Hiljaa unelmat ovatkin totta // K-11

[elektrik bones]

•   Nimi: Hiljaa unelmat ovatkin totta
•   Kirjoittanut: Jim
•   Ikäsuositus: K-11
•   Tyylilaji: angst, raapalesarja, hurt/comfort, romance, slash
•   Yhteenveto: Greg on palvelija suuressa kartanossa, jossa asiat eivät menekään niin kuin niiden kuuluisi.
•   Varoitukset: itsensä satuttamista, henkinen väkivalta, suudelma.
A/N: öä, osallistuu Sana/kuva/lause10-haasteeseen tällä kuvalla. Sijoittuu jonnekin Toisen Maailman sodan paikkeille ;3 kommentit ovat ihania :33

*

Jessellä on hiekanruskeat,  kiharat hiukset, ruskeat silmät. Gregin mielestä Jesse näyttää enkeliltä, mutta tietää, että jos sanoo sen ääneen, unelmat menevät rikki, sillä Greg ei ole ainoa, joka on sitä mieltä.
Céline on kylmäverinen, eikä välitä muusta kuin rahasta ja maineesta. Ja maineen vuoksi Greg saa raataa yöt ja päivät, koska Céline tietää kaikesta, mutta ei tosiaankaan pidä siitä. Ja Jesse katsoo vierestä, sulkee silmänsä, pesee kätensä, kun Greg kärsii.
Eikä Jesse välitä, muusta kuin omasta itsestään, ei siitä haluaisiko Greg olla Jesselle muuta kuin palvelija, jota Jesse saa pitää sängyssään, kun Céline on vihainen. Eikä Jesse tiedä mistään mitään.

*

Greg kävelee kauppaan ja kaupasta keittiöön, laittaa tavarat kaappiin ja kangaskassin hän jättää keittiötasolle. Suuren ikkunan läpi paistaa valo vasten Gregin kalpeita kasvoja.
”Pese juhlasalin lattia, se on saastainen,” kuuluu käsky, ja Greg huokaisee syvään. Kello on kymmenen illalla, mutta tarttuu silti luuttuun ja täyttää ämpärin täyteen vettä. Hän nappaa saippuankin mukaansa, kävelee kartanon läpi juhlasaliin ja katsoo näkyä epätoivoisena. Työ ei valmistu aamuun mennessä, vaikka sen pitäisi: Céline ja Jesse julkistavat olevansa raskaana.
Ja Gregiin sattuu fyysisesti, henkisesti, mutta eniten häneen sattuu vihata itseään. Vihata, koska rakastui työnantajaansa, jolla on kaunis vaimo ja pian lapsikin. Kaikki täydellisesti  ilman Gregiä.

*

Jesse lähtee sotaan, Céline itkee, mutta eniten itkee Greg, sillä hän ei ole se, joka saisi itkeä Jessen vuoksi.
Gregin tummanpuhuvat hiukset valuvat verisestä vedestä ja suolaisista kyynelistä, hänen olonsa ei ole koskaan ollut näin paha, eikä tule olemaankaan. Heti kun Jesse pääsee sodasta, Greg ilmoittaa tälle ottavansa lopputilin, jos vain uskaltaa lopettaa itsesäälissä kieriskelyn ja melankoliaan tarrautumisen.
Mutta silti Greg itkee, ja kun Jesse tulee hieromaan suolaa hänen haavoihinsa kysymällä miksi tämä itkee, hän ei tiedä mitä sanoa. Ei ollenkaan, sillä hän ei halua antaa Jesselle voittoa.
”Serkkuni kuoli pommituksessa,” Greg valehtelee, eikä Jesse huomaa,  eikä tule  ikinä huomaamaankaan.

*

Céline on sairaalassa synnytyksen vuoksi, mutta Jesse kotona. Gregistä se tuntuu typerältä, kunnes hän kuulee, että kiharapää häädettiin sieltä panikoinnin vuoksi. Samalla Greg tajuaa, että nyt on ainoa hetki lähteä. Hiljaa Greg nousee tuoliltaan ja kävelee Jessen luo tuijottaen harmailla silmillään toisen reaktiota sanoihinsa. Jessen kädet tärisevät ja kun tämä nostaa katseensa Gregiin, Gregin mahassa muljahtaa. Jesse itkee, ja Greg tietää, ettei Jesse osaa näytellä hänen edessään.
Jesse nousee sohvalta ja suutelee Gregiä epätoivoisesti, josta Greg tajuaa lukeneensa merkit väärin.
”Älä lähde, älä. Minä rakastan sinua,” Jesse kuiskaa Gregin korvaan, ja Greg lupaa Jesselle, ettei lähde, eikä aio pettää lupaustaan.

***

[yami]

Tämä oli kaunis, ja kutakuinkin yksi niistä kymmenestä slash-tekstistä, joista todella pidän (tunnun olevan het-ihmisiä turhankin paljon, vaikka olenkin yrittänyt löytää myös muun tyyppisiä parituksia luettavaksi).

Jos tätä pitäisi kuvata (lukijan näkökulmasta) parilla sanalla, se olisi katkeransuloisen raastava. Gregin kipuilu oli helposti samastuttavaa, ja hyvin vähillä sanoilla ilmaiset Gregin aseman palvelijana.

Jos jotain kritiikkiä pitäisi esittää, ne olisivat nämä: paremmissa perheissä ei vielä 40-luvulla välttämättä käyty sairaalassa synnyttämässä (eikä ylipäätään koko yhteiskunnassa, sillä kotona synnyttäminen oli yleistä). Lisäksi mietityttää tuo Jessen lähtö ja paluu sodasta - ne tapahtuivat Célinen raskauden aikana - onko sota loppunut vai onko Jesse lomilla tms.?

Yllämainitsemani pikkuseikat tulivat kuitenkin mieleeni vasta muutama tunti lukemisen jälkeen, joten niillä ei tainnut olla merkitystä ensivaikutelmaan. Hiljennyin täysin, en osannut odottaa tälläistä.

Kiitos tästä, jatka ihmeessä kirjoittamista!


// Yksi vielä: ikäraja on minusta hiukan liikaa yläkanttiin - riittäisikö K11?

[elektrik bones]

yami, onnistuin saada het-ihmisen pitämään slash-tekstistä? Se on ehkä paras kehu, minkä olen aikoihin saanut, ja nyt vaan punastelen täällä c:
Öäöä oon myös hirmu otettu siitä, että Gregin pystyi samaistumaan hyvin, vaikka teksti on niin lyhyt :3
Ja hmm, en ole varma tuosta sairaala-jutusta, sillä ainakin Briteissä oli tietääkseni sairaalan tapaisia hoitokoteja, mutta voihan se hyvin olla, että olen väärässä ja itse asiassa en ole itsekään varma siitä, että onko sota loppunut, vai onko Jesse lomautuksella, vaikka uskonkin, että Jesse on oikeastaan lomalla - toinen ms kun ei kestänyt vain pikkuisen aikaa c:
Ja hihi eipä mitään! Kritiikki on aina tervetullutta, koska ilman sitä en voi kehittyä kirjoittaa c: jajaja olen kiitollinen myös kehuista ;3 tuossa ikärajassa taidat sinä olla oikeassa, kooyhdeltätoista se näyttää, nyt kun luin tämän uudelleen c:

Kiitän kommentista :33

[LillaMyy]

Minusta tässä oli tosi kiva rakenne, tykkään tuosta, miten nämä on pätkitty tällaisiksi palasiksi, jotka kertovat eri kohtauksista näiden hahmojen elämissä. Se jaksottaa tätä tekstiä tosi kivasti. (: Tähän sopi myös tuo, että jokainen palanen oli kirjoitettu vähän vähemmän ilmavasti, kuin mihin olen tottunut, eikä jokaisessa välissä ollut tyhjää riviä. Normaalisti arvostan niitä tyhjiä rivejä, koska ne helpottavat näytöltä lukemista, mutta tähän sopi hienosti tuollainen pötkömäisempi rivitys. Se jotenkin loi tunnelmaa siitä, että tämä on tiivistahtinen tarina. (:

Tykkäsin myös tosi paljon siitä, että tämä oli kuvattu palvelijan näkökulmasta, kun useimmiten tällaiset tarinat on ehkä sen ylhäisemmän osapuolen näkövinkkelistä (tai ainakin ne, joihin olen itse törmännyt). Tämä oli siis kivaa vaihtelua! (:

Vähän ehkä tietyt kohdat (esim. tämä "Ja maineen vuoksi Greg saa raataa yöt ja päivät, koska Céline tietää kaikesta, mutta ei tosiaankaan pidä siitä." töksähti lukiessa, mutta suurimmilta osin tämä oli varsin miellyttävää luettavaa. Huomasin myös itse nuo yamin jo yllä mainitsemat seikat sairaalassa synnyttämisestä sekä Jessen sotareissun lyhykäisyydesta, mutta ne pystyi ohittamaan ihan silläkin, että kuvitteli tämän samankaltaiseen maailmaan kuin meidän omamme, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan täysin samaan. Samoin myöskin se, että otti huomioon taiteilijanvapaudet saattoi vaikuttaa omaan suhtautumiseeni näihin kahteen seikkaan.

Kiitoksia tästä, tämä oli mukavaa luettavaa! (: