Title: Kuinka Rita Luodikosta tuli Rita Luodiko
Author: Beatrize
Genre: Drama
Rating: S
// Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksiDisclaimer: En omista Pottereita, vaan kaikki tunnistettava kuuluu Rowlingin tädille.
Summary: "Ehkä en ole vielä, mutta minusta tulee maailman paras kirjoittaja!"A/N: Osallistuu FF100 -haasteeseen sanalla
001. Alku. Tässä ficissä siis perehdytään minun näkemykseeni siitä (ja näkemyksiähän on toki monenlaisia), miten Rita Luodikosta tuli ihana sähäkkä itsensä.
Kuinka Rita Luodikosta tuli Rita Luodiko
Kuusitoistavuotias Rita Luodiko istui Korpinkynsien oleskeluhuoneessa pehmeässä nojatuolissa takan edessä ja kiersi vaaleaa hiuskiehkuraansa sormensa ympärille. Hän mietti aihetta, josta kirjoittaisi artikkelin Tylypahkan koululehteen. Huispaus? Ei, tylsää, loppuun koluttu aihe. Rita huokaisi. Kuka olisi tiennyt, että artikkelin aiheen keksiminen olisi näin vaikeaa?
”Hei, Rita!” huusi tummatukkainen poika oleskeluhuoneen toiselta laidalta, jossa hän pelasi velhoshakkia mustahiuksisen ystävänsä kanssa. Rita nosti huokaisten katseensa ja katsoi tummatukkaista poikaa.
”Mitä, Tony?” Rita tiukkasi pojalta, joka oli yrittänyt liehitellä häntä viimeiset kaksi vuotta. Hän tiesi olevansa kaunis, vaaleiden kiharoiden hiustensa kanssa hän vaikutti enkeliltä, joten pojan käyttäytymiselle ei vaadittu suuriakaan perusteluja. Todellisuudessa Rita oli kaikkea muuta; täyttä tulta ja tappuraa sekä sopivasti ajoitettua sarkasmia. ”Veikö kissa kielesi?”
Tony aukoi suutaan, mutta ei saanut sanottua sanaakaan. Rita tiesi aina, mihin sivaltaa. Hän oli aina inhonnut tuota poikaa, joka oli ensimmäiset neljä vuotta saapastellut ympäri koulua kuin omistaisi sen, haukkuen Ritaa kaikilla keksimillään nimillä ja seuraavan vuoden hän oli ollut täysin varma siitä, että saisi tämän vaaleahiuksisen tytön itselleen. Lopulta Rita oli ärsyyntynyt pojan lähentely-yrityksiin, liehittelyyn ja liialliseen itsevarmuuteen niin, että oli kironnut tämän.
Viimein Tony näytti saavan puhekykynsä takaisin. ”Sitä minä vain, että lähtisitkö kanssani Tylyahoon ensi viikonloppuna?” hän kysyi ja näytti erittäin toiveikkaalta. Rita tuhahti. Poika tosiaankin uskoi saavansa hänet kaikkien noiden keksimiensä haukkumanimien jälkeen?
”Menisin Tylyahoon mieluummin vaikka Riesun kanssa kuin sinun kanssasi”, hän sivalsi Tonyn kalvetessa, ehkä ennemminkin raivosta kuin pelosta.
”Hemmetti, sinä olet niin itsekeskeinen, Rita!” Tony huusi. Rita kohotti kulmakarvojaan. ”Et välitä mistään muusta kuin niistä typeristä artikkeleistasi! Minä olen ollut sinua varten, olen odottanut sinua monta vuotta! Mutta sinä – sinä et edes huomaa! Uhraat kaiken aikasi artikkeleille, vaikka et ole edes hyvä kirjoittaja!”
Rita ponkaisi pystyyn kauniit kasvot raivosta vääristyneinä. ”Ehkä en ole vielä, mutta minusta tulee maailman paras kirjoittaja! Minusta tulee Päivän Profeetan tähtireportteri, he tulevat kinuamaan artikkelejani! Ja uskotko todella, että sen jälkeen, kun kiusasit ja herjasit minua kaikki ne vuodet, lankeaisin tosiaankin syliisi tällä tavoin?”
”KUKAAN, ei niin KUKAAN, tule ottamaan sinua ikinä vakavasti, Rita!” Tony huusi kasvot punaisina, kädet nyrkkiin puristettuina, kuulematta tytön viimeistä lausetta.
Rita harkitsi hetken vakavasti pojan kiroamista, mutta koska oli arvokas neiti, hän ei alentuisi sellaiseen. Sen sijaan hän kääntyi kannoillaan ja käveli korot kopisten makuusaliinsa. Hän otti esille pergamenttinsa. ”Minusta tulee maailman paras kirjoittaja, ja kun olen Päivän Profeetan tähtireportteri ja sinä töissä Qaino Vahvahqon jäätelöbaarissa, katsotaan sitten kumpi oli oikeassa”, hän mutisi itsekseen ottaessaan sulkakynänsä ja kastaessaan sen musteeseen.
Hän oli vihdoinkin keksinyt, mistä kirjoittaisi artikkelin. Hän kirjoittaisi itseään täynnä olevista, itserakkaista miehistä, jotka uskoivat naisten lankeavan syliinsä ja suutelevan heitä sormiaan napsauttamalla. Lähtökohta oli tietenkin Tony Boot, joka oli niin ällöttävän itserakas ja ne, ketkä osasivat jalon rivien välistä lukemisen taidon, tietäisivät heti, kenestä Rita pohjimmiltaan kirjoitti. Kirjoitettuaan tunnin hän sai viimeinkin artikkelin valmiiksi ja hymyili omahyväisesti.
Sinä viikonloppuna Tylyahossa Rita osti krokotiilinnahkaisen käsilaukun ja lähetti tilauspyynnön erikoisten sulkakynien valmistajalle Benglitolle.