa oikeasti vaan oli halunnut ainoastaan pois oleskeluhuoneesta. Hermione taas oli siellä lähestulkoon joka ilta, kun VIP-kokeet lähestyivät. 

Oliko se sittenkään sattumaa? 

Lähdettyään suuresta salista Astorian tiesi vastauksen kysymykseen.

Ei.
« Viimeksi muokattu: 29.10.2016 15:54:40 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
III

Laukku painoi Hermionen olkapäätä. Hän oli käynyt kirjastossa lainaamassa itselleen vapaa-ajan lukemista, mutta myös kasan koulukirjoja VIP-kokeisiin valmistautumista varten. Hän ei uskonut, että siitä olisi mitään haittaa, jos hän opettelisi hieman oppikirjojen ulkopuolisiakin asioita. 

Hermione huokaisi ja istui hetkeksi käytävällä olevalle penkille, kun näki tutun hahmon kävelevän ripeästi käytävällä. Hänen kohdallaan tyttö pysähtyi.

Astoria.

"Minulla on kiire loitsutunnille", Astoria sanoi, vaikka oli itse pysähtynyt. Hermione hymyili ihmetellessään, miksi tyttö käveli väärään suuntaan.

"Loitsuluokka on tuolla päin", Hermione sanoi ystävällisesti.

"Unohdin kirjani", Astoria sanoi ja vilkaisi Hermionen silmiin.

"Lainaa minun. Loitsujen käsikirja nelonenhan teillä on? Minulla on se laukussa, koska ajattelin kerrata vanhaa", Hermione sanoi ja alkoi penkoa laukkuaan. 

"Ei sinun tarvitse, Granger", Astoria mutisi, mutta otti kiitollisena vastaan kirjan.

"Sano vain Hermione", toinen kehotti ja Astoria hymyili tytölle, jolle olisi halunnut sanoa niin paljon. 

Luontaisia vihollisia, kaikui kuitenkin Astorian päässä, vaikka Hermione ei vaikuttanut viholliselta.

He sopivat näkevänsä myöhemmin kirjastossa.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
IV

Astoria makasi valveilla sängyssään. He olivat tavanneet toistamiseen kahden Hermionen kanssa. Puhuneet enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. 

Silloin Astoria ei ollut osannut kuin kysyä, mistä löytäisi kirjan myrkkylonkeroisista ja kysynyt, mitä toinen sillä hetkellä opiskeli. 

Viime kerta oli ollut erilainen. Hän oli kiittänyt Hermionea kirjan lainasta ja myöntänyt, että hänellä oli vaikeuksia joidenkin loitsujen kanssa.

Hermione oli luvannut opettaa häntä viikonloppuna. 

Ystävällinen. Kohtelias. Fiksu. Kaunis omalla tavallaan. 

Astoria toisteli sanoja mielessään.

Miksi hänen piti ihastua juuri rohkelikkoon? 

Ei häntä pelottanut ajatus siitä, että hän piti tytöistä. Vaan se, että he kuuluivat eri tupaan. Korpinkynsi olisi voinut vielä käydä, mutta ei rohkelikko.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Juulia

  • Malfoy`s mistress
  • ***
  • Viestejä: 744
  • by Saasta
Ohhoh, kuinkas täällä ei vielä ole kommentteja  ???

Raapaleet ovat kyllä haasteellisia mutta mielekkäitä luettavia. Kun asian joutuu tiivistämään, tulee jätettyä paljon enemmän lukijan kontolle ja tapahtumia ei esiinny niin mahdottomasti. Raapalesarja taas onneksi vie asioita eteenpäin.

Rakenteellisesti nämä raapaleet ovat hyvin mielenkiintoisia, lauseet ovat vähän irtonaisina paloina, joskus jopa irrationaalisia raapaleen kulkua ajatellen. Esimerkiksi ensimmäisen raapaleen "Joskus Astoria oli pitänyt siskonsa naurusta. Nykyisin se oli liian piikikäs." on irrationaalinen muun raapaleen kannalta. Ja siksi ehkä tykkäsinkin lauseesta  :D Eli siis mielestäni lauseiden osittainen irrationaalisuus muuhun tekstiin sopii tähän. Ja muutoinkinhan raapaletekstit ovat yleensä ajatusvirtaa, vähän sellaisia asioita, jotka pitkissä ficeissä jäävät toiminnan jalkoihin. Tästä esimerkkinä kynsien pureskelu, jonka olit saanut kuulostamaan hyvin tärkeältä osalta tarinan kannalta ;)

Jännityksellä odotan, mitä tapahtuu kun Astorian ihastus paljastuu ja kuinka siihen vastataan! Lisäksi luulen, että Daphne ja Pansy eivät asiaa jätä kommentoimatta.

Tämä kommenttikin oli oikeen irrationaalisuuden huipentuma, mutta pakkohan sitä on puumerkki jättää ;) Ja jatkoa haluan kyllä ehdottomasti lukemaan, tulen sitten tänne löpäjämään taas puuta heinää ;)

-Juulia

Arvaa vaan montako mielenkiintoista-sanaa tässä oli ennen kuin muokkaus kävi. Tuli aivan sellainen olo niinkuin olisin lukenut Pasilan Routalemmen ajatusvirtaa, kun kaikki on niin jännää, paitsi siis tässä mielenkiintoista. Eli jos siellä on jotakin kummallisia adjektiiveja niin tiedät että siinä on aluksi lukenut mielenkiintoinen  :D
Mielipiteeni on selvä - älä sekoita minua tosiasioilla.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Juulia, kiitos kommentista. :) Enpä ajatellut tuota irrotianaalisuusjuttua, mutta oon "syyllistynyt" siihen ennenkin, kun annan ajatusvirtana vaan mennä ja napsuttelen raapaleita. Hyvä, ettei ne oo pahasti iskenyt silmään, kun musta on ihan tavallista laittaa pieniä faktoja sinne tänne, joihin saatan palata. :D En ole itseasiassa niin pitkälle päässyt ajatuksissani, miten Pansy ja Daphne reagoivat, saa siis nähdä!



V

"Heilauta sauvaasi näin", Hermione sanoi näyttäen liikeradan, joka näytti helpolta. Silti Astoria teki siinä aina virheen. Hän muisteli, miten oli joskus saanut kokeessa ananaksen steppaamaan vain vaivoin.

(Miksi he edes halusivat ananaksen steppaavan?)

"Kiitos", Astoria sanoi hiljaa, kun he olivat vihdoin saaneet harjoittelun päätökseen. "Eipä kestä."

Astoria mietti, uskaltaisiko kysyä, miksi Hermione oli ystävällinen. Kyllähän hän oli huomannut, että tyttö oli avarakatseinen, mutta ei ollut uskonut sen yltävän luihuiseen asti. 

"Miksi autat?" Astoria kysyi ja huomasi puhuvan lähes yhtä piikikkäästi kuin siskonsa. Hän oli selvästi hermostunut kopioidessaan Daphnen kipakkaa tyyliä. 

"Vaikutat mukavalta tytöltä. Ja tämä on kertausta minullekin", Hermione vastasi.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Dria

  • ***
  • Viestejä: 939
  • Femmeilijä
Ekassa raapaleessa hymyilytti tuo käärme/leijona -asetelma. Tuollaiset vertauskuvat ovat mielestäni vähän outoja, jos niitä käytettäisiin oikeassa elämässä ja Daphnen kommentti ei ainakaan vähentänyt outoutta. Toisaalta tykkään kamalasti myös siitä, kuinka käärmeet ovat käärmeitä ja leijonat leijonia. Ne eläimet symboloivat hyvin tupiin yhdistettyjä ominaisuuksia. Tietty ne kuvastavat ainakin minun mielestäni myös henkilöiden asennetta tuparajoihin.

Paritus on totta kai kiehtova. Se minut sai tämän avaamaan. Tunnustan toki, että luen melkein mitä vaan rohkelikko/luihuinen asetelmalla etenkin, jos huomioidaan tupien välinen juopa. Tykkään siis siitä, että Astoria tiedostaa sen olemassaolon ja vielä enemmän tykkään niistä hetkistä, joissa Astoria pitää sitä järjettömänä/epäloogisena tms. Etenkin tuossa alla olevassa lainauksessa tämä tuli esille. <3
Lainaus
Luontaisia vihollisia, kaikui kuitenkin Astorian päässä, vaikka Hermione ei vaikuttanut viholliselta.

Ja tämä uusin raapale oli aivan loistava. Luen näitä junassa ja koetin olla nauramatta kuvitellessani steppaavaa ananasta. Kiitos paljon tästä mielikuvasta  :D

Jatkoa odotellessa, nämä ovat ehdottoman koukuttavia!

"Ajan pyörä pyörii ja aikakaudet tulevat ja menevät jättäen jälkeensä muistoja, joista tarinat syntyvät. Tarinat haipuvat myyteiksi, ja myytitkin on jo kauan sitten unohdettu, kun ne luonut aikakausi jälleen koittaa."
Ava by Cea

tirsu

  • BubblegumKnight
  • ***
  • Viestejä: 2 096
  • Clara, my Clara
Heipparallaa!

Mun on pitänyt jo monen monta kertaa (toisesta raapaleesta asti) kommentoida tätä, mutta olen aina vain siirtänyt sen seuraavalle päivälle. Mutta nyt viimeinkin otin itseäni niskasta kiinni (ja keräsin tarpeeksi rohkeutta) ja tässä sitä ollaan – vihdoin ja viimein.

Tämän nimi ja paritus herättivät mielenkiintoni. Ja Astoria on yksi lempihahmojani (vaikka hänet mainittiin vain kerran pari epilogissa), joten koetan yleensä lukea kaikki onnelliset ficit, joissa hän on mukana. :)

Oli hauska huomata, että mun mielikuvani Astoriasta vastaa aika lailla näiden raapaleiden Astoriaa. Ainakin sain sellaisen kuvan, että Astoriaa tupien väliset erimielisyydet ei kiinnosta vaan ne ovat hänestä typeriä.

Kiintoisaa päästä lukemaan vaihteeksi luihuisen ja rohkelikon ystävyydestä/rakastumisesta kertovasta ficistä niin, että pääosassa ovat jotkut muut kuin Harry ja Draco tai Draco ja Hermione. Oikein mukavaa ja piristävää vaihtelua.

Odotan mielenkiinnolla miten Hermionen ja Astorian väliset tunteet lähtevät tästä kehittymään. Kuinka kauan Astoria pystyy salaamaan ihastumisensa ja ystävyytensä tupakavereiltaan? Ja onko Hermionella myös tunteita Astoriaa kohtaan vai onko tunteet yksipuoliset (pliis, ei)?

Tuo tupien välinen sota vaikeuttaa aivan varmasti kaksikon suhteen kehittymistä. Vaikka Astoriasta se on typerää, hän ei kuitenkaan uskalla tuoda eriävää mielipidettään esille peläten siitä aiheutuvia seurauksia. Joita tässä on ihan varmasti luvassa siinä vaiheessa, kun muille luihuisille selviää, että Astoria viettää aikaa Hermionen kanssa. Ja että kyseessä on enemmänkin kuin ystävyyttä.

Pansyn reaktio tulee olemaan aivan varmasti todella vahva ja tämä yrittää varmasti pilata kaksikon suhteen. Mutta Pansya enemmän mua kyllä kiinnostaa Daphnen reaktio. Tässä on käynyt jo ilmi se, että sisarukset ovat jossain vaiheessa olleet läheisiä, mutta eivät enää niinkään (tai sitten luin aivan liikaa siitä kohdasta, jossa Astoria totesi siskonsa naurun olevan nykyään piikikäs). Mikä on tapahtunut aika lailla silloin, kun Daphne oli aloittanut Tylypahkassa ja ystävystynyt Pansyn kanssa.

Ensi alkuun Daphne on ainakin yhtä järkyttynyt kuin Pansy ja tämän mukana pilaamassa suhdetta, mutta toivon, että ajan kuluessa tämä alkaisi miettiä asiaa enempi. Ymmärtämään enemmän siskoaan ja tämän tunteita. Ehkä hän alkaisi nähdä asiat samalla tavalla kuin Astoria ja alkaisi miettiä omaa asennettaan.

Epäilen myös sitä, että kun Harry ja Ron (ja muut rohkelikkolaiset – paitsi ehkä Neville, hän saattaisi olla ymmärtäväinen) saavat asiasta selville (luihuisten toimesta kenties?), he reagoisivat siihen melkein samalla tapaa kuin luihuisetkin. Sillä he inhoavat luihuisia yhtä paljon kuin luihuiset heitä. Mutta ehkä he lopulta, Hermionen ansiosta, ymmärtäisivät, etteivät kaikki luihuiset ole pahoja.

Tota joo, jos jättäisi tuon spekuloinnin nyt ja keskittyisin raapaleissa tapahtuneisiin asioihin.

Pidän todella paljon siitä, miten tyttöjen välinen kanssakäynti alkoi juuri kirjastossa. Mun mielestä se vaan jotenkin sopii, kun ajatellaan millainen innokas opiskelija ja lukutoukka Hermione on.

Ja Hermione ja sen vapaa-ajan lukemiset ja vanhojen kirjojen kertaamiset V.I.P.-kokeita varten sekä asioiden kertaaminen auttamalla Astoriaa. Niin Hermionea kuin olla ja voi.

Hermionen ja Astorian (hupsista, meinasin ensin kirjoittaa Pansy…) kahdenkeskiset hetket ovat ihanan mutkattomia ja samalla myös suloisia. Olen ihan myyty tuolle kohdalle, jossa Hermione auttaa Astoriaa kouluhommien kanssa.
Malttamattomana odotan miten kaksikon ystävyys ja suhde kehittyy tästä.

Tuo steppaava ananas oli hauska yksityiskohta. Silmien eteen piirtyi ananas, jolla oli silinterihattu päässä, rusetti kaulassa ja keppi kädessä steppaamassa. :D Pidin myös siitä, miten Astoria tyrmäsi asian järkevyyden; miksi kukaan tosiaan edes haluaisi steppaavaa ananasta? Ellei sitten vain ihan omaksi viihdykkeekseen. Olisihan se varmasti hauskaa ajankulua.
Mutta siis joo. Tuollaiset suluissa olevat sivuhuomautukset ovat musta aivan parhaita. Tykkään niistä aina todella paljon. :D Siksi varmaankin käytän niitä omissa tarinoissani paljon.

Jäin muuten miettimään tuota, kun Astoria pureskeli kynsiään aamiaisella, niin miksi hän piilotti kätensä muiden luihuistyttöjen tullessa paikalle? Oliko sille jotain erikoista syytä? Pelkäsikö hän saavansa moitteita? Eihän se juonellisesti kai ole mitenkään merkittävä homma, kunhan jäin vain miettimään sitä.

Tähän loppuun voisin yhteenvetona sanoa, että pidin tästä todella paljon. Malttamattomana odotan miten kaksikon ystävyys ja suhde kehittyy tästä. Ja miten tapahtumat tulevat etenemään muutoin.

Koetan kommentoida uusimpia raapaleita heti, kun ne huomaan. Tai ainakin parin raapalein välein. :P

Jatkoa odotellessa.

-tirsu
>> Don't give up. Not ever. Not for one single day. >> Clara Oswald

 >> How do sharks make babies? >> The 11th Doctor 
 >> Carefully? >> Clara Oswald
>> No, no, no - happily. >> The 11th Doctor

>> I don’t think I could ever forget you. >> The 12th Doctor

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
A/N: Kiitoksia teille ihanista kommenteista Dria ja tirsu. ♥ Pahoittelen, että tämän jatkossa on kestänyt ja luulen, ettei tästä tule kovin pitkä. Kaavailin tätä aika lyhkäseksi sarjaksi, mutta saa nähdä. Oli hauska kuulla teidän mielipiteitä tästä ja yritän nyt tsempata näiden julkaisun suhteen. Seuraavaa osaa, olkaa hyvä. Ps. steppaava ananas on itseasiassa repäisty suoraan canonista jostain alkuvuosien päätöskokeista. (;



VI

Tietenkään kaikki ei voinut mennä hyvin, Astoria manasi mielessään. Pansy oli löytänyt hänet ja Hermionen, kun he olivat olleet harjoittelemassa loitsuja.

Astoria puri huultaan tervehdittyään tupatoveriaan.

”Miksi olet täällä tuon kanssa?” Pansy ivaili, mutta näytti samaan aikaan huonolla tapaa uteliaalta. ”Kai ajattelit kirota hänet?”

Hermione näytti ärsyyntyvän, vaikka säilyttikin ihailtavasti malttinsa. Taas yksi piirre, josta Astoria piti. Hän itse ei vain osannut reagoida oikein.

”Parkinson, jos sinulla olisi yhtään järkeä tajuaisit, että koetan olla avuksi. Siitäkin huolimatta, että teidän tupanne asenteet ovat parhaimmillaankin typeriä”, Hermione piikitteli takaisin. Astorian teki mieli sanoa, etteivät hänen ajatuksensa olleet typeriä – ainakaan Hermionen suhteen.

”Pansy, minulla vain oli ongelmia loitsujen kanssa ja Hermione...”

”Kutsut häntä etunimellä! Odotahan vain, kun siskosi kuulee tästä. Daphne ei taida ilahtua”, Pansy leperteli ärsyttääkseen ohitettuaan Hermionen huomautuksen. Ruskeahiuksinen tyttö oli ristinyt kätensä rinnalleen, mutta piteli edelleen tiukasti kiinni taikasauvastaan.

”Siis Granger, tarkoitin. Pansy, mitä sinulle kuuluu, kenen kanssa harjoittelen loitsuja! Teistä ei ainakaan ole apua”, Astoria kivahti saadessaan rohkeutta Hermionen katseesta, kun hän kohtasi tämän silmänräpäyksen ajaksi.

”Astoria, kuinka kehtaat? Sama se, ei ole minun murheeni sinun maineesi”, Pansy sanoi ja kääntyi lähteäkseen. Hän palaisi vielä asiaan myöhemmin.

Pansyn lähdettyä Hermione halasi yllättäen Astoriaa.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 395
  • kuppi teetä kaipaukseen
Oi, tämähän on ihastuttava rapsusarja! Tällä parituksella ei juuri fikkejä näy, ja ne harvatkin ovat usein koulun jälkeisitä ajoilta. Oli mukavaa huomata tämän olevan poikkeus, varsinkin kun molemmat ovat niin nuoria. Se tekee tästä vielä suloisempaa.

Sillä onhan tämä tavallaan aika söpö. Minulle kyllä melkein kaikki on söpöä, tällaiset fluffy-lasit silmillä kun kuljen :D

Lainaus
Pansyn lähdettyä Hermione halasi yllättäen Astoriaa.

Tuo oli tosi suloista <3 Awws, ihana Hermione. Ymmärtää ettei Astorialla ole helppoa, luihuset ovat jopa tuomitsevampia kuin rohkelikot tietyissä asioissa, vaikkeivat edellisetkään ole mitään suopeuden kuninkaita. Puuskut taitavat napata sen tittelin. Toki tässä draaman aihettakin on, onhan kyseessä sentään näiden kahden tuvan paritus. Pansy taitaa olla vain esimakua...

Piti sanoa paljon enemmän, mutta ajatus hajoilee. Kiitos, pidin tästä kovasti.
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

Vuorna

  • tahdonalainen
  • ***
  • Viestejä: 931
Iltapäivää! Tämän bongasin ihan häpeilemättä stalkkerinapin kautta, ja mielenkiintoisen parituksen takia piti ihan mennä omia periaatteita vastaan – tavallisesti kun en hirveesti lue keskeneräisiä sarjoja, etenkään sellaisia viitisen vuotta vanhoja ;D Mutta oon tosi tyytyväinen, että tän avasin ja luin läpi, tämä oli ihanaa luettavaa! Astoria/Hermione kuulostaa ensi hätään semmoiselta paritukselta, joka toimisi luonnollisimmin koulun jälkeiseen aikaan sijoitettuna, mutta Tylypahkan aika sopikin tähän tosi luontevasti.

Astoria oli tässä jotenkin hirveän riipaiseva. Tuli melkein ihan suru puseroon hänen puolestaan, kun hän selkeästi voisi tykätä Hermionesta, mutta kaikki ja koko maailma ovat suunnilleen sitä vastaan. Tuo ensimmäinen raapale oli minusta erittäin mainio, tykkäsin paljon siitä, miten se oli tosi dialogipainotteinen. Siitä välittyi mainiosti se tän parituksen perimmäinen ristiriita, eli klassisista klassisin rohkelikko/luihuinen -yhdistelmä. Ei oo helppoa ei. Tässä oli myös tosi söpösti kuvattu ihastumista! Muutenkin pidän paljon sun tavasta kirjoittaa Astoriaa, hänelle sopii ainakin tässä kontekstissa hyvin tuommoinen tupaerojen huomiotta jättäminen.

Lainaus
"Miksi autat?" Astoria kysyi ja huomasi puhuvan lähes yhtä piikikkäästi kuin siskonsa. Hän oli selvästi hermostunut kopioidessaan Daphnen kipakkaa tyyliä. 
"Vaikutat mukavalta tytöltä. Ja tämä on kertausta minullekin", Hermione vastasi.
Tästä kohdasta tykkäsin jotenkin erityisen paljon. Hermostuneena piikikäs Astoria vaikuttaa tosi sympaattiselta, ja sen edessä tyyni Hermione ilahdutti!

Harmillisesti saattaa olla toiveajattelua odottaa tähän enää jatkoa, mutta ei se mitään – mielikuvitus mulla toimii ja nää kuusi rapsua onnistuivat jo ilahduttamaan toden teolla. Tää oli kivan virkistävä teksti, erittäin sympaattinen ja orastavan parituksenkin olit saanut toimimaan hienosti. Dialogi oli tässä myös erityisen toimivaa! Steppaava ananas oli hieno lisäys, olinkin jo unohtanut, että semmoinenkin tapaus kirjoista löytyy. Kiitos paljon näistä raapaleista näin vuosienkin jälkeen, nämä olivat kivoja <3
i'm planning to build a whole new beautiful life here. one where, in my own small way, i can make the world a better place.